Ihana päivä "mökillä"

Tytär asuu nykyään saaressa riippusillan takana ihan Päijänteen  rannassa. Paikka on aivan ihastuttava. Eilen tuli lähdettyä hänelle kylään ja päivästä tuli todella ihana. Vaikka sinne joutuu menemään kahdella bussilla, tytär oli tullut vastaan jo puoliväliin.  Yhdessä käytiin ostelemassa herkkuruokia Lidlistä ja kukkatarvikkeita parvekkeellensa. Kyllä nämä alkukesän järvimaisemat vaan ovat kauniita. Kameran tietenki unohdin kotiin, joten nämä on vain kännykällä napsittuja.

Tähän väliin jaan ruusuja ja risuja

Mennessä bussikuskina oli "mamu", niin ystävällinen mies. Tervehti hymyillen jokaista tulijaa ja kiitteli poisjääviä. Jokainen asiakas myös kiitti häntä pois jäädessään. Jäi niin hyvä mieli matkasta.

Palatessa olikin sitten suomalainen saman ikäinen mies kuskina. Ketään ei tervehtinyt, ketään ei kiittänyt. Minä onneton en osannut heti laittaa rahaani oikeaan paikkaan, joten hän mulkaisi minua äkäisenä ja näytti kiukkuisesti sormellaan pöytää. Kuului tiuskivan muillekin asiakkaille. Kukaan ei kyllä kiitellyt häntä pois lähtiessään, en minäkään =)

Linja-auto asemalla jouduin odottelemaan yli puoli tuntia ja istuin samalla penkillä alle kakskymppisen pojan kanssa. Mitään ei siinä odotellessa juteltu, mutta kun hän lähti pois, hän toivotti minulle hyvää päivänjatkoa. Olin aivan ällikällä lyöty, kuinka kohtelias nuori mies. Minusta nuoriso on nykyään mukavaa ja hyväkäytöksistä suurimmalta osaltaan.

Kerran kaupassa en yltänyt ylähyllyllä olevaan tuotteeseen ja kun viereen tuli keski-ikäinen pitkä mies, niin pyysin nätisti häneltä apua. Hän vain mulkaisi minua ja käänsi selkänsä minulle ja lähti pois. Aika omituista käytöstä minusta. Vähän myöhemmin olin taas samassa tilanteessa, tämmöinen pätkä kun olen. Ohi meni pari teini-ikäistä poikaa. Toinen vilkaisi taakseen , palasi luokseni ja kysyi minkä tuotteen halusin saada.

Olis kyllä monella keski-ikäisellä miehellä (ja miksei naisellakin) syytä ottaa oppia "mamuista" ja nuorisosta. Heiltä löytyy auttamisen halua ja hyviä käytöstapoja.

Poika  ei meinannut uskoa, että minä haluan jo lahjaksi "mummokassin". Tässä nyt todistusainesta, käytössä on ollut ja kyllä onkin kätevä. Hyvin kulkee linja-autossakin eikä tarvitse raahata painavia ostoksia selkä vääränä.  Tästä en enää luovu =) Siinä meni kukkamullat ja ruokaostokset suitsait kevyesti kotiin.

Sukkia on tullut neulottua, kesähelteellähän se on niin tarpeellista =) Miesten tosi isot sukat ovat 7-veikan jämälangoista , naisten sukissa on valepalmikkoa koristeena. Vielä kahdet polvisukat kesken ja sitten onkin Jujy-16 tehtynä.

Vielä  yksi kuva tyttären maisemista. Vaikka kaipaankin Pohjanmaan lakeuksia ja Lapin aavoja tunturimaisemia, niin kaunista täällä Keski-Suomessakin on. Täällä vaan ei näe kovin pitkälle, niin kuin pohjoisemassa Suomessa tai meren äärellä ja sitä kaipailen. 

Nyt niitä käsitöitä

Ei täällä sormet ristissä olla istuttu, vaikkei kuvia olekkaan ollut. Olen vaan aloitellut niin monta työtä yhtä-aikaa, ettei mitään ole tullut aikaisemmin valmiiksi.

