Opiston päätös

Tällä jaksolla olin saamaton ja sain tehtyä vain kolme taulua Turkkilaiset portaat jo täällä esittelinkin aikaisemmin. 

Halusin maalata oven ja kun se olisi ollut muuten niin tyhjä niin laitoin siihen vielä mummelin istumaan. Koska aina on niin turkkilaisia aiheita, niin tällä kertaa laitoinkin kreikkalaisen asun. Toiset kiusasivat että missäs kissa, joten täytyi vielä sekin lisätä. Työni kuulemma tunnistaa siitä että niissä on aina kissa.

Maalikerrosten kuivumista odotellessa tulee tehtyä aina joku hätäinen välityö. Tämän kissan kuvasimme viime kesänä Turkissa ja nyt se pääsi tauluksi. Ei kovin onnistunut työ, mutta en viitsi enää korjailakkaan.

Vielä olisi yksi opisto-ilta, mutta turha aloittaa enää mitään uutta. Haen vain tavarani pois, mutta jätän taulut näyttelyä varten. 

Ensi vuonna taas uudella innolla maalaamaan jos vain terveys kestää. Koulu on niin korkean ja jyrkän mäen päällä että jo tänä talvena otti koville sen kipuaminen. Intoa kuitenkin piisaa jatkaa.

 

Syyskauden öljyvärityöt

Nyt kun ei kesällä päästy reissaamaan, niin tein ikävän lievitykseen edes maisemataulun seinälleni.

Olemme tyttären kanssa käyneet muutaman kerran Turkissa Dalyanin suistoalueella Kilpikonnarannalla. Matkalla sinne voi jokiveneestä ihailla näitä Lyykialaisten hautoja. Turkissa on todella paljon säilynyt vanhoja raunioita ja nämäkin haudat ovat ajalta  400 eKr. 

Koulussa aikanaan luettiin jotain lyykialaisista, mutta eihän se silloin kiinnostanut. Nyt kun itse on käynyt paikanpäällä tajuaa asian ihan toisella tavalla.

Syyskauden teemaksi opistossa annettii "Valoja ja varjoja". Sen verran vaikea aihe meille harrastelijamaalareille, että olin ainoa joka sen lopulta teki.

Minulla tuli heti mieleeni vuosia sitten näkemäni painajaisuni. Siinä Manalan valtiaat polttelivat rautapadassa meidän kuolevaisten sieluja. Tämä työ ei pääse seinälle, vaan joutuu kaappiin piiloon. 

Käsityörintamalla syntyi Siilisukat  siilien hoitajalle. 7-veikkaa ja Socki-lankaa. Tykkään noista Sockin epätasaisista raidoista ja kuvioitten silmukointi on mukavaa näpräämistä.

Ja mitäkö seuraavaksi ? Sitä samaa, taulujen väsäystä ja sukkien kutomista.

Nautitaan tästä lämpimämmästä viikosta ennenkuin pakkaset taas palaavat.

 

Änkyrä -akka

Kansalaisopistokin sulki ovensa ennen aikojaan ja keskeneräiset tehdään nyt kotona loppuun. Tänä keväänä meillä oli aiheena nainen ja minä kun olen tämmöinen änkyrä-akka, niin tietenkin tein muista poikkeavan =). Tämä pelottavasti tuijottava kissanainen sopiikin nyt pääsiäistauluksi kun ei pieniä trullejakaan ole luvassa oven taakse.

Jyväskylän kansalaisopisto järjestää tänä vuonna netissä näyttelyn ja laitan teille linkin kunhan se valmistuu. Olisi kiva jos muutkin linkkaisivat mahdollisista nettinäyttelyistä. Minun kuvani eivät onnistuneet ollenkaan kun puhelimella ne näpsin =(.

