Nyt sitä sitten tuli ja paljon, eipä olisi ollut väliksi vielä. Kuva on naapurin parvekkeelta. Asun tässä alueella jossa sitä taisi tulla lyhyellä ajalla eniten. Liikenne oli tunti tolkulla aivan poikki jopa pääteillä, miten lie sitten sivuteillä
Minä otin ennakkoa jo eilen. Kävelytiellä tekivät ojaremonttia ja olivat laittaneet kaikenmoisia esteitä tielle. Minä tietenkin onnistuin törmäämään semmoiseen ja suistuin vauhdilla pyöräni kanssa pää edellä parimetriseen monttuun. Se muuten sattui. Pari autoa ajoi kylmästi ohi, mutta kolmas pysähtyi ja ihana nuori mies tuli auttamaan. Oli kuulemma näyttänyt niin hurjalta että hän pelkäsi pahinta.
Illalla vielä niin kipeeltä tuntunutkaan, mutta aamulla en meinannut sängystä ylös päästä kun joka paikka oli kipeenä. Suuria särkeviä mustelmia joka paikassa ja polvi turvoksissa, päätä ja ranteita särki, mutta vielä en tästä lääkäriin lähde kun mitään ei kuitenkaan ole mennyt poikki. Onneksi ojan pohja oli paksussa mudassa, muuten olisi käynyt pahemmin. Ylös päästyäni näytin kuin pikkulapselta joka on päässyt leikkimään mutalammikossa. Jopa laukun sisällä oli kunnolla mutaa.
Eniten harmittaa että pyörä meni ajokunnottomaksi. Etuvanne vääntyi niin pahasti mutkalle ettei edes taluttamaan pyörää pysty. Milläs minä nyt tuonne kauas ruokakauppaan kuljen. Tytär sanoi että nyt minulta otetaan polkupyöränajokortti pois ja annetaan tilalle rollaattorikortti. =D
Tänään olen sitten pysytellyt koti-oloissa potemassa ja kutonut vain sukkaa. Eihän täällä aika pitkäksi pääse kun minulla on tämä erityisen vilkas apulainen, joka pääsee kaikkialle pudottelemaan tavaroita.