Horoskooppi

Nyt kun on niin pimeää ja synkkää, on hauskutettava itseään jollakin.  Voit tehdä itsellesi vaikka  ensi vuodelle horoskoopin. Näin se käy:
Kirjoita Googleen "(oma nimi) saa" ja kirjoita vastaukset talteen.
esim.

1. Kaisu saa myös terveydenhoitajan pätevyyden
2. Kivi on painava, mutta Kaisu saa sen suoraksi
3. Kaisu saa jatkaa kisassa.
4. Tämä vanharouva nauttii eläkepäivistään meidän kanssa sisätiloissa. Kaisua ei kuljeteta hihnassa eikä sillä ole pantaa kaulassa, Kaisu saa mennä ja tulla ovista oman mielen mukaan. Kaisun luonne on puhdasta kultaa.
.
.
Minun kohdalla tämä ainakin pitää paikkansa, sillä luultavasti pääsen huhtikuun alusta eläkkeelle =D


♥♥♥ Oikein Hyvää Uutta Vuotta Kaikille ♥♥♥

Leppoisaa on

Joulu on mennyt niin leppoisasti ja sisäsiististi kuin toivoinkin. =D
Eetu jaksoi vahtia lahjasäkkiä koko  aattopäivän. Sinne ei ollut kenelläkään kurkkimista. Illalla vasta sai ottaa oman lahjansa sieltä ja sen jälkeen pääsi muutkin säkille.
Joulun kunniaksi Eetukaan ei sitten oksentanut kuin kerran matolle.♥ Vanhan maha kun ei tahdo enää pitää kaikkea sisällään.
Armas vasta kiltisti on ollutkin. Ei yhtään pissaa väärässä paikassa.♥ Voiko sitä enempää toivoakkaan.=D
 

Yhden ainoan korkean kaapin päälle uskaltaa laittaa kynttilöitä palamaan ja kyllä niitä siellä sitten polteltiinkin. Tämä on "kirpparijoulu", sillä kaikki tavarat ovat erittäin edullisia kirpparilöytöjä parin vuoden ajalta. Uusin on tuo korkea pronssinen kyntilänjalka, josta maksoin 2 €. Tykkään siitä kovin.

Tuntuipa hassulta istua Tapaninpäivän aamukahvilla pihalla pelkässä aamutakissa sääret paljaana. Lämmintä 5 astetta ja aurinko pilkahteli välillä taivaalta. Aivan keväinen olo. Kostautuukohan tämä nyt sitten helmikuun hirmupakkasilla. Toivottavasti ei.

Hyvää Joulun jatkoa kaikille ja kiitos kaikista muistamisista ja kommenteista. 

Hyvä Joulun toivotus

Iloista joulumieltä jokaiseen kotiin. ♥

Kiitos ystäville joulukorteista ja joulumuistamisista ♥

 Itse olin niin pihi, että en laittanut kuin kaksi korttia postiin, mutta onneksi meillepäin tuli enemmän. ☺

Nyt vetäydyn Joulurauhan viettoon ja toivotan Rauhallista Joulua Teille Kaikille ♥ 

Tontut väsyy, minä en =D

Nämä kaksi vanhaa harmaa-partaa ovat jo aivan uuvahtaneet joulun laitosta. Minä vaan en meinaa stressata, en ainakaan ruoan suhteen. =)

-Pikkuleipiä ja kakku naapurilta kukkienkastelupalkaksi
-Toinen kakku entiseltä työkaverilta
-Torttuja kirpparintytöiltä lahjaksi
-Joululaatikoita tyttären kummitädiltä
-Lopuista ruoista huolehtii Saarioisten-äidit ja Snellmannin-herrat

Voiko helpommalla enää päästä  =D

Joulukoristeita

Loppusyksystä aloin tekemään itselleni joulutaulua.  Vaikken niin suuri enkeli-fani olekkaan, niin täytyyhän jouluna muutama enkeli kuitenkin olla. Jouluruusun tapaisia maalailin sivuille, että olisi vähän jouluisempi. Tätä ei sitten pidetäkkään esillä kuin näin talvisaikaan, täytyy tehdä kesää varten toinen . ☺

Tähän pöydälle oli tarkoitus laitella tonttuja ja lyhtyjä.
Sillä aikaa kun olin tonttuja komerosta penkomassa, oli siihen ilmestynytkin toinen koristus.  Mausu on niin hienon näköinen siinä, ettei sitä voi poiskaan häätää. Tontut joutaa muualle . ☺
.........
En sitten käynyt syömässä tarjottua joululounasta.
Edellisyön valvoin kissojen ja täysikuun takia ja olin päivällä niin väsynyt, etten jaksanut lähteä liukastelemaan jäiselle tielle. Jäi sitten jouluruoka saamatta, mutta ehkä samalla jäi saamatta myös kovan kuumeen saattelema vatsatauti, semmoinen kun jyllää tällä hetkellä tällä kylällä. Täytyy muistaa pestä käsiä nyt ahkeraan, ettei mene joulu sairastellessa. 