Seuraavat kuvat netistä

Minullahan kaikki tapahtuu aina kolmen sarjoissa, vasta voitin kolme kertaa arvonnoissa ja nyt on sitten huonojen vuoro. Ei suju karanteeni minulla niin kuin pitäisi.

Viime viikolla iski niin kova hammassärky, että oli pakko mennä päivystävälle hammaslääkärille. Tunnin kun makasin saamassa juurihoitoa niin kipu sentään helpotti. Menin samalla reissulla ruokakauppaan ja ihmettelin kun ihmiset tuijottivat niin kummasti.  Eipä ihme, kun toinen puoli naamasta roikkui ihan liikkumattomana hyvän puudutuksen takia. Luulivat varmaan että olen saamassa halvauskohtauksen =).

                                      

Eikä se epäonni siihen loppunut. Lauantaina hajosi telkkari. Ei tänä aikana jaksa olla ilman töllötettävää. Sain kyllä uuden toosan tilattua netin kautta, mutta noinkohan suostuvat tuomaan sisälle,  asentamaan ja viemään vanhan pois. Vanha pussiperätv on niin painava etten itse sitä jaksa liikutella ja millä minä autoton sitä hakisinkaan ja vanhaa kiikuttaisin kierrätykseen.

Odotinkin jo että mikä se kolmas epä-onni on ja tänään sitten napsahti se juuri hoidettu etuhammas kokonaan poikki, tynkä vaan jäi. Onneksi sain huomiselle uuden ajan päivystykseen ettei ehdi kovin kipeytyä.

Ole tässä sitten vapaaehtoisessa karanteenissa. Keski-Suomessa kai tilanne kuitenkin on vielä aika hyvä, onneksi. 

Koitetaan pysyä terveinä. Suomi on selvinnyt sodastakin, eiköhän selvitä tästäkin. Kohta tulee kesäkin, vaikka tänään satoikin vielä lunta.

Maalailua

Syyskaudella ei ollut ollenkaan intoa maalaamiseen, mutta nyt se iski taas kunnolla. Vähintäänkin joka kolmas päivä olen käynyt tuhertelemassa. Ajattelin jo jättää tämän syksyllä aloittamani turkkilaisen maisemankin kesken, mutta tulipa nyt tehtyä sekin. Joka kerta kun olen ajatellut sen olevan valmis, niin opettaja on löytänyt siitä korjattavaa. =)  Nyt saa luvan kelvata, en enää jaksa tätä samaa. Tämä on aika isokin, 70x50 cm. Maalia on kulunut rutkasti.  =)

Nuorena naisena matkustelin usein Sisiliaan ja takaraivoon on syöpynyt näkymä öiseltä parvekkeelta. Teimpä nyt senkin sitten välityönä, johon ei niin kauaa mennyt kuin edelliseen.

Opistokaverit kysyivät että missäs ne sulhaset on tuossa kuvassa. No nehän ovat tuossa alhaalla katulamppujen luona. Ovat vaan niin mustatukkaisia, etteivät erotu pimeässä =D

Harmi kun enää on neljä maalauskertaa opistossa ja minulla on vielä pari taulua kesken. Onneksi minulla on avain sinne ja voin käydä maalailemassa välipäivinäkin.

Nyt ajattelin lähteä katsomaan olisiko apteekissa vielä käsidesiä hyllyssä. Onhan sille käyttöä vaikkei coronavirusta niin pelkäisikään.

Ahududun arvontavoitto

Jouluna huomasin että meille tarvitaan uusi joulutaulu. Joulupäivänä käymme aina tyttären kanssa pienellä kävelylenkillä ja kuljemme tämän talon ohi. Ihastelemme aina kuinka mukava olisi asua tämmöisessä pienessä punaisessa mökissä. Yleensä talo on autiona ja pihassa on rusakon jälkiä ja pensaissa lintuja. 

