"Julkkis", joka menetti maalinsa

Täytyyköhän nyt nostaa hintoja, kun minusta tuli julkkis =D No, jos nyt ei kuitenkaan. Ei tämä ole kuin pienen kylän paikallislehti. Kylällä kyllä olen kuullut irvailuja, että sieltähän se suuri taiteilija tulee. Olenhan minä suuri.....tuolta mahankohdalta =D Onneksi kuvastakin näkee, ettei tässä nyt niin vakavasti oteta mitään.

Harmittaa kyllä, kun jätin tarvikkeeni opistolle takahuoneeseen ja kassistani oli hävinnyt peltirasia, jossa oli kaikki uusimmat ja parhaimmat maalini. Siinä hävisi ainakin sadan euron edestä tavaraa. Täytyy yrittää säästää kesällä, että saan syksyllä ostettua uusia maaleja. Empä jätä tavaroitani enää minne sattuu.

Opiston näyttely

Vaikka onkin pieni kylä, niin sen verran innokkaita harrastajia, että saadaan Kansalais-opiston näyttely pystyyn.
 Kutojat olivat tänä vuonna erittäin ahkeria. Mattojen ja raanujen lisäksi oli paljon näitä ihania pörröisiä peittoja.  Kangas on kutomisen jälkeen karstattu untuvaisen pehmoiseksi ja lopputulos on aivan ihastuttava. Noista ei uskalla edes haaveilla koira- tai kissatalouteen =)

Kutojilta tulee joka vuosi jotain uutta, tänä vuonna se oli tämmöisiä pieniä pöytäpuilla tehtyjä raanuja. Tosi viehättäviä ja näitä oli enemmänkin, mutta en saanut mahtumaan kuvaan.

Savitöissä oli myös aherrettu ja tuloksena oli paljon pieniä patsaita ja erilaisia astioita. Minua viehätti erityisesti tämä laatoista tehty vesiputous. Se on varmaan tosi kaunis puutarhassa veden solistessa siinä.

Öljyvärimaalauksessa oli vuoden teemana kissa ja sehän sopi minulle hyvin. Minä olin näköjään ollut tänä vuonna ahkerin maalaajaa ja sain valmiiksi eniten töitä =) Tässä yksi seinällinen.
Muita kädentaitoja meillä ei voikkaan harrastaa, mutta näissä onkin sitä innokkaampi porukka mukana.

Täytyi tässä yksi Peppikin välillä väsätä. Keltaisella mekolla tilaajan toiveesta.

Nuorilla tytöillä näyttää nyt olevan muotia törröttää huulia valokuvissa ( duck face). Täytyihän meidän maalaaja-ystävän kanssa kokeilla miten se kävisi meiltä. No ehkä ei, ehkä jätämme sen tavan nuoremmille =D Taustalla erään ryhmäläisemme aivan  mahtava taulu keväisistä hangista.

Päivän hyvä työ =)

Kevään ensimmäinen neitoperho bongattu. Tuuli riepotti kylmän kangistamaa perhosta ja paiskasi sen lopulta selälleen autotielle. Siinä se olis liiskautunut äkkiä.

Laitoin sormeni ihan sen jalkojen lähelle ja se tarrasikin heti kiinni. Sain vietyä sen tuulensuojaan aurinkoiselle puolelle taloa. Vähän aikaa se lämmitteli siinä ja lähti sitten iloisesti lentoon. Ei ollut suuri homma, mutta itselle tuli hyvä mieli kun sain auttaa perhosta elämään edes hetken pitempään.

Kiirettä on pitänyt niin ettei Peppikään kohta jaksa enää nauraa.  Tämä piti saada kuitenkin valmiiksi sunnuntaisia ristiäisiä varten.

