sunnuntai 30. kesäkuuta 2024

Kliivia


Yli viisi vuotta sitten naapuri oli heittämässä kukkimatonta kliiviaa roskiin. Minähän sen meille pelastin tietenkin. Huonolla hoidolla se on ollut minullakin. Multaa en ole vaihtanut kertaakaan ja vettä ripsauttanut harvakseen milloin olen sattunut muistamaan. Nyt helteillä tuli kasteltua vähän tiuhempaan ja kliivia innostui siitä kiittämään työntämällä kukkatertun. Eipä jouda roskiin vieläkään jos on noin vähästä kiitollinen kukkanen.


Pesosesta tuli yllättäen niin suosittu että nyt niitä saa tehdä ihan alvariinsa. Kivaltahan se tuntuu että tykätään. Sopivien  lankojen saanti on meidän kylällä vähän hankalaa, mutta onneksi on nettikaupat.


11  Pesosta pitäisi saada aikaiseksi ja vasta 4 on valmiina. Näitten kuvia siis tulee jatkossakin. Välillä pitäisi ehtiä mattopyykillekin nyt kun ilmat vähän viileni.

Pitkään jonotettuani uutuuslääke Otzempicia olen nyt käyttänyt sitä puoli vuotta. Voi miten olen tyytyväinen. Lääke on kallista ja naama on käynyt kurttuisemmaksi, mutta paino ja veren sokeriarvot ovat laskussa. Olo on paljon pirteämpi eikä kuumuuskaan haittaa. Nyt nautitaan kesästä, valitetaan sitten talvella kovilla pakkasilla.
 

keskiviikko 19. kesäkuuta 2024

Ukkosta ilmassa


Ukkonen paukutteli tänään oikein kunnolla, tuli niin yllättäen että oikein säikäytti.  Oman kylän face-sivuilla oli kyläläisten ottamia kuvia ja ovat niin hienoja että haluan näyttää teillekin.

Tämän todella kauniin kuvan julkaisi Kari Valkonen



Toinen missä näkyy kuinka punainen oli taivaanranta ukkosen jälkeen. Kuvan julkaisi Briitta Hannele.  Toivottavasti kumpikaan ei pahastu vaikka julkaisinkin kuvat täällä.

maanantai 3. kesäkuuta 2024

Pesosen poikia


Nyt on Pesosia useammallekin halukkaalle. Kerran kun langat esille kaivaa niin samalla vaivalla tekee useammankin.

Jonkun verran on ukoissa eroja, malli etsii vielä lopullista muotoaan. Nämä on tehty villalangoista, sopivia värejä kun sattui löytymään kotoa.


Ohje ? Toki, toki, tästä vaan ei muut saa selvää kuin minä itse ja se piisaa minulle. Enempää en viitsi vaivaa nähdä ja tässä on ne tärkeimmät silmukkamäärät ettei tarvitse joka kerta purkaa.


Missä Pesosia, siellä tietenkin kissojakin, kahta eri kokoa. Kirkkaan vihreää lankaa on vaikea löytää joten näittenkin housujan värit vähän vaihtelee.


Välillä luonto tulee liiankin lähelle. Yhtenä iltana suuri kokoinen orava syöksyi sisälle. Kissa kun sen huomasi niin siitähän riemu syntyi. Mentiin ylös ja alas ja alas ja ylös ja pudoteltiin tavaroita kilpaa. Meno oli kuin parhaimmassakin huvipuistossa. Lopulta sain kissan teljettyä vessaan ja kaikki räppänät auki. Jossain vaiheessa orava tajusi häipyä pihalle takaisin.

Juhliminen on rankkaa puuhaa helteellä ja niin oli kissakin väsynyt riehumisen jälkeen. Kylläpä lepo maittoi.

 

perjantai 17. toukokuuta 2024

Pesonen


Muutaman kerrn on kysytty tekisinkö Pesosen. Olen sitä ajatusta mielessäni pyöritellyt ja nyt jopa kokeilin tehdä. Tämä on vielä prototyyppi, kehittyy varmaan vielä paremmaksi ajanmyötä. Minä kun en tykkää tehdä ohjeista, vaan haluan suunnitella itse.