Huomasin vasta kotona että punatulkkujen siivistä puuttuu valkoiset täplät, mutta se vielä korjataan. Alunperin meinasin tontunkin tähän laittaa, mutta jätin pois että voi pitää seinällä vähän pitempään.  Ei kovin hääppöinen maalaus, mutta sopii meille tunnelmantuojaksi.

Pitkään aikaan en ole arvonnoissa voittanut enkä voittanut vieläkään. Ahududu sen sijaan voitti fb:n arvonnasta suloisen ruokakupin ja pari lelua. Maijakin vähän innostui hiirellä leikkimään. Kyllä meidän nyt kelpaa =)

Jusuf

Muutaman vuoden olen jo suunnitellut tämän taulun tekemistä ja nyt sen sain aikaiseksi. Kokoa 50x70, pientä vaille valmis. Vähän on vielä fiksaamista.

Kierrellessäni Keski-Turkissa noin 30 vuotta sitten näin paljon tämmöisiä köyhiä maalaislapsia leikkimässä teillä. Olisin halunnut kuvata heitä, mutta siinä vaiheessa kun sain kameran esille ei missään näkynyt yhtään lasta. Kovin nopeasti menivät piiloon. Liekö syynä ollut taikausko. Siihen aikaan Turkin maalaisväestö oli hyvin taikauskoista. Jopa entinen mieheni uskoi yöaikaan hautausmaalla liikkuviin kuolleitten henkiin. Nykyään tilanne on varmaan jo muuttunut ainakin jonkin verran.

Minulla on tapana antaa maalaamilleni hahmoille nimi ja hän on Jusuf, pieni kurdipoika.  Edesmenneen pikkuveljeni Jussin muistoksi. Hänkin oli joskus tuommoinen tummatukkainen napero.

Apinatehdas käynnistetty

Nyt näitä apinoita alkaa taas tulemaan. Oikein urakalla nyt virkkailen eikä muuta sitten tahdo ehtiäkkään. Tuttua mallia on mukava tehdä telkkaria katsoessa.

En ollut tyytyväinen kissatauluuni ja kävin loppiaisena sitä korjailemassa. Öljyvärimaalaaminen on siitä mukavaa, ettei tarvitse purkaa vaikka huonoa jälkeä tulisikin. Uutta maalikerrosta vaan päälle ja entistä ehompi lopputulos. Nyt on Maijakin itsensä näköinen ja kuva jää varmaankin tämmöiseksi.

Voi minun kukkiani. Kissojen rakastama kirjorönsyliljakaan ei selvinnyt pimeästä talvesta. Monta muutakin kasvia onnistuin tappamaan. Onneksi sain tästä talteen pistokkaita, jospa vielä saisin uuden kasvin kissoille kasvatettua.

Talvinen kuva täältä Keski-Suomesta, otettu 12.1.2020. Päijänne lainehtii vielä aivan sulana. Eipä näy pilkki-ukkoja  joita yleensä tähän aikaan vuodesta tuolla istuksii.
Minullehan tämä sopii ihan hyvin. Rollaattorilla pääsee kulkemaan kaupoille enkä hiihtämään ole hinkunut enää vuosikymmeniin.

Lisää kissoista

Tuli taas liityttyä kansalaisopiston maalausryhmään. Edes jotain sosiaalista elämää joka antaa syyn lähteä ulos kotoa. Kesän jälkeen joutuu aina totuttelemaan uudestaan välineisiin ja tulee tehtyä joku helppo työ. Tytär pyysi kuvaa kissoistamme, joten sillä aloitin. Mietin ensin kehtaako tätä edes julkaista. aina ei onnistu nämä tekeleet. Kissojeni luonteet kuitenkin näkyy tässä, Ahududu on aina noin pöllämystyneen näköinen =D

Ahududu on parantunut loistavasti. "Sukkapukukin" laitettiin vähän paremmin jo. Nyt on helpompi liikkua ja käydä hiekkalaatikolla. Ihmeen hyvin antaa tuon putkilon olla päällään.

