♫♫ ....Paistaa päivä köyhällekin riemun tuottaen...♫♪♪

Johan meinasin mieliala mennä aivan pakkasen puolelle.
Juhannuksena alkanut flunssa ei vaan tahdo hellittää ja yskiessä tuntuu että aivotkin räjähtää pihalle.
Eikä asiaa helpota yhtään jo kolmatta viikkoa kestänyt jatkuva sade ja kosteus.

Vaan tänään tuli muutos elämään. Siellä se on aurinko harmaankin pilven takana ja tänään se muutaman kerran sieltä kurkkasikin. Toisekseen ukkosen jyristessä taivaalla polkaisin pyörällä hakemassa postista "Hipsulaisen" Katin lähettämän paketin. Ja kyllä olikin paketti, melkein kolme kiloa villa- ja puuvillalankoja ♥

Tämän päivää olen niitä tuossa lajitellu ja varsinkin noista runsaista sukkalangoista olen erityisen mielissäni. Olin jo ajatellut, että teen tänä vuonna joululahjoiksi polvisukkia ja yhdistettynä omiin jämiini saan tosin monet raidalliset polvarit tehtyä. Vaikken olekkaan mikään taitava neuloja, niin onneksi noille omille kuitenkin kelpaa ihan hyvin mummon tekemät sukat.

♥ Kiitos Katilla niin maan perusteellisen paljon ♥

Kädet ei osaa sairastaa, joten onhan näitä tässä tullut virkkailtua. Taitaa olla vihreä muotia apinamaassa tällä hetkellä =) Vielä näitä jonkun verran ja sitten pääsen sukkien tekemisen kimppuun, mukavaa.

Kissoille on nyt sitten punkkimyrkyt laitettu niskoihin, eikä ollut halpaa huvia tuommoisen lauman kanssa. Apteekin pihassa eräs mies puhui kokeilleensa jo montaa merkkiä ja havainneensa kaikki yhtä tehottomiksi. Hyvin toiveikkaana minä kumminkin laittelin sitä ja olihan se huomattavasti helpompaa kuin matolääkkeen syöttäminen =) Mummo-kissa tietenkin tappeli vastaan taas ja ei anna vieläkään silitellä, kun luulee että minulla on jotain kädessä piilossa =)

Saas nähdä miten tässä nyt sitten käy. Muutaman päivän päästä tarkastelin ja Pernulla ei ollut kuin yksi uusi punkki niskassa, mutta Mausulla näitä pieniä uusia oli viisi. Toista merkkiä en lähde edes kokeileen, on se sen verran kallista huvia. Meillä jatketaan nyt edelleenkin tyylillä....tutki ja napsi.

Eetukin voi taas välillä vähän paremmin. Olen päättänyt, että niin kauan kuin Eetulla häntä nousee kippuralle niin lopetuspiikkiä ei anneta. Kyllä sen näkee kun häntä suoristuu, että sitten ei ole enää asiat hyvin. Nauttikoon nyt vielä ainakin tästä kesästä. On tullut annettua sille aikalailla ylimääräisiä herkkujakin, vanhuksia pitää helliä =D Minä menen tästä nyt hellimään itseäni kahvikupposella ja suklaapalalla =D

Voi hyvänen aika

Minä olen tavannut tämän blogin kautta niin hyväntahtoisia ihmisiä, ettei ennen ole eteeni tainnut sattua. Moni on minua lahjoilla ja korteilla muistanut. Kiitos teille kaikille.

Eilen toi postipoika paketin suoraan koti-ovelle asti. "Tuhannen-myssyn" Taina oli sen minulle lähettänyt. Voi hyvänen aika sentään, en minä enää tiedä, mitä minä voisin sanoa. Ihan tippa nousi silmäkulmaan pitkin päivää. Voiko joku olla noin hyväsydäminen, että lähettää vieraalle ihmiselle paketin, jossa on juuri kaikkea tarpeellista.

