Vappusukat

Tytär näki kuvan Socki-langasta neulotuista sukista ja halusi samanlaiset. Äitihän tietenkin tilasi langat ja laittoi puikot suihkimaan. En edes yrittänyt kohdistaa raitoja, olisivat saaneet mennä enemmänkin eri kohtiin. Luvassa on kylmä vappu, joten nämä ovatkin oikeat vappusukat.

Muuten on pyörinyt kettutehdas. Näitä meinaan nyt kasan tehdä.

Tänään se iski minulle, että tulen kohta hulluksi. Joka tuutista tulee vaan coronaa, coronaa, coronaa. Meidän kylällä ei ole auki kuin ruokakauppa ja apteekki, ei ole paikkaa mihin mennä. Ihmiset välttelevät toisiaan eikä kukaan uskalla pysähtyä juttelemaan. Miten voikin elämä olla näin tylsää. Kirjat on kaikki luettu, mutta onhan minulla sentään netti ja televisio pelastuksesksi.  Onneksi tytär käy joka toinen viikonloppu, mutta ei sekään ole riskitöntä kun kahdella bussilla joutuu matkustamaan.

Kaiken lisäksi posti hukkasi Saksaan menevän pakettini. Laitoinkin siitä kyselyä menemään. Yleensä menee 2-3 päivässä, nyt on ollut teillä tietämättömillä yli kaksi viikkoa. Masensi jo niin että paiskasin päiväunille. Kun viiden tunnin päästä heräsin, oli tullut tieto että paketti on juuri saapunut Saksan kamaralle, johan helpotti.

Ilmat ovat olleet niin kylmät ja rumat ettei ulkonakaan juuri tule oltua. Nyt sitten on tullut mätettyä lohturuokaa ja se alkaa tuntua huosunkauluksessa. Juuri kun sain laihdutettua 15 kiloa, voi harmi

Vaan onhan noita ilonaiheitakin. Sunnuntai-yönä kun istuin kolmen aikaan ulkona tupakalla, näin jotain mitä en ole koskaan ennen nähnyt. Kolme peuraa asteli rauhallisesti jonossa pihan poikki. eivätkä välittäneet minusta ollenkaan. Voi miten kauniita eläimiä ne ovat. Tänään pihalla kuuntelin peipposen ja kottaraisen laulukonserttia. Tuli tunne että toivoa paremmasta kuitenkin on.

Tytär tulee vapuksi taas luokseni ja eiköhän tästä mieliala taas parane. Mukavaa Vappua kaikille.

Puolimatkankrouvissa

Posti taas kunnostautui hukkaamalla tilaamani uuden television. Voihan halvattu. Viikon odottelin ennen kuin aloin soittelemaan. Postissa vain ihmettelivät minne se on mahtanut joutua. Onneksi Verkkokauppa lupasi selvittää asiaa ja lähettävät toisen television. Eihän se kyllä pääsiäiseksi nyt enää ehdi, harmi.

Nyt minulla sitten on aikaa kloonata näitä hahmojani. Sain Saksasta viestiä että he varmaankin pääsevät avaamaan kauppansa kuun lopulla ja haluavat minulta apinoita, kissoja ja Peppejä. Voi että minulle tuli siitä hyvä mieli.  On niin paljon mukavampaa virkkailla kun tietää että on toivottua tavaraa.

Tänä vuonna ei ole oikein jaksanut innostua pääsiäisen laitosta.  Tämä tytön aikanaan koulussa tekemä patakinnas on niin ihana etten ole raaskinut käyttää. Pääsiäisenä se kaivetaan aina esille seinälle roikkumaan. Äidin aarre.

Kissoille tilasin Kiinasta vinkulelun, mutta eihän ne siitä piitanneet. Nyt se on sitten pääsiäiskoriste joka saa olla jopa rauhassa =) Vinkuva kana, aika söpö minusta  =D

Hullulla on halavat huvit =D Kauppamatkani on kaksi kilometriä suuntaansa, mutta onneksi puolimatkassa on katettu bussipysäkki. Olen nimennyt sen Puolimatkankrouviksi. Paluu matkalla parkkeeraan rollaattorini siihen ja hörpin kaupasta ostamani kahvin ja poltan tupakan. Varsinkin iltapimeällä ihmiset tuijottavat kovasti, luulevat varmaan että olen pysähtynyt kaljaa juomaan ;D Minua se naurattaa, sillä en piittaa nykyään enää yhtään siitä mitä ihmiset ajattelevat minusta.  

Olen saanut siinä jopa pari uutta koiraystävää. Jo kaukaa alkavat heiluttamaan häntäänsä kun tietävät saavansa rapsutuksia ja kehuja.  Taskussani on aina käsidesipullo, joten ei vaaraa pöpöistäkään.

Kohti valoisampia aikoja mennään joka asiassa. Siispä hymyillään ja nautitaan kevätpäivistä.

