Hengissä ollaan

Tulin vain kertomaan että hengissä ollaan vaikken pitkään aikaan olekaan kirjoitellut.  On vaan niin kiire virkkailujen kanssa ettei muuta juuri ehdi tekemään. Joulun jälkeen helpottaa ja voin taas syventyä omiin juttuihin.

Kiire on Ahududullakin sillä Tinttitv on taas avattu. Lintulaudan tapahtumia täytyy seurata koko ajan ettei vaan harakat käy varastamassa kaikkia eineitä.

Maija hoitaa yöpäivystyksen pihalla ja pitää hiiret ja rotat loitolla. Päivällä täytyy sitten levätä että jaksaa taas raataa ensi yönä.

Koitan ehtiä kirjoittelemaan vähän tiuhempaan tahtiin, siihen asti, näkymisiin. 😁

 

Pikkuväkeä

Kaupoissa on jo kovasti joulua, joten on aika itsekkin ruveta valmistautumaan.  Ajattelin että tänä vuonna voisi olla menekkiä Pikku Myylle, joten kehittelin siitä tämmöisen vähän pienemmän version. Tällä on korkeutta vain vähän yli 20cm ja valmistuukin isoa nopeammin. Näitä ajattelin tehdä lisää jos vain ehdin.

Kissoja pitää myös olla tarjolla, nämäkin sitä pienempää kokoa.

Ketuilla on omat suosijansa, tässä isä-kettu lapsineen. Enempää en taida näitä tehdä.

Enhän minä lomallakaan osannut kädet ristissä istua. Lankakauppaan piti suunnistaa etsimään puikkoja ja sukkalankaa. Vaikka lankatarjonta on halpaa ja runsasta, niin ihan sukkalankoja on vaikeampi löytää. Enimmäkseen ovat akryylilankoja tai sitten ihan puhdasta villaa. Tytär valitsi tämän kauniin violetin värin jonka koostumus on 75 akryyliä ja 25 villaa. Saas nähdä miten kestävät käytössä. 

Näköjään lomalla tulee neulottua löysempää, sillä kotona neulottu on himpun verran pienempi, vaikka kerrosmäärä on aivan sama. Eiköhän ne silti tyttärelle kelpaa.

Kaihi on alkanut vaivaamaan jo silmissä sen verran paljon, että kirjoitusvirheitä tulee. Kaikkia en huomaa vaikka kuinka tihrustan. Pitäisi kai varata lääkäri-aika, jos vaikka pääsisin siihen yleisen puolen leikkausjonoon. Yksityiseen ei tällä eläkkeellä ole varaa, ne rahat meni parempaan tarkoitukseen.....lomaan.😁

Lomamatka 2024

Koko talvihan sitä varten säästettiin ja nyt on kaksi viikkoa Turkissa vietetty lomaa. Tytär matkaseurana kun ei vanha uskalla enää yksin reissata. Alkaa terveys jo huolestuttamaan.

                                                                

Vaan kun aurinko paistaa ja komeat pojat passaa merenrannalle niin mikä sen mukavampaa. Silmä ja sielu lepää. 😍

Hotellin respassa minua suuresti ilahdutti tämä ilmoitus jossa pyydettiin ilmoittamaan jos näkee sairaan eläimen. Näin sen jopa toimivan. Hotellin edustalle ilmestyi sairaan näköinen kissa ja henkilökunta otti sen kiinni ja vei lääkäriin. Tarkistin asian ja näin todella tapahtui.

Jos on tapana asua samassa hotellissa matkoillaan niin kannatta tosiaan panostaa siivojien  juomarahaan. Me saimme taas erikoispalvelua. Siivooja kävi joka päivä sillä aikaa kun olimme aamupalalla. Mikä se ärsyttävämpää kun olet juuri alasti laittamassa aurinkorasvaa ja silloin ryntää siivooja huoneeseen. Ei meillä.

Huoneessamme oli joka päivä kukkia, ylimääräisiä vesipulloja ja murukahvipakkauksia. Aamutossut oli vaihdettu heti jos niissä näkyi käytönjälkiä. Ja voi sitä ystävällisyyden määrää jos kohtasimme käytävillä.

Yksi syy matkustaa Turkkiin on se ihana kasvisvoittoinen ruoka.