Hääpari on tehty tilaustyönä lahjaksi  kesällä vihittävälle parille. Onneksi kuvasin ulkona, sillä huomasin että pojan lahkeet olikin vähän kirkkaamman valkoista. Lampun valossa noita pieniä värieroja ei aina huomaa. Ei kun purkamaan ja uusia lahkeita tekemään. Olishan se nolo ollut lähettää värivirheistä.

Fabelista perus-sukkaa lasten koossa. Vielä jäi sen verran, että saa tehtyä kolmanneksi raitasukat. Vielä pitäis saada muutamat sukat tehtyä ennen juhannusta, että Jujy-16 tulee tehtyä. Kaikkeen sitä tuleekin liityttyä, mutta sillä tavalla tulee tehtyä valmiiksi asti, eivätkä jää keskeneräisinä pyörimään =)

Olen päässyt uudelle ihanalle hammaslääkärille ja kohta olen päässyt hammaslääkäripelostakin.  Näköjään se on paljon lääkäristäkin kiinni. Tämä on nuori tyttö, joka ymmärtää pelkopotilasta. Sain oikein kehuja, kun annoin jo kerran porata ilman puudutusta =) Tänään poistettiin tulehtunut viisaudenhammas, eikä se sattunut yhtään. Ihme ja kumma kun särkyä ei ole tullut edes nyt illalla. Kohta saan heittää Diapamitkin roskiin, sillä olen jo muutaman kerran käynyt ilman niitä vastaanotolla =)

Pakko laittaa vielä kuva tästä maailman kilteimmästä kissasta Maususta.  On se semmonen äitin kulta ♥

Karvanlähtö-aika, joten näkyy noita tuppuja taas olevan takamuksessa =)

Masut auringossa

Ompa ollut niin aurinkoisia päiviä. Maijakin on saanut lämmitellä masuaan oikein kunnolla. Suojaisessa nurkassa puupöydällä onkin varmaan mukava makoilla. Kumpa kehtais itsekkin mennä tuohon köllöttelemään.

Minä vaan virkkailen, eipä tällä muuta oikein tahdo mahtuakkaan tekemään. Nyt kun pienessä kaksiossa on kahden ihmisen kaikki tavarat, niin ahdasta on.  Koko ajan joutuu pujottelemaan laatikoiden välistä.

Kohta kolme kuukautta on etsitty tytölle asuntoa, vaan ei heltiä mistään. Rahalla tietenkin sais, mutta kun sitäkään ei ole. Ihmetyttää vaan, kun Jyväskylän kaupungilla on koko ajan ollut samat yksiöt tyhjillään, miksi niitä ei vuokrata tarvitsijoille. Mekin ollaan pari kertaa viikossa laitettu hakemusta sisään, mutta ei. Alkaa tuntua, että työtön nuori, jolla on vielä itämaihin viittaava nimi, ei saa asuntoa mistään. Minä kun sairastan edelleenkin tätä puolivaikeaa masennusta, niin tilanne tuntuu tosi ahdistavalta. Kohta ei pelkät lääkkeet auta, vaan täytyy taas ruveta käymään terapiassa.
Huomenna meillä on aika sosiaalitoimistoon asian tiimoilta. Toivottavasti sieltä saa edes pikkuisen apua
 asunnon saamiseen.

Mutta ei kaikki asiat ole niin huonosti =) Tiia Minäkö keki-ikäinen-blogissa järjestää vähän väliä arvontoja ja minä tietenkin osallistun ahkerasti aina kun on meille sopiva palkinto. Nyt napsahti voitto minun kohdalleni ja hyvä voitto olikin. On siinä pähkinöitä ja manteleita vähäksi aikaa napostella. Tyttären kanssa päätettiin, että kerralla ei syödä kaikkia, me kun yritetään edes vähän laihduttaa kesäksi.
Kiitos Tiia. Sinä tunnut niin herttaiselta ihmiseltä siellä blogissasi ja olet varmaan sitä luonnossakin. ♥

Tämä on minusta niin hulvattoman hauska. Ihan kuin minä, paitsi että minun tukkani on harmaa. ;D
Tämä mielessä kesää kohti.

