Olet uskomaton

Vähään aikaan en ole arvonnoista voittanutkaan, mutta nyt tuli Koolta blogista Kaikkea kodista tämä ihastuttava tyynynpäällinen. On niin imarteleva teksti, että taidan laittaa tyttären sängyn päälle. Sinne se sopii paremmin ,sillä minä tuskin enää olen niin ihana, hihihi.
Kiitoksia Koolle.

Uusin pariskunta, tästä suhteesta ei taida tulla kuin sanomista =D En näköjään osaa enää lopettaa näitten tekemistä =)
Nyt kun minulla on runsaasti sukkalankaa, niin olen aloittanut monta paria jo villasukkiakin. En ehdi kuin vähän matkaa kutoa ja taas tulee uusi idea yhdistellä värejä. Eihän siinä auta kuin laittaa uutta alulle, ettei ajatus pääse unohtumaan. Kyllä sukkien kutominen vaan on mukavaa. En niin välitä tehdä hienoja malleja, vaan mukavampaa on tehdä jämälankasukkia erilaisia värejä yhdistellen.

Armas sitten päätti ruveta ulkokissaksi. Sunnuntai-yönä päästin toista kissaa sisälle, niin eikö se kelvoton lujahtanut pihalle. Niin nätisti kun se on sisällä pysynyt. Pari kertaa vain naukas, heilautti pyllyään ja sinne katosi katti yön pimeyteen. Eetun kanssa ollaan etsitty ja huudeltu Armasta, vaan ei ole edes kylän ukot tulleet paikalle.
Vaan ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Nyt meillä ei haise kissanpissa, eikä kukaan karju ikkunassa pitkin yötä. Minnekähän kauas se lähti, sillä kukaan ei tunnu nähneen sitä. Saas nähdä tuleeko enää takaisin, sillä epäilen, että se oli alkujaankin villikissan pentu, löytökissa kun on.

Kello on 22.30, ulkona 22 astetta lämmintä ja tihkuttaa VETTÄ, voi miten IHANA ilma. Meillä kaikki räppänät auki, sillä nyt ei tarvitse varoa kenenkään karkaamista.

Kyllä me kestetään ☺

En ole uskaltanut enää lähteä viemään Eetua rannalle, kun en tiedä jaksaako se kävellä enää takaisin. Ystävällinen naapuri tuli eilen hätiin ja lähti viemään Eetun autolla uimaan.
Kyllä se poika nauttikin. Ensin piti yrittää juoda koko Päijänne tyhjäksi ja sitten alkoi uiminen. Eetu osaa uida oikein hyvin ja nauttii siitä todella. Otin hihnankin irti, sillä ei Eetu jaksa enää karata.
Märkää koiraa katsoessa huomasin, että kyllä on jo lihakset takapäästä kuihtuneet. Eihän se ole ihmekkään 14 vuotiaalta koiralta, ihmisen iässä lähemmäs 100 vuotias.

Johan näihin helteisiin alkaa itsekkin tottua. Etelänmatkoilla olen oppinut, että ensimmäinen viikko on tuskaa, mutta sitten alkaa elimistö jo sopeutumaan.
Minä olen elänyt kuin etelämaalaiset konsanaan, päivällä pidetään kuumimpaan aikaa kunnon siesta (=päivä-unet) ja hommat tehdään illan viiletessä. Työssä käyviltä se ei täällä onnistukkaan. Varjopaikoissa oleillaan muutenkin, onneksi rusketus ei enää olekkaan niin muodikasta kuin joku aika sitten vielä oli.   Suolaa täytyy muistaa syödä, kun juo paljon. Eipä tule pää kipeäksi, kun ripottelee vähän salaatinkin päälle suolaa. Näitä etelämaalaisten konsteja se turkkilainen ukkoni aikanaan minulle opetti ja hyväksi olen havainnut. Olipa siitäkin ukosta edes jotakin hyötyä, hihihi =D

Mattopyykille en kyllä vielä ole uskaltanut lähteä. Naapurin mummo menee aamuisin jo ennen kuutta matonpesupaikalle, mutta ruuhkaa kuuluu jo silloinkin olevan. Noita en ymmärrä jotka jaksaa päivän kuumimpaan aikaa siellä mattojansa hinkata, mutta ne onkin noita nuorempia, joilla terveys vielä kestää.

