Jusuf

Muutaman vuoden olen jo suunnitellut tämän taulun tekemistä ja nyt sen sain aikaiseksi. Kokoa 50x70, pientä vaille valmis. Vähän on vielä fiksaamista.

Kierrellessäni Keski-Turkissa noin 30 vuotta sitten näin paljon tämmöisiä köyhiä maalaislapsia leikkimässä teillä. Olisin halunnut kuvata heitä, mutta siinä vaiheessa kun sain kameran esille ei missään näkynyt yhtään lasta. Kovin nopeasti menivät piiloon. Liekö syynä ollut taikausko. Siihen aikaan Turkin maalaisväestö oli hyvin taikauskoista. Jopa entinen mieheni uskoi yöaikaan hautausmaalla liikkuviin kuolleitten henkiin. Nykyään tilanne on varmaan jo muuttunut ainakin jonkin verran.

Minulla on tapana antaa maalaamilleni hahmoille nimi ja hän on Jusuf, pieni kurdipoika.  Edesmenneen pikkuveljeni Jussin muistoksi. Hänkin oli joskus tuommoinen tummatukkainen napero.

Apinatehdas käynnistetty

Nyt näitä apinoita alkaa taas tulemaan. Oikein urakalla nyt virkkailen eikä muuta sitten tahdo ehtiäkkään. Tuttua mallia on mukava tehdä telkkaria katsoessa.

En ollut tyytyväinen kissatauluuni ja kävin loppiaisena sitä korjailemassa. Öljyvärimaalaaminen on siitä mukavaa, ettei tarvitse purkaa vaikka huonoa jälkeä tulisikin. Uutta maalikerrosta vaan päälle ja entistä ehompi lopputulos. Nyt on Maijakin itsensä näköinen ja kuva jää varmaankin tämmöiseksi.

Voi minun kukkiani. Kissojen rakastama kirjorönsyliljakaan ei selvinnyt pimeästä talvesta. Monta muutakin kasvia onnistuin tappamaan. Onneksi sain tästä talteen pistokkaita, jospa vielä saisin uuden kasvin kissoille kasvatettua.

Talvinen kuva täältä Keski-Suomesta, otettu 12.1.2020. Päijänne lainehtii vielä aivan sulana. Eipä näy pilkki-ukkoja  joita yleensä tähän aikaan vuodesta tuolla istuksii.
Minullehan tämä sopii ihan hyvin. Rollaattorilla pääsee kulkemaan kaupoille enkä hiihtämään ole hinkunut enää vuosikymmeniin.

Minun kotini sisustus =D

Ihmiset laittelee nyt kuvia kotiensa sisustuksesta joten minä myös laitan kuvia pienestä kaksiostani. Yhtään en viitsinyt edes siivota tätä varten. =)

Olohuoneen nurkkaus, muutama lankalaatikko. Lankalaatikoita on kyllä enemmänkin pitkin huoneen seinustoja. Poika toi pari vuotta sitten valoilla olevan seinähyllyn jonka lupasi asentaa seuraavalla kerralla. Sitä kertaa odotellessa nököttää siinä valmiina seinää vasten.

Makkariin sain naapurilta vitriini ja kuinka ollakkaan se täyttyi langoilla. Korejakin on joka lähtöön ja tietnkin lankaa täynnä.

Toki noita lankoja käytänkin. Olkkarin vierassänky on virkkauksilla pedattu.  Luulisi noitten lankojen piisaavan, mutta aina puuttuu juuri se lanka jota tarvitsisin ja niinpä on lisää tilattava. 

Ja kun on lankoja, niin pitää olla myös ohjeita. Olen säilyttänyt vain ne lehdet joissa on vähintää yksi malli jonka teen "sitten joskus". Käsityökirjojakin on toinen hyllykkö täynnä, en raaski luopua yhdestäkään.

Tämä on asunnon paras kohta. Vanha pohjasta puhki oleva tuoli, mutta käsinojat juuri oikealla korkeudella, ei tule niskat kipeiksi neuloessa eikä virkatessa. Joulupukki toi siihen karvan että pysyy selkäkin lämpimänä.

Sauna, hmmmmm tosiaankin sauna. Kerran lämmitetty kahden vuoden aikana, joten toimii nykyään sekaisena varastona. Sinne on niin kätevä ruimasta tavaraa pois silmistä. Me ei olla tyttären kanssa mitään saunaihmisiä, joten joutaa väliaikavarastoksi ennen tavaran ulkokomeroon laittoa.

Tämmöinen se on minun kotini. Ei tosiaankaan sisustettu vieraitten silmiä varten, mutta minä itse viihdyn juurikin tämmöisessä. Lisänä tietenkin on vielä rakkaat kisumisut. On siinä perikunnalla  ihmettelemistä kun aikanaan alkavat kämppääni tyhjentämään =D =D =D 

Huonosti alkanut uusi vuosi

Meillä päin ei kovin paljon ammuttu raketteja uuden vuoden yönä eikä ne vähäisetkään meitä säikäyttäneet. Enemmänkin valvotti kun Ahududu keksi yöllä ruveta repimään hampaillaan neulasia muovikuusesta. Niimpä heti aamulla siivosin kuusen pois vaikka se yleensä meillä on pitkälle Loppiaisen jälkeenkin. Pelkäsin että Ahududu tukehtuu siihen muovimoskaan. Kattia näytti harmittavan leikkikalun pois vieminen :) 

Siitä ne ikävyydet sitten alkoi.

Kuinka ollakkaan niin iltapäivällä kissan hännänpää jäi vahingossa oven väliin.Verta alkoi valumaan ja karvoja lähti tuppu. Hädissään katti juoksi pitkin asuntoa ja huiski verinaarmuja pitkin asuntoa. Oltiinhan me tyttärenkin  kanssa melko paniikissa kun ei tiedetty kuinka pahasti siinä kävi. Onneksi kotona oli kissojen tulehduskipulääkettä jota heti annoin. Rauhoittui siitä sitten nukkumaan omaan turvalliseen koppaansa.

Kovasti ollaan tarkkailtu nyt Ahududua että pitääkö lähteä hommaamaan kyytiä lääkärireissua varten. Eilispäivän kulki häntä matalalla, mutta verta ei sentään illalla enää tullut eikä näkynyt turvotusta. Tänään on ollut taas reipas oma itsensä ja häntäkin on noussut normaaliin asentoon. Silmiä olen seuraillut, mutta ei ole vilkkuluomet nousseet näkyviin, sehän on sairastumisen selvä merkki.

Taidettiin tästä selvitä pelkällä säikähdyksellä. Minä kuitenkin muistan nyt katsoa tarkemmin ettei kenenkään pitkä häntä ole ovenvälissä.

Niinhän nuo kissat ovat kuin pienet lapset, aina sattuu ja tapahtuu jos ei olla tarkkoina.