maanantai 23. joulukuuta 2024

Joulutoivotus

 


Hyvää joulunaikaa kaikille blogi-ystäville.

perjantai 20. joulukuuta 2024

Aika överiä joulukoristelua ja rumasukat


Siskoni sanoo aina että meillä on oikea joulumaa, niin paljon on kaikenlaista kaivettu esille. Minun joulutunnelmani tulee siitä kun laitan nämä tyttäreni pienenä tyttönä askartelemat tontut esille. Ikää niillä on noin 30 vuotta. Yhteensä niitä on 27 , yltävät verholaudassa seinästä seinään. 


Ylös katon rajaan lentää myös enkelikuoro. En ole mitenkään uskonnollinen ihminen, mutta enkelit kuuluu jouluun.  Nämä ovat kaikki pikku hiljaa osteltu kirppareilta tähdet mukaan lukien.


Viime vuosina olen höpsähtänyt näihin suuriin tonttuihin ja pähkinänsärkijöihin. Joka joulu olen yhden ostanut, tänä vuonna tuo harmaa pienempi. Kynttilänjalat ovat puisia, kirppareilta kerääntyneitä.


Tämän ison tontun olen itse neulonut vuosia sitten. Säilyttelen sitä siinä toivossa että joskus olisi tyttärenlapsi jolle voisin sen antaa.


Vuosia sitten sain siskoltani joululahjan käärittynä postin julisteeseen. On se niin ihana että silitin sen ja laitoin raameihin. Puuroa tuova tonttupoika sopii oikein hyvin keittiöön. 

Joulukylään olen jo kyllästynyt joten sekin joutui keittiöön. Pullopiilotontut olen itse tehnyt ja valaisevan tähden löysin tänä jouluna kirpparilta kahdella eurolla, ei paha hinta.


Jouluksi kaikki taulut joutaa pois seiniltä ja tilalle näitä ihania joulujulisteita. Näitä minulla piisaa niin että osan joutuu jättämään kaappiin. 

Joulukoristeita on vielä lisää yllinkyllin, mutta en nyt ala kaikkia tänne kuvaamaan. Jätetään osa ensi joulun postaukseen 😁



Kissanhoitajanaapurilla on kylmät lattiat ja reumaattiset sormet. Niinpä päätin kutoa hänelle villasukat. Kaivoin esille erilaisia kirjavia nöttösiä ja annoin mennä. Kylläpä tulikin rumat sukat. Kaipa ne silti lämmittää varpaita ja jos eivät kelpaa niin heittäköön vaikka roskiin.


Meillä tämä valokuvaaminen ei aina ole niin yksinkertaista. Tämä linssilude yrittää ängetä joka kuvaan. Hyvin sai sukatkin piilotettua pyllynsä alle.

Jokos teillä on joulu laitettu ? Otetaanpa rauhallisesti nämä viimeiset joulunaluspäivät ettei sitten jouluna olla ihan rättipoikkiväsyneitä.

















 

sunnuntai 1. joulukuuta 2024

Assari apuna


Eipä tarvinnutkaan rollaattorilla työntää tavaroita myyjäisiin. Meillä oli myyjäispäivänä kunnon räntäsade ja ihana ystävä soitti tarvitsenko kyytiä. Kehui olevansa assari minulle. Ensin vei ja kolmen tunnin päästä haki pois. Kyllä olin mielissäni, kuinka helppoa se kulku sitten olikaan autolla.


Kauppa kävi tosi hyvin ja puolen tunnin päästä oli ylipursuava pöytäni jo vähän madaltunut. Tässä istunkin jo ihan itse myymässä.


Puolentoista tunnin päästä oli jo näin tyhjä pöytä. Loppujen lopuksi kotiin palasi vain kasa sukkia ja kaksi isompaa tonttua. Assari sai niistä toisen vaivanpalkaksi ja toinen saa jäädä pysyvästi itselleni kotitontuksi.


Vielä viime viikolla kerkesin tekemään Viirun ja pienen lumiukon, nekin meni jo.Kyllä olen niin tyytyväinen myyjäisiini. Voin alkaa täyttämään taas hyllyjäni uusilla hahmoilla.

