Tytär viipyi pari viikkoa kotona ja oli niin mukavaa, kun oli juttuseuraa ihan koko ajan. Ruokakin tuli valmiina pöytään tyttären toimesta, tuli minunkin syötyä lämmintä ihan päivittäin. Nyt hän on taas muualla ja minun täytyy totutella yksin oloon.
Aikansa kun hän katseli minun virkkaamistani, niin johan tarttui koukku tytönkin käteen. Ei hänkään mitään ohjeita käytä, vaan tämmöisiä tietokone-pelien hahmoja sieltä syntyy itse suunnitellen. Niin pientä väkertämistä, etten minä vaan jaksaisi. Hieno on tämäkin aseineen ja asevöineen.
Tulee aina tuota tytärtä kehuttua, mutta olen minä ylpeä pojastanikin.
Poika on muitten töittensä ohella kirjoittanut jo kolme drinkki-kirjaa. Kustantaja pyysi päivittämään kirjaa taas ja kun ei pojalla nyt ollut oikein aikaa, niin pyysi ystäävänsä kaveriksi hommaan. Tämä hieno kirja ilmestyi nyt syksyllä kahden alan-miehen voimin ja oli esillä kirjamessuillakin.
Voinpa suositella tätä joululahjaksi drinkeistä kiinnostuneille ja ravintolaväelle. Aika monessa ravintolassa tämä onkin ohjekirjana. Ohjeiden lisäksi siinä on paljon juttua drinkkien syntyhistoriasta ja muita hauskoja tarinoita.
Aikaisemman version oli kuulemma esim Kimi Räikkösen vanhemmat ostaneet pojalleen lahjaksi, ei ollenkaan huonompi suositus =D
Meillekin tuli sen verran lunta, että Eetu sulautuu täysin maastoon. Aikasemmin se oli valkoinen koira mustalla naamanpuolikkaalla, mutta vanhetessa on tullut noita harmaita pilkkuja ja naamakin alkaa harmaantua papparaisella.
Tämä minun "rosvonkarkotin" onkin oikea "rotukoira". Emo oli labratorin- ja kultainen-noutaja. Isässä oli lapinkoiraa, Karjalan karhukoiraa , labbista , rotweileria, hirvikoiraa ja mitä lie vielä. Siis rotuja kyllä piisaa mistä valita. Luonne on onneksi noutajan, mutta ääni rotweilerin.
Pahaksi onneksi liukkaat kelit tuli taas yhtä aikaa naapuruston tyttökoirien juoksun kanssa. Leikkaamaton Eetu vetää kiihkoissaan tiellä minua ihan minne sattuu. Minkäs sille voi, kun hormoonit hyrrää. Täytyy vain muistella miltä se itsestä tuntui silloin nuorena, kyllä tuli tansseissa hypättyä itsekkin, hihihi.
Juuri tuossa päivänä muutamana selitin lapsille koirista ja huomasin puhuvani laboratorionnoutajasta:). Meni lapsille täydestä, mutta itse kävin kuuntelemaan itseäni, että mitä ihmettä oikein puhun...
VastaaPoistaEihän sillä väliä, mitä sanoja käyttää, kunhan asia tulee ymmärretyksi =)
PoistaKylläpä on taas mukava postaus. Minä tykkään kun lapsien tekemisistä kerrotaan, minulla ne usein on lapsenlapset. :)
VastaaPoistaMinä niin harvoin näen lapsiani ja lapsenlapsiani, ettei voi monesti heistä kirjoitella .
PoistaOn siulla lahjakkaat lapset, ja kyllä myö äiteet saahaa omia lapsiamme kehua, mie ainakin oon omastani ylpiä.
VastaaPoistaVoi Eetua, ne naiset ne naiset, sekoittavat vanhan herrankin pään.
En siitä lahjakkuudesta tiedä, mutta mielikuvitusta molemmilla piisaa ja sitähän uuden keksiminen vaatii =)
PoistaTotta kai äidit saavat olla ylpeitä lapsistaan ja kehuakin heitä, kukas sitten, jos ei äiti. :)
VastaaPoistaOnpas Eetulla tosiaan rotuja, mutta eivät näköjään vanhaakaan herraa paina, kun tyttöjen tuoksut leijailee. ;) Jotkut ne vaan vielä vanhanakin tansseissa hyppää! :D
Ei aina jaksa noita kissoja kehua, niin täytyy välillä kehua lapsiaan =D
PoistaMinä en ole tanssinut 20 vuoteen muuta kuin yksin kotona. Onneksi ei naapurit näe kun turkkilaisen musiikin tahdissa hytkytän läskejäni, hihi .