Pesonen on tehty villalangoista ja kasvoi peräti 40cm korkeaksi. Näitä tulee varmaan tehtyä lisää.


Missä Pesonen, siellä tietenkin Viirukin. Viiruja onkin muutama jo valmiina, housut vain puuttuu.  

Nyt on ollut niin ihania ilmoja että olen mieluummin ollut pihalla kukkapenkkejä laittelemassa. Illat kuluu sitten virkkaillessa. Jokohan me kesä saatiin lopultakin.

 

perjantai 3. toukokuuta 2024

Vaisu vappu


Kyllä täällä vielä hengissä ollaan vaikka kirjoitustiheys onkin harventunut.

Kovin oli vaisu vappu. Nuorena sitä jaksoi hillua ja juhlia. Nyt vaan istuttiin naapurin mummojen kanssa grillikatoksessa makkaraa grillaamassa. (Kuva on parin viikon takaa kun lunta oli vielä runsaasti pihassa). Musiikkiakin piisasi kun kurkiaurat ja joutsenet lentelivät taivaalla. Tämä kylä on juuri niitten muuttoreitin kohdalla.

Vapun suurin tapaus taisi olla kun rollaattorista puhkesi kumi. 😄 Onneksi korjaaja asuu parin kilometrin päässä ja lykin sinne heti torstaina. Nyt pääsee taas kulkemaan.

Kovin on vapunvietto hiljentynyt vuosien varrella, ei vanha enää viitsi.


Kauhavalta oikein mukava apteekkari soitti, voitin Fb:n arvonnassa Iittalan tuikkukupin ja Acon käsivoiteen. Enpäs ole pitkiin aikoihin voittanutkaan mitään joten tämä tuntui sitä mukavammalta. Täytyykin muistaa taas osallistua arvontoihin ahkerammin. 



Minä virkkailen edelleenkin näitä samoja. Toivottavasti ensi kerralla on esitellä ihan uusi malli. Kovasti olen jo miettinyt ja suunnitellut. Minä kun tykkään tehdä ihan omia malleja ilman ohjeita.

Ulkona linnut laulaa ja aurinko paistaa, ihana kevät saapui vihdoinkin.
 

lauantai 20. huhtikuuta 2024

Peipoilla on nyt hätä


Koko talven olen syöttänyt samaa lintukatrasta. On ollut tali- ja sinitiaisia, pikkuvarpusia, kuusi mustarastasta ja punatulkkupariskunta. Välillä pyörähtänyt myös tikka ja orava. Nyr on vanhat vieraat joutuneet väistymään kun uudet tulokkaat valtasivat terassini.

Ensin tuli järripeipot, sitten viherpeipot ja muutama päivä sitten tavalliset peipposet. Tuli vaan samalla paksu kerros luntakin ja linnut ovat nälissään.


Kolme kertaa päivässä käyn kuorettomia auringonkukansiemeniä laittamassa ruokintapönttöön, mutta sekään ei tunnu riittävän. Tuntuu että kylän kaikki peipposet ovat minun terassillani  koko valoisan ajan. Yritin kerran laskea ja yhdellä kertaa oli noin 60-70 peipposta. Vakiovieraani eivät uskalla sekaan tulla vaan seuraavat tilannetta kauempaa.

Välillä koko piha hiljenee yhtäkkiä ja siitä tiedän että haukka on tullut apajille. Nälkähän se tietenkin on silläkin. En vaan ole kertaakaan nähnyt että se olisi ketään kiinni saanut vaikka syöksyileekin paikalle ja istuu sitten lähistölle kyttäämään.

Toivottavasti lumet sulaa nyt äkkiä pois ja ruokintaurakkani helpottuu.


Aina ei jaksa virkata ja silloin neulotaan sukkaa. Lanka ostettiin tyttären toivomuksesta viime kesänä Turkista ihan värin takia, en muista merkkiä. Matkoilla on aina koukku ja puikot varulta mukana ja nämäkin aloitin ja elokuussa. Varressa jotain valepalmikon tapaista .

Sukkablokit on tilattu Wishin kautta Kiinasta ja en suosittele. Tuntuvat olevan kertakäyttötavaraa. Erittäin ohutta vaneria ja koukku.osa meni molemmista heti poikki. Eipä nuo juuri mitään maksaneetkaan joten ei tullut suurta taloudellista tappiota.


