Siinähän sitä olis monikulttuurista perhettä. Afrikanpoika on valloittanut Skandinaavitytön sydämen ja perhe on perustettu. Tyttäret selvästi tulleet äitiinsä ja poika isäänsä =)
En halua tällä mitenkään puuttua ajankohtaiseen pakolaispolitiikkaan. Minusta kuitenkin monikulttuurisuus perheessä on rikkaus, meillä ainakin se koetaan niin. Tyttäreni on suomalais-turkkilainen ja ylpeä molemmista juuristaan. Taidan itsekkin olla vähän "sekasikiö", sillä äitini suku on alunperin Saksasta Ruotsin kautta aikanaan Suomeen siirtynyt. Isän suku puolestaan on tullut toiselta rajalta eli Karjalasta. Rahallista rikkautta ei ole, mutta sitä enemmän kulttuuriperimää =D No, ei se mitenkään meidän arjessa näy, mutta olen esim. hankkinut kaikki suomeksi ilmestyneet turkkilaisten kirjailijoiden teokset ja karjalaisuus taitaa ilmetä iloisuutena ja suulaana pölöttäjänä =)
Olipa rentouttavaa virkkausten välissä kutoa perus-sukkaa. Lankana Big Fabel, jonka olen joskus voittanut arvonnasta. Erityisesti tykkään tästä epätasaisesta raidoituksesta joka syntyy itsestään. Aika paksua sukkalangaksi, mutta saahan osa sukista olla paksumpiakin kumisaappaaseen sopivia. Nyt sormet syyhyää lisää kudottavaa, mutta ensin täytyy taas virkkailla välillä. Meillä ei neulota, meillä on kudin jota kujotaan.
Eipä ole tomaattisadossa täälläkään kehumista. Kehno oli alkukesä. Muutaman pienen keltaisen tomaatin söin jo, mutta kaikki muut ovat vielä vihreitä. Jospa ne siitä vielä punastuisivat. Suurimman osan jouduin laittamaan roskiin, kun olivat jo niin huonossa kunnossa. Pieniä keltaisia, jotka ovat herkkuani , sain kasvatettua talvella itse kuivattamistani siemenistä. Täytyy kokeilla ensi keväänä uudestaan. Peppi vartioi satoani, ettei kissat pääse makoilemaan niitten päällä =)