Ei ketuta

Enhän minä osannut pääsiäisenäkään tyhjin käsin istua ja niin valmistui pari kettua. Kasa muitakin hahmoja on aloitettuna, mutta niistä sitten myöhemmin. Pikkukettu lähtikin jo maailmalle siskoni mukana synttärilahjaksi pienelle tytölle.

Nyt tätä on minullakin. Poikani poikkeaa aina pääsiäisenä minunkin luonani ja kun pyysin tuomaan luotilankaa tullessaan, niin nauroi vain. Kysyi että mitäs mummo meinaa ruveta muuraamaan. Vaan kun lupasin virkata mökilleen ulkoparvekkeen pöydälle tapletteja, niin johan kävi ostamassa. Saa nyt nähdä kuinka moneen pikkuliinaan nämä riittää. 120 metriä näkyy näissä Bilteman kerissä olevan.

Poika ja miniä kävivät viikonloppureissussa Krakovassa ja törmäsivät siellä kierrätyskäsitöitä myyvään kauppiaaseen. Kuinkas ollakkaan, niin mummo sai sieltä uuden kissan =).  Kuva tuli aika epäselvä, mutta laitan kuitenkin, jos joku saisi tästä vaikka inspiraatiota. Kangas on aika rouheaa ja kivat kuviot on maalattu molemminpuolin kissaa.  Aika hauska ja sopii tämmöiselle kissamummolle lahjaksi. Tiedä vaikka itsekkin innostuisin joskus tekemään tämän tapaisia.

Ihana aurinkoinen päivä tulossa. Pitänee vääntäytyä ulos edes hetkeksi tänään.

Voittolangoista

Taannoin arvontavoittona saamani lanka oli niin ihanaa ja kun ohjekin oli mukana, niin heti piti laittaa työ aluilleen.  Paksuhkosta langasta huivi valmistuikin nopeaa.  Tällä mallilla voisin tehdä toisenkin, mutta ehkä vähän isomman. Huivi istuu malliltaan tosi hyvin kaulaan. Lankana tässä on Schachenmayr Winter Ombre, jota kului 145gr ja ohje löytyy vyöttestä. Minä sain onneksi ohjeen suomennettuna =) Ihanan pehmeä lanka kaulan herkkää ihoa vasten ja väri luonnossa paljon kauniimpi.

Eikä hätiä mitiä.=) Linnean neulomuksista voitin oikein laatupaketin. Zauberballin lankaa ja kahdet Knit Pron puikot. Tämmöisiä merkkituotteita minulla ei aikaisemmin ole ollutkaan. Parasta laatua on suklaakin, kun on Fazerin =) Kiitos paljon Linnealle. Sateinen ja harmaa päivä muuttui aurinkoiseksi kun hain tämän paketin postista. Kyllä nyt passaa jatkaa neulomista.

Ilmaislöytöjä

Kierrätyskeskuksissa kannattaa aina tarkistaa ilmaiset tavarat, sillä sieltä voi tehdä tosi löytöjä. Tänään osui silmääni ihmeellinen risupallo, jonka tietenkin nappasin itselleni. Kotona palloa tutkiessani tajusin sen olevan Jerikon ruusu. Jo parin tunnin liotuksen jälkeen risupallo oli avautunut näin paljon ja seasta näkyy jo vihreää. Tämähän onkin minulla sopiva kukka, sillä elää jopa 50 vuotta ilman kastelua. Lisäksi raikastaa huoneilmaa ja karkottaa tuhohyönteisiä. Kissatkin näköjään antavat tämän olla rauhassa.

Toinen löytö on omalta roskikselta jo aikaisemmin löytynyt valurautainen kaunis teline. Alla on paikka kahdelle lämpökynttilälle, joten kai tämä on jonkunlainen lämpölevy. Sopivan painava, ettei pöydälle leviävät kissanpyllytkään kaada sitä ja kukat saa pysyä pystyssä.