Paketissa oli PALJON pumpulilankaa . Minulta olikin juuri apina-langat loppumassa, joten hyvin sopivaan aikaa tulivatkin.
Lisäksi pino pusseja, että voin postitella apinoitani. Tähän asti olen käyttänyt vanhoja pusseja uudelleen, mutta nekin olivat jo lopussa.
Sitten vielä kaksi suurta purkkia hirvenlihaa. Jaksaa paremmin virkata, kun laittaa välillä murua rinnan-alle :)

Monenmoista olen kyllä syönyt. Esim, lampaan-aivoja, lehmän-mahalaukku-soppaa ja pässin kiveksiä (kaikkia näitä Turkissa), mutta hirvenliha on vielä maistamatta. Eipä ole paikalliset hirvimiehet tulleet antaneeksi muuta kuin koiralle luita. Nyt sitten tulee sekin sivistyksen aukko paikatuksi :)

Oikein sydämeni pohjasta SUURET, SUURET kiitokset Tainalle.


.......

Sitten vähän Armas-asiaa.

Löytökissan-pennusta Armaksesta on kasvanut niin arka kissa, että nimikin on nykyään Armas Arkajalka. Minua se pitää äitinään, mutta jos joku muu tulee huoneeseen, niin Armas on vilauksessa sängynalla. Pelkää jopa tytärtäni, joka sentään asuu samassa huushollissa.

Illat Armas kyllä mouruaa ikkunassa, mutta ulos ei lähde, vaikka ovi on auki nenän edessä.

Eilen yritettiin opettaa sitä pihalle, mutta vilauksessa oli Armas raparperipuskan alla :)

Ilme oli : "Anti olla viimeinen kerta, kun minua näin rääkkäätte".

No, pysyköön sisäkissana, reppana Armas Arkajalka.
.....

Ikävä juttu oli eilen, että Zilga kirjoitti lopettavansa blogin pidon. Vaikka me emme koskaan luonnossa tavattu, niin tuntui kuin olisi ystävän menettänyt. Tuli vähän haikea olo. Toivottavasti tulet Zilga joskus vielä takaisin ja otat sitten minuunkin yhteyttä.

Apinoitakin on tehtynä taas uusia, mutta nyt en kiusaa teitä niiden kuvilla.

Kaunista aurinkoista päivää kaikille. Tänään aurinko hymyilee ainakin täällä Keskisessä Suomessa.

Ystävyydestä

Taina, (se myssymimmi Oulusta), muisti minua herkällä kortilla.
Toivottavasti teksti näkyy kuvaa klikkaamalla.
Siinä on niin kaunis tarina, että ajattelin kehystää sen seinälle sänkyni viereen.
Minä en itse ole kovin uskovainen, mutta kyllä tämmöiset lähetykset pistää miettimään. Aikaisemmin ei ole tullut näitä asioita ajateltua, nyt on mielessä käynyt useammankin kerran. Johtuu varmaan paljoltakin teidän blogiystävien toivotuksista. Ei se ole yhtään huonompi asia välillä miettiä näitäkin asioita.
.....
Muutenkin on ystävyys-suhteet joutuneet nyt päivityksen alaisiksi. Hädän tullen sen näköjään saa huomata, kuka on tosi ystävä, kuka haluaa olla ystävä vain silloin, kun kaikki on hyvin. Muutama ystävyys-suhde on viilentynyt, mutta tilalle on tullut enemmmän uusia HYVIÄ ystäviä.
....

Mieltä on ilahduttanut myös tämä Lilalta saatu paketti, jonka voitin hänen arpajaisistaan.
Minulla ei ennestään ollutkaan silmukkamerkkejä, vaan olen käyttänyt vanhoja hakaneuloja. Onhan nämä nyt paljon kauniinpia :) Nuo lukolliset ajattelin kyllä käyttää osana erästä kaulakoruani, johon ne sopivat täydellisesti. Siinä ne on paremmin näkyvillä ja muidenkin ihasteltavana.
Kiitoksia paljon Lilalle,oli mieluinen paketti.




