Juhannuksesta selvitty

Olipa ihanat ilmat Juhannuksena.  Niityt kukki niin runsaina ja ruusut tuoksui. Onneksi meidän kylällä muista kesistä poiketen on jätetty kukkaketoja pörriäisiä varten Kauniita ne ovat ihmissilmillekin. 

Ihmiset valittaa tästä helteestä, minä oikeastaan tykkään. Täytyy vaan ottaa rauhallisesti ja muistaa nauttia vettä ja suoloja. Meillä ei kotona ole kuin pari pientä tuuletinta, mutta kun nukkuu ihan alasti yöt niin pärjäilee. 

Tänään on itsellä vähän huono olo, sillä kävin eilen ottamassa jo neljännen koronapiikin. Toivottavasti nyt ei nosta kovaa kuumetta niin kuin viimekerralla.

Poika haki juhannuksen jälkeen mökilleen päiväksi ja mikäs siellä oli ollessa hyvää ruokaa nauttien. Hienot ja raikkaat tulodrinksut ilman alkoholia (mummon pyynnöstä).

Olen tehnyt tosi ahkerasti virkkauksia viime aikoina ja nyt onkin jo pari viikkoa niskat olleet niin kipeinä ettei tahdo selvitä ilman särkylääkettä. Hevospalsami on myös hyvää niskasärkyyn, mutta ei silläkään pelkästään tahdo enää selvitä.  Täytynee pitää pieni virkkaustauko välillä.

Ihana naapuri on ottanut nyt muutamana iltana meidät tytön kanssa kyytiinsä ja menty uimarannalle tuonne  noin kolmen kilometrin päähän.  En osaa uida, mutta vedessä seisomiseen sitä taitoa ei tarvita. Tosi virkistävää päivän päätteeksi.

Muuten juhannus meni kaksistaan tyttären kanssa. No olihan meillä toki Ahududu seurana, mutta Maijaa ei ole näkynyt pariin viikkoon. Liekö helteitä paossa metsässä. Ahududulla on uusi kaveri, pikkuinen siili. Niitä pyörii enemmänkin terassillani, enkä ole mahdottoman ihastunut siihen. Iso siili tekee tosi ison kakkaläjän, eikä se tunnu kivalta kun semmoinen tirskahtelee paljaitten varpaiden välistä.

Kyllä kesä on ihanaa aikaa, vaikka pikkuisen miedommat lämpötilat piisaisi ihan hyvin.

🌼

 

 

"Hirviö-Maija"

14-vuotias Maija on vapaasti ulkona liikkuva kissa. Useampaan otteeseen on yritetty laittaa narunpäähän tai pitää sisällä , vaan ei onnistu. Yleensä niin kiltistä Maijasta kehkeytyy hirviö-kissa. Hyökkäilee toisen kissani kimppuun ja sylkee ja murisee minullekin. Huutaa oven edessä niin ettei kukaan saa nukuttua. Ei onnistu kun ei älytty heti pentuna opettaa valjas-kissaksi.  

Maija on jo kolmannessa polvessa samaa sukua oleva kissa minulla, eikä edellisetkään ole eläneet kuin 14-15 vuotiaiksi, joten ei taida Maijallakaan olla enää montaa vuotta elinikää jäljellä. Miksipä siis enää rääkkäämään kiinni pidolla. Maija on kuitenkin erinomainen hiiri-kissa. Vähän väliä tulee rappusille myyrän ja välillä rotankin raatoja.

Vaan tässä yhtenä yönä oli rappusilleni ilmestynyt punatulkun jäänteet. Siitähän vastapäisen talon asukas riemastui ja postilaatikkooni ilmestyi kirje. Kyllähän se pari päivää itketti minua, mutta nyt olen jo rauhoittunut. Eläinsuojeluväki varmaan joutuu käymään meillä, mutta eivät kyllä löydä pienintäkään merkkiä eläinrääkkäyksestä. Vuokranantaja jos irti sanoo kissan takia, niin onhan minulla puoli vuotta aikaa etsiä uusi koti meille. Maijaa en kuitenkaan hävitä ennen aikojaan vaikka mtä tulisi vastaan.

Kissoilla tuo saalistusvietti on niin verissä. Ahududu ulkoilee narun päässä terassilla ja saalistaa mitä pystyy. Eräänä päivänä oli napannut perhosen ja ylpeänä toi sen sisälle ja laski jalkojeni eteen. Pitihän se kehua ennen kuin laitoin saaliin roskiin.

Minä nyt sitten istuksin täällä ja virkkailen odotellessani mitä tuleman pitää. Toiveesta tein yhden meripojan  veneeseen.

Ja tietenkin muutaman isomman ketunkin.

Katsotaan nyt jospa tilanne rauhoittuisi ilman että minun pitää ruveta muuttamaan.