"Armopaloja" ☺

Muutaman lahjan olen ehtinyt omillenikin tehdä, eihän mummo voi kaikkia tonttuja vieraille antaa. Nyt jos ehtis vielä itsellekin sängyn nurkkaan tämmöisen värkätä. Tai voihan sen tehdä joulupyhinäkin.

Toivotun väriset sukat, ainukaiset , nekin on nyt valmiina. Toinen tyttö saa sukkansa vasta joulun jälkeen. Palloneule sopiikin hyvin sukan varteen. Joustaa tarpeeksi niin että mahtuu housunlahkeen  päällekin.
Saas nähdä ehtiikö nämä vielä jouluksi postissa perille. Me vietetään tyttären kanssa joulu ihan vaan kahdestaan. Ompahan ainakin rauhallista =D
............
Meidän kylällä seurakunta, sosiaalitoimisto ja AA-kerho järjestävät köyhille yksinäisille joululounaan ensi viikolla.
MINÄ SAIN VIRALLISEN KUTSUN SINNE postin välityksellä.

 Ai että olin ensin loukkaantunut. Minäkö, joka koko ikäni olen vuorotyötä tehnyt ja lapseni yksin kasvattanut ja elättänyt. Minäkö lähtisin kaikkien reppanoitten  kanssa jonottamaan, kun hienot rouvat jakaa armopaloja köyhälistölle. Aikanaan olen näitäkin rouvia passannut ja humalaan juottanut, . EN VARMASTI MENE. Työntäköön kinkkunsa sinne ¤#4¤. Kyllä otti niin ylpeyden päälle.

Seuraavana päivänä tuli surullinen mieli. Olenko minä tosiaan jo yhteiskunnan hylkiö, joka ei kelpaa enää mihinkään. Syrjäytynyt ylijäämä. Hyvä etten itkeä pirauttanut pikkuisen.

No nyt olen jo rauhoittunut. Eivät he varmaan pahaa tarkoittaneet minuakin kutsuessaan.  Jos on kohtalaiset pyöräkelit, niin voimpa vaikka mennäkin. Saahan sieltä vielä suklaarasiankin lähtiessään. Vaan liukkaalla kelillä en kyllä lähde rahjustamaan.

Meillä on pojan kanssa semmoinen vähän kakkainen huumorintaju. Kun hänelle puhuin tästä puhelimessa, niin hän vain sanoi: "Sen kun menet. Tuttujahan ne on kaikki ja kun vähän työnnät tuhnua housuun niin et edes  erotu  porukasta".

Saas nähdä, kerron sitten kävinkö =D

Molla-Maija

Tuli luvattua ystävälle Molla-Maija jouluksi, joten eihän siinä auttanut kuin kaivaa vanha ompelukoneen rämä nurkasta ja alkaa ompelemaan. Siitä onkin jo useampi vuosikymmen, kun olen viimeksi Molla-Maijaa tehnyt.

 Käytin kaavana ET-lehden kaavaa, jota suurensin ihan vapaalla kädellä. Minun Maijalleni tuli ihme puikula pää. Yritin korjata sitä virkkaamalla ensin patalakin päähän, johon sitten ompelin hiukset kiinni. Huomattavasti helpompi tapa minusta ommella hiukset virkattuun pohjaan, kuin suoraan nuken kankaaseen.

Kuten asiaan kuuluu, niin Maija on tehty melkein kokonaan kierrätyskankaista. Mekkoon sain käytettyä valmista puseron nappilistaa ja helmapäärmekin oli valmiina. Nopeutti työtä melkoisesti.
Ei ole kone-ompelu minun juttuni ei. Kyllä sen taas huomasi, mutta Molla saa kelvata tämmöisenään.

Apinoita ja Peppejäkin on taas muutama valmistunut, vaikka meinasinkin etten tänä vuonna enää niitä tee. Ihan tutun ihmisen pyynnöstä on vaikea kieltäytyä. Nyt olen kyllä sanonut jo kaikille, että ennen joulua en enää muille tee, itselle ainoastaan.
Omat sukulaiset saavat tänä jouluna tyytyä pelkkiin lupauksiin sukista ja muista käsitöistä, nyt loppui aika kesken. =)

Eetu sai jo oman joululahjansa, kun naapurin metsästäjä-mies toi säkillisen hirvenluita.
 Olishan ne Eetulle maistuneet, mutta huomasin jo parin päivän päästä, että vanhan reppanan maha ei niitä enää kestä. Liha on sen verran voimakasta, että vaikka yritin keittääkin luita, niin kaikki tuli ulos oksennuksena.  Eihän siinä auta muu kuin kantaa lahja roskikseen.
Nyt on kaupan purkkiruoalla oltu muutama päivä ja ruoka pysyy taas sisällä.