Olihan se hieno homma, että tytär sai asunnon, mutta kyllä vuonna -69 valmistuneessa kaupungin vuokra-asunnossa ilmeni paljon korjattavaa. Hella on niin rapistunut ja ruosteessa, ettei sitä juurikaan uskalla enää käyttää. Kattolamppujen tilalla roikkuu katosta vain kolme johdonpätkää ja paljon muuta pientä. 

Eihän tuommoinen nuori neito uskalla itse niistä valittaa, mutta sitä varten on olemassa äiti. Minähän soitin talonmiesfirmaan ja luettelin pitkän listan korjattavaa, vaan eipä silläkään ollut mitään vaikutusta, eivät käyneet edes katsomassa. Puolitoista viikkoa odottelin ja otin sitten käyttöön astetta tomeramman äänen puhelimessa. Kysyin vielä, että pitäisköhän minun näistä soittaa isännöitsijälle.=)  Johan seuraavana päivänä soittelivat ja kyselivät lisää korjauskohteista. Lauantaina tytär muuttaa lopullisesti ja jos ei silloin ole vielä tapahtunut mitään, niin vaihdan äänensävyn tomerasta äkäiseen. Joskus joutunut sitäkin käyttämään ja jälkeenpäin itsekseni hihitellyt kotona.

Poika kävi perheineen viikon matkalla  Kroatiassa. Kyllä tämmöisiin maisemiin minäkin voisin lähteä. Kovasti kehui paikkaa rauhalliseksi ja miellyttäväksi. Ei ollut kiinni käyviä kauppiaita ja ravintolan sisäänvetäjiä, niitä kun pakkaa olemaan nykyään joka turistikohteessa. Jospa minäkin joskus vielä ehtisin tuolla käymään.

Luonnonlaki

Kolmesta kissastani Maija on ainut joka kyttää lintuja. Tänään viheliäinen oli saanut napattua naapurin terassilta varpusen ja pistellyt poskeensa.  Vaan luonto kosti heti.

Paikalle syöksyi irti oleva hirvikoira ja ajoi Maijan korkealle mäntyyn. Siellä se nyt kököttää noin 20 metrin korkeudessa eikä uskalla tulla alas. Kaksi harakkaa räkättää ympärillä ja hakkaa Maijan takapuolta. Kunhan eivät vaan osuisi silmiin kovilla nokillaan. Maija yrittää pakoilla niitä kiipeämällä aina vaan korkeammalle.

Sanoin koiranomistajalle, että se olisi sinun asiasi nyt saada minun kissani tuolta alas. Hän vaan meinasi, että kyllä se sieltä alas tulee kun nälkä yllättää. Empä tiedä. Pari viikkoa sitten läheiseen koivuun oli kiivennyt kissa. Pari päivää se siellä nökötti surkeasti naukuen, kunnes miehet kiipesivät puuhun pelastamaan sen. Toivottavasti Maija on viisaampi ja osaa tulla itse puusta.

Tytöstä polvi paranee =)

Vaikka kiire on ollutkin, niin ei koskaan niin kiire, etteikö vähän ehtisi virkkailemaankin. Sain tilauksen pienestä kettutytöstä ja tein samantien kaksi. Kunhan saan tyttären omaan kämppäänsä, niin sitten alkaa virkkaaminen taas toden teolla.

Maalaaminen on hyvin tarttuva harrastus. Sain houkuteltua muutaman kerran tyttären mukaan ja ilman opastusta hän maalasi itselleen oman taulun. Ihan ensimmäiseksi työksi tämä on hyvä ja olen ihan kateellinen miten hän onnistui saamaan veden noin elävän näköiseksi. Veden maalaaminen on minulle ollut aina vaikeaa, täytyy ottaa tästä mallia.

Toivottavasti enää ei tule kylmiä ilmoja, sillä näin juuri äsken pihalla kiurun ja kuulin peipposen laulavan.

Varis

Tytön muuttohommat vie kaiken aikani, niin ettei käsitöitä juurikaan ehdi tekemään. Maalaamaan kuitenkin karkaan välillä kun se on niin rentouttavaa.

Pihassamme asuu niin hauska varisherra, että pakkohan siitä oli kuva tehdä. Kun istun ulkona tupakalla, se huomaa minut kyllä heti. Se laskeutuu tuonne noin 5 metrin päähän ja marssii sieltä tyylikkään näköisenä suoraan eteeni. Sitten se tervehtii minua : "Kraak" ja marsii takaisin laskeutumispaikkaansa.  Joinakin aamuina se pitää kraakkumiskonsertin klo 9 ikkunani alla: "Kraak, olis aika nousta jo, kraak".

Tässä yhtenä päivänä Ilkimys-Maija yritti hyökätä sen kimppuun, vaikka on puolta pienempi. Varisherra lähti karjuen karkuun, eikä sitä ole nyt muutamaan päivään näkynyt. Toivottavasti palaa vielä pitämään minulle seuraa.

Kirpparilla

Meillä kierrätetään ahkerasti ja tytöllekin haettiin huonekalut kierrätyskeskuksesta. Katseltiin vain niitä parempia tavaroita, sillä tyttö ei kuulemma halua että uusi asunto näyttää vanhojen tavaroiden varastolta =)

Leveä , uuden veroinen jenkkisänky, ruokapöytä, kaksi tukevaa puista tuolia, pyörivä toimistotuoli ja nätti lipasto. Lisäksi nämä kahdet verhot ja itämainen kangas pöytäliinaksi. Kaikki n. 100€ +kotiinkuljetus 20€. Ei tullut kalliiksi kun vertaa huonekalukauppojen hintoihin.

Äiti kun on hölöttäjä, niin sanoi tietenkin kassalla, että nyt olis muuten kaikki tarpeellinen, mutta vieläkö teiltä sulhanen löytyis. Miehethän heti raahas paikalle nuoren hymyilevän miehen. Kysyin että saisko sen kaupanpäällisiksi kun näinkin paljon ostettin. Lupasivat laittaa huonekalujen mukana tulemaan ja aikanaan sitten vauvansängynkin samaan hintaan =D  Onneksi tuo tyttö on jo tottunut minun höpötyksiin, eikä suuttunut, naureskeli vain mukana.

Toiselta kirpparilta löysin itselleni värttinän. Vitosen maksoi, joten en tiedä oliko halpa vai kallis. On jotenkin kiehtonut ajatus värttinästä jo pitempään, joten olihan se otettava kun kohdalle sattui

Värttinän käytöstä ei ole hajuakaan, mutta eiköhän täältä netistä jotain ohjeita löydy. Jos nyt alukseen vain kieputtelis ohkasimpia lankoja yhteen paksummaksi langaksi =)

Omia pesiä ♥

Vuosia sitten istutin oman koivun tähän vuokrataloni pihaan aivan ilman lupaa. Nyt koivu on kasvanut jo komeaksi puuksi.
Naapurin isäntä kävi laittamassa siihen linnunpöntön, joten nyt on oma pesäkin. Eipä mennyt kuin puoli tuntia pesän laitosta kun jo tuli ensimmäiset asunnonkatsojat ja tekivät vuokrasopimuksen samantien. Siinä se emäntä kurkkii jo ovi-aukosta ja isäntä vahtii portailla =)
Täytyy vihjaista naapurille toisestakin pesästä, sillä tänään tuli toinenkin asuntoa vailla oleva nuoripari ja asunnosta meinasi tulla jo tappelu =)

Kyllä on sosiaalitoimiston meininki muuttunut siitä kun minä siellä nuorempana joskus jouduin käymään.  Itkun kanssa häveten mentiin ja itkun kanssa häveten tultiin pois.

Toisin on nykyään. Patistin tyttären sossuun kun ei sitä asuntoa alkanut löytymään. Siellä oli virkailija sanonut, että mikä sitä äitiä ahdistaa kun hyvinhän sulla on asiat =) Ihan tuli hyvä mieli minullekin tuosta. Ei kuulemma voinut vaikuttaa asunnonsaantiin, mutta lupasi soittaa tytön puolesta kaupungin vuokrataloyhtiöön. Yllätys, yllätys, seuraavana aamuna tuli viesti, että tytölle on asunto tarjolla.

Aulassa vielä toinen virkailija sanoi, että siellä alkaa tunnin päästä Eu-ruokakassien jako jos halutaan. Toki haluttiin ja saatiimpa vielä molemmat omat kassit jauhoja sun muuta ruoka-ainesta.

Tänään käytiin katsomassa asuntoa ja miten ihana se olikaan. Pieni soma rivitalokaksio saaressa järven rannalla. Paljon puita ja luontoa ympärillä. Juuri  maalattu ja laitettu, eikä vuokrakaan ollut paha, varsinkaan kun siihen sisältyi vielä vesi ja nettiyhteyskin. Olisin valmis muuttamaan itsekkin semmoiseen vaikka heti. =) Nyt on meilläkin pesänrakennusvietti valloillaan ja käytiin jo varaamassa kierrätyksestä uuden veroinen hyvä jenkkisänky 40€:lla ja pari tuolia. Vielä kun löydetään halpa tietokonepöytä, niin muuta ei alkuunsa tarvikkaan.

Niin ne vaan asiat aina järjestyy kun malttaa odotella. Nyt lakkasi minuakin ahdistamasta =)

Masut auringossa

Ompa ollut niin aurinkoisia päiviä. Maijakin on saanut lämmitellä masuaan oikein kunnolla. Suojaisessa nurkassa puupöydällä onkin varmaan mukava makoilla. Kumpa kehtais itsekkin mennä tuohon köllöttelemään.

Minä vaan virkkailen, eipä tällä muuta oikein tahdo mahtuakkaan tekemään. Nyt kun pienessä kaksiossa on kahden ihmisen kaikki tavarat, niin ahdasta on.  Koko ajan joutuu pujottelemaan laatikoiden välistä.

Kohta kolme kuukautta on etsitty tytölle asuntoa, vaan ei heltiä mistään. Rahalla tietenkin sais, mutta kun sitäkään ei ole. Ihmetyttää vaan, kun Jyväskylän kaupungilla on koko ajan ollut samat yksiöt tyhjillään, miksi niitä ei vuokrata tarvitsijoille. Mekin ollaan pari kertaa viikossa laitettu hakemusta sisään, mutta ei. Alkaa tuntua, että työtön nuori, jolla on vielä itämaihin viittaava nimi, ei saa asuntoa mistään. Minä kun sairastan edelleenkin tätä puolivaikeaa masennusta, niin tilanne tuntuu tosi ahdistavalta. Kohta ei pelkät lääkkeet auta, vaan täytyy taas ruveta käymään terapiassa.
Huomenna meillä on aika sosiaalitoimistoon asian tiimoilta. Toivottavasti sieltä saa edes pikkuisen apua
 asunnon saamiseen.

Mutta ei kaikki asiat ole niin huonosti =) Tiia Minäkö keki-ikäinen-blogissa järjestää vähän väliä arvontoja ja minä tietenkin osallistun ahkerasti aina kun on meille sopiva palkinto. Nyt napsahti voitto minun kohdalleni ja hyvä voitto olikin. On siinä pähkinöitä ja manteleita vähäksi aikaa napostella. Tyttären kanssa päätettiin, että kerralla ei syödä kaikkia, me kun yritetään edes vähän laihduttaa kesäksi.
Kiitos Tiia. Sinä tunnut niin herttaiselta ihmiseltä siellä blogissasi ja olet varmaan sitä luonnossakin. ♥

Tämä on minusta niin hulvattoman hauska. Ihan kuin minä, paitsi että minun tukkani on harmaa. ;D
Tämä mielessä kesää kohti.