Maija on jo kolmannessa polvessa samaa sukua oleva kissa minulla, eikä edellisetkään ole eläneet kuin 14-15 vuotiaiksi, joten ei taida Maijallakaan olla enää montaa vuotta elinikää jäljellä. Miksipä siis enää rääkkäämään kiinni pidolla. Maija on kuitenkin erinomainen hiiri-kissa. Vähän väliä tulee rappusille myyrän ja välillä rotankin raatoja.
Vaan tässä yhtenä yönä oli rappusilleni ilmestynyt punatulkun jäänteet. Siitähän vastapäisen talon asukas riemastui ja postilaatikkooni ilmestyi kirje. Kyllähän se pari päivää itketti minua, mutta nyt olen jo rauhoittunut. Eläinsuojeluväki varmaan joutuu käymään meillä, mutta eivät kyllä löydä pienintäkään merkkiä eläinrääkkäyksestä. Vuokranantaja jos irti sanoo kissan takia, niin onhan minulla puoli vuotta aikaa etsiä uusi koti meille. Maijaa en kuitenkaan hävitä ennen aikojaan vaikka mtä tulisi vastaan.
Kissoilla tuo saalistusvietti on niin verissä. Ahududu ulkoilee narun päässä terassilla ja saalistaa mitä pystyy. Eräänä päivänä oli napannut perhosen ja ylpeänä toi sen sisälle ja laski jalkojeni eteen. Pitihän se kehua ennen kuin laitoin saaliin roskiin.
Minä nyt sitten istuksin täällä ja virkkailen odotellessani mitä tuleman pitää. Toiveesta tein yhden meripojan veneeseen.
Ja tietenkin muutaman isomman ketunkin.
Katsotaan nyt jospa tilanne rauhoittuisi ilman että minun pitää ruveta muuttamaan.