Jouluhommat on minulla vielä ihan suunnitteluvaiheessa, mutta teen sen minkä ehdin ja loput saa jäädä tekemättä. Turha roina kaappeihin ja pönkkä oven eteen, ettei kaikki tursua lattialle =D

Paljon kuvia ja juttuja =)

Osallistuin syksyllä "Anna hyvän kiertää" juttuun ja nyt on tullut valmista täälläkin. Tonttuja lähti Matonkuteelle, SatunNaiselle ja Eijalle. Eijalla ei ole blogia, mutta hän lupasi tehdä sytomyssyjä , joten hänetkin kelpuutettiin mukaan. :) Toivottavasti tontut ovat jo hiippailleet perille postilakonkin peruuntuessa.

Ei näihin mitään ohjetta ole, laitoin vain jouluisia lankoja koukulle. Pörrölangasta tulikin neulomalla mukava parta.

Jokohan nämä olisivat tämän vuoden viimeiset apinat. Morsiuspari lähti häälahjaksi, sulhaspojat änkesivät muuten vaan samaan kuaan =)
Onnea vaan hääparille, joka kuulemma suuntaa Afrikkaan häämatkalle.

Olenhan minä välillä voittanut arpajaisistakin luxusta elämään. On niin hieno pussi, ettei meikäläisellä ole ennen ollutkaan ♥ Suklaatakin oli sisällä, mutta sehän on tietenkin jo syöty.  Tämän minulle lähetti Tuija Satulinnasta. Kiitoksia Satulinnaan oikein paljon ♥

Alla oleva ristipistokaitaliina on kirppari löytö. Maksoi peräti 50 senttiä. En minä ymmärrä miten joku raaski siitä luopua tuolla hinnalla, mutta tyytyväisenä tietenkin ostin sen talteen =) Reunat ja kaikki on käsin pistelty pellavakankaalle.

Kosotäti lähetti blogikukkasen kauniitten sanojen saattelemana. Kiitos, sanat lämmitti mieltä ♥
Minulla on niin tuhottoman monta, kelle voisin tämän jatkaa, joten annan sen kaikille yhteiseksi ♥

Meillähän näitä kissoja piisaa joka paikkaan. Onneksi kurkkasin pyykkikoneeseen, ennenkuin suljin luukun. Mummokissa sieltä oli löytänyt uuden mukavan nukkumapaikan. Vaikka olikin villapesuohjelma tarkoitus laittaa, niin ei ehkä kuitenkaan tämmöisiä villoja mukaan =D

 Tämä on sitten ihana♥ Sain tämän siskoltani nimipäivälahjaksi. En tiedä mihin tämmöinen liina on tarkoitettu, mutta minä meinaan tällätä sen eteisen seinälle, niin että se näkyy heti ulko-ovesta tullessa.
Kissa on ihan kuin meidän Maija väritystä ja asentoa myöten. Welcome home ♥

Vanhaa lankaa

Kun kirpparilla törmäsin tähän suureen säkilliseen lankoja, niin tokihan se hyppäsi kärryyni. Varsinkin kun lapussa luki "Vanhaa lankaa, 1€". Ostin vallan sian säkissä, sillä en ehtinyt edes tutkailla mitä säkissä on.

(Seinätapetissa näkyvät kuviot ovat kissojen tekemiä taideteoksia. Sain ne aika hyvin peiteltyä tämän pussin taakse ☺)

 Vanhaa on , sillä sisällä oli tämäkin sokerilaatikko täynnä langanpätkiä =) Millähän vuosikymmenellä tämmöistä uutta Pika-sokeria myytiin ?  Ei tule minulla ainakaan mieleen.
Mielenkiintoista näitä on ollut penkoa ja ihan käyttötavaraa näkyy olevan virkkauksiin. Aluksi joutuvat kuitenkin ulos ulkokomeroon pakkasen purtavaksi. Varotoimenpide aina kirpparilangoille, ettei vaan tule mitään ylimääräisiä ötököitä sisälle.

Ainahan äidit on ylpeitä lapsistaan =D

Tytär viipyi pari viikkoa kotona ja oli niin mukavaa, kun oli juttuseuraa ihan koko ajan. Ruokakin tuli valmiina pöytään tyttären toimesta, tuli minunkin syötyä lämmintä ihan päivittäin. Nyt hän on taas muualla ja minun täytyy totutella yksin oloon.