Mikä mukavaa, sain jo uuden tilauksen Pikku Myystä ensi kesäksi, lapsenlapsi tulee kuulemma silloin käymään erään mummon luona. Eräs äiti kysyi olenko ehkä aikaisemmin tehnyr apinoita. Kovissa leikeissä kuulemma pojan apinan häntä on vahingoittunut ja lupasin korjata sen kunhan toimittaa apinan minulle. Meillä pelaa myös "korjauspalvelu" ☺️

Kyllä minulla nyt on syytä hymyyn ja voin alkaa laittamaan joulua omaan kotiini.









 

maanantai 25. marraskuuta 2024

Pieniä töitä joulumyyjäisiin


Itse olen tykästynyt näihin taskuun mahtuviin. Teen varmaan vielä tonttuja ja lumiukkoja lisää omaakin kotiani varten.


Pienempiä kissoja pitää aina olla myyntipöydässä. Tyttökissan tummemmat raidat ovat blingbling-lankaa, eiköhän pienet tytöt tykkää tästä.


Lankakorin pohjalta löytyi joskus aloitetut lastentossut. Ohje oli jossain jämälankakirjassa.  Muutin sen verran että neuloin tossuihin varret, pysyvät paremmin jalassa kovasakin vauhdissa.


Pitihän se vielä yksi Peppikin tekaista ja kaveriksi kettupoika.


Nämä possut saivat peitot harteille ettei palele pakkasella. Voi laittaa roikkumaan vaikka reppuun.  Vaaleampi ei oikein erotu valkeasta tausta, huonosti valittu kuvauspaikka.

Kolmen tunnin myyjäiset lauantaina ja rollaattorilla meinaan pöydän ja käsityöni sinne rahdata, matkaa vajaa kaksi kilometriä. Kaipa se onnistuu, onnistuihan se viime vuonnakin. Toivottavasti en joudu rahtaamaan kaikkia töitäni takaisin kotiin.










 

tiistai 19. marraskuuta 2024

Toinen ovistoppari


 Eipä ole kovin herttainen tämä toinenkaan tilattu ovistoppari.. Sisällä oleva kivi on niin lituskainen, että tein tästä vatsa ylöspäin makaavan sammakko-raasun. Vähän katselin mallia netistä löytyneistä kuvista. 

Nyt en tee enää yhtään tämmöistä litistynyttä eläintä, minusta nämä ovat aika ällöttäviä. Tonttuja on paljon mukavampi virkkailla ja niitä syntyykin nyt seuraavaksi.

tiistai 12. marraskuuta 2024

Ovistoppari


Jo kesällä sain tuttavalta pyynnön tehdä pari ovistopparia ja toiveena oli oven alle litistynyt hahmo. Tulihan se luvattua kun aikaa sain jouluun asti valmistaa, mutta muutamankin kerran olen katunut lupaustani.

Mietintämyssy päähän ja kuvia selaamaan netistä. En viitsi tehdä valmiista ohjeista, mutta otin vinkkiä netin kuvista. Painon saaminen hahmoon osottautui tosi haastavaksi. Siskoni pihalta sain nyrkin kokoisia pyöreitä kiviä, mutta eihän niitä niin vain laitetakkaan virkkauksen sisälle.  Pällystin ne vanukerroksella ja päädyin virkkaamaan kaksi puolipalloa jotka sitten ompelin yhteen kiven päälle. 


Naamaa tehdessä huvitti itseänikin. Reppanalta on silmät pullistuneet kuopistaan ja kielikin roikkuu suusta. On tainnut henki mennä, meillä ei hiiret hillu. Toivottavasti tilaaja on tyytyväinen tähän, parempaan en pysty.


Toki olen tehnyt kissojakin lisää. Näitä on vaan niin mukava tehdä ja saan jämälankoja kulutettua pois. Nämä lähti jo maailmalle, joten teen vielä lisää joulumyyjäisiin.

Vieläköhän ehdin uusia esitellä ennen kuun lopussa olevia joulumyyjäisiä, se jää nähtäväksi.