Sitä sun tätä ja paljon kuvia

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää Liisaa Hopeiselta kuunsillalta  mahtavasta arvonta voitosta joka saapui sopivasti syntymäpäiväkseni. Liisalla on nytkin arvonta käynnissä joten kannattaa kurkata.

Paketissa oli kunnon satsi Oriflamen tuotteita. Suihkusaippuaa,  vartalo-öljyä, tuoksua vartalolle tai tyynylle, ihana ruususaippua, Protecting Balm huulille ja kuiville ihokohdille ja geelityynyt päkiöille. Minulla tuleekin helposti känsiä päkiöihin, joten näistä voikin löytyä apu. Kauniin punaisen palsamipurkin säilytän myöhemmin korurasiana.

Lisäksi kauniista kankaasta Liisan itse ompelemat varakassi ja käsityöpussi. Käsityöpussi on hyvän mallinen , ei tipu linja-autossakaan langat kierimään lattialle. Toki vielä oli kisuille herkkuja, ei jääneet ilman nekään.

Vielä Liisan tekemä tosi hauska pyllistävä pupu =) Tämä täytyy laittaa niin ylös etteivät kissat pääse sitä rikkomaan. Ihastuin vallan tähän. Kiitos Liisa oikein , oikein paljon ihanasta paketista.

Poikani ehti käymään työmatkalla Pariisissa ennen coronan rantautumista. Hän tuo yleensä jotain kissa-aiheista tuliaiseksi ja nyt oli löytynyt mainio teleskooppivarrella oleva selänraaputin. Oiva apu meikäläiselle, jonka selkä kutiaa, mutta kädet eivät taivu enää raapimaan. ;) Lisäksi sain häneltä synttärilahjaksi toivomaani vessapaperia ja käsidesiä =D 

Apinatehdas sulki ovensa toistaiseksi näiden viimeisten myötä. Laskujeni mukaan niitä onkin jo valmistunut 627 kappaletta ja ovat levittäytyneet Afrikkaa myöten. Aika siirtyä tekemään jotain muuta.

Viirukissat ja ketut ovat nyt työnalla ja ensimmäinen Viiru tuli jo valmiiksi. Ahududu sen jo yritti tappaa, mutta kerkesin pelastamaan viime tingassa. Minulla on aina monta työtä yhtä-aikaa tekeillä ja voin valita tilanteeseen sopivan  työvaiheen. Kettujen ja Viirujen osia on jo aika kasa.

Ja jos vessapaperi sattuu loppumaan , niin Maija näyttää mallia miten sitten voi toimia. =D Aurinkoista ja virusvapaata viikonloppua teille kaikille.

Postin tuomaa

Alkuviikko oli mukava pakettipostiviikko =) Voitin Stanstan yllätysarvonnassa ja mukava pakettihan sieltä tuli. Kuvasta unohtui arkillinen kirjaintarroja. Varsinkin mausteista tykkäsin. Meidän kaupasta ei juuri noita saa ja meillä tykätään hyvin maustetuista ruoista. Kiiltelevä paketti on suklaata ja mansikkamaidot nautitaan tytön kanssa viikonloppuna laskiaispullien kanssa. Sormikkaita tarvitsee pitkälle kevääseen kun pyörällä ajaessa kädet aina palelee. Hyvä oli palkinto ja kaikki tulee käytettyä. Kiitos Stansta.

Toinen oikea yllätys tuli Lissu-Titityyltä. Lissu oli välillä muutaman vuoden kirjoittamatta blogia, joten vähän aikaa jouduin oikein miettimään keneltä tämä tuli. Nyt on taas bloginsa seurannassa.

Eihän tähän ihan 5 kilon perunasäkki mahdu , mutta on oikein sopivan kokoinen käsityölle ;) Minulla on aina laukussa mukana joku käsityöpussukka ja siihen tämä on oikein oiva. Tukevaa kangasta ettei puikot tule läpi ja jo päältä näkee mikä työ on sisällä. Apina tietenkin =) Hyvä roikottaa ranteessakin ettei lankakerät pyöri pitkin lattiaa. Kiitos Lissu, tämä on ihana.

Minä vaan näitä apinoita. 20 on tavoitteena ja muutama on vielä kesken. Sitten pääsen tekemään muita hahmoja ja luulempa että alkaa ketuttamaan.

Ystävänpäivänä

En ole pahemmin juhlinut koskaan ystävänpäivää, vaan yritän olla ystävällinen joka päivä. Päivän kaupallisuus ei innosta.

Tänä vuonna kuitenkin blogi-ystäväni Liisa Hopeiselta kuunsillalta muisti minua paketilla. Liisa on niin sydämellinen ja antelias ihminen. Ihan hävettää kun en edes korttia laittanut, en muuten kenellekkään muullekkaan. 