Aikansa kun hän katseli minun virkkaamistani, niin johan tarttui koukku tytönkin käteen. Ei hänkään mitään ohjeita käytä, vaan tämmöisiä tietokone-pelien hahmoja sieltä syntyy itse suunnitellen. Niin pientä väkertämistä, etten minä vaan jaksaisi. Hieno on tämäkin aseineen ja asevöineen.

Tulee aina tuota tytärtä kehuttua, mutta olen minä ylpeä pojastanikin.
Poika on muitten töittensä ohella kirjoittanut jo kolme drinkki-kirjaa.  Kustantaja pyysi päivittämään kirjaa taas ja kun ei pojalla nyt ollut oikein aikaa, niin pyysi ystäävänsä kaveriksi hommaan. Tämä hieno kirja ilmestyi nyt syksyllä kahden alan-miehen voimin ja oli esillä kirjamessuillakin.
Voinpa suositella tätä joululahjaksi drinkeistä kiinnostuneille ja ravintolaväelle. Aika monessa ravintolassa tämä onkin ohjekirjana. Ohjeiden lisäksi siinä on paljon juttua drinkkien syntyhistoriasta ja muita hauskoja tarinoita.
Aikaisemman version oli kuulemma esim Kimi Räikkösen vanhemmat ostaneet pojalleen lahjaksi, ei ollenkaan huonompi suositus =D

Meillekin tuli sen verran lunta, että Eetu sulautuu täysin maastoon. Aikasemmin se oli valkoinen koira mustalla naamanpuolikkaalla, mutta vanhetessa on tullut noita harmaita pilkkuja ja naamakin alkaa harmaantua papparaisella.
Tämä minun "rosvonkarkotin" onkin oikea "rotukoira". Emo oli labratorin- ja kultainen-noutaja. Isässä oli lapinkoiraa, Karjalan karhukoiraa , labbista , rotweileria, hirvikoiraa ja mitä lie vielä. Siis rotuja kyllä piisaa mistä valita.  Luonne on onneksi noutajan, mutta ääni rotweilerin.

Pahaksi onneksi liukkaat kelit tuli taas yhtä aikaa naapuruston  tyttökoirien juoksun kanssa. Leikkaamaton Eetu vetää kiihkoissaan tiellä minua ihan minne sattuu. Minkäs sille voi, kun hormoonit hyrrää. Täytyy vain muistella miltä se itsestä tuntui silloin nuorena, kyllä tuli tansseissa hypättyä itsekkin, hihihi. 

Kaikenlaisia kolkuttajia

Mitäs täällä muutakaan. Apinoita olen värkännyt kuin tuskassa.
Pitäis opetella sanomaan EI. Vaikka kuinka päätin, etten enää lupaa kenellekään apinaa ennen joulua, niin silti tulee vaan luvattua. On niin vaikea sanoa kenellekään, etten tee sinulle. Kohta vaan jää kaikki oma jouluvalmistelu tekemättä. Edes vähän olisi ehdittävä siivota kissankarvoja nurkista ja laitella muutenkin joulua.

Kaikki jotka nurkissa kolkuttelevat eivät sitten ole joulutonttuja.
Tässä mäen-nyppylällä, missä minä asun, on paljon vanhuksille tarkoitettuja rivitaloja. Valitettavasti se on ihan yleisessä tiedossa ja kolkuttelijoita riittää.
Viime viikolla taloja kierteli vanhempi romaani-mies kerjäten rahaa mummoilta ja papoilta. Minunkin naapurini on tottunut, että hädässä olevaa autetaan ja vieras kutsutaan sisälle.
Mies oli selittänyt, että puhelimen akku on lopussa ja voisiko hän tulla sen lataamaan. Mummo tietenkin ystävällisesti päästi miehen sisälle ja samantien alkoi rahan kerjuu. Onneksi Meerillä ei ollut kuin muutama euro, joka sitten vaihtoi omistajaa. Tämän pihan miespuolinen asukki onneksi huomasi tilanteen ja meni myös Meerille kylään ajamaan kerjäläisen pihalle. Sen pahempaa ei ehtinyt sitten tapahtua.