Onhan minulla näitä hoitajia kotona. Tässä Armas ja Maija kerrankin sovussa. Koko ajan saa vain varoa, etteivät hyppää suoraan mahan päälle. Se voisikin sattua tosi paljon. Hoidoista huolimatta hiukset on muuttaneet väriään. Minusta on tässä muutaman viikon sisällä tullut harmaa hapsinen. Ei väliä, en viitsi enää värjätäkkään.

Tytärkin hemmotteli äitiä tekemällä elämänsä ensimmäiset Runebergin-tortut. Minä en itse ole tehnyt niitä koskaan. Nuo kolme suurta oli minulle, hän söi vain tuon pienen. Kyllä olivat maistuvaisia :)

...

Ihanan paljon on nykyään ollut kävijöitä ja kommentoijia blogissani. Kiitos kaikille , käyn täällä kyllä päivittäin kurkkimassa, vaikka ei mitään kirjoitettavaa olisikaan.

Kirjoittelemisiin !!!!

Mainostauko

Sen kerran , kun saa oman työnsä jonkun kaupan mainokseen, niin täytyyhän sillä päästä leuhkimaan. Tämä on Saksassa Kölnissä avattavan liikkeen "flyer" ja kenenkäs tekemä pupu se siellä kököttääkään alemmassa rivissä. Vähänkös oon leuhka.

Kissakiintiökin on palautunut taas normaaliin viiteen.
Berniina-rouva suuttui juhannuksen alla niin kovasti Armaksen tulosta, että häipyi kokonaan kotoa. Olin jo varma sen kuolemasta, kun ei kahteen kuukauteen kukaan ollut nähnyt sitä.
Tässä eräänä iltana kuului sitten niin surkeaa naukunaa pihalta, Berniinahan se siellä. Kovin oli arka ja pelokas, mutta hyvässä kunnossa ja lihonutkin kovasti. Missä lie metsissä vietti kesänsä.
Vieläkään se ei voi sietää Armasta, käy vain sisällä syömässä ja lähtee samantien ulos.
Tein sille pesän ulko-oven viereen ja siinä se hyvin viihtyy. Mukava meidänkin mennä ovesta, kun Berniina naukasullaan tervehtii joka kerta.
Eiköhän se suostu sisällekin, kunhan pakkaset saapuu, luulis ainakin.

Tippa lasissa

Kyllä minä eilen jo hämmennyin tämän lahjapaljouden keskellä niin, että silmälasit veti jo huuruun. Eihän nyt ole edes joulu, eikä minun syntymäpäivä.

Ensin kävi iso-sisko kylässä runsaiden tuliaisten kanssa.
Tytär sai syntymäpäivä-lahjaksi m.m. tämän ainakin 70 vuotta vanhan ja meille niin arvokkaan Kalevalakorun. Koru on suuri kokoinen ja tosi painava.
Arvelemme, että äitimme on aikanaan saanut sen ylioppilaslahjaksi. Lapsuudesta muistan, että minne ikinä muutimmekaan, äiti laittoi tämän korun aina seinälle näkyvälle paikalle roikkumaan. Korulla on mittaamaton tunnearvo ja kulkekoon suvussamme perintökalleutena, tyttäreltä tyttärelle.

Minä sain kaikkien herkkujen lisäksi lankoja. Musta-keltainen suorastaan huutaa: "Minä tahdon tiikeriksi".

Kiitos sisko vierailusta, tulehan toistekin. Saa tulla ilman tuliaisiakin :)

Posti toi Kyh-arvonnasta voittamani paketin Helmikseltä. En kyllä osannut näin runsasta pakettia odottaa. Tämä vei ensin ihan sanattomaksi.
Paketissa oli suklaa-saippuaa, Drops -puuvillalankaa ja kaksi kerää ihanan pehmeää italialaista villalankaa, (jota ei tuhlata sukkiin, vaan tehdään jotain kaulaa vasten laitettavaa).
Lisäksi oli namia, kaunis kortti , tosi kaunis tiskirätti ja rintamerkki.

