Lomamatka 2024

Koko talvihan sitä varten säästettiin ja nyt on kaksi viikkoa Turkissa vietetty lomaa. Tytär matkaseurana kun ei vanha uskalla enää yksin reissata. Alkaa terveys jo huolestuttamaan.

                                                                

Vaan kun aurinko paistaa ja komeat pojat passaa merenrannalle niin mikä sen mukavampaa. Silmä ja sielu lepää. 😍

Hotellin respassa minua suuresti ilahdutti tämä ilmoitus jossa pyydettiin ilmoittamaan jos näkee sairaan eläimen. Näin sen jopa toimivan. Hotellin edustalle ilmestyi sairaan näköinen kissa ja henkilökunta otti sen kiinni ja vei lääkäriin. Tarkistin asian ja näin todella tapahtui.

Jos on tapana asua samassa hotellissa matkoillaan niin kannatta tosiaan panostaa siivojien  juomarahaan. Me saimme taas erikoispalvelua. Siivooja kävi joka päivä sillä aikaa kun olimme aamupalalla. Mikä se ärsyttävämpää kun olet juuri alasti laittamassa aurinkorasvaa ja silloin ryntää siivooja huoneeseen. Ei meillä.

Huoneessamme oli joka päivä kukkia, ylimääräisiä vesipulloja ja murukahvipakkauksia. Aamutossut oli vaihdettu heti jos niissä näkyi käytönjälkiä. Ja voi sitä ystävällisyyden määrää jos kohtasimme käytävillä.

Yksi syy matkustaa Turkkiin on se ihana kasvisvoittoinen ruoka.

 Jotkut valitti että ravintoloissa on melkein Suomen hinnat. On kait jos syö rantakadun kalliissa turistiravintoloissa. Me etsimme sivukaduilta paikkoja jossa tarjoiltiin turkkilaista kotiruokaa, tosi edullista ja maittavaa. Minulla tässä munakoisopataa ja tyttärellä kanakasvispataa. Ah niin hyvää molemmat

Välillä myös toisenlaisissa ravintoloissa, mutta silloinki sivukaduilla paikallisten suosimissa paikoissa. Ruoka on hyvää ja halpaa ja palvelu erinomaista. Varsinkin kun tytärkin puhuu nykyään jonkun verran turkkia, se auttaa monesti.

Toiset istuivat iltaisin baareissa, me istuttiin kahviloissa herkuttelemassa. Eipä ihme että molempien paino nousi muutamia kiloja.

Kissojahan Turkissa piisaa ja ihmeesti ne minut joka paikassa löysivät.

Meninpä missä vaan niin hetken päästä oli kissa vierellä rapsuteltavana. Tämä yksilö kulki pitkän matkaa rinnallani ja kovasti jutteli minulle. Mitä lie kertoi, en oikein ymmärrä kissojen turkinkieltä mutta se tuntui ymmärtävän suomea.

Kissat olivat tervetulleita jopa paikallisten ravintolohinkin.

 Eräänä iltana näin kun paikallinen mies meni kauppaan ja tuli hetkenpäästä ulos kissanruokapusseja mukanaan. Tyhjensi ne siihen kadunpieleen kissoille ja jatkoi matkaansa. Eipä tapahtuisi meillä Suomessa. Jos nähdään vapaana liikkuva kissa niin heti nousee kova poru ja kissa loukutetaan kiinni.

Minulla on kaksi kisaa. Toinen on pihassa narun päässä, mutta 16 vuotias Maija ei naruun suostu vaan kulkee vapaana metsissä. Maija on niin hyvä hiirikissa, eipä ole meidän pihapiirissä rottia eikä hiiriä. Täällä maalla kissa saa minun mielestäni kulkea vapaana. Enemmän nuo oravat ja petolinnut tappavat linnupoikasia, kissa keskittyy jyrsijöihin.

Ostokset olivat meillä hyvin maltilliset ja kun tyttären isä maksoi melkein kaikki syömiset, niin menot olivat pienet. Nyt jäi rahaa pesämunaksi seuraavaakin matkaa varten.Eiköhän tässä jaksa taas talven yli ensi kesän matkaa odotellessa.