Seuraavaksi ukko tuli minun ovelleni. Meillä onneksi Eetu-koiralla on oikein jylisevä ison koiran ääni ja Eetuhan huusi oven sisäpuolella. Ukko tietenkin ensimmäiseksi alkoi kyselemään, että minkälainen koira minulla on ja onko se äkäinen.
" Se on semmoinen dopermannin ja rotwailerin sekoitus. Ei se ole naisille vihainen, mutta miehiä se vihaa, kun sitä pentuna on joku mies potkinut.  Älä nyt vaan tule lähemmäksi, ettei se vallan riehaannu".
Vähänkös minua nauratti, kun ukko lähti livohkaan saman tien. "Äkäinen iso"  koira on hyvä karkotin.
Todellisuudessahan Eetu on keskikokoinen sekarotuinen piski, joka olisi riemuiten ottanut vieraan vastaan, hyvä luontoinen kun on.

Eipä sen ihmeempiä tällä viikolla.
Hyvää viikonloppua kaikille ♥ 

Ihanaa, meillä on sähköt

Uskomattoman ihana tunne herätä aamulla siihen, että on sähköt.
Olihan se päivä eilen. Meidänkin kylällä puita kaatui talojen päälle ja roskalaatikoita ja bussipysäkkejä lenteli nurin.
Eilispäivän aikana tuli ikävä niitä aikoja, jolloin asuin vielä pienessä mökissä kantoveden ja puuhellan varassa. Meillä oli sähköt pois melkein vuorokauden ja sehän vaikutti ihan kaikkeen. Vettä ei tullut, lämmitys katkesi, eikä ollut missä ruokaa olisi laittanut. Iltaa kohden alkoi kaivata jopa ulkovessaa =D
Pahiten vaivasi kuitenkin nälkä. Sämpylät loppuivat melko nopeaa, eikä juuri muuta ollut, mitä olisi voinut syödä ilman valmistusta tai lämmitystä. Hernekeitto kylmänä suoraan purkista nautittuna ei tosiaankaan ole kovinkaan suuri kulinaarinen nautinto.
Tänä aamuna sain aamukahvit, että voi kuuma kahvi olla hyvää ja nautinnollista ♥

Tekemisen puute vaivasi myös. Onneksi päivä oli aurinkoinen, mutta illalla kynttilän valossa on vaikea tehdä mitään. Sainpahan kuitenkin vaaleasta langasta neulottua yhden sukan joulupukin pussiin.
Näistä tulee tarkan ohjeen mukaan tehdyt sukat. Pinkkiä ja jotain muuta siihen sopivaa väriä. Terästä saappaaseen mahtuvat, mutta varsi pitää mahtua housunlahkeen päälle. Näin oli ohjeet =)
Novitan Raita-lanka taitaa vastata toiveita, toivottavasti :) Kuplaneuleesta tuleekin sopivan kuohkeaa ja venyvää varteen, mahtuu lahkeen päällekin.

Eihän meillä täällä kovinkaan hätä ollut, mutta ajattelin noita perheitä, joissa on ihan pieniä lapsia. Tai maatiloja, joissa on ruokittavia eläimiä enemmänkin. Tai laitoksia , joissa on hoidettavia vanhuksia ja sairaita.
Tässä meidän lähellä on vedenpuhdistamo ja koko yön näkyi palo-auto ajavan vettä jonnekkin. VPK:n pojat ovat kunnioitettavaa porukkaa, onneksi on heitä olemassa.

Iloisempaa asiaa.  Houhouhou =)
Kotikirppusen arvonnassa voitin näin hauskan keraamisen pukinpään. ♥ Saas nähdä ehdinkö ennen joulua käyttää tätä, mutta joulunpyhinä viimeistään. Kiitos Kirppuselle, tämä on mukava palkinto tämmöiselle näprääjälle, kuten minä ♥
Eikä kannata ihmetellä, miksi niin usein voitan arvonnoista. Kun katsoo sivupalkkiani, niin kyllä huomaa, että ahkerasti arvontoihin osallistunkin. Pienet ylläripaketit ovat niin mukavia, että en voi vastustaa kiusausta osallistua aina, kun vaan arvonnan huomaan.=)

Nautiskellaan nyt sähköstä ja joulun lähenemisestä. Iltapäivällä kuulemma saadaan jo lämmityskin tänne, oi vähentää villapaitoja päältä ♥

Tonttu ei vaan saa unta ♫ ♫

Täällä sitä tonttuillaan jo oikein kunnolla.
Eilen aamulla tuli pakottava tarve aloittaa taas jotain uutta ja tällä kertaa jouluista. Menihän siinä sitten aamuyöhön yli klo 4 ennenkuin oli valmista, mutta ei voinut lopettaa keskenkään. =D
Luulempa, että näitä syntyy lisääkin, jos vain aikaa löytyy, oli sen verran mukava tehdä.
Malli on taas oma, tehdessä muokkaantunut, joten toista ihan samanlaista ei synny ☺

Tonttuillaan ☺

Joulukiireet alkaneet

Onhan näitä tullut taas tehtyä.