Mukavaahan tämä on kun on kesä, naatiskellaan =D 

Huh-huh hellettä

Vähempikin helle piisais jo tällä iällä. Mitään ei saa tehtyä, ei edes mattopyykille uskalla lähteä. Päivällä ei voi mennä ettei tuuperru paljuun ja illalla taas on niin pitkät jonot pesupaikalla, että turha on yrittääkkään. No, eiköhän sieltä jouluun mennessä jonot lyhene =D

Ihan tyhjin käsin ei kuitenkaan osaa olla, joten virkkailin näitä kettuja.

Koska virkkaaminenkin välillä tympäsee, niin kutasimpa pienet junasukat . Samalla sain tehtyä loppuun Kyh-urakan, jossa piti tehdä 20 työtä . Lankana näissä on joku mahdottoman ohkanen, mutta kyllä se vauvan sukissa kestää.
Seuraavaksi alankin tekemään villasukkia, olkoon vaan vaikka mimmonen helle =) Tuli liityttyä KyJyyn, jossa siinäkin pitää tehdä 20 vähän isompaa työtä jouluun mennessä. Tänä vuonna Kyjyllä ei olekkaan omaa blogia, vaan huomasin sen Ravelrysta ja liityin KyJyn facebook-porukkaan. Minulla on paha tapa aloittaa aina vaan uusia, jotka sitten jää kesken. Jospa tämä innostais tekemään työt loppuun asti =)

Taitaa kissatkin jo vähän kärsiä kuumuudesta, sillä Mausukin keskeytti kesälomamatkansa ja tuli välillä kotiin lepäämään. Johan se monta viikkoa olikin taas reissussa. Häipyy varmaan taas, kunhan ilmat käy lepposammiksi. Ihan hassu kissa, mutta niin mukava kaveri ♥

No nyt kyllä tykkään ♥

Tämä ei ole mikä tahansa lankakasa, vaan kahdeksan kiloa erilaisia villalankoja jotka hain tänään postista. Melkein itkua tirautin kun aloin näitä tutkimaan. Minulle nämä lähetti Erja Varkaudesta. Erjalla ei ole omaa blogia, mutta hän kuulemma lukee minun blogiani. En minä tahdo uskoa, että joku on noin antelias ja hyvä sydäminen vierasta ihmistä kohtaan. Aivan uskomaton juttu ♥

Tytärkin innostui ja tutki joka lankakerän. Nyt on valittuna kaikki ne langat joista hänelle kuulemma pitää tehdä jotain =). Eikä ole ainakaan langan puutteesta kiinni, etteikö perhe saa kaikki sukkia talveksi. Voi hyvänen aika, vieläkin on pää ihan pökkyrällä.

Nyt voin minäkin sanoa, että alan langanostolakkoon =D Tähän asti olen hamstrannut kaikki kirppareilta löytyvät lankapussukat, vaan nyt saavat jäädä toisille, ainakin toistaiseksi. =)

Voi Erja, kiitoksia niin mahdottoman paljon. Mitenkähän minä voisin sinulle edes vähän tätä korvata. Olet sinä vaan uskomaton pakkaus, niin hyvä sydäminen.

Ollakseen oikein hyvä päivä, ilmakin on jo viilentynyt aivan siedettäväksi.  Joinakin päivinä tämä elämä vaan on niin ihanaa ♥ Kyllä nyt on niin hyvä mieli  

En tykkää en.

Nauttishan näistä helteistä, jos olis oma ranta ja siinä oma laituri  jonka nokassa vois päivän viettää. Vaan pätsiä muistuttavassa kämpässä vähempikin lämpö piisais. Minä olen istuskellut tuulettimen vieressä ja yrittänyt pärjätä. Samalla on tullut virkattua kasa Peppi Pitkätossuja. Jotainhan sitä on käsillä näperreltävä.

Tavis-sukan neulominen se vasta rentouttavaa onkin. Nämä tein keväällä arvonnasta voittamastani Filona sukkalangasta. Tuli tosi lämpimät ja paksut sukat talvea varten. Kyllä neulominen on vaan mukavaa pitkän virkkausputken jälkeen.