Tässä vielä lähikuva tiskirätistä ja "ihqusta" rintamerkistä: "MULLA ON KAIKKI LANGAT KÄSISSÄ". Hihih, laitoin sen heti takinrinnukseen, se on mainio.

Meidän kylältä kun ei tahdo saada kuin 7-veikkaa, niin innostuin käymään alennusmyynnissä Anjalin lankakaupassa, virtuaalisesti. Kyllä kannatti.

Eihän näin matkan päästä voi tietää, mitä kaikea siellä on tarjouksessa, joten kirjoitin Susulle, mihin tarvitsen lankaa ja paljonko saa maksaa. Susu vastasi heti muutamalla kysymyksellä ja paketti tuli parissa päivässä kotia.

Voi hyvät hyttyrät, mikä saalis. Lankaa tuli 2-3 kertaa enemmän, kuin olin kuvitellut sillä rahalla saavani ja kaikki juuri sopivia. Erikseen täytyy mainita teeteen maissilanka Poppari, niin ihanan tuntuista iholla, että tytär varasi sen heti omakseen hihattimeksi.

Vielä jäi kaurapuuro-rahatkin, sillä postimaksukin oli vain osa siitä, minkä linja-automaksu olisi ollut lähimpää lankakauppaan. Kyllä kannatti!

Suuret kiitokset Susulle. Tämä ei jäänyt ainoaksi kerraksi, jos sinulle vain sopii. Onhan tämmöisestä sinulle suuri vaiva, mutta minulle suurempi hyöty ja ilo.

Korttikin on niin kiva, että se laitetaan visusti talteen.

Joka paikkaan ehtivä Armas kerkesi tietenkin mukaan kuvaan :)

......

SUURET kiitokset Iso-siskolle, Helmikselle ja Susulle.

Johan tässä vanha herkistyy.

Mieluinen paketti

Taas minua onnisti ja voitin Sipin arvonnassa. Eipä kerennyt kauan odotella, kun paketti tuli jo saman tien . Ja tosi mieluinen paketti.

Sieltä löytyi askartelutarvikkeet huoparuusu-tauluksi, ilmeiseti Kaarakasta; Enkelin eväspussin magneetitaulu "Anna aikaa haaveisiin, anna aikaa unelmiin"; ja hopeinen sukka-korvakoru Korulippaasta.
Korvakoru on tosi hauska ja on jo herättänyt huomiota ja hilpeyttä tuttavissani. Minä tykkään siitä :)
Huoparuusutaulunkin teen tässä joku päivä sänkyni yläpuolelle seinälle.

Suuret kiitokset Sipille. Tämä oli mahtava palkinto. Enpä olisi osannut odottaa näin hienoa pakettia.

Lähdenkin tästä nyt katsomaan tyttären penkkariajelua sukka korvassa keikkuen :)

Pilleristin onnenpäivä !!!!

Minulle tulee aina hyvä -onni ja huono -onni kolmen putkessa. Eilen olikin HYVÄN-ONNENPÄIVÄ!
----
En uskonut pääseväni sinne lääkäriin, ja kuinka ollakkaan, pääsin heti aamusta. Sanoin heti ovella, että en tullut hakemaan sairaslomaa vaan apua. No, lääkäri ilmeisesti tykkäsi siitä, sillä niin oli hyvää hoito. Muuten vähän tuima tohtori tutki ja neuvoi kovasti, hymyili koko ajan ja hommasipa vielä tämmöisen ihme-yöjalan minulle. Hyvä sen kanssa oli nukkua, mutta Eetu ja kissat eivät tykänneet. "Jouduin" nukkumaan koko yön yksikseni :) Pillereitäkin tuli lisää, ennestään syön vakituiseen vain 7 pilleriä päivässä, nyt napsin 12 per päivä. Jos ei näillä yksi mummeli pysy tolpillaan, niin ei sitten millään. Kyllä minua voi jo sanoa Pilleristi-mummoksi.
-----
Aamulla tuntui mukavalta päästä ihan kinkkaamatta kahvinkeittoon. Torstaina menenkin töihin, mutta eihän minulla ole kuin 9-5 päivää kuukaudesa töitä, joten ne jaksaa vaikka kontallaan. Hyvä että on edes nuo vähät päivät, niin ei tule ihan mökkihöperöksi.