Äkälinnun ohjeethan saa nykyään jo kirjanakin, mutta tämä on minun itse kehittelemäni jo viime joulun alla.  En tiedä tekeekö muut, mutta minun linnuillani on pyrstökin =)

Luin jostakin, että ihmínen oppii nukkuessaan vaikeitakin asioita.

Päteeköhän sama kissoihin. Sen mukaan Berniina on jo suorastaan älykkö. Täytynee vaihtaa sille dekkarien sijasta jotain tietokirjallisuutta päänaluseksi.

Taulussa on viimeisetkin muutokset ja korjailut tehtynä, nyt minä en siihen enää kajoa :)
Huomasin, että teen töihini aina jonkun pienen kohdan, johon haluan katseen kiinnittyvän. Tässä se on tuo kissa =D

Käsitöissä ei ole tullut aloitettua viikon sisällä kuin yhdeksän uutta työtä entisten aloitusten lisäksi. Oliskohan syytä paneutua välillä tekemään valmistakin =) 

"Läppärisukat"

 Läppärini on jo yli viisi vuotta vanha ja nykyään jo tosi hidas aukaisemaan uusia sivuja. Vaan eipä hätää, minulla on koneen vieressä aina sukankudin. Ei tule aika pitkäksi odotellessa, kun neuloo siinä samalla kerroksen tai pari. Kovin monimutkaista mallia tässä ei kannata pitää, joten näitä perussukkia syntyy aina välillä. Kuva vääristää ihmeesti, kyllä nämä ovat melkein aikuisten kokoa.

Meillä on näitä ihania räsymattoja enemmänkin. Jos vaan kirppareilla silmään osuu halpa räsymatto, niin mukaanhan se tarttuu ☺

Huomenna olis sitten isänpäivä. Meillä sitä ei juhlita, sillä omani kuoli jo 40 vuotta sitten ja tyttären isä asuu kaukana Turkissa. Sen sijaan meillä juhlitaan sitä, että tytär sai vihdoinkin valmiiksi portfolionsa ( mikä se sitten onkaan, en tarkkaan tiedä ☺)
Illalla tuli parin kuukauden tauon jälkeen käymään taas luonani ja sehän tuntuu niin mukavalta. Matka kestää 6 tuntia suuntaansa linja-autolla, joten eipä kovin usein jaksa tulla ja johan se opiskelijan rahapussissakin on suuri summa.
Olen niin ylpeä tuosta tyttären ammatinvalinnasta. Hänestä pitäisi tulla näitten tietokonepelien tekijä. Olishan se aivan ihanaa, että pääsisi tekemään unelmatyötään. Itse kun on vuosikymmeniä tehnyt työtä, jota välillä suorastaan inhosi, niin ei toivoisi lapsilleen samaa kohtaloa. Jollakin vaan oli lapsensa elätettävä eikä muutakaan työtä ollut saatavilla.
Nyt piisaa "valivali" =D Nykyään työttömänä saan tehdä juuri sitä mitä haluan, eli käsitöitä ja maalailla tauluja , ihanaa ♥♥♥

Hyvää Kekriä

Kiirettä pitää näitten virkkausten kanssa, jouluun on tosi vähän aikaa enää.
Tällä äidillä on niin villit kaksostyttäret, että on pitänyt palkata Peppi piiaksi.
Nyt on kyllä Kekri, eli piikojen ja renkien vapaaviikko. Siskoni kävi kylässäja oli puhetta siitä, että nythän on ilon ja juhlimisen viikko, Kekri. Minkähän takia sitä nykyään juhlitaan suremalla vainajia.

Toki mekin kävimme viemässä kukkia ja kynttilöitä äidin ja hänen miehensä haudalle. Äiti oli aikanaan pikku-Lottana ja hänen viimeinen miehensä rintamalla sotimassa, joten syytä on heitä kunnioittaa aina välillä kukkasin.

Kekri oli maalaisyhteisön tärkein, jouluakin tärkeämpi juhla, mitä kuvastaa muun muassa sanonta: "Herrain joulu, talonpojan kekri." Joulua vietettiin siis herrojen parissa kaupungissa, kun taas maalaiset nostivat kekrin merkittävimmäksi juhlaksi. Monet kekriin liittyvistä tavoista siirtyivät myöhemmin jouluun uuden juhlan viedessä vähitellen kekriltä sen perinteisen aseman. 