Olenhan minä näitäkin virkkaillut taas, sillä kyllä se kesä ja markkinat vielä sieltä tulee. Kuusi pientä kettulasta.


Ja tietenkin pieniä kissanpoikasiakin. Tykkään itse tuosta mustasta kollipojasta.  Harmi ettei tuota kirjavaa housulankaa ole enempää.

Virkkailu jatkuu, eihän tämmöisillä lumisadekeleillä viitsi uloskaan lähteä.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2024

Opiston päätös


Tällä jaksolla olin saamaton ja sain tehtyä vain kolme taulua Turkkilaiset portaat jo täällä esittelinkin aikaisemmin. 

Halusin maalata oven ja kun se olisi ollut muuten niin tyhjä niin laitoin siihen vielä mummelin istumaan. Koska aina on niin turkkilaisia aiheita, niin tällä kertaa laitoinkin kreikkalaisen asun. Toiset kiusasivat että missäs kissa, joten täytyi vielä sekin lisätä. Työni kuulemma tunnistaa siitä että niissä on aina kissa.


Maalikerrosten kuivumista odotellessa tulee tehtyä aina joku hätäinen välityö. Tämän kissan kuvasimme viime kesänä Turkissa ja nyt se pääsi tauluksi. Ei kovin onnistunut työ, mutta en viitsi enää korjailakkaan.

Vielä olisi yksi opisto-ilta, mutta turha aloittaa enää mitään uutta. Haen vain tavarani pois, mutta jätän taulut näyttelyä varten. 

Ensi vuonna taas uudella innolla maalaamaan jos vain terveys kestää. Koulu on niin korkean ja jyrkän mäen päällä että jo tänä talvena otti koville sen kipuaminen. Intoa kuitenkin piisaa jatkaa.

 

lauantai 30. maaliskuuta 2024

Värihaaste keltainen


Repolainen haastoi minut mukaan kuvaamaan kotoa keltaisia asioita ja lähdimpä nyt mukaan. Näin pääsiäisen aikaan keltaista löytyykin runsaasti ja sitä saa nyt edustaa tämä vanhan ajan paperitaulu. Minulla on näitä kolme erilaista ja tilasin ne muutama vuosi sitten Jyväskylän Harjunpaperi-kaupasta. Vallan ihana kauppa jossa on kaikenlaista nostalgista paperitavaraa ja nettitilaus sujuu loistavasti.


Seuraava keltainen on vanha silkkitäkki joka on jatkuvassa käytössä. Löysin sen vuosia sitten kierrätyskeskuksen ilmaislaatikosta koska yhdessä nurkassa on pieni mustetahra joka ei minua haittaa. Ihanan painava enkä kaipaa mitään modernia painopeittoa sillä tämä ajaa saman asian. Kylläpä minua onnistikin kun tämän sain.


Pieni, mutta niin tarpeellinen, pitkävartinen kenkälusikka. Tämäkin iloisen keltainen. Nyt vanhemmalla iällä ei tarvitse kyykkiä eikä kumarrella sillä tämän avulla saa sutjakkaasti kengät jalkaan. Todella kätevä apuväline.


Entäs tämä sitten, keltainen villakangastakki kevääseen. Ostin tämän jo muutama vuosi sitten, mutta en ole raaskinut vielä pitää kertaakaan. Se kun on minusta niin ihana enkä halua että se likaantuu tai nuhjaantuu. Hölmö minä, jokohan tänä keväänä sopivalla ilmalla saisin sen laitettua ylleni.


Joulupukki toi minulle tyttäreni ostaman keltaisen rannekellon kun olin aikani pähkäillyt kuinka kätevä rannekello on kun ei tarvitse aina penkoa puhelinta kassin pohjalta aikaa tarkistaakseen. Selvästikin vesitiivis kunhan ei mene sataa metriä lähemmäksi rantaa. Kestää sen mitä kestää eikä tule itku sitten kun aika jättää siitä


Viimeiseksi mustaa. Siskoni kävi kylässä ja toi ystävänsä Eevan lähettämän suuren jätesäkillisen vanhoja tyynyjä. Voi että minä olen iloinen ja tosi tosi tyytyväinen tästä. Näissä on juuri sitä oikeaa vanua jota tykkään käyttää täytteenä pehmoissani. Nyt sitä piisaa taas pitkäksi aikaa . Tämä on sitä oikeaa kierrätystä. Kiitos sinulle Eeva ja hyvää pääsiäisen jatkoa.

 

tiistai 26. maaliskuuta 2024

Hyvää Pääsiäistä 🐤


Meinasin jättää pääsiäisen laittamatta, mutta kun sisareni ilmoitti tulevansa kylään niin olihan niitä koristeita taas kaivetta esiin. Nämä tipuset ovat tyttäreni yli 25 vuotta sitten päivähoidossa tekemiä ja huolella ne säilytän ja joka pääsiäinen esille laitan. Näissä on tunnelmaa ja minulle tosi rakkaita.

Monien vuosien jälkeen minullakin kävi virpojia kolme kappaletta. Onneksi oli suklaamunia jemmassa. Oli oikein mukava että poikkesivat.

Tytär itse on tällä hetkellä Skotlannissa poika-ystävänsä luona, mutta tulee onneksi pääsiäispyhinä takaisin.


Talvi ei vaan meinaa hellittää otettaan. Lunta sataa päivittäin, tänäänkin. Jokohan pääsiäisen jälkeen alkaisi kevät voittamaan.




Mukavalle naapurille tuli avioero ja muualle muuttaminen. Tuli minulta kysymään jos huolisin pari marjapensasta kun ei niitä saa vuokrapihaan jättääkkään. Vaikka terassini on pieni aina sinne nyt matjapuskat mahtuu.

Saapi nähdä vieläkö ovat elossa tuolla jään alla. Jos ei, niin istutan sitten kukkia niihin. Olishan se kyllä mukava omista pensaista marjoja riipiä.

Kai tästä pitäis alkaa vähän siivoamaan. Sen verran vieraskoree olen minäkin. 
Rauhallista pääsiäisenaikaa kaikille. 🐤🐤🐤


 

keskiviikko 20. maaliskuuta 2024

Tylsää niin tylsää


Voi miksi on ollut niin tylsää viime aikoina. Ennen aina sattui ja tapahtui, nykyään vain sattuu. Tämmöistäkö se vanhaksi tuleminen nyt sitten on. 

Kissatkin ovat niin tylsääntyneet etteivät viitsi edes tapella jatkuvasti. Tuijottavar vain pihalla häärivää oravaa.

Oli tässä synttärinikin, mutta kun tytär lähti juuri sinä päivänä Skotlantiin ystävänsä luo, niin empä viitsinyt yksinkään juhlia. Tulee takaisin vasta pääsiäisen aikoihin joten taitaa jäädä sekin juhlimatta. Ajattelin laittaa kuitenkin vähän pääsiäiskoristeita, vaan kun ei niitä löydy mistään. Uusia en viitsi ostaa kun vanhojakin on yllinkyllin jossakin "hyvässä tallessa".


Hammaslääkärilasku kasvaa kasvamistaan eikä loppua vielä näy. Jostakin sekin raha on revittävä joten yritän näitä nyt väkertää oikein urakalla. Kissoja onkin ihan mukava tehdä, saa samalla jämälankoja tuhottua.


Ketut ovat olleet niin suosittuja että niitäkin pitää tehdä vaikka vähän jo kyllästyttääkin

Tästä tuli nyt tämmöinen valivalivalitus kirjoitus, mutta ei aina voi olla niin positiivisella tuulella. Kaipa tämä tympääntyminen vielä ohi menee



 

torstai 29. helmikuuta 2024

Portaat linnaan

Koko talven olen ähertänyt Kansalaisopistossa ja yhden vaivaisen taulun saanut aikaiseksi. Suurin aika onkin mennyt seurustelussa ja kahvin särppimisessä. Taulu on kuitenkin nyt valmis , tehty omasta valokuvasta. Marmariksen kävijät varmaan rappuset tunnistavatkin, näitä pitkin pääsee vanhan linnan raunioille. Kannattaa kiivetä sillä näköala sieltä on kaunis. Voi kumpa pääsisin sinne taas pian käymään.