-------
Kun tulin kotiin , oli Leenalta viesti, olin voittanut blogi-arvonnassa. Siinä kun hypin riemusta ja luin blogia, oli Susulta myös tullut viesti, olin voittanut hänenkin blogi-arvonnassaan. Siis hei, eihän kellään voi näin hyvä onni olla. Minä olen kyllä ihan onnesta mykkärällään. Tämä oli kyllä hyvä alku vuodelle. Toivottavasti Onni ei nyt käännä minulle selkäänsä ja lähetä sitä huono päivää tulemaan :)

Toissa päivänä virkkailin itselleni tämmöisen Talvitintin. Oiskohan se nyt minun Onnenlintu.

Oikeastaa onni alkoi hymyilemään heti saatuani tämän linnun valmiiksi. Nääs Kissapiiltä tuli postia, jos vaikka kutoisin hänelle vauvan lapaset ja tossut. Tuntuu mukavalta, mutta samalla hirvittää, entä jos niistä ei tulekkaan mieleiset. Kokeilen nyt kumminkin tehdä ne.

-----

Toivottavasti teille muillekin tulee oikein paljon näitä onnen-päiviä!

Salaiselta Kirppis/Jouluystävältä

Minä olen suorastaan liikuttunut.

Sain niin uskomattoman ihanan paketin Elinalta Koti puukaupungissa blogista.

Hopeiset kauniit kynttilänjalat (eivät näy valitettavasti kunnolla kuvassa), varmaan itse tehty enkeli , pussukka , ihana sydänkoriste ,namia ja kaunis tyylikäs kortti.

Harmi, kun minulla on niin huono kamera, etten saa yksityiskohtia näkymään.

Nämä ovat niin tyylikkäitä ja kauniita tavaroita, etteivät mene komeroon joulun jälkeenkään, vaan jäävät kunniapaikalle ihailtavaksi ja muistuttamaan ihmisten hyvyydestä.

Haluaisinpa tuntea Elinan oikeassa maailmassakin, vaan on tuota välimatkaa.

Kiitos Elina, laitoit sydäntäni lämmittävän ihanan paketin ja olen siitä oikein onnellinen.

-------

Pöllöä ja ylläriä

Pöllökämmekkäät. Halusin kokeilla tuota pöllökuviota johonkin, niin että tein kämmekkäät. En löytänyt mistään ohjetta, joten yritin vain laskeskella silmukoita toisten kuvista. Tulihan niistä jotain sinnepäin. Opettelin samalla intialaisen peukalokiilan ja se on niin mukava tehdä

että jää vaikituiseen käyttöön. Tykästyin itse nähin niin, että aloitin heti toisen väriset.

Tupuna Resorista oli laittanut minulle pienen yllätyksen tulemaan ja voi että se piristi päivää. Olin koko loppu päivän niin hyvällä tuulella. Paketissa oli kolme helmin koristeltua alusta ja pieni ihanan tuoksuinen kynttilä. Ajattelin käyttää näitä tuikkukippojen alusena, juuri sopivan värisiä. Kyllä yllätyspaketteja on sitten mukava saada

Maija ja Viljari ovat kasvaneet kovasti kokoa, mutta ovat vielä ihan höpsöjä. Viettävät jo pitkiä aikoja ulkona, enkä tiedä aina missä vipeltävät. Mutta kun pissahätä iskee, niin silloin tulee kiire sisälle hiekkalaatikolle ja saman tien takaisin ulos. Kyllä tässä tuntee itsensä välillä pelkäksi portsariksi, kun viidelle kissalle jokaiselle vuorollaan on aukomassa ovea. Ei kaksi kissaa voi yhtä aikaa ovesta kulkea, ei missään tapauksessa :)