Hellyydenkipeys on lisääntynyt huomattavasti, koko ajan pyrkii syliin rapsuteltavaksi. Eipä tarvinnut tyttärenkään yksin nukkua vieraillessaan, mahanlämmitin oli heti paikalla. Hienoa kun on päästy palaamaan normi-elämään. =)

Peppejä ja mustaleski

Sain suuremmanpuoleisen tilauksen Pepeistä ja minähän teen mitä pyydetään. Pieniä tein jo aikaisemmin ja nyt isoja lisää. Oranssia lankaa jouduin tilaamaan, mutta muuten langat löytyivät omista varastoista. Hyvä saada varastoja pienemmäksi. Ajattelin että nämä jo riittäisi.....

....mutta kun vauhtiin pääsin, niin tein vielä pari lisää. Jokohan nyt Pepit piisaisi Saksan lapsille vähäksi aikaa =) Apinavarastokin huutaa tyhjyyttään, joten kaippa niitäkin olisi hyvä taas välillä tehdä. Kysyjiä kuitenkin aina välillä ilmaantuu.

Täällä metsäreunassa huomaa kevään tulon. Lunta on vielä paksuin kerroksin varjonpuolella, mutta linnut laulavat jo niin kauniisti aamuisin. Tällä viikolla ilmestyi jo kolme peipposta pihapiiriin. Onkohan vielä liian aikaista niille jos luvattu lumisade saapuu ensi viikolla. Kevään ensimmäinen paarmakin kökötti ikkunalasissa ulkopuolella auringon paisteessa.

Kansalaisopisto-illat ovat loppusuoralla ja hyvä niin. Maalausinto on laskenut tässä kevään mittaan ja mieluummin melkein olisin jäänyt kotia löhöilemään. Jospa sitten kesän aikana saisi taas uutta puhtia ja uusia ideoita tauluihin. Tämän mustanlesken kutomaan verkkojaan sain kuitenkin tehtyä loppuun asti. Ajatus muhi jo syksyllä ja tulipahan nyt sitten maalattua.  Kuvasin ylösalaisin , joten valo on vähän hassusti alareunassa.

Vapun kieppeissä on opiston näyttely ja oma tyttäreni on valvojana. Työttömälle vähän lisätuloja ja  minäkin pääsen samalla takahuoneeseen maalailemaan. Täytyyhän minun käydä pitämässä tytölle seuraa ja viedä syötävää ettei nälkä yllätä kesken kaiken =)

Nyt on lähdettävä pihalle tekemään kesää. Lapiolla yritän rikkoa paksua jääkerrosta että sulaisi edes pikkuisen nopeammin.

Urho ja kissa

Viimeisin valmistunut työni. Öljyväreillä, koko 40x50. Jotenkin olen tuntenut omakseni nämä vanhat mummot ja papat kissoineen. Niitä teen kauan ja hartaudella. Kissa on aikalailla meidän Maijan näköinen.

Vielä olisi pari keskeneräistä tulollaan, mutta opistoa on enää kaksi kertaa. Onneksi tyttäreni on lupautunut vartijaksi näyttelyyn, joten ajattelin käydä niinä viitenä päivänä takahuoneessa maalailemassa. Kotona ei maalaminen oikein onnistu, sillä pikkukissa auttaa joka asiassa. En halua että työni on täynnä kissankarvoja ja kissa öljyväreissä. Ensi syksynä taas jatkan opistolla, siihen asti voin miettiä malleja.

