Minun "pieni" poikani

Minun pieni poikani täyttää tällä viikolla jo 50 vuotta. Jo nuorena levitti siipensä ja lensi maailmalle. 16 vuotiaana työskenteli poikkeusluvalla ravintolassa kokkina ihan itsenäisesti, teki lounas-  ja iltavuoroja. Juuri täytettyään 18 v. ilmoitti yhtenä iltanna: "Ai niin äiti, oonko muistanu kertoa että muutan huomenna kaupunkiin. Mulla on siellä työpaikka ja asunto".  Vähän minua olisi itkettänyt, mutta en näyttänyt sitä vaan onnittelin poikaa.

Hyvin nuorena tuo poika tuli tehtyä ja 21 vuotta myöhemmin otin uusiksi ja tein tyttären . =) Vaan mihin nämä vuodet ovat huvenneet.

Minä sain uuden naapurin ja aika äkkiä huomasin että tunsimme toisemme täältä blogien kauttaa. Aika hauska sattuma. Tiesin entuudestaan että hän valmistaa tämmöisiä lintuja katiskaverkosta. Nämä yksilöt ovat joulumyynnissä.

Miehille on niin vaikea ostaa lahjoja, mutta minäpä teetätin naapurilla linnun pojan mökkipihalle. Kuva siitä on tuo ylempi nurmikolla oleva. Mökki on niin rakas paikka pojalle, että kaikki sihen liittyvä sopii lahjaksi.

Huomautin pojalle, että jos ei muuta muutosta vuosien aikana, niin maha ainakin on kasvanut. Siihen poika : " Petäjävetinen sanonta: Mies ilman mahhaa, on kuin pankki ilman rahhaa". Vielä pahempi vääräleuka kuin äitinsä, aina sanavalmiina. =D

Minä näitä sukkia väkerrän, taas kokoa 46. Nykyään miesten jalat ovat kovin suuria. Suosimaani Socki-lankaa.

Vaan miksi ihmeessä olen ostanut niin monta kerää tätä shokkikirjavaa. En saa tätä loppumaan vaikka kuinka yritän ja näihin en edes yrittänyt saada raitoja kohdillee,

Ja koska joulu on jo niin lähellä niin on aika aloittaa tonttujen teko. Näin pieniä tänä vuonna.

 

Perhostyttö ja poliisi, lukumuistoja

Ensimmäinen kirja jonka olen kokonaan lukenut oli Sinisten vuorten kansa. Siihen aikaan kansi oli kylläkin paksua ruskeaa pahvia, mutta nimi ja vuorten kuva ovat jääneet mieleen.

Olin kylläkin silloin vasta neljä vuotias. Äitini oli kansakoulunopettaja ja siihen aikaan opettajat asuivat koululla. Minä tietenkin roikuin päivät pitkät luokissa ja opin samalla lukemaan sujuvasti jo neljä vuotiaana. Koulun suppeasta kirjavalikoimasta sai lainata kirjoja, mutta satukirjoja siellä ei ollut.

Tuotekuvaus

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun alkupuolelle Etelä-Intiaan. Kirjassa kerrotaan Etelä-Intiassa sijaitsevilla Sinisillä vuorilla elävästä salaperäisestä kansasta, joilla on yliluonnollisia kykyjä. Sinisiä vuoria pidetään pyhinä ja tavalliselle ihmiselle luoksepääsemättämänä maallisena paratiisina.

Ilmeisesti oli kuitenkin liian vaikeaselkoista sen ikäiselle, koska mieleen ei ole jäänyt kuin nimi ja kansi. =)

Ensimmäinen oikea satukirja jonka muistaakseni sain ihan omaksi oli Aila Nissisen Perhotyttö ja poliisi, ilmestynyt 1956. Tulin niin onnelliseksi kun löysin tämän sattumalta Tori.fi sivuilta. On ollut niin mukava lukea uudestaan kuinka Perhostyttö ystäviensä Kolmosten ja Pannukakku-Liisan kanssa häätävät pois pahan noidan nimeltään.Harmaa Arki. Sopii tähänkin päivään ;)

Lopuksi Perhostyttö vakuuttaa, ettei hän koskaan tule ihan aikuiseksi, ei ikinä milloinkaan.  Aivan kuten minäkin =D

Lapsena olinkin ihan hullu lukija. 10 -vuotiaana luin Danten Jumalaisen näytelmän. Muistan vieläkin pätkiä siitä ja pelottavia kuvia

Samana vuonna olin  jouluna vesirokossa ja luin aikani kuluksi Victor Hugon Kurjat lyhentämätön versio. Ei sitten yhtään kevyempää osunut käteeni kirjahyllystä. =)

Nykyään lukeminen keskittyy enimmäkseen salapoliisiromaaneihin, joskus jotain viisaampaa tietokirjallisuutta. Rakkausromaanit olen aina jättänyt toisten luettaviksi, ei vaan kiinnosta.

