Vanhoja tuttuja

Pienen lapsen apina oli hukkaantunut ja sain pyynnön valokuvan kera tehdä samanlainen uusi apina hänelle. Valokuvat kuitenkin aina vähän muuttavat värejä, joten tein varulta kaksi apinaa hieman erisävyisillä vaatteilla. Toivottavasti edes toinen on samanlainen kuin hukkaantunut. Samantien tein pojille vielä tyttöystävän.  Taulu taustalla on muutama vuosi sitten maalaamani.

Välillä näihin virkkauksiini kysytään ohjeita. Semmoisia en viitsi  ruveta tekemään, mutta toki jonkun verran olen itselleni silmukkamääriä talteen laitellut. Aina en itsekkään meinaa näistä selvää ottaa ja toisille näistä ei kyllä ole mitään hyötyä. Niin olen ahkerasti muistikirjaani selaillut että sivutkin ovat jo irtoilleet. 

Lunta ja pikku pakkasia piisaa joten hyvä on pysyä sisätiloissa virkkailemassa. Ihan pian alkaakin kevätaurinko meille paistelemaan ja sitten pitää ulkoilla enemmän. 

 

Ottolapset

Tämä kettupariskunta on selvästikin adoptoinut lapsensa. Kaikki kolme vieläpä tyttöjä. Onnelliselta perheeltä näyttävät kuitenkin, kaikilla hymyssä suu.

Kovasti olisi nyt kiire tehdä näitä, vaan kun ei tahdo onnistua mikään ja syynä on kissa.

Ahududu sairastaa edelleen. Ensimmäisen antibioottikuurin jälkeen oli viikon terveenä ja sitten vaiva iski taas. Soitto lääkäriin , mutta nyt olikin eri lääkäri joka määräsi toiset lääkkeet, ei antibioottia. Nyt syötetään vain tulehduskipulääkettä ja Cystaidia. Ei ainakaan vielä näytä tehonneen vaan kissa tiputtelee joka paikkaan, Voi miten onnellinen se oli kun pääsi pitkästä aikaa nukkumaan tyttären sänkyyn.

Viisas kissa kävi välillä asioilla suoraan keittiön roskiksessa.😸 Kaikki langat ja muutkin tavarat on meillä nyt laitettu tiukasti muovipussien sisään ettei niihin vahingossakaan pääse lirahtamaan mitään ylimääräistä. Työtähän tämä nyt teettää. Minä kuljen kissan perässä vessapaperirulla kädessä ja kyttään mitä tulee ja mihin tulee.

Täytyy taas kohta soittaa lääkärille jos keksisi jonkun uuden lääkkeen. Minä en yksinkertaisesti kohta jaksa tätä enää, mutta en kyllä haluaisi viedä nukutettavaksikaan. Koville tämä nyt ottaa, mutta toivoa en ole vielä menettänyt.

 

Mirri sairastaa

Viikko sitten huomasin että Ahududu on sairaana. Jatkuvaa hiekkalaatikolla ravaamista vaikka muita oireita ei ollutkaan. Lääkäriinhän siitä on lähdettävä kun lemmikki on kipeenä.

Alettiin sitten tutkimaan eri vaihtoehtoja. Päivystys lähikaupungissa viikonlopulla erittäin kallista. Pelkkä käyntimaksu 450€ + tutkimukset ja toimenpiteet 100% korotuksella. Meidän maatiaiskissa ei ole vakuutettu, joten semmoiseen ei meikäläisen eläkkeellä ole tosiaankaan varaa.

Odoteltiin sitten maanantai-aamuun ja päästiin heti kunnalliselle eläinlääkärille. Siellä tehtiin yleinen tarkastus ja ultraäänitutkimus. "Idiopaattinen kystiitti", sanoi lääkäri, eli selvää syytä ei pissan tiputteluun löytynyt. Saatiin vielä kipulääkettä ja apteekista antibioottikuuri. Kaikki tämä yhteensä noin 100€.  Melkoinen hintaero ja minulle suuri säästö.

Luulin että pillerien antaminen olisi hankalaa, mutta ei meillä. Kun laitoin pillerit (2kpl) pöydälle kissa nappasi ne heti suuhunsa ja katsoi että saisiko lisää. On sitä naurettu meillä.

 Aluksi tuntui että lääke ei auta. Pissavaiva vain paheni ja alkoi muuttua veriseksi. Samaan aikaan alkoi sänkyihin tiputtelu. Suojasin kaikki sängyt vanhoilla täkeillä jotka voi heittää roskiin sitten kun vaiva paranee. Neljäntenä päivänä alkoi helpottamaan ja nyt kahdeksantana päivänä on lääkekuuri loppunut. Näyttä siltä että EHKÄ kissa on parantunut, saa nyt nähdä. Katsotaan ensi viikko ja toivotaan. Muuten on alettava harkitsemaan taivasmatkaa kissalle ja se olisi kova pala minulle ja tyttärelleni. Niin ei voi kuitenkaan jatkua että kissa kärsii.