 Jotkut valitti että ravintoloissa on melkein Suomen hinnat. On kait jos syö rantakadun kalliissa turistiravintoloissa. Me etsimme sivukaduilta paikkoja jossa tarjoiltiin turkkilaista kotiruokaa, tosi edullista ja maittavaa. Minulla tässä munakoisopataa ja tyttärellä kanakasvispataa. Ah niin hyvää molemmat

Välillä myös toisenlaisissa ravintoloissa, mutta silloinki sivukaduilla paikallisten suosimissa paikoissa. Ruoka on hyvää ja halpaa ja palvelu erinomaista. Varsinkin kun tytärkin puhuu nykyään jonkun verran turkkia, se auttaa monesti.

Toiset istuivat iltaisin baareissa, me istuttiin kahviloissa herkuttelemassa. Eipä ihme että molempien paino nousi muutamia kiloja.

Kissojahan Turkissa piisaa ja ihmeesti ne minut joka paikassa löysivät.

Meninpä missä vaan niin hetken päästä oli kissa vierellä rapsuteltavana. Tämä yksilö kulki pitkän matkaa rinnallani ja kovasti jutteli minulle. Mitä lie kertoi, en oikein ymmärrä kissojen turkinkieltä mutta se tuntui ymmärtävän suomea.

Kissat olivat tervetulleita jopa paikallisten ravintolohinkin.

 Eräänä iltana näin kun paikallinen mies meni kauppaan ja tuli hetkenpäästä ulos kissanruokapusseja mukanaan. Tyhjensi ne siihen kadunpieleen kissoille ja jatkoi matkaansa. Eipä tapahtuisi meillä Suomessa. Jos nähdään vapaana liikkuva kissa niin heti nousee kova poru ja kissa loukutetaan kiinni.

Minulla on kaksi kisaa. Toinen on pihassa narun päässä, mutta 16 vuotias Maija ei naruun suostu vaan kulkee vapaana metsissä. Maija on niin hyvä hiirikissa, eipä ole meidän pihapiirissä rottia eikä hiiriä. Täällä maalla kissa saa minun mielestäni kulkea vapaana. Enemmän nuo oravat ja petolinnut tappavat linnupoikasia, kissa keskittyy jyrsijöihin.

Ostokset olivat meillä hyvin maltilliset ja kun tyttären isä maksoi melkein kaikki syömiset, niin menot olivat pienet. Nyt jäi rahaa pesämunaksi seuraavaakin matkaa varten.Eiköhän tässä jaksa taas talven yli ensi kesän matkaa odotellessa.

Lämmikettä suurille ja pienille varpaille

Miestensukkia on mukava neuloa telkkaria katsoessa, voi keskittyä ohjelmaan täysillä. Nämä on neulottu 7-veljestä langasta. Olipa harvinaisen huonoa tämä harmaa. Tosi karheaa ja täynnä möykkyjä. Huomaa tosiaan missä säikeet on jatkettu. Ehkä se menee miesten sukissa, ei muussa. 

Kuvio on pinterestistä ja tehty silmukoimalla. Tykkään tehdä silmukointia. Nyt olen oppinut tekemään sen hieman pohjaa ohuemmalla langalla joten kuviosta ei tule paksu tönkkö.

 

Vaaleanpunainen ohut lanka on inissyt jo pitkään että tee jotain. Teinpä sitten puputossut, mutta vähän paksummasta langasta olisi tullut paremmat. Kuviointiin olisi pitänyt käyttää vähän tummempaa lankaa mutta sitä ei löytynyt varastostani tarpeeksi ohuena.

Ensi viikolla lähden reissuun ja puikot ja koukut seuraa mukana. Jospa sitten olisi taas jotain valmista, ainakin uusia lankoja.

Äiti leipoo hymyellen 😁

Tytär oli tulossa käymään ja päätin yllättää hänet leipomalla pieniä sieviä korvapuusteja.🤣 🤣 🤣  No joo. Mummolassa oli lehmiä ja niityllä oli juuri tämän näköisiä ja kokoisia läjiä. Ei ole keittiöhommat minun juttu, ei tosiaankaan. Parasta pysyä virkkaamisessa.

 

Nöf nöf

Nyt näkyy käsityömarkkinoilla maailmassa olevan muotia virkatut avaimenperät. Niinpä minäkin tekemään. Mallin ostin Etsystä. Kiva malli kun ei tarvitse ommella mitään. Tein villalangasta joten tuli semmoisia nyrkin kokoisia, vähän liian suuria.  

Valitettavasti opin nyt ostelemaan ohjeita Etsystä Klarnan avulla. Koitan hillitä itseäni, mutta vaikeaa se on.

8.8. oli kissojen päivä. Sen kunniaksi tein kissapariskunnan valmiiksi asti. Tyttö sai hamosen sukkalankojen jämistä ja ihan somahan siitä tuli.