Mitähän sitä tänä jouluna tulee luettua. Televisio vie niin paljon hyvää luku-aikaa.

 

Possujen talo

Possuseni, possuseni, avatkaa ovi tai puhallan talonne nurin.

Kesästä asti olen tätä suunnitellut ja nyt sain aikaiseksi tehdä

Netistä en löytänyt mieleistäni suden mallia, joten otin ja suunnittelin itse virkatessani. Olen tähän ihan tyytyväinen. Harmi kun en huomannut yhtään laittaa ohjetta muistiin.

Ei avata, ei avata, huusi possut ja kurkkivat vain talon takaa. Susi puhkui ja puhisi, mutta talo on niin jykeväksi tehty puolipylväillä ettei se kaatunut.  Talokassi on n. 20cm x 20cm ja possut n. 14cm.

Lopulta possut uskaltautuivat ulos ja leikki suden kanssa sujui ihan mukavasti.

Ajattelin pikku hiljaa miettiä mitä muita satuja voisi tehdä näin kassiin. Aika mukava tehdä. Punahilkka ainakin ja ehkä myös Tähkäpää tornikassiin ja prinssi tornin juurelle. Hannulle ja Kertulle voisi tehdä piparkakkutalon. Tuleeko muita mieleen ?
 

Sika =D

Voitin Liisan blogissa itselleni possun jääkaappiin röhkimään. Ihan tuli oikeaan osoitteeseen, sillä lopetettuani tupakanpolton (toivottavasti viimeisen kerran) olen kuukaudessa lihonut jo melkein neljä kiloa. =(  Tämä pitäisi kyllä olla kaupassakin mukana. Aina kun käsi ojentuisi pullatiskiä kohti alkaisi taskusta kuulumaan mahdoton röhkintä.  Onneksi oli kuitenkin hiljaa kun pistelin noita herkullisia suklaapatukoita poskeeni.

Kiitos Liisa sinulla jälleen kerran. Mukava piristys näihin muuten niin harmaisiin päiviin.

Tytär valitti että kaikille olen apinoita tehnyt ja hänelle en yhtään. Olihan se laitettava töpinäksi ja tehtävä hänellekin.

Miesten sukat kokoa 46 seiskaveikasta. Kuviot silmukoimalla ja toisessa pari virhettä, mutta en alkanut korjaamaan, olkoon. 

Intopiukeena kesästä lähtien tehnyt töitä tulevia joulumyyjäisiä varten ja nyt niitä ei sitten kuulemma olekaan. Koronan takia ei ole joulunavausta eikä myyjäisiä, että voikin harmittaa. Joutuuko nämä nyt kaikki säilömään seuraavaan vuoteen. 

Ihmeellinen on tekniikan maailmakin. 7 vuotta vanha läppärini lakkasi toimimasta eikä auttanut viisaampienkaan neuvot, rikki mikä rikki. Nettiriippuvaisena soitin tytölle parin päivän päästä ja hän laittoi uuden koneen tilaukseen tulemaan verkkokaupasta. Nyt ei olisi kyllä ollut siihen rahaa, mutta kun en ilmankaan pärjää.

 Tympääntyneenä tässä sitten hakkasin summamutikassa kaikkia näppäimiä ja eikös vaan tämä vanha pieru herännyt taas henkiin. Toimii melkein yhtä hyvin kuin uutena. Kukaan ei ymmärrä mitä tässä oikein tapahtui =D  Pidän nyt kuitenkin tuon uudenkin koneen. Ei tästä vanhasta tiedä milloin heittää veivinsä lopullisesti. Säästyyhän minulla noin 200€ kuukaudessa nyt kun en osta tupakkaa.

Karmeat nikotiininriippuvuusoireet iskeneet. On kuin vaikeat vaihdevuodet olisivat tulleet, kuumia aaltoja, palelua,hikoilua ym. ym. Kuukauden jo kestäneet vaan eiköhän se joskus vielä helpota.