                                     

Kun tytär ihmettelee miksei äiti neulo koskaan hänelle huivia, niin mitä tekee kiltti äiti ; kaivaa tietenkin lankalaatikkonsa esille ja alkaa neulomaan =)

Hän sai itse valita mallin ja värin, niinpä syntyi uusi Revontulihuivi. Väri on sama kuin edellisessäkin Revontulessa, tummemmissa sävyissä vaan ja koko on yhtä raitaa isompi. Tämä syntyikin nopsaan kun ohje oli valmiiksi takaraivossa. Virheitä suorastaan vilisee, mutten viitsinyt purkaa vaan korjasin niitä seuraavilla kerroksilla. Ei niitä kaulassa kukaan huomaa.

Päivät meneekin nyt tauluja maalatessa. Meillä on enää 4 kertaa virallinen maalauskerta opistolla ja minulla kaksi aivan alkutekijöissään olevaa taulua. Onneksi sain avaimen ja yritän nyt käydä  useammin viikossa edes muutaman tunnin kerrallaan maalaamassa.  Harmittaa jos jäävät keskeneräisiksi, kotona ei tule kuitenkaan jatkettua maalaamista.

Sukkia ja kukkia

Niskajumi helpotti sen verran, että voin taas vähän neuloa. Kyllä se onkin vaihteeksi mukavaa. Korista löytyi vajaita 7-veikan keriä ja yhdistelemällä niistä sai ihan naisten sukat aikaiseksi. Laitoin näihin 1+3 kerrosta varteen. Pitkää pätkää ei jäänyt kumpaakaan, mutta sukkiin päätyy nekin. Meillä ei langanpätkiä roskiin heitellä, kaikki hyödynnetään =)

Tyttäreltä sain joululahjaksi kiinalaiset muovijalat. Aika pienet kumminkin, ihan sukan pingotukseen niitä ei voi käyttää kuin nuorten sukkiin. Ennestäänhän minulla on miehen pää, joten paljon ei enää puutu, etteikö ole kohta koko mies. Hyvä mies onkin, aina samaa mieltä kanssani, eikä häivy viikonloppuisin kaljalle =)

Harvoin olen kaupoissa Päivänsinen siemeniä nähnyt, enkä koskaan vaaleanpunaisia . Mustankissan tytär oli näitä löytänyt ja laittoi minullekin tulemaan, aivan ihanaa. Miten hän muistikin, että minä niin rakastan näitä.

Rakkaus juontaa ihan sieltä lapsuudesta.  Äidillä kasvoi aina pääsiäisenä Tulilatva, keväällä Kloksi ja kesällä Päivänsineä. Vaikkei paljon ole hyviä muistoja lapsuudesta, niin nämä ovat jääneet mieleen ja näitä muistoja pyrin vaalimaan.

Yleensä kerään siemeniä Päivänsinestä ja kasvatan uutta niistä, mutta viime syksynä pakkanen ehti ensin ja luulin jo jääväni ilman tätä kukkaa. Sitä mukavampi oli nyt saada näitä. Täytyy vaan katsoa sopiva ajankohta ja paikka kasvulle. Siinä onkin vähän ongelmia, kun nuo tuholaiset tahtoo syödä kaikki kukkani. Nytkin on raiheinää ja kissanohraa ikkunalla, mutta siitä huolimatta on pitänyt repiä kaktukseni melkein kuoliaaksi. Kai se on tuo kielletyn hedelmän maku niin viekoitteleva.

Täällä satelee tihkuräntää, mutta mukavaa viikonloppua kaikille siitä huolimatta ♥

Kaipuuta etelään

Apinoilla on kylmä ja etelään pitäisi päästä. Ei vaan noussut matto lentämään vaikka kuinka odottelivat. Taisi olla liikaa painoa.

Etelänlämpöön tekee mieli itselläkin. Nuorena naisena matkustin monta kertaa Sisiliaan Taormiinaan. Ihanan romanttinen paikka ja vielä on tallella muistot.  Kerran olin paikalla kun Etna purkautui voimallisesti ja muutama turistikin siinä kuoli. Kotiväki luuli tietenkin minunkin menehtyneen, siihen aikaan kun ei vielä ollut kännyköitä. joilla rauhoitella sukua.

