Kiitos kaikille, taas on parempi olo ♥

Kyllä te ootte mahtavaa porukkaa. Sain niin paljon kannustavia kommentteja, että johan on ihme jos en olis yhtään piristynyt. Ihan on taas normaali olo ja olen jopa selättänyt Siivouspeikonkin. Nurkka kerrallaan laitan kämppää järjestykseen. Se jo kertoo mielialasta paljon =)

Viimeksi tuli laitettua niin ruma kuva, että kun siivotessa löysin tämän, niin näytetään nyt sitten tämäkin. On meillä joskus nähty parempiakin päiviä =D Okei, on tästä jo lähemmäs kolmekymmentä vuotta. Ja ilman tissiliivejä näköjään, ei tulis kuuloonkaan enää.
Ystäväni Mehmet siinä vierellä. Pari kuukautta kuvan oton jälkeen Mehmet menehtyi liikenneonnettomuudessa. . Ei sitä koskaan tiedä milloin toisen tapaa viimeisen kerran, surullista.

Postikin toi mukavan paketin. Jaana At home blogissa piti arpajaiset ja kuinkas ollakkaan, minähän se voitin Lovin ihanan puisen kuusen. Lovi-team oli laittanut vielä ylimääräisenä punaisia punatulkkujakin. Kyllä minä olen niin tyytyväinen ja iloinen tästä. Kiitos Jaanalle ja Lovi-tiimille ♥ Eipä olisi parempaan aikaan voinut tulla.

Toki tässä on käsitöitäkin tehty. Virkkauksen vastapainoksi on niin mukava neuloa tavallista sukkaa. Lankana näissä on kahta eri 7-veikkaa ja polvisukan silmukkamäärät katsoin Novitan ohjeista. Resorissa valepalmikkoa. Tupsujen ansiosta näistä tuli mielestäni vähän Lappi-henkiset =)

Eipä tässä muuta tällä kertaa. Kiitos teille kaikkille ystäväiseni ja mukavaa viikon jatkoa ♥

Tänne kaivattais säpinää ja äkkiä

Aina ei voi olla positiivinen vaikka kuinka yrittäis. (Hahaa, en tiennyt olevani ihan NÄIN pahan näköinen nykyään). Minä vaan möllötän täällä kämpässäni, nukun ja rustaan käsitöitä,ei muuta. Tuntuu että nyt elämä virtaa minun ohitseni. Päivän kohokohta lienee kun sain luudanvarrella ja virkkuukoukulla rassattua pitkään tukossa olleen pölyimurin letkun auki. Ompa siinä riemua kerrakseen yhdelle päivälle, juu =(. MASENTAVAA.  Nyt tänne kaivattais kunnon säpinää ja elämisen makua, ennen kuin kaamosmasennus pääsee vielä pahemmin iskemään.

 Välillä likaisen ikkunan läpi pilkahtava aurinkokaan ei juuri mieltä nostata. Pitäisi pestä sekin , niimpä. Aivan turhaa touhua kuitenkin, kun nuo katit sotkee sen samantien. Huomasin Suomen Kuvalehdessä niin hyvän mietelauseen : "Parempi vähän paskaa nurkissa, kuin puhdas helvetti". Olen kyllä ihan samaa mieltä.

Kunnon Etelänmatka tietenkin olis paikallaan, vaan kun ei ole rahaa siihen. Olenkin miettinyt kannattaisko ostaa se kirkasvalolamppu. Onko kellään kokemuksia, onko siitä hyötyä?

Vai onko samanlainen muotikapine kuin leipäkone aikoinaan. Moni sen osti ja minäkin kirpparilta kun halvalla sai. Ihan toimiva kone, mutta kertaakaan ei tullut käytettyä. Tuossa se pari  vuotta vei tilaa keittiön pöydällä, kunnes sain sen myytyä vitosella. Eipähän tarvinnut roskiinkaan kantaa.

Olikohan tämä enne. Minä en kerää enkeleitä, mutta tämä tuli kirpparilta ostettua kun sillä on niin söpösti pupu sylissä. Kotona se tietenkin lensi heti lattialle ja toinen siipi poikki. Samanlaisia siipirikkoja taidetaan olla nyt molemmat.

Kamerakin näyttