Lomamatka 2024

Koko talvihan sitä varten säästettiin ja nyt on kaksi viikkoa Turkissa vietetty lomaa. Tytär matkaseurana kun ei vanha uskalla enää yksin reissata. Alkaa terveys jo huolestuttamaan.

                                                                

Vaan kun aurinko paistaa ja komeat pojat passaa merenrannalle niin mikä sen mukavampaa. Silmä ja sielu lepää. 😍

Hotellin respassa minua suuresti ilahdutti tämä ilmoitus jossa pyydettiin ilmoittamaan jos näkee sairaan eläimen. Näin sen jopa toimivan. Hotellin edustalle ilmestyi sairaan näköinen kissa ja henkilökunta otti sen kiinni ja vei lääkäriin. Tarkistin asian ja näin todella tapahtui.

Jos on tapana asua samassa hotellissa matkoillaan niin kannatta tosiaan panostaa siivojien  juomarahaan. Me saimme taas erikoispalvelua. Siivooja kävi joka päivä sillä aikaa kun olimme aamupalalla. Mikä se ärsyttävämpää kun olet juuri alasti laittamassa aurinkorasvaa ja silloin ryntää siivooja huoneeseen. Ei meillä.

Huoneessamme oli joka päivä kukkia, ylimääräisiä vesipulloja ja murukahvipakkauksia. Aamutossut oli vaihdettu heti jos niissä näkyi käytönjälkiä. Ja voi sitä ystävällisyyden määrää jos kohtasimme käytävillä.

Yksi syy matkustaa Turkkiin on se ihana kasvisvoittoinen ruoka.

 Jotkut valitti että ravintoloissa on melkein Suomen hinnat. On kait jos syö rantakadun kalliissa turistiravintoloissa. Me etsimme sivukaduilta paikkoja jossa tarjoiltiin turkkilaista kotiruokaa, tosi edullista ja maittavaa. Minulla tässä munakoisopataa ja tyttärellä kanakasvispataa. Ah niin hyvää molemmat

Välillä myös toisenlaisissa ravintoloissa, mutta silloinki sivukaduilla paikallisten suosimissa paikoissa. Ruoka on hyvää ja halpaa ja palvelu erinomaista. Varsinkin kun tytärkin puhuu nykyään jonkun verran turkkia, se auttaa monesti.

Toiset istuivat iltaisin baareissa, me istuttiin kahviloissa herkuttelemassa. Eipä ihme että molempien paino nousi muutamia kiloja.

Kissojahan Turkissa piisaa ja ihmeesti ne minut joka paikassa löysivät.

Meninpä missä vaan niin hetken päästä oli kissa vierellä rapsuteltavana. Tämä yksilö kulki pitkän matkaa rinnallani ja kovasti jutteli minulle. Mitä lie kertoi, en oikein ymmärrä kissojen turkinkieltä mutta se tuntui ymmärtävän suomea.

Kissat olivat tervetulleita jopa paikallisten ravintolohinkin.

 Eräänä iltana näin kun paikallinen mies meni kauppaan ja tuli hetkenpäästä ulos kissanruokapusseja mukanaan. Tyhjensi ne siihen kadunpieleen kissoille ja jatkoi matkaansa. Eipä tapahtuisi meillä Suomessa. Jos nähdään vapaana liikkuva kissa niin heti nousee kova poru ja kissa loukutetaan kiinni.

Minulla on kaksi kisaa. Toinen on pihassa narun päässä, mutta 16 vuotias Maija ei naruun suostu vaan kulkee vapaana metsissä. Maija on niin hyvä hiirikissa, eipä ole meidän pihapiirissä rottia eikä hiiriä. Täällä maalla kissa saa minun mielestäni kulkea vapaana. Enemmän nuo oravat ja petolinnut tappavat linnupoikasia, kissa keskittyy jyrsijöihin.

Ostokset olivat meillä hyvin maltilliset ja kun tyttären isä maksoi melkein kaikki syömiset, niin menot olivat pienet. Nyt jäi rahaa pesämunaksi seuraavaakin matkaa varten.Eiköhän tässä jaksa taas talven yli ensi kesän matkaa odotellessa.

Ystävälliset turkkilaiset

Jälleen kerran saimme todeta että Marmaris on kaunis kaupunki ja turkkilaiset todella avuliaita ja ystävällisiä. Eipä tarvinnut tänäkään kesänä minun harmaahapsen seisoa täpö täysissä dolmusbusseissa , vaan aina järjestyi istmapaikka ihan lyhyellekin matkalle.

Katetulla basaarialueella oli miellyttävä ilma kuumallakin sillä hyvin ilmastoiduista kaupoista huokui viileää kaduillekin.

Meitä huvitti kun kauppiaat kovasti yrittivät arvuutella kansalaisuuttamme. Enimmäksee turkiksi, mutta veikkasivat kreikkalaisiksi, englantilaisiksi, ranskalaisiksi ja vaikka miksi  Enimmäkseen kuitenkin luulivat turkkilaisiksi. Me vain hymyilimme emmekä myöntäneet mitään. Onneksi kukaan ei luullut venäläisiksi, eikä Suomeakaan kukaan ehdottanut. Vanhat tutut kauppiaat kyllä tiesivät meidät suomalaisiksi, mutta hekin tervehtivät meitä turkiksi.

Tämä on jotenkin niin tyypillinen kuva. Poika siinä niin nöyrästi sovittelee tytölle erilaisia tennareita. Tytärtä vähän nolotti, olisi kuulemma itsekkin saanut kengät jalkaansa. Basaari-alueella voi tinkiä ja minä olen siinä nykyään tosi taitava turkiksi. Tulihan ne kenkäkaupat sitten tehtyä ja tosi edullisesti

Tämä jos mikä on palvelua, hahahaa.  Vanhempi miestarjoilija huomasi että tiputin vähän ruokaa rinnuksilleni. Oitis kiiruhti paikalle laittamaan minulle ruokalapun kaulaan. 

Seuraavalla kerralla samassa ravintolassa jo ruokaa tilatessa asetteli minulle ruokalapun paikalleen. Eikös tämä ole palvelua, hihihi. Onneksi minulla on hyvin joustava huumorintaju.

Olikin sitten todella hyvä ja edullinen ruoka tässä paikallisten suosimassa katuravintolassa.

Herttaisella siivojallamme Azerilla (miten lie oikein kirjoitetaan) oli tapana jutella minulle koko ajan siivotessaan,  turkiksi tietenkin. En ymmärtänyt siitä kuin pienen osan, mutta se ei Azeria haitannut. Muut saivat huoneeseensa joka päivä yhden pullon vettä, Azer toi meille aina kolme pulloa.  Se olikin tarpeeseen. Hän halusi vielä ottaa meistä valokuvan ja napattiin sitten meidänkin kameraan muistoksi.

Toiseksi viimeisenä lomapäivänämme oli Turkin Voitonpäivä. Lippuja liehui joka paikassa ja illalla oli suuret juhlat kaupungilla. Näimme mahtavan soihtukulkueen ja kaupungilla oli paljon kansaa kerännyt konserttitapahtuma. Kunnollista kuvaa en sitten onnistunut saamaan.

Kissojahan Turkissa piisaa ja niistä pidetään hyvää huolta. Kissat yleensä leikataan ja ne erottaa typistetyistä korvankärjistä. Tämä yksilö oli niin todella kaunis ja olisi halunnut tulla tyttäreni omaksi.

Minun aamiaisreurani odotti kiltisti makkaraansa. Oli mukava huomata ettei henkilökunta yrittänytkään hätistellä kissoja pois, vaan kiersi kiltisti antaen kissoille tilaa. Hotellissamme oli enimmäkseen turkkilaisia asiakkaita ja näytti muutkin vieraat syöttävän kissoja.

Toiseksi viimeisenä päivänä onnistuin sitten saamaan kunnon rakkulan jalkaani. Harkitsin kyllä lääkärissä käyntiä, mutta ystävällinen apteekkari myi minulla tehokkaita kipua lievittäviä ja hoitavia laastareita. En viitsinyt Suomessakaan mennä lääkäriin sillä olisin joutunut menemään 30 km päähän taksilla. Aika hyvin se onkin nyt parantunut.

Viikon kun makasin kovassa kuumeessa kotona, tulin siihen tulokseen että ei minulla ollutkaan flunssa, taisi olla corona. Kaikki oireet täsmäsivät. No nytpä on sekin sairastettu eikä tarvitse enää siä pelätä.

Pesämunaa ensi kesää varten on jo alettu säästää, ehän siihen ole enää kuin 12 kuukautta.😁

 

Suden kampaamo

En ole perustanut kampaamoa Turkin Marmarikseen vaikka sieltä tämmöinen löytyykin. 😁 Ihan nuorena likkana olin kyllä muutaman kuukauden kampaamo apulaisena, mutta totesin että ei ole minun alani.
 

Turkissa herkuttelua

Turkkilainen ruoka on niin hyvää että siitä kannattaa tehdä ihan oma postaus. Ruoissa käytetään paljon vihanneksia ja annokset asetellaan kauniisti tarjolle. Kyllä me tytöt sitten herkuteltiinkin, kertaakaan ei käyty niin sanotuissa turistiravintoloissa. . Katsottiin missä paikalliset syö ja sinne. Hyvää ja halpaa.

Ensin köfte. Voiko lihapulla-annos olla kauniimmin esille laitettu. Juomineen noin 4,50€/henkilö.

 Tämän nimeä en muista. Ohut leipä jonka sisällä juustoa ja lihaa, päällä kastike. Lisukkeet eri kipoissa. Erittäin herkullista. 

Meidän suursuosikkimme, Adana kebab. Tämmöistä syötiin useampaan kertaan, on niin hyvää Tukissa.

Iskenderkebab ihan katukahvilassa nautittuna. Erittäin edullista ja maittavaa. Tätä pitää saada ainakin kerran joka lomalla.

Välillä pieneen nälkään meseitä. Itse käytiin sormella näyttämässä mitä halutaan suuresta valikoimasta. Leipä on juuri paistettu meitä varten ja ihanaa.

Tyttärellä oli syntymäpäivät joten hänelle pienen pieni täytekakku leipomossa. Turistikahvila, joten hinta suhteellisen kallis. Hyvä kakku kuitenkin, piisasi kahdelle mainiosti.

Sitten taas Adanakebabbia toisessa ravintolassa, on se vaan niin hyvää kun vielä pyytää sen tulisemman version.

Tytär otti jälkkäriksi baklavaa ja jäätelöä, minulle turkkilainen kahvi. Näin kauniissa kupissa tarjoiltuna, lautasella turkkilainen karamelli. Pakko oli ostaa kotiakin tämän tyyppisiä kahvikuppeja vaikka yhtä kauniita en löytänytkään. Keittimiä minulla jo onkin muutama ja tieto miten kahvi valmistetaan.

Leipomossa tuli poikettua useamminkin, sillä kukapa voisi vastustaa ihania leivoksia, en minä ainakaan.

Kun päivisin on noin 40 astetta ja yölläkin lähemmäs 30, niin jäähilejuoma maistuu taivaalliselta. Viina ja olut ei meille maistu, mutta tätä meni useampikin litra eri makuisina.

Tyttären isä osti hänelle turkkilaisia makeisia. Kalliita, mutta herkullisia. Rasiaan saa itse valita mitä makuja haluaa ja kaupassa tietenkin ensin maistellaan eri vaihtoehtoja.

Toisenkin kerran tätä leipärullaa. Eri ravintolassa ja nyt kanatäytteellä. Edellistä paikkaa kauniimmin laiteltu. Tähän ravintolaan ehdottomasti uudestaan, hyvä ruoka ja erittäin ystävällinen palvelu.

Ayran, jugurttijuoma, virkistävää ja ruokaisaa. Kuparimukista tarjoiltuna  piimäkin on ylellistä.

Tytär onnistuu aina ottamaan minusta niin "kauniita" kuvia. Vai onko vika sittenkin mallissa 🤣 Frouva siinä niin komiana vetää mansikkapirtelöä naamaansa. 