Tiet ovat sulana meilläkin, ihanaa. Pääsen pyörällä kauppaan =)

Lemmikkejä ja rosvoja

Syksyllä sain ehdotuksen maalata mäyräkoira ja minähän teen mitä käsketään ;) Siinä se lemmikki nyt hyppelee koiranputkien ja lemmikkien seassa. Kokoa taululla on 40x40 ja vielä puuttuu loppupetsaus. Nyt on sitten tämän vuoden kukkataulu tehtynä ;) Seuraavaksi onkin sitten kissa tulossa, tietenkin =)

Kevät tulee kohisten ja ensimmäiset "muuttolinnut" on havaittu Keski-Suomessa. Teitten sulaessa ajelevat paketti-autolla etsimässä tyhjiä asuntoja ja sitten muuttaa vähänkään arvokkaammat tavarat muille maille. Jos joku on kotona, niin esittäydytään milloin minkäkin edustajaksi, vakuutusvirkailija , vahinkotarkasta ja muita sopivia ammatteja. Uusin keino on että toinen jututtaa etu-ovella ja toinen hiipii katsomaan olisiko taka-ovi jäänyt lukitsematta. Onneksi meidän kylällä tieto leviää nopeasti ja osataan olla tavallista tarkkaavaisempia. Onnistuneita ryöstöjä kuitenkin sattuu aina välillä. Vaikka omakoti- ja rivitalo-asunnot ovatkin mukavia, niin rosvoille ne ovat houkuttelevia kohteita.

Vaan aurinko paistaa ja linnut laulaa, ei kanneta murhetta maallisesta omaisuudesta. Jos minun roinat jollekin kelpaa, niin vieköön =D

Syyskauden töitä

En tiedä mikä näissä viehättää, mutta tykkään maalata juuri näitä mummoja ja pappoja ja mielellään vielä kissan kanssa. Tätäkin mummelia rukousnauhansa kanssa olen tehnyt hartaudella ja ajatuksen kanssa. Eräs maalaajakaveri sanoi että olen maalannut oman tulevaisuudenkuvani =)

Turkinmatkoilla pyrimme pääsemään aina samaan hyväksi koettuun hotelliin ja se tuntuukin kuin omalle mökille tulisi. Talon tavat ovat valmiiksi tutut ja osittain tutulta henkilökunnalta saa aina erikoispalvelua. Hyvin muistavat monenkin vuoden jälkeen  ja lämpimästi vastaanottavat.

Päivittäisellä "kauppamatkalla" kuljemme tämän nurkkauksen ohi ja kun siitä tuli kerran kuva napattua, niin ikuistimpa sen vielä tauluna seinälle muistoksi. Kissojahan siellä näkee kaikkialla, joten piti tähänkin kissa tehdä =)

Ahududun "telkkariin"  on normaalien tinttien ja varpusten lisäksi tullut uusi esiintyjä. Tässä sitä onkin ollut ihmettelemistä katilla. Ikkunan läpi sain napattua kuvankin, muuten säikkyy ja lentää pois.

Ahududulla on normaalia pitempi häntä ja tässä kännykällä näpätyssä kuvassa se näyttää vielä pitemmältä. Ihan hassu kissa ja kuva =)

Pohjolan emäntä

                                             

                                            

Opiston maalauskurssi on kohta puolessa ja sain ensimmäisen työni valmiiksi. Tänä vuonna aiheeksi annettiin taas Kalevala ja koska se ei oikein innostanut minua, niin tekaisin sen heti alta pois. 

 Paremman innon puutteessa tein sitten Pohjolan emännän tekemään taikojaan seidan viereen. Empä ole kovinkaan tyytyväinen tähän työhöni. Saa kelvata, toivottavasti keväällä taas innostus maalaamiseen löytyy.

On nuo kissat vaan mainioita tapauksia. Kesällä talonmies otti pihasta vanhan pensaan pois ja mitä lie ainetta laittanut kantoon, mutta kissat ovat rakastaneet sitä. Varsinkin Maija on jaksanut kiehnätä itseään siihen , nuoleskellut ja pureskellut kannon tynkää.