Miksi tuon hassun kissan pitää kytätä koko ajan minua. Luuleeko se että muuten häviän. Ulkonakin pitää istua niin että varmasti näkee minut. Kuvittelee kai että en huomaa. Tai ehkä se vaistoaa että olen muutaman viikon päästä lähdössä reissuun.  Vaan kun sanon että nyt nukkumaan, niin vauhdilla ryntää tyynyni viereen makaamaan. Voi tuota minun hölmöläistä.

 

 

Toinen Pikku Myy

Heitin ohjeet sivuun ja aloin virkkaamaan omasta päästä Piiku Myytä. Nyt on pienempi pää ja mekko on kiinteä. Ei siis irtoavia nappeja eikä muutakaan lapsen suuhun lähtevää. Tämäkin vähän yli 30 cm korkea. Vielä on paranneltavaa, mutta tämä malli pääsee minulla jatkoon.

Korvat on unohtuneet, täytyy vielä korjata.

Sainpahan raitalangasta tehtyä toisetkin vähän pienemmät sukat. Nyt osui raidatkin kohdittain, mitä nyt toisen kärken tuli vähän kirjavaa. Vielä jäikin lankaa vaikkapa kissan mekkoon.

Yöllä kahden aikaan huomasin että sisälle oli päässyt pieni hiiri. Siitähän se riemu repesi kun kissojen kanssa alettiin kilpaa sitä jahtaamaan. Kuka voitti........minä. Sain sen napattua käteeni ja vein pihalle. Tuli hyvä mieli kun sain pelastettua sen hengen, kissoja näytti harmittavan. 😾

😾

Olipa kaikin puolin onnistunut ja mukava ilta ja yö.

 

Iso Pikku Myy

Kerrankin ostin netistä valmiin ohjeen, tämä on Kasiulkowen Pikku Myy. En nyt kuitenkaan ole aivan tyytyväinen. Pää on aivan suhteettoman suuri verrattuna muuhun vartaloon. Kokoakin tällä on vähän yli 30 cm. Taidan tehdä uuden omilla ohjeilla. Kasvot tällä on kuitenkin hyvät, vaikkakin vaikeat tehdä, sen osan otan jatkoon.

Toinen hyvä että tällä on riisuttavissa oleva mekko. Ei siis tarkoitettu ihan pienille lapsille mekon nappien takia. Hiukset tein oman mallin mukaan koska en tykkää että " päänahka" pilkottaa lankojen välistä. Mainiot minusta nuo hänen jalkansa. 

Ensimmäinen pehmo nyt tehtynä joulumyyjäisiin. Täytyy vaan kehitellä nyt oma malli Pikku Myystä.

 

Reklamaatiota Novitalle

Tämä Novitan House raitalanka on minusta niin kaunista että minäkin innostuin ostamaan vaikka entisetkin sukkalangat ovat kutomatta. Ostin kaksi kerää että varmasti saan raidat samoille kohdille, mutta mitenkäs kävikään. Toisessa kerässä värjäysvirhe ja ihan erilainen raita kesken kaiken. Kyllä harmittaa. Laitoin Novitalle viestiä kuvan kanssa, mutta tuskinpa sieltä mitään kuuluu.

                                                 

Purin harmitusta lykkäämällä rollaattorilla  matonpätkän tuonne parin kilometrin päähän pesupaikalle. Kyllähän näissä maisemisa kelpaa mattoja hinkata. Isoja mattoja ei rollaattorilla saa kuljetettua enkä niitä kyllä märkänä jaksaisi enää nostellakkaan. Kunhan lumet tulee talvella niin pöllytän niitä hangessa, se saa riittää nykyään.

On tämä vaan ihanaa kun on kesä ja lämmintä. Istuin pitkät ajat rannalla juoden eväskahvia ja nauttien näistä maisemista.

7 veljestä

7 veljestä ja yksi kissa.  Jokohan nyt Pesoset piisais ja voisin aloittaa jotain muuta. Pikku Myy pyörii nyt ajatuksissani. Niin on ollut kiirettä näitten kanssa ettei mattopyykille edes ole ehtinyt. Eipä nyt sais pyykkiä kuivaksikaan kun joka päivä sataa. Ihanat on olleet ilmat, ei liian kuumaa vaan justiinsa sopivaa.

Porraspielessäni kasvaa näin ihana istutus . Kylvin suureen ruukkuun sekoituksen jossa oli ainakin koristekurpitsaa, köynnöskrassia ja päivänsineä. Joku niistä kukkii aina vuorollaan, nyt kurpitsa. 