Lämminhenkinen postaus, kaikki ovat ihania,ja Eetukin vanha partainen jo ♥
VastaaPoistaKiitos Seijastiina, kauniisti sanottu ♥
PoistaNo ei oo omena kauas puusta pudonnut ku noin kivan otuksen on tytär virkannut. Tosi hauska, ihan naurahdus pääsi kun se tuli heti esiin kun blogisi avautui.
VastaaPoistaÄitin tyttö ♥ Välillä tuntuu että liikaakin roikkuu vielä esiliinan nauhoissa =)
PoistaHauska tarina, vai Eetuakin vielä hormoonit pyörittää.... meillä sitä herkkua on tarjolla Dooriksesta ja Jone vähä sitten sekasin meinoo olla, mutta hyvin uskoo kun sanoo että ei... väistää hyvin.... Dooris kyllä meinaa painaa päälle... Mummokoirankin nenään tuoksuu tuo juoksun haju:)
VastaaPoistaVastahan näitä juoksuja on 12 vuotta kestetty, näihin alkaa tottua. Olis pitänyt silloin pentuna leikkauttaa, mutta eihän se enää kannata.
PoistaSyystäkin voit olla ylpeä lapsistasi, eivät ole jääneet peräkamaroiin makaamaan :) Mielenkiintoinen drinkkikirja, kiva lahja asian harrastajalle. Melkoinen coctail on Eetukin :)
VastaaPoistaOnneksi on niin pieni kämppä, ettei ole peräkammaria. =) Tytär olisi varmaan jumittunut kotiin, jos tilaa olisi enemmän.
PoistaEetu on oikea Moropi=monirotupiski ;)
No jo on etevät lapset! Mukavaa. Ja hankalia on nuo herra-koirat, kun niillä on neliveto päällä, niin siinä onkin perässä pysyminen, kun ne päättää lähteä tyttöjä kattomaan. Toivottavasti pysyt ehjänä siinä vauhdissa.
VastaaPoistaSehän on joka syksyistä, että polvet on auki ja verillä. Onneksi on tuota läskiä ympärillä, niin kaatuu aina pehmiälle =D
PoistaOnnen pekka=Sude.
VastaaPoistaOishan tässä huonomminkin voinut käydä, kun yksin kasvatin kummankin =D
PoistaOn tytär tullut äitiinsä, yhtä taitava =))
VastaaPoistaPojallakin on omat taitonsa, hyviä kirjailioita tarvitaan aina.. Minun pikku veljenikin kirjoitti juuri ensimmäisen kirjansa =))
Koirallasi on hyvä suojaväei..
Eipä olisi minun pojasta vielä kouluvuosina uskonut, kun suurin aika meni tyttöjä kiusatessa =)
PoistaSaa sitä olla ylpeä lapsistaan, kun on aihetta. Näppärä on tyttäresi käsistään. Hahmo on hienoa työtä. Kirjan teko on hatun noston arvoinen suoritus. Työn ohessa tehtynä tupla- noston arvoinen. Kulje vain rinta rottingilla, mutta varo Eetun syrjähyppyjä.
VastaaPoistaEi tässä nyt voi kulkea rinta rottingilla ja nenä pystyssä, kun on niin liukkaat kelit =) Kepsahtaa vielä pyllylleen, joten nenä maata kohti on mentävä edelleen =)
PoistaJos ei lapsiaan kehu, siitä kasvaa uusi suomalaisittain heikkoitsetuntoinen polvi joten antaa palaa! Luulisin, että kaikille ihmisille merkitsee juuri vanhempien arvostus kaikkein eniten. Ja kyllä: voisin ostaa molemmat tuotteet; sekä tyttäresi käsityön että pojan kirjan : )
VastaaPoistaEetu on kuitenkin minun lempparini. Olin kuolla nauruun täällä taas kerran, joten jos minusta ei kuulu.... : D
Yritin ottaa mallia turkkilaisesta kasvatuksesta. Lapsia paijataan ja kehutaan, mutta myös rankaistaan tarpeen tullessa. Kyllä siinä itsetunto kasvaa ja rajat löytyy. Yksin kun olen muksuni kasvattanut, niin lopputuloksesta ei voi syyttää kuin itseään =)
VastaaPoistaEetu tykkää kun sille nauretaan, mutta ei sen takia kannata henkeensä heittää silti ♥
Niinpä
VastaaPoistaMonessa asiassa elämä on jo muistolujen ajoissa ;))
:) Pirjo