Ei voi muuta sanoa kuin että tuo katti on tyhmä . 😸 Nyt se on löytänyt uuden piilopaikan eikä kukaan arvaa missä se on. 😸 Rantakassilleni uusi käyttötarkoitus.



 

keskiviikko 21. helmikuuta 2024

Hyvä viikko takana


Jos välillä meneekin huonommin, niin onneksi on näitä parempiakin jaksoja  Minulla on takana viikko jolloin tuntui että kaikki menee hyvin.

Ennen joulua jo sain toiveen apinoista. Nyt on valmiina 10 isoa ja 10 pientä apinaa. Jokohan nyt riittäisi. Kiva päästä tekemään jotain muutakin. Taustan kuva on 40 vuotta sitten Turkista ostamani piirros. Löysin sattumalta kaapistani jossa se on ollut "hyvässä tallessa" ja heti pääsi esille.


Vähään aikaan en juuri kehdannut hymyillä koska edestä oli revitty kolme hammasta pois. Nyt sain osaproteesin  tilalle ja voin hymyillä ihan vapaasti. Onneksi ei maksanut ihan maltaita. Totuttelua kyllä vaatii vielä aika paljon. Kerran viikkoon olen nyt hammaslääkärissä hypännyt ja vielä menen ensi viikolla. Hyvä kun hoidetaan kerralla kaikki  kuntoon sillä sokeritautisen on pidettävä suunsakin kunnossa.


(kuva netistä)

Vuoden päivät olen jonottanut saadakseni "ihmelääke" Ozempicia.  Tämä diapeteslääke on niin laihduttajien suosiossa että me diapeetikot olemme jääneet ilman. Meillä on erittäin ystävällinen apteekkihenkilökunta joka neuvoi minua tarkistamaan ensin lääkkeen saatavuuden apteekki.fi sivulta ja sitten tilaamaan pilleripolin kautta. Nyt onnistuin saamaan kolmen kuukauden satsin. Kun tarkistin tilanteen puolen tunnin kuluttua niin lääke oli taas loppu. Vähän henkilökuntaa apteekissa hymyilytti kun ovella jo kerroin että täältä tulee niin iloinen ja onnellinen asiakas. Olivat sitten sujauttaneet lääkepussiin vielä rasian apteekin salmiakkia. Sehän tuntui oikein mukavalta.

Pistäminen näyttää kuulemma hurjalta, mutta ei se satu ollenkaan, piikki on sen verran ohut.


Ajattelin jo pakkailla paksuimpia talvikamppeita kesäsäilöön, mutta joku viisaampi oli näköjään eri mieltä. Olkoon nyt sitten vielä tekemättä, mutta toivottavasti ei saada enää kovia pakkasia. Kyllä kevät saa tulla jo.

 

torstai 1. helmikuuta 2024

Apinoita


Hohhoijaa, kylläpäs tuleekin harvakseltan tänne kirjoiteltua nykyään. Apinoita ei ole tullut tehtyä pitkiin aikoihin joten nyt sitten enemmän. Harmi kun en enää saa mistään tummanruskeaa Tenneseetä tai Dropsin Muscattia. Näihin olen sitten käyttänyt turkkilaista alice cotton coldia joka on hiukkasen ohuempaa. Ruskea näyttää olevan tuleva muotiväri, joten elän toivossa että se tulee takaisin Muscatin värivalikoimaan.

Kuva netistä, en minä 😂

Taidan nykyään kuulua hammaslääkärinhuoneen kalustoon, niin tiuhaan käyn siellä makoilemassa. Aina kun luulen että nyt piisaa niin eikö vain uutta aikaa lykkää. Yleensä meillä on neljän kuukauden jono hammaslääkäriin, mutta minä käyn siellä kerran viikossa.Ihana lääkärini järjestää peruutusaikoja sun muita minulle. Onneksi olen päässyt hammaslääkärinpelosta enkä tarvitse enää rauhoittavia esilääkkeitä. Nykyään hammashoito on niin kehittynyttä ja minulla on aivan ihana vanhempi naislääkäri joka on saanut pelon häivytettyä.