Taustalla pois muuttaneelta naapurilta lahjaksi saatu viinimarjapensas. Vuokrapihaan kun ei oikein voi mitään istuttaa niin marjapensaatkin ovat suurissa styroksipurkeissa. Taidan saada satoakin, 12 mustaviinimarjaa ja kaksi punaista marjaa.  toivottavasti ensi kesänä vähän enemmän.

Laiskanlaisesti on tullut blogia päivitettyä, kesällä kun on mukavampi oleilla pihalla. Jospa sitten syksymmällä vähän ahkerammin. Hyvää kesänjatkoa kaikille.

 

Kliivia

Yli viisi vuotta sitten naapuri oli heittämässä kukkimatonta kliiviaa roskiin. Minähän sen meille pelastin tietenkin. Huonolla hoidolla se on ollut minullakin. Multaa en ole vaihtanut kertaakaan ja vettä ripsauttanut harvakseen milloin olen sattunut muistamaan. Nyt helteillä tuli kasteltua vähän tiuhempaan ja kliivia innostui siitä kiittämään työntämällä kukkatertun. Eipä jouda roskiin vieläkään jos on noin vähästä kiitollinen kukkanen.

Pesosesta tuli yllättäen niin suosittu että nyt niitä saa tehdä ihan alvariinsa. Kivaltahan se tuntuu että tykätään. Sopivien  lankojen saanti on meidän kylällä vähän hankalaa, mutta onneksi on nettikaupat.

11  Pesosta pitäisi saada aikaiseksi ja vasta 4 on valmiina. Näitten kuvia siis tulee jatkossakin. Välillä pitäisi ehtiä mattopyykillekin nyt kun ilmat vähän viileni.

Pitkään jonotettuani uutuuslääke Otzempicia olen nyt käyttänyt sitä puoli vuotta. Voi miten olen tyytyväinen. Lääke on kallista ja naama on käynyt kurttuisemmaksi, mutta paino ja veren sokeriarvot ovat laskussa. Olo on paljon pirteämpi eikä kuumuuskaan haittaa. Nyt nautitaan kesästä, valitetaan sitten talvella kovilla pakkasilla.
 

Ukkosta ilmassa

Ukkonen paukutteli tänään oikein kunnolla, tuli niin yllättäen että oikein säikäytti.  Oman kylän face-sivuilla oli kyläläisten ottamia kuvia ja ovat niin hienoja että haluan näyttää teillekin.

Tämän todella kauniin kuvan julkaisi Kari Valkonen

Toinen missä näkyy kuinka punainen oli taivaanranta ukkosen jälkeen. Kuvan julkaisi Briitta Hannele.  Toivottavasti kumpikaan ei pahastu vaikka julkaisinkin kuvat täällä.

Pesosen poikia

Nyt on Pesosia useammallekin halukkaalle. Kerran kun langat esille kaivaa niin samalla vaivalla tekee useammankin.

Jonkun verran on ukoissa eroja, malli etsii vielä lopullista muotoaan. Nämä on tehty villalangoista, sopivia värejä kun sattui löytymään kotoa.

Ohje ? Toki, toki, tästä vaan ei muut saa selvää kuin minä itse ja se piisaa minulle. Enempää en viitsi vaivaa nähdä ja tässä on ne tärkeimmät silmukkamäärät ettei tarvitse joka kerta purkaa.

Missä Pesosia, siellä tietenkin kissojakin, kahta eri kokoa. Kirkkaan vihreää lankaa on vaikea löytää joten näittenkin housujan värit vähän vaihtelee.

Välillä luonto tulee liiankin lähelle. Yhtenä iltana suuri kokoinen orava syöksyi sisälle. Kissa kun sen huomasi niin siitähän riemu syntyi. Mentiin ylös ja alas ja alas ja ylös ja pudoteltiin tavaroita kilpaa. Meno oli kuin parhaimmassakin huvipuistossa. Lopulta sain kissan teljettyä vessaan ja kaikki räppänät auki. Jossain vaiheessa orava tajusi häipyä pihalle takaisin.

Juhliminen on rankkaa puuhaa helteellä ja niin oli kissakin väsynyt riehumisen jälkeen. Kylläpä lepo maittoi.

 

Pesonen

Muutaman kerrn on kysytty tekisinkö Pesosen. Olen sitä ajatusta mielessäni pyöritellyt ja nyt jopa kokeilin tehdä. Tämä on vielä prototyyppi, kehittyy varmaan vielä paremmaksi ajanmyötä. Minä kun en tykkää tehdä ohjeista, vaan haluan suunnitella itse.

Pesonen on tehty villalangoista ja kasvoi peräti 40cm korkeaksi. Näitä tulee varmaan tehtyä lisää.