 

keskiviikko 30. lokakuuta 2024

Kuin liukuhihnalta


Nyt niitä on taas tullut tehtyä läjäpäin. Pieniä kettuja pyynnöstä ja lähtevät kohta maailmalle minun nurkistani pyörimästä.


Toisaalle taas isoja ja pieniä Viiruja. Kohta alkaa kyllästyttämään kettujen ja Viirujen tekeminen. Jokohan kohta joutaisi tekemään joululahjoja omalle porukalle. Tähän kissalaumaan hyppäsi jo pieni tonttu joulusta muistuttamaan.


Aina ei kuitenkaan jaksa virkata ja kerran viikossa käynkin Kansalaisopistossa maalaamassa.  Siellä on mukava tavata samanhenkisiä ystäviä ja juttua ja naurua meillä piisaa.

Ensi kesän matkaan on taas melkein vuosi, joten maalasin omalle seinälle vakiohotellimme rantanäkymän. Taulu on vaaleampi sininen kuin miltä se tässä näyttää Nyt voin tuijotella sitä ja haaveilla, miksei  myöskin muistella muita kesiä. Taivasta vielä korjailen ja ehkä muualtakin, mutta kyllä se siitä talven mittaan valmistuu.

Ulkona näyttää niin kylmältä että ihan mielelläänhän tässä taas istuu virkkuiden ääreen. Kohta alkaakin olla jo kiire joululahjatöiden kanssa.

torstai 17. lokakuuta 2024

Hengissä ollaan


Tulin vain kertomaan että hengissä ollaan vaikken pitkään aikaan olekaan kirjoitellut.  On vaan niin kiire virkkailujen kanssa ettei muuta juuri ehdi tekemään. Joulun jälkeen helpottaa ja voin taas syventyä omiin juttuihin.


Kiire on Ahududullakin sillä Tinttitv on taas avattu. Lintulaudan tapahtumia täytyy seurata koko ajan ettei vaan harakat käy varastamassa kaikkia eineitä.


Maija hoitaa yöpäivystyksen pihalla ja pitää hiiret ja rotat loitolla. Päivällä täytyy sitten levätä että jaksaa taas raataa ensi yönä.

Koitan ehtiä kirjoittelemaan vähän tiuhempaan tahtiin, siihen asti, näkymisiin. 😁

 

torstai 26. syyskuuta 2024

Pikkuväkeä


Kaupoissa on jo kovasti joulua, joten on aika itsekkin ruveta valmistautumaan.  Ajattelin että tänä vuonna voisi olla menekkiä Pikku Myylle, joten kehittelin siitä tämmöisen vähän pienemmän version. Tällä on korkeutta vain vähän yli 20cm ja valmistuukin isoa nopeammin. Näitä ajattelin tehdä lisää jos vain ehdin.


Kissoja pitää myös olla tarjolla, nämäkin sitä pienempää kokoa.


Ketuilla on omat suosijansa, tässä isä-kettu lapsineen. Enempää en taida näitä tehdä.


Enhän minä lomallakaan osannut kädet ristissä istua. Lankakauppaan piti suunnistaa etsimään puikkoja ja sukkalankaa. Vaikka lankatarjonta on halpaa ja runsasta, niin ihan sukkalankoja on vaikeampi löytää. Enimmäkseen ovat akryylilankoja tai sitten ihan puhdasta villaa. Tytär valitsi tämän kauniin violetin värin jonka koostumus on 75 akryyliä ja 25 villaa. Saas nähdä miten kestävät käytössä. 

Näköjään lomalla tulee neulottua löysempää, sillä kotona neulottu on himpun verran pienempi, vaikka kerrosmäärä on aivan sama. Eiköhän ne silti tyttärelle kelpaa.

Kaihi on alkanut vaivaamaan jo silmissä sen verran paljon, että kirjoitusvirheitä tulee. Kaikkia en huomaa vaikka kuinka tihrustan. Pitäisi kai varata lääkäri-aika, jos vaikka pääsisin siihen yleisen puolen leikkausjonoon. Yksityiseen ei tällä eläkkeellä ole varaa, ne rahat meni parempaan tarkoitukseen.....lomaan.😁

lauantai 14. syyskuuta 2024

Lomamatka 2024


Koko talvihan sitä varten säästettiin ja nyt on kaksi viikkoa Turkissa vietetty lomaa. Tytär matkaseurana kun ei vanha uskalla enää yksin reissata. Alkaa terveys jo huolestuttamaan.

                                                                

Vaan kun aurinko paistaa ja komeat pojat passaa merenrannalle niin mikä sen mukavampaa. Silmä ja sielu lepää. 😍



Hotellin respassa minua suuresti ilahdutti tämä ilmoitus jossa pyydettiin ilmoittamaan jos näkee sairaan eläimen. Näin sen jopa toimivan. Hotellin edustalle ilmestyi sairaan näköinen kissa ja henkilökunta otti sen kiinni ja vei lääkäriin. Tarkistin asian ja näin todella tapahtui.


Jos on tapana asua samassa hotellissa matkoillaan niin kannatta tosiaan panostaa siivojien  juomarahaan. Me saimme taas erikoispalvelua. Siivooja kävi joka päivä sillä aikaa kun olimme aamupalalla. Mikä se ärsyttävämpää kun olet juuri alasti laittamassa aurinkorasvaa ja silloin ryntää siivooja huoneeseen. Ei meillä.

Huoneessamme oli joka päivä kukkia, ylimääräisiä vesipulloja ja murukahvipakkauksia. Aamutossut oli vaihdettu heti jos niissä näkyi käytönjälkiä. Ja voi sitä ystävällisyyden määrää jos kohtasimme käytävillä.


Yksi syy matkustaa Turkkiin on se ihana kasvisvoittoinen ruoka.

 Jotkut valitti että ravintoloissa on melkein Suomen hinnat. On kait jos syö rantakadun kalliissa turistiravintoloissa. Me etsimme sivukaduilta paikkoja jossa tarjoiltiin turkkilaista kotiruokaa, tosi edullista ja maittavaa. Minulla tässä munakoisopataa ja tyttärellä kanakasvispataa. Ah niin hyvää molemmat



Välillä myös toisenlaisissa ravintoloissa, mutta silloinki sivukaduilla paikallisten suosimissa paikoissa. Ruoka on hyvää ja halpaa ja palvelu erinomaista. Varsinkin kun tytärkin puhuu nykyään jonkun verran turkkia, se auttaa monesti.



Toiset istuivat iltaisin baareissa, me istuttiin kahviloissa herkuttelemassa. Eipä ihme että molempien paino nousi muutamia kiloja.


Kissojahan Turkissa piisaa ja ihmeesti ne minut joka paikassa löysivät.


Meninpä missä vaan niin hetken päästä oli kissa vierellä rapsuteltavana. Tämä yksilö kulki pitkän matkaa rinnallani ja kovasti jutteli minulle. Mitä lie kertoi, en oikein ymmärrä kissojen turkinkieltä mutta se tuntui ymmärtävän suomea.



Kissat olivat tervetulleita jopa paikallisten ravintolohinkin.

 Eräänä iltana näin kun paikallinen mies meni kauppaan ja tuli hetkenpäästä ulos kissanruokapusseja mukanaan. Tyhjensi ne siihen kadunpieleen kissoille ja jatkoi matkaansa. Eipä tapahtuisi meillä Suomessa. Jos nähdään vapaana liikkuva kissa niin heti nousee kova poru ja kissa loukutetaan kiinni.

Minulla on kaksi kisaa. Toinen on pihassa narun päässä, mutta 16 vuotias Maija ei naruun suostu vaan kulkee vapaana metsissä. Maija on niin hyvä hiirikissa, eipä ole meidän pihapiirissä rottia eikä hiiriä. Täällä maalla kissa saa minun mielestäni kulkea vapaana. Enemmän nuo oravat ja petolinnut tappavat linnupoikasia, kissa keskittyy jyrsijöihin.


Ostokset olivat meillä hyvin maltilliset ja kun tyttären isä maksoi melkein kaikki syömiset, niin menot olivat pienet. Nyt jäi rahaa pesämunaksi seuraavaakin matkaa varten.Eiköhän tässä jaksa taas talven yli ensi kesän matkaa odotellessa.



tiistai 20. elokuuta 2024

Lämmikettä suurille ja pienille varpaille


Miestensukkia on mukava neuloa telkkaria katsoessa, voi keskittyä ohjelmaan täysillä. Nämä on neulottu 7-veljestä langasta. Olipa harvinaisen huonoa tämä harmaa. Tosi karheaa ja täynnä möykkyjä. Huomaa tosiaan missä säikeet on jatkettu. Ehkä se menee miesten sukissa, ei muussa. 

Kuvio on pinterestistä ja tehty silmukoimalla. Tykkään tehdä silmukointia. Nyt olen oppinut tekemään sen hieman pohjaa ohuemmalla langalla joten kuviosta ei tule paksu tönkkö.

 

Vaaleanpunainen ohut lanka on inissyt jo pitkään että tee jotain. Teinpä sitten puputossut, mutta vähän paksummasta langasta olisi tullut paremmat. Kuviointiin olisi pitänyt käyttää vähän tummempaa lankaa mutta sitä ei löytynyt varastostani tarpeeksi ohuena.

Ensi viikolla lähden reissuun ja puikot ja koukut seuraa mukana. Jospa sitten olisi taas jotain valmista, ainakin uusia lankoja.

perjantai 9. elokuuta 2024

Äiti leipoo hymyellen 😁


Tytär oli tulossa käymään ja päätin yllättää hänet leipomalla pieniä sieviä korvapuusteja.🤣 🤣 🤣  No joo. Mummolassa oli lehmiä ja niityllä oli juuri tämän näköisiä ja kokoisia läjiä. Ei ole keittiöhommat minun juttu, ei tosiaankaan. Parasta pysyä virkkaamisessa.

 

Nöf nöf



Nyt näkyy käsityömarkkinoilla maailmassa olevan muotia virkatut avaimenperät. Niinpä minäkin tekemään. Mallin ostin Etsystä. Kiva malli kun ei tarvitse ommella mitään. Tein villalangasta joten tuli semmoisia nyrkin kokoisia, vähän liian suuria.  

Valitettavasti opin nyt ostelemaan ohjeita Etsystä Klarnan avulla. Koitan hillitä itseäni, mutta vaikeaa se on.


8.8. oli kissojen päivä. Sen kunniaksi tein kissapariskunnan valmiiksi asti. Tyttö sai hamosen sukkalankojen jämistä ja ihan somahan siitä tuli.


Miksi tuon hassun kissan pitää kytätä koko ajan minua. Luuleeko se että muuten häviän. Ulkonakin pitää istua niin että varmasti näkee minut. Kuvittelee kai että en huomaa. Tai ehkä se vaistoaa että olen muutaman viikon päästä lähdössä reissuun.  Vaan kun sanon että nyt nukkumaan, niin vauhdilla ryntää tyynyni viereen makaamaan. Voi tuota minun hölmöläistä.

 

 

perjantai 2. elokuuta 2024

Toinen Pikku Myy


Heitin ohjeet sivuun ja aloin virkkaamaan omasta päästä Piiku Myytä. Nyt on pienempi pää ja mekko on kiinteä. Ei siis irtoavia nappeja eikä muutakaan lapsen suuhun lähtevää. Tämäkin vähän yli 30 cm korkea. Vielä on paranneltavaa, mutta tämä malli pääsee minulla jatkoon.

Korvat on unohtuneet, täytyy vielä korjata.


Sainpahan raitalangasta tehtyä toisetkin vähän pienemmät sukat. Nyt osui raidatkin kohdittain, mitä nyt toisen kärken tuli vähän kirjavaa. Vielä jäikin lankaa vaikkapa kissan mekkoon.


Yöllä kahden aikaan huomasin että sisälle oli päässyt pieni hiiri. Siitähän se riemu repesi kun kissojen kanssa alettiin kilpaa sitä jahtaamaan. Kuka voitti........minä. Sain sen napattua käteeni ja vein pihalle. Tuli hyvä mieli kun sain pelastettua sen hengen, kissoja näytti harmittavan. 😾
😾

Olipa kaikin puolin onnistunut ja mukava ilta ja yö.