Kyllä on hampaidenhoito muuttunut minun elinaikanani. Asuessamme Etelä-Lapissa Sieppijärvellä isosiskoni pääsi ripille. En muista mitä hän sai rippilahjaksi, mutta hänen paras likkakaverinsa sai tekohampaat. Mitähän nykyteinit tykkäisivät semmoisesta rippilahjasta. 😂😂😂
 

lauantai 13. tammikuuta 2024

Sukkia metsästäjälle


Metsämiehelle piti saada sukat ja kun hän sekä metsästää että kalastaa, niin tein molemmat kuviot että on mistä valita..Kuviot löysin Pinterestistä ja tähän kalakuvioon olen oikein tyytyväinen. Sukat on 7-veikkaa ja kuvio nallea. Suomukuvioinnin takia kuviosta ei tullut ollenkaan tönkkö ja joustaa paremmin kuin esim. kirjoneule. Näitä teen lisää, oli niin mukava kuvio.


Nämä sukat ovat 7-veikkaa ja kirjava osa Adlibriksen Sockia.  Tarkoitus oli esittää hirveä, mutta minusta tuo näyttää enemmän porolta. Tähän kuvioon en ole tyytyväinen ja seuraaviin hirvisukkiin etsin uuden kuvion.  Purkamaan en kuitenkaan alkanut, jospa ne kelpaisi näinkin.

Tänään oli tuskien päivä, oivoivoi. Kolme pävää kärsin hammassärystä ja tänään oli pakko suunnistaa päivystävälle hammaslääkärille. Leuka oli jo niin turvoksissa ja tulehdus levinnyt että lääkäri katsoi parhaaksi vetää kolme etuhammasta pois. Kyllä nyt on nätti ja sattuikin niin kamalasti. En laita kuvaa  🤣🤣🤣 Sinne menee nyt sitten ensi kesän lomarahat kun tarvitsee ruveta tekohampaita hommaamaan. Ei tämän näköisenäkään kehtaa kauaa olla.

Kevättä kohti mennään. Jospa se aurinko alkaisi taas paistamaan tähänkin risukasaan.
 

sunnuntai 7. tammikuuta 2024

Joulu pois



Nyt on joulu siivottu pois. Yleensä meiltä löytyy joulukoristeita vielä pääsiäisenäkin. Tänä vuonna olikin niin reippaita apulaisia että kaikki kerättiin talteen jo ensi joulua varten

Ihanaa, pakkanenkin hellittää, pääsin vihdoinkin ruokakauppaan. Eiköhän se elämä ala taas hymyilemään.


 

keskiviikko 3. tammikuuta 2024

Juhlamieli hukassa


Ensimmäinen kerta elämässäni että joulumieltä ei vaan oikein löytynyt. Suurimman osan ajasta olinkin yksin , mutta yritin silti kaivaa koristeita esille. Tiesin että siskoni perheineen poikkeaa ja odottaa näkevänsä oikean tonttulan. Täytyihän tyttärenkin takia laitella joulua vaikkei olisi niin huvittanutkaan. Kuuseen laitoin pelkkiä lintuja ja sehän onkin kivan näköinen. Ensi jouluksi hommaan lisää punatulkkuja.


Valoverhoja kovasti kehuttiin facessa ja ostinhan minäkin ne sitten, ovat kyllä kauniit kieltämättä. En piilottanut verhon taakse vaan heijastavat kivasti kolmen kertaisesta ikkunalasista. Ahududukin tykkää.

Juuri ennen joulupyhiä seinänaapurikseni asutettiin n.s. puli-ukko. Kyllähän se mietitytti että minkälaista porukkaa pihassa alkaa pyörimään. Ei kerennyt asua kahta viikkoa kun löytyi uuden vuoden aatonaattona asunnosta kuolleena. Eipä se juhlamieltä nostanut minullekaan, säälitti enemmänkin ja pisti miettimään omaa kuolevaisuutta.


Mahdottomat on pakkaset, meillä nyt öisin 30 astetta. Ei tee mieli lähteä rollaattorilla parin kilometrin päähän kauppaan. Onneksi jäi joululta niin paljon ruokaa että pärjään kyllä ensi viikkoon kun ilmat lämpenee. Kaunistahan tuo kyllä on, kuvan otin ikkunastani. Joutais silti jo kevät tulla.