Niskat vaan ei tunnu tykkäävän tuulettimesta ja tuntuu että taas alkaa jumittamaan.Taitaa matot jäädä minulta pesemättä tänäkin kesänä. Huomenna tulee tytär taas käymään kotona ja onkin jo neuvoteltu tuosta mattopyykistä. Lupasin maksaa vähän korvausta jokaisesta pestystä matosta. Siitä hyötyy molemmat, minä saan puhtaat matot ja tytär saa vähän lisää rahaa opintolainan päälle.=)

Tänään elettiin taas dramaattisia hetkiä. Suuri irrallaan ollut susikoira syöksyi yhtäkkiä tieltä pihaan kissojeni kimppuun. Berniina pinkoi samantien tien yli karkuun, onneksi ei osunut auto tulemaan silloin. Maija taas on niin höppänä, että jäi vain karvat pystyssä sähisemään paikalleen. Minä karjuen paikalle ja onnistuin juuri nappaamaan Maijan syliini ennen koiraa. Tyhmähän minäkin olen kun menen kissan ja vihaisen koiran väliin, mutta minkäs sitä reflekseilleen voi. Onneksi koiran omistaja sai koiransa hallintaan eikä kenellekkään käynyt mitenkään.
En minä vaan ymmärrä miksi noita isoja koiria pitää kuljettaa irrallaan yleisellä tiellä. Vaikka olisi kuinka koulutettu, niin eläimellä on eläimen vietit. Täällä on aika monella nuorella susikoira ja irrallaahan niitten annetaan olla. En tykkää EN.  

♫♫ ....Paistaa päivä köyhällekin riemun tuottaen...♫♪♪

Johan meinasin mieliala mennä aivan pakkasen puolelle.
Juhannuksena alkanut flunssa ei vaan tahdo hellittää ja yskiessä tuntuu että aivotkin räjähtää pihalle.
Eikä asiaa helpota yhtään jo kolmatta viikkoa kestänyt jatkuva sade ja kosteus.

Vaan tänään tuli muutos elämään. Siellä se on aurinko harmaankin pilven takana ja tänään se muutaman kerran sieltä kurkkasikin. Toisekseen ukkosen jyristessä taivaalla polkaisin pyörällä hakemassa postista "Hipsulaisen" Katin lähettämän paketin. Ja kyllä olikin paketti, melkein kolme kiloa villa- ja puuvillalankoja ♥

Tämän päivää olen niitä tuossa lajitellu ja varsinkin noista runsaista sukkalangoista olen erityisen mielissäni. Olin jo ajatellut, että teen tänä vuonna joululahjoiksi polvisukkia ja yhdistettynä omiin jämiini saan tosin monet raidalliset polvarit tehtyä. Vaikken olekkaan mikään taitava neuloja, niin onneksi noille omille kuitenkin kelpaa ihan hyvin mummon tekemät sukat.

♥ Kiitos Katilla niin maan perusteellisen paljon ♥

Kädet ei osaa sairastaa, joten onhan näitä tässä tullut virkkailtua. Taitaa olla vihreä muotia apinamaassa tällä hetkellä =) Vielä näitä jonkun verran ja sitten pääsen sukkien tekemisen kimppuun, mukavaa.

Kissoille on nyt sitten punkkimyrkyt laitettu niskoihin, eikä ollut halpaa huvia tuommoisen lauman kanssa. Apteekin pihassa eräs mies puhui kokeilleensa jo montaa merkkiä ja havainneensa kaikki yhtä tehottomiksi. Hyvin toiveikkaana minä kumminkin laittelin sitä ja olihan se huomattavasti helpompaa kuin matolääkkeen syöttäminen =) Mummo-kissa tietenkin tappeli vastaan taas ja ei anna vieläkään silitellä, kun luulee että minulla on jotain kädessä piilossa =)

Saas nähdä miten tässä nyt sitten käy. Muutaman päivän päästä tarkastelin ja Pernulla ei ollut kuin yksi uusi punkki niskassa, mutta Mausulla näitä pieniä uusia oli viisi. Toista merkkiä en lähde edes kokeileen, on se sen verran kallista huvia. Meillä jatketaan nyt edelleenkin tyylillä....tutki ja napsi.

Eetukin voi taas välillä vähän paremmin. Olen päättänyt, että niin kauan kuin Eetulla häntä nousee kippuralle niin lopetuspiikkiä ei anneta. Kyllä sen näkee kun häntä suoristuu, että sitten ei ole enää asiat hyvin. Nauttikoon nyt vielä ainakin tästä kesästä. On tullut annettua sille aikalailla ylimääräisiä herkkujakin, vanhuksia pitää helliä =D Minä menen tästä nyt hellimään itseäni kahvikupposella ja suklaapalalla =D