Missä Pesonen, siellä tietenkin Viirukin. Viiruja onkin muutama jo valmiina, housut vain puuttuu.  

Nyt on ollut niin ihania ilmoja että olen mieluummin ollut pihalla kukkapenkkejä laittelemassa. Illat kuluu sitten virkkaillessa. Jokohan me kesä saatiin lopultakin.

 

Vaisu vappu

Kyllä täällä vielä hengissä ollaan vaikka kirjoitustiheys onkin harventunut.

Kovin oli vaisu vappu. Nuorena sitä jaksoi hillua ja juhlia. Nyt vaan istuttiin naapurin mummojen kanssa grillikatoksessa makkaraa grillaamassa. (Kuva on parin viikon takaa kun lunta oli vielä runsaasti pihassa). Musiikkiakin piisasi kun kurkiaurat ja joutsenet lentelivät taivaalla. Tämä kylä on juuri niitten muuttoreitin kohdalla.

Vapun suurin tapaus taisi olla kun rollaattorista puhkesi kumi. 😄 Onneksi korjaaja asuu parin kilometrin päässä ja lykin sinne heti torstaina. Nyt pääsee taas kulkemaan.

Kovin on vapunvietto hiljentynyt vuosien varrella, ei vanha enää viitsi.

Kauhavalta oikein mukava apteekkari soitti, voitin Fb:n arvonnassa Iittalan tuikkukupin ja Acon käsivoiteen. Enpäs ole pitkiin aikoihin voittanutkaan mitään joten tämä tuntui sitä mukavammalta. Täytyykin muistaa taas osallistua arvontoihin ahkerammin. 

Minä virkkailen edelleenkin näitä samoja. Toivottavasti ensi kerralla on esitellä ihan uusi malli. Kovasti olen jo miettinyt ja suunnitellut. Minä kun tykkään tehdä ihan omia malleja ilman ohjeita.

Ulkona linnut laulaa ja aurinko paistaa, ihana kevät saapui vihdoinkin.
 

Peipoilla on nyt hätä

Koko talven olen syöttänyt samaa lintukatrasta. On ollut tali- ja sinitiaisia, pikkuvarpusia, kuusi mustarastasta ja punatulkkupariskunta. Välillä pyörähtänyt myös tikka ja orava. Nyr on vanhat vieraat joutuneet väistymään kun uudet tulokkaat valtasivat terassini.

Ensin tuli järripeipot, sitten viherpeipot ja muutama päivä sitten tavalliset peipposet. Tuli vaan samalla paksu kerros luntakin ja linnut ovat nälissään.

Kolme kertaa päivässä käyn kuorettomia auringonkukansiemeniä laittamassa ruokintapönttöön, mutta sekään ei tunnu riittävän. Tuntuu että kylän kaikki peipposet ovat minun terassillani  koko valoisan ajan. Yritin kerran laskea ja yhdellä kertaa oli noin 60-70 peipposta. Vakiovieraani eivät uskalla sekaan tulla vaan seuraavat tilannetta kauempaa.

Välillä koko piha hiljenee yhtäkkiä ja siitä tiedän että haukka on tullut apajille. Nälkähän se tietenkin on silläkin. En vaan ole kertaakaan nähnyt että se olisi ketään kiinni saanut vaikka syöksyileekin paikalle ja istuu sitten lähistölle kyttäämään.

Toivottavasti lumet sulaa nyt äkkiä pois ja ruokintaurakkani helpottuu.

Aina ei jaksa virkata ja silloin neulotaan sukkaa. Lanka ostettiin tyttären toivomuksesta viime kesänä Turkista ihan värin takia, en muista merkkiä. Matkoilla on aina koukku ja puikot varulta mukana ja nämäkin aloitin ja elokuussa. Varressa jotain valepalmikon tapaista .

Sukkablokit on tilattu Wishin kautta Kiinasta ja en suosittele. Tuntuvat olevan kertakäyttötavaraa. Erittäin ohutta vaneria ja koukku.osa meni molemmista heti poikki. Eipä nuo juuri mitään maksaneetkaan joten ei tullut suurta taloudellista tappiota.

Olenhan minä näitäkin virkkaillut taas, sillä kyllä se kesä ja markkinat vielä sieltä tulee. Kuusi pientä kettulasta.

Ja tietenkin pieniä kissanpoikasiakin. Tykkään itse tuosta mustasta kollipojasta.  Harmi ettei tuota kirjavaa housulankaa ole enempää.

Virkkailu jatkuu, eihän tämmöisillä lumisadekeleillä viitsi uloskaan lähteä.