 Eilen sitten joku naapuruston kolli osui paikalle ja ihastui myös kantoon. Ainakin puoli tuntia hieroi itseään siihen ja pureskeli sitä, selvästi oikein nautiskeli. Aamulla Maija lähti ulos ja syöksyi suoraan kannon luo. Huomasi heti että jotain on vialla, kiersi ja haisteli sitä, mutta ei alkanut ollenkaan tavallista kiehnäämistään. Lopulta hyppäsi kannon päälle ja pissasi siihen ja tuli pois.  Mitäs siihen sanot naapurin kolli =D

Ei vieläkään virkattua

Virkkaaminen ei vaan ole maittanut viime aikoina ja niinpä on tullut neulottua sukkia. Nämä ovatkin sopivan kokoisia KyJy-18 haasteeseen, johon tuli taas lähdettyä mukaan. Oikeasti näissä ei ole tuommoisia vaaleita laikkuja, vaan aurinko teki kuvaan kepposen.

Isosiskoni oli  evästänyt, että näyttelyn avajaisissa pitää olla tarjoilua ja ohjelmaa ja minä vähän ratsastin toisten kustannuksella ;) Viime sunnuntaina oli Vanhan Myllyn viralliset kesän avajaiset ja siinähän se meni samalla minunkin näyttelyni avajaiset.  Myllyn toimikunta tarjosi pullakahvit ja olihan siellä minunkin puolella vähän mehua ja namia. Olin sentään älynnyt viedä vieraskirjan, kiva siitä on myöhemmin lueskella kävijöitä.

Ja etteikö muka ollut ohjelmaakin,  pihalla soitteli Pelimannit. ;) Sää oli oikein kesäinen ja porukkaa kävi ihan mukavasti.

Sain oikein kukkiakin. Jossain välissä kävi paikallislehden toimittajakin haastattelemassa ja kuvaamassa minua. Tunsin melkein olevani "oikea taiteilija", niin pidettiin hyvänä kaikin puolin .

Vaan mitään en olisi saanut aikaiseksi ilman tätä ihanaa ystävääni Satua. Parikymmentä vuotta minua nuorempi, mutta aina valmis auttamaan ja kuskaamaan minua, jos jonnekin hankalan matkan päähän pitää päästä. Hän se muutti tyttärenikin Outokummusta ja suureksi osaksi minutkin tänne uuteen kotiin. Aina niin iloinen ja pirteä, kuten kuvastakin näkee. Eipä parempaa ystävää voisi olla. Kiitos Satu näyttelyn järjestämisestä !!!!!

Tytär oli ostanut minulle uusia meikkejä ja pakotti meikkaamaan tilaisuutta varten. Hihihi. Eipä ole tullutkaan meikattua pitkään, pitkään aikaan, mutta vielä nuo pensselit ja kynät tuntuivat pysyvän kädessä. Yhden sortin maalausta tämäkin =) Noin avonaista mekkoa en sitten pidä yleisellä paikalla =D =D =D, ainoastaan koti-oloissa kesällä.

Pienen pieni näyttely

Itse en olisi näyttelyä saanut aikaiseksi, mutta taiteileva hyvä ystäväni pani töpinäksi. Jos hyvin menee, niin voinpa innostua toisenkin kerran ;)

Puitteet ainakin ovat mahtavat. Korpilahden vanha mylly, joka on rakennettu vuonna 1874. 

Vieressä solisee kaunis myllypuro, joka tuo viileyttä kesän helteisiin. Kerrassaan kaunis paikka.

Myllyn yläkertaan kävimme asettelemassa taulujani näytille. Mummot ja papat sopivat oikein hyvin tähän ympäristöön ja ovat siellä edukseen.

Hämärässä huoneessa en oikein onnistunut ottamaan kuvia, vaan salamavalo saa kaiken näyttämään vähän toiselta.