Täällä lisää Kekristä

Ihan nolona joudun tunnustamaan, että voitin blogi-arvonnasta jokusen aika sitten, mutta en millään muista kenen blogi se oli. Minulla on seurannassa muutama sata blogia, eikä sitä etsittyä vaan löydy nyt. Suuret kiitokset kuitenkin Tampereelle kirjasta. Meillä kun on innokkaita virkkaajia jo kolmessa polvessa, niin eiköhän tästä löydy jokaiselle jotakin tehtävää ♥

Sitten se Halloweenin kauhujuttu :
Neuloin viime jouluksi siskolleni Annis-huivin vironvillasta.
Mutta kun se kuulemma "haisi kummalliselle", niin hänpä heitti sen koneeseen muun pyykin kanssa. Arvaahan sen , miten siinä sitten kävi :(
En taatusti tee enää hänelle huivia, enkä ainakaan mistään huopuvasta =D Korkeintaan jostain akryylilangasta, jota ei pysty tuhoamaan millään keinolla =D 

Syksy saa tulla

Antaa tuulla vaan. Langat pysyy kuitenkin kasassa reippaiden vartioiden ansiosta.

Eikä kylmäkään haittaa, sillä tulikuuma patteri pitää mahan lämpimänä.

Mummo-kissalla on uusi lempipaikka ☺

Armas

Seija siellä jo kyseli Armaksesta. Tokihan Armas on vielä elossa ja voi oikein hyvin.
Toissakesäisen karkumatkansa jälkeen se on pysynyt kiltisti sisäkissana, eikä pyrikkään ulos. Kunto on pysynyt hyvänä ja turkki kiiltävänä, sillä mummokissa tuo sille jatkuvasti hiiriä ja myyriä pihalta. Onneksi valmiiksi tapettuja, sillä ne tietää jo, että minä pelastan elävän saaliin takaisin ulos.

Saalis syödään sitten joka kerta keittiön ruokapöydän alla ja Eetu putsaa lattian verijäljistä ja muista jätöksistä. Meillä tämä yhteispeli toimii =D

Valitettavasti Eetu on alkanut siivoomaan myös kissan hiekkalaatikkoa. Ihmettelin tässä, kun ei ollut enää papanoita laatikossa ollenkaan, kunnes huomasin, että Eetu käy popsimassa ne, yäks . Täytyy pitää nyt vaan noita kannellisia hiekkalaatikoita, ettei Eetu pääse enää "siivoamaan".

Meillä sukulaiset höpöttää aina joulun alla, että älä nyt tuhlaa niitä vähiä rahojas joululahjoihin. No en tuhlaa en  =)
Viime kirpparikierroksella sain hommattua jo neljä joululahjaa.  Nyt he sitten arvaavat jo , mitä tulevat saamaan, ei haittaa , hihi.  Vaan kun löysin nämä kirjat 1€ kappale ja ihanan bling-bling-kaulakorunkin samaan hintaan, niin eihän niitä voinut jättää ostamatta. Kirpparilahjat ovat siitä hyviä, että jos saaja ei tykkää, niin voi huoletta heittää roskiin. Eikä siitä vielä talous kaadu minultakaan =D

Hyvät sukulaiset, ette te kuitenkaan vielä tiedä, kuka saa minkäkin kirjan , houhouhou ♥

Kaikki hyvin kuitenkin :)

Maalarin työpöytä on vähän erinäköinen kuin neulojan. Tähän ei passaa lankoja eikä kissoja päästää.
Polkaisin  torstaina reippaana pyörällä räntäsateessa opistolle, kun luulin että siellä olisi halukkaita sisällemenijöitä,  avaimet kun on tällä hetkellä minulla. Vaan mitä vielä, itse olin ainut innokas lomaviikollakin maalaamaan.
Olipa ihan mukava olla itsekseen koko koulunmäellä. Sain paljon tehtyä, kun ei ollut juttukaveria, jonka kanssa olisi aikaa tuhraantunut. Maalasin ja lauleskelin yksikseni , välillä keittää turautin kahvitkin. Kiva kokemus, kun sai rauhassa keskittyä työhönsä.

Harmittihan se ensin, kun huomasin, että joku oli vahoingossa tuhrinut märkää tauluani. Vihreää väriä oli levinnyt vaikka minne ja muuritkin olivat tosi suttuiset. Töitähän se teetätti ja kuvaakin joutui vähän muuttelemaan, että sain sutut piiloon. Eihän vahingoille mitään voi, en siitä ala ketään syyttelemään.
Tämmöinen siitä sitten tuli, Turkin maisemastani.  Märät maalipinnat vielä kiiltelee kuvassa omituisen värisinä, ilman salamaa kun en saanut kuvattu.
Kulkukissa on siinä vasemmassa alakulmassa. Sain sen muuteltua paremmaksi, mutta tässä se vielä kiiltelee märkänä .
Seuraavaksi työksi suunnittelin taas vanhan mummon kuvaa :)

Kuulin kylältä huhuja, että lasten lapasista olis pulaa. Rautaa on taottava kun se on kuumaa ja minähän pistin heti puikot heilumaan. Ensimmäiset lapaset lähti myyntiin niin nopeasti, etten muistanut edes kuvaa ottaa. Tänään vien nämä lasten pöllölapaset myyntiin. Toivottavasti lapaset ja tarvitsija kohtaavat toisensa.