Olen saanut avaimet Kansalaisopiston tiloihin, joten vietimme erään ystävän kanssa Ystävänpäivänä melkein 5 tuntia maalailemassa. Taulu tuli valmiiksi, mutta niin oli illalla selkäkin jäykkänä ja kipeänä =)  Kuva vääristää taas värejä aikalailla, harmi. Näkymä on kuitenkin Taorminasta Etnalle ja sen ääressä voin haaveilla ja muistella.

Meillä eletään hermostuttavia aikoja. Tyttären vuokrasopimus Outokummussa umpeutuu kuun lopussa, eikä uutta asuntoa Jyväskylästä vaan ole löytynyt. Tokihan suurella rahalla saisi vaikka minkälaisen asunnon, vaan kun ei ole niitä suuria rahoja. Kuukauden päivät hän on jo pyörinyt minun nurkissani, mutta muuttokuorma tänne ei kyllä mahdu millään. Saas nähdä miten tässä vielä käy.

Pelihimo

Olkapää vaivaa aina vaan, niin ettei neulomisesta tule yhtään mitään. Onneksi jonkun verran voi virkata kuitenkin, sillä kädet ristissäkään ei voi olla. Nämä kissat yritin tehdä oikeiden kissojen mallin mukaan, joten värityskin on aika hassu.

Harmittaa niin vietävästi kun hiekottivat mun kulkureitit laidasta laitaan. Pari kertaa olen kylälle mennyt potkurin kanssa ja jyrskyttänyt siellä soran keskellä, ei luista ei. Välillä kantanut potkuria kasseineen päivineen ja siitähän mun kipeä olkapää onkin oikein ärtynyt. Eikö nuo miehet ymmärrä, että mummoille pitäis jättää potkuttelukaista edes toiselle laidalle. Itse liikkuvat autoilla, joten eivät tajua tämmöisiä hienouksia.

Vaan pelihimostahan minun piti kirjoittaa. On se kamala tauti. Vähän säälittää kun katselee kaupassa noita mummoja ja pappoja jotka hakkaavat pienen eläkkeensä Yksikätiseen rosvoon. Samoin nuoret, jotka istuvat kaikki vapaa-aikansa tietsikalla pelaamassa, oma tytär kuuluu näihin. Itse olen yrittänyt vältellä kaikenlaista pelaamista, mutta kuinkas sitten kävikään.

Joulun alla ostin tämmöisen pienen halvan tabletin, kun pelkäsin että tämä koneeni hajoaa juuri joulunpyhinä. Ompahan jonkunlainen varakone, jolla pääsee nettiin.

Tytär "viheliäinen" meni ja asensi tähän kissanhoitopelin ja minä olen koukussa. Onneksi tämä senttän on ilmainen peli. Peli toimii kuten Tamagotchit aikanaan. Kissoilta saa kaloja, kun niitä syöttää ja hoitaa ja ottaa kuvia kissa-albumiin. Näillä kaloilla voi sitten ostaa uusia leluja ja parempaa ruokaa.
Minunhan pitää nyt sitten aamulla ensimmäiseksi, illalla viimeiseksi ja pitkin päivää katsoa , että kissoilla on kaikki hyvin. Jos ei kissoja hoida, ne karkaavat kaikki pois. Ihan älytön peli, mutta koukuttaa =D

Yöllä tietenkin pitää viimeiseksi vielä pelata jonkun aikaa koneella Mahjongia, muuten ei tule uni =)
Mitenkäs teillä muilla, onko pelihimo iskenyt ?

Arpasin jo =)

Mitäpä tätä enää pitkittämään. Laittelin numeroita jonoon ja laskeskelin siitä voittajat.
Onneksi sattui  eri toivomuksetkin.

Kissa-kassi menee Katille Hipsulaisen helmeilyyn
Laukun-järjestäjä  Enkulin käsitöihin

Minulla voi olla molempien osoitekkin jossain "hyvässä tallessa", joten viisainta kun laitatte sen uudestaan osoitteeseen sudemi@luukku.com. Laitan vielä sähköpostia molemmille.