Tauluni ovat siellä heinäkuun ajan ja tässä aukiolo-ajat. Hätätapauksessa  saan kyllä avaimen ystävältäni ja pääsen näyttämään niitä muulloinkin ;)  Toivottavasti edes muutama menee kaupaksi, että saadaan tytön kanssa kesälomarahaa =D

Ukko ja kissa

Tällä kaudella olin aika saamaton ja sain valmiiksi vain kolme taulua. Tämä on lempityöni tältä talvelta. Kaksi onnellista toistensa seurasta, ukko ja kissa. Koko taisi olla 50x60 ja öljyväreillä. Vaatii vielä petsauksen pintaansa ja sitten on valmis kevätnäyttelyyn =)

Tanssi

Tällä kaudella ei öljyväritunneilla ole valmistunut oikein mitään. Into on ollut vähän hukkateillä. Vuoden teemana oli ottaa mallia jostain taiteilijasta ja yrittää tehdä samalla tyylillä. Minä olen ihaillut aina Raija Nokkalan värien käyttöä ja naivistisia kuvia. Tämmöisen sain sitten aikaiseksi. Ehkä vielä parantelen, täytyy nyt miettiä vielä.

Tontun ovi

Minun niin on tehnyt mieli tontunovea, mutta postikulujen kanssa olisi tullut turhan kalliiksi. Niimpä kun varastoissani on ollut ylimääräisenä pieni maalauspohja, maalasin oman oveni opisto-illoissa. Opettaja sanoi että tämä ei ole paloturvallinen kun kynttilät ovat noin lähellä seinää =) Eipä siinä aukea ovikaan, mutta ei ole meillä pieniä lapsiakaan jotka haluaisivat sinne kurkkia. Saa kelvata meille aikuisille.

Viiruja haluttiin lisää, joten niitäkin kloonasin kolme lisää. Mukava tehdä välillä muutakin kuin apinoita.

Minäpä se olin reipas ja aloitin jo jouluraivauksen. Laskin että kämpässäni on kahdeksan nurkkaa täynnä rojua ja nyt on yksi nurkka jo siivottu. Siitä se lähtee. Muittenkin nurkkien tyhjennys on jo valmiiksi suunniteltu ja silloinhan se on jo puoliksi tehty. Tänään kuitenkin lähden ystävän kanssa kaupunkiin humputtelemaan.

Kukkataulu

Olihan se taas lähdettävä kansalaisopistoon, että saa jotain muutakin tekemistä kuin kotona nyhjöttäminen. Kesän jälkeen maalaamisen aloittaminen tuntui taas niin vaikealta ja ensimmäiseksi täytyikin tehdä jotain helppoa. Moni aloitti kukkataululla, minä vaan en piittaa niistä perinteisistä "kukkia maljakossa" tauluista. Kukkataulun tein minäkin, mutta oman näköiseni =) Kesällä iso rusakko näkyi pihassa melkein joka yö, joten se pääsi kuvaan mukaan. Tästä se taas lähtee maaleilla läträäminen .

Meidän Mausu

Kansalaisopistokausi alkaa olla lopuillaan, joten täytyi saada viimeinenkin taulu valmiiksi. Maususta ei ole tullut tehtyä yhtään kuvaa, tähän yritin saada Mausun kurkkimaan oven alta. Ei Mausulla oikeasti ole noin pelottavan näköiset silmät, vaikka se pimeällä pihalla näyttääkin koskus aika pelottavalta ;)

Pääsiäinen meni mukavasti kissoja lääkitessä. Empä ole tainnut saada koskaan ennen syötettyä matolääkkeitä ilman yhtäkään vertavuotavaa haavaa. Tytär kääri kissat tiukasti viltin sisään ja minä tungin pillerit kurkkuun. Ei haavoja , ei verta =) Ilman sen suurempia katastrofeja tällä kertaa selvittiin, mitä nyt Mummo loukkaantui moisesta kohtelusta niin kovasti, ettei ole vieläkään oikein antanut minulla anteeksi. Nyt on hyvä jatkaa taas vähän aikaa madotonta elämää.