Harmittaa kyllä tuo hammasjuttukin. Vasta paikattu poskihammas otti ja napsahti juuresta poikki. Jäi niin pahasti retkottamaan, että nappasin pois kokonaan, juuret vaan jäi ( kyllä, sattui se). Eihän siinä muuten, mutta kun kylän ainut hammaslääkäri jäi eläkkeelle juuri kuun vaihteessa. Nyt pitäisi sitten lähteä kaupunkiin asti vieraalle lääkärille.
Laitoin facebookin ilmoituksen, että jos 50 000 tykkää tästä, niin lähden hammaslääkäriin. Onneksi vain 4 tykkäsi, hihi. Empä arvaa yksin lähteä linja-automatkalle Diapammi-pökkyrässä ja ilman sitä en taas uskalla hammaslääkäriin mennä. Kaipa se vielä pakottaa joku päivä lähtemään, kun oikein alkaa särkemään :(

 Muutenhan meillä on kaikki hyvin täällä. Rauha maassa ja eläimillä hyvä tahto. Mausu siinä keskimmäisenä ♥

Oikea kesäkissa

Mausu on varsinainen kesäkissa. Se nimittäin pitää  kesälomia ja tekee pitkiä kesälomareissuja. Tämänkertainen kesti 3 1/2 kuukautta , mutta pidempiäkin on ollut.
Alkuillasta ihmettelin, että kuka on oven takana, kun ripaa rämpsytettiin ja Eetu haukkui innoissaan eteisessä. Mausuhan sieltä lujahti sisälle. Oikein piti valot laittaa eteiseen, kun en meinannut ensin silmiäni uskoa.  Aina tuo katti jaksaa minut yllättää näillä syksyisillä palaamisillaan.

Ensimmäiseksi piti tietenkin Eetu-koira halailla ja pussailla kunnolla, sitten vasta ruokakupille. Koko purkki siinä menikin Kitekattia kerralla ja päälle iso kipollinen maitoa.  Hyvässä kunnossa näyttää Mausu olevan, turkki kiiltää ja kissa on pulska.
Eetu ja Armas-kolli ovat aivan innoissaan Mausun paluusta. Tyttö-kissat puolestaan eivät ole huomaavinaan , korkeintaan murisevat välillä. Vaan nytpä näyttää ruoka maittavan muillekin kissoille, pelkäävät varmaan, että Mausu syö muuten kaiken :)

Onneksi Mausun lempipaikka oli vapaana, vessassa tulikuuman patterin vieressä. Siellä saa rauhassa lepäillä ja lämmitellä. Välillä se tulee sieltä minua katsomaan ja juttua riittää niin mahdottomasti. Kovasti maukuu ja kertoilee tarinoita reissultaan.
Nyt on koko porukka taas kasassa. Näin on hyvä odotella talven tuloa.

Kloonit

Peppien klooneja koko rivi. Eipä ole tarvinnut miettiä mitä tekis, sillä kohta on suuri laatikollinen valmiina Saksan Joulumarkkinoille. Pepit on siitä mukavia tehdä, että niihin saa hyvin menemään jämälankoja. Nyt sujuu muutenkin paremmin, kun voin uusilla laseillani katsoa yhtä-aikaa telkkaria ja virkata :)

Tämän kissan kanssa taistelin eilen koko päivän. Miten voi olla niin vaikeaa maalata öljyväreillä juokseva kissa takaapäin noin sentin kokoisena. Vielä se ei tyydytä minua, mutta ehkä joku päivä =)
Sain maisematauluni melkein valmiiksi, kun opettaja kysyi, että missäs kissa. Minun tauluissani pitää kuulemma olla aina kissa =D Onhan se nyt sitten tehtävä, periksi en anna tämän katin kanssa.

Kouluilla on täällä nyt syyslomaviikko, mutta sain avaimen , että pääsen maalailemaan tälläkin viikolla, mukavaa. Kotona tätä ei viitsi harrastaa, kun pää ei oikein kestä noita hajuja.  Vois kyllä taulukin olla täynnä tarttuneita kissankarvoja :)

Pitäis varmaan harrastaa pihatöitäkin, sillä viime yön pakkanen näyttää tappaneen loputkin kukkani penkistä.
Mukavaa syysviikkoa kaikille ♥