Kun rannalla maatessaan voi sormia napsauttamalla tilata pojilta ruokaa ja juomaa viereensä, niin tuntuuhan se tosi yllelliseltä. Olispa kotonakin semmoinen palvelu. 🤣

 

Turkissa 2. Rantamuoti ja ostoksia

Kävin Turkin Marmariksessa ensimmäisen kerran vuonna 1978. Pieni idyllinen kalastajakylä on tänä aikana muuttunut melkoiseksi turistirysäksi. Onneksi paikka on kuitenkin enimmäkseen täynnä turkkilaisia turisteja niin kuin meidän hotellimmekin.

Onneksi kaikki ei kuitenkaan ole muuttunut. 40 vuotta sitten ostin tämän käsin tehdyn nahkaisen  naamalaukun, josta olen tykännyt tosi paljon. Kauppa on vielä samassa paikassa ja nyt ostin tämän hillitymmän version. Hippi-ikä on jo takana päin, joten laukkukin saa olla hillitympi =) Ihana tämäkin minusta.

Ennen lähtöä olin päättänyt että lankaa en osta kun sitä on kotonakin aivan tarpeeksi. "Valitettavasti" löysin sen kaupungin kolmannenkin lankakaupan  ja eihän lankakaupoista pääse tyhjin käsin ulos. Pakatessa olikin sitten vaikeuksia kun puolet isosta laukusta täyttyi langoista.  Paljon muuta tavaraa joutuikin jättämään roskiin, kun eivät yksinkertaisesti mahtuneet enää mukaan.

                                       

Pussillinen poroja vetämässä joulupukinrekeä. Kuka tämmöisiä voisi jättää ostamatta, en minä ainakaan ;) Joulun alla ompelen ne kaikki juoksemaan piponi reunaan.

Aika kiva roskisteline kaupungilla. Tätä ideaa voisi hyödyntää täällä meilläkin, vanhat pyörät hyötykäyttöön.

Aivan lyömätön niksi matkustavaisille, hammaslankaa mukaan. Voi käyttää ompelussa, sitomisessa ja vaikka pyykkinaruna niin kuin minä käytin. Kesti hyvin raskaampaakin pyykkiä koko kahden viikon ajan.  Kuumuudessa meni niin paljon alusvaatteita että pakko oli välillä harrastaa nyrkkipyykkiä. Lämmintä oli koko reissun ajan yli 35 astetta ja parina päivänä 39, kyllä tarkeni =) Pyykkipojat ostin kuitenkin sieltä, mutta toin kotiin kun ovat niin hyviä. 

Sitten siihen rantamuotiin. Tämä turkkilaisrouva, joka asui hotellissamme, oli pukeutunut paikalliseen tapaan rannoille. Sekä meressä, että altaalla uidessaan vaatetus peitti kaiken ranteista nilkkoihin ja huivi tietenkin päässä. Eipähän pala ainakaan nahka auringossa.  Salaa kuvasin parvekkeelta. Ihan yleinen uima-asu turkkilaisilla naisilla nykyään ja huivin käyttö nuorilla naisilla on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina.

Nämä paikalliset rouvat olivat tulleet viettämään päivää rannalle. Kaikilla paksut takit, nilkkoihin asti pussihousut ja huivit tiukasti päässä. Lämpöä rannalla lähemmäs 40 astetta, ei varmasti palellut =)

Lähellä makoilevat turistit narubikineissään näyttivät melkeimpä rivoilta.

Sitten tämä välimuoto, suomalainen norsu =D =D =D.  Tyttö tuumas etten kehtaa laittaa tätä kuvaa, mutta kyllä kehtaan =)  Kyllä seitsenkymppinen mummo saa jo näyttää tältä.

Vielä on paljon kuvia ja juttua lomalta ja taidankin vielä tehdä yhden postauksen aiheesta. Sitten siirrytään normi-elämään ;)

Turkin lomalla 1.

Jo monen vuoden ajalta vakio hotellimme Turkin Marmariksessa. Kuva netistä. Oma uimaranta, sopiva sijainti ja varsinkin siivoojat huippu mukavia.

Nyt tulee niin paljon kuvia ja juttua, että täytyy jakaa useammalle kerralle ;)

Kissamummot tunnistetaan kyllä maailmallakin. Seuralaiseni aamupalalla. Omassa hotellissa ei syöty kuin aamupala, muutoin etsimme omat ruokapaikkamme.

Tytön isä on töissä kalliissa kalaravintolassa keittiössä. Muutaman kerran kävimme siellä vähän syömässä, mutta minua niin nolotti kun eivät koskaan huolineet maksua. Sanoivat vaan että otetaan isän palkasta.

Vähän välipalaa päivällä, kauniisti laitettu Mese-lautanen. Johan tätä syö ihan silmillään.

Keittiössä työskennellyt ystävällinen rouva joka maistatti ylimääräisiäkin. Aina niin iloisen näköisenä.

Iltaisin sivuutimme turistiravintolat ja söimme vaan siellä missä paikallisetkin. Tässä köfteä, eli lihapullia Haneda ravintolassa. Olen jo muutaman vuoden tuntenut paikan omistajan ja olempa melkein rakastunut häneen =) Niin kohtelias ja ujo ( ja komea) nuorimies, joka välillä henkilökohtaisesti tuli palvelemaan meitä vaikka ei osannutkaan puhua kuin turkkia. Jos olisin 40-vuotta nuorempi yrittäisin saada hänestä ukon itselleni ;D Lähtiessä hän aina tuli kättelemään meidät.

Saman ravintolan Adanakebab, kaupungin parasta. Ihanan tulista ja hyvää. Kahden hengen illallinen lisukkeineen ja juomarahoinen yhteensä noin 10 €, ei paha :)

                                              

 Jälkiruoaksi pyytämättä aina lasi hyvää turkkilaista teetä

Toki me välillä juotiin turkkilaista kahviakin, orta sekerli, eli sopivasti makeutettuna.

Toinen suosikkipaikkamme basaari-alueella , Yakar bufe. Ei koskaan muita turisteja, halpaa ja hyvää. Oikein kohtelias ja fiksu tarjoilijapoika joka ei väkisten ollut kiskomassa sisään, semmoisesta minä tykkään. Yhtenä iltana paikalla oli myös kolme kaunista itämaista ilotyttöä, jotka lauloivat ja möykkäsivät suurella äänellä,  eivätkä suostuneet poistumaan pyynnöistä huolimatta. Henkilökunta oli niin pahoillaan tästä "häiriöstä", että saimme alennusta jo muutenkin halpaan ruokaan. Meitä kyllä vaan nauratti ja oli hauska seurata tyttöjen touhua.

Kebabin kanssa tietenkin ayrania ( paikallista kefiiriä) suoraan suuuresta sammiosta, eikä tullut vatsavaivoja :)

Täältä löytyy myös kaupungin paras Iskender kebab, herkullista. Suomessa en syö ollenkaan Iskenderiä, se pakasteesta otettu lihamössö ei ole ollenkaan sama asia.

Ikotytöt pistelivät näitä joka pöydässä olevia nappuloita kuin karamelleja ja ajattelin että ne ovat manteleita tai valkosipuleita ja otin myös suuhuni. Toista kertaa en tee samaa virhettä. =) Vaikka olen tottunut syömään erittäinkin tulista ruokaa niin näin tulisia pepperoneja en koskaan. Kieli paloi, silmät vuotivat vettä ja lopulta minun oli sylkäistävä se maahan. Oppii sitä näköjään vanhanakin vielä  jotain uutta =)

Hyvää ruokaa odotellessa pistää jo hymyilemään. Tässä odotellaan lahmacuneja , tavallista pizzaa syödään vasta Suomessa.

                                      

Entäs sitten se herkkupuoli. Niissä  kyllä riittää valikoimaa. Minä lihoin kahdessa viikossa 1,5 kg ja tytär 5 kg vaikka kävelimme kilometritolkulla joka päivä uimisen lisäksi.

Tyttärellä oli syntymäpäivä matkan aikana ja olin jo kotona luvannut että sitten syödään leppäkerttukakku. Oikein herkullinen ja juuri sopivan kokoinen täytekakku kahdelle.

Tulihan näitä syötyä....

......ja lisää.....

...ja lisää.

Lopulta ei jaksanut enää ottaa niin paljon kerralla. Herkku-annokset pienenivät huomattavasti ;)

Tytär oli jo kotona suunnitellut saavansa sinistä jäätelöä.

Kyllä se on oikeasti sinistä, kuva ei valehtele.

Seuraavalla kerralla kerron uimarantamuodista ja vähän muustakin