Liisan itse tekemä kassi on niin hyvä. Sopivan iso, mutta kuitenkin menee niin pieneen tilaan että voi ottaa vaikka taskuun mukaan. Kissa-aplikointi tekee siitä niin minun näköiseni, tykkään tästä. Itse en osaa aplikointia enkä koske muutenkaan mielelläni ompelukoneeseen. Muovikasseja en ole käyttänyt  enää vuosiin, vaan minulla on aina kestokassi tai pari mukanani. Eihän sitä koskaan tiedä milloin kassintarve tulee ;)

Punainen on kissoille tullut rapiseva kala. Ahududu nappasi sen heti ja alkoi tutkimaan saalistaan. Onkohan siinä vähän Väinö-koiran tuoksuja kun on niin mielenkiintoinen =)

Kiitos Liisa tosi paljon. Sinä olet ihana sydämellinen ystävä.

Minä täällä puurran näitten apinoitteni kanssa ja muutama uusi on taas nähnyt päivänvalon.

Onhan näitä jo jokunen kasassa, mutta hidasta puuhaa tämä on. Jouluna aloitin ja tämän verran on vain valmiiksi tullu vaikka kuinka olen yrittänyt ahkeroida. Eikä se tähän vielä lopu, jatkan harjoittelua.

Oikein hyvää Ystävänpäivää kaikille blogiystävilleni. Minä lähden tästä takaisin nukkumaan ;D

Lunta ja apinoita

Nyt sitä lunta on sitten täälläkin. Yhtenä yönä satoi 25cm ja koko ajan tulee lisää. Kovin on harmaa maisema. Toiset tykkää, minä en. Kauppamatkat ovat käyneet kovin hankaliksi. Rollaattori ei kulje huonosti auratuilla teillä, osa teistä taas on aurattu ihan hiekalle, ei pääse potkurillakaan.

Linnuilla on kova nälkä ja ruokaa saa olla viemässä jatkuvasti. Tässä pihapiirissä onkin paljon lintuja, sillä moni laittaa ruokaa niille. Enimmäkseen sinitiaisia ja pikkuvarpusia, mutta muitakin lintuja käy.

Tänä talvena olen alkanut tuntea itseni niin vanhaksi, johan se 68 luku alkaakin lähestyä. Johtuukohan siitä kun hankin tuon rollaattorin. Viime talven kuljin koko talven polkupyörällä enkä tuntenut itseäni vanhaksi ollenkaan =) Onneksi paras ystäväni on noin nelikymppinen ja hänen seurassaan tunnen olevani taas paljon nuorempi ;)

Kun ulkona liikkuminen on hankalaa, niin minä vain istun sisällä töllöttämässä telkkaria ja virkkailen.  Eipä taida monellakaan olla enää käytössä tämmöinen "pussiperätelkkari".  Käytettynä ostin aikanaan ja monta vuosikymmentä on ollut käytössä minullakin. Mitäs tuota uuteen vaihtamaan kun toimii vielä ihan hyvin. Meillä käytetään kaikki loppuun asti ja tunnen olevani kovin ekologinen ;)

Onhan näitä nyt sitten syntynyt. Taisi laittaa omituinen talvi näidenkin hormoonit sekaisin. Talitinttikin pihassa jo kurkistelee pesäpönttöön huonevaraus mielessään selvästi.

Ja aina vaan lisää näitä, eikä niitten tekeminen lopu vieläkään.

Onneksi ensi kuun jälkeen on jo huhtikuu, sitten helpottaa joka suhteessa.

Apinatehdas käynnistetty

Nyt näitä apinoita alkaa taas tulemaan. Oikein urakalla nyt virkkailen eikä muuta sitten tahdo ehtiäkkään. Tuttua mallia on mukava tehdä telkkaria katsoessa.

En ollut tyytyväinen kissatauluuni ja kävin loppiaisena sitä korjailemassa. Öljyvärimaalaaminen on siitä mukavaa, ettei tarvitse purkaa vaikka huonoa jälkeä tulisikin. Uutta maalikerrosta vaan päälle ja entistä ehompi lopputulos. Nyt on Maijakin itsensä näköinen ja kuva jää varmaankin tämmöiseksi.

Voi minun kukkiani. Kissojen rakastama kirjorönsyliljakaan ei selvinnyt pimeästä talvesta. Monta muutakin kasvia onnistuin tappamaan. Onneksi sain tästä talteen pistokkaita, jospa vielä saisin uuden kasvin kissoille kasvatettua.

Talvinen kuva täältä Keski-Suomesta, otettu 12.1.2020. Päijänne lainehtii vielä aivan sulana. Eipä näy pilkki-ukkoja  joita yleensä tähän aikaan vuodesta tuolla istuksii.
Minullehan tämä sopii ihan hyvin. Rollaattorilla pääsee kulkemaan kaupoille enkä hiihtämään ole hinkunut enää vuosikymmeniin.