Olis niin mukava neuloa välillä ja kyllähän minä tämän Revontulen teinkin. Aika ruman värinen lankakin löytyi kaapista, miksikähän tämäkin on tullut ostettua. Varmaan jostain halvalla sain =)

 Hetihän se kostautui. Nyt on olkapää taas niin kipeä, ettei nukkumaankaan ole asiaa ilman voimakkaita särkylääkkeitä. Jo työvuosina toisessa olkapäässä todettiin kulumavamma ja mihinkäs se siitä iän myötä olis hävinnyt. Neulominen ei käy alkuunkaan, mutta onneksi vielä voi kuitenkin virkkailla. On se kumma, kun luulis että molemmissa hommissa kuitenkin rasittuu olkapää, vaan ei näköjään samalla lailla.

Luulin että olen jo kyllästyttänyt  sukulaiseni huiveilla, kun tytär sanoi että miksen tee hänelle koskaan huivia.  Voi tätä huolimatonta äitiä. Heti sai tytär valita mieleisensä langan ja uusi Revontuli on jo aluillaan. Kunhan olkapääkipu hellittää, niin teen sen valmiiksikin.

Ihanaa, aivan loistavat potkurikelit täällä meillä. Meidän kylällä onkin paljon potkuttelevia mummoja ja kaupan edessä tahtoo mennä potkurit sekaisin, vaan eipä enää minulla.

Pari vuotta sitten kirpparin pojat rakensivat minulle lahjaksi uuden sinisen potkurin yhdistelemällä kolme vanhaa potkuria. Taitavia poikia. On niin tukeva ja poikkeavan mallinen, ettei kukaan enää erehdy omakseen luulemaan. Toisenkin ostin tosi halvalla kirpparilta ja siihen löysin mummo-rekisterikilven. Eipä ole sitäkään kukaan kehdannut "lainata", vaikka ihan vaan tuossa pihalla kököttävät. Ovat sen verran hyvin tunnistettavissa =)

Kaupunkin on säästellyt eikä ole hiekottanut teitä ollenkaan ja sehän minulle passaa.  Minä kun muutaman kerran potkaisen, niin potkuri suorastaan lentää ja vauhdilla olen jo kylällä. Muistutan kuulemma sitä vanhaa mainosta:
"Pois alta, Jaffat tulloo ja helemat paukkaa" =D   

Pikkuväkeä

Nyt sais jo pakkaset piisata, vaikka eihän minulla mitään valittamista kotona, kaukolämpö pitää kämpän lämpimänä ja vesi juoksee hanasta. Ruokakauppaan kuitenkin pitäisi välillä päästä. Polkupyörässä on öljyt niin jäykkänä, että alamäessäkin joutuu polkemaan ja potkurilla ei tuolla pakkaslumessa luista ollenkaan. Tuntuu ikävältä kulkea, kun selkä on hiestä märkänä ja muu kroppa palelee. Vaan eiköhän se ensi viikolla jo hellitä.

Kun ei ulos tarkene mennä, niin olen tässä aikani kuluksi sitten virkkaillut niin paljon, että olkapää on taas juupelin kipeänä. Lääkäriin en viitsi mennä, sillä määräävät kuitenkin vain särkylääkettä kuurina  ja osaanhan minä ottaa sitä ilman lääkärin määräystäkin.  Eikä sitä vaan osaa kädet ristissäkään kotona möllöttää, jotain pitää räplätä koko ajan vaikka kuinka särkisi.

Kettuperheen tein tilaustyönä asiakkaan väritoivomusten mukaan.
Posti se päätti taas nostaa hintojaan, mutta onneksi tuli uusi pienempi R-paketti. Alankin käyttämään sitä aina kun mahdollista ja säästyy monta euroa. Meillä on postin-asiamies ja R-kioski vierekkäin, joten minulle se on aivan sama kummassa käyn.

Arvontaan on näköjään jo osallistunut aika moni, mutta vielä ehtii. Laitoin turhankin pitkän arvonta-ajan. Ihan harmittaa kun en voi kaikille arpoa voittoa, niin mielelläni lähettäisin jokaiselle jotain.

Pakkasen hellittämistä odotellessa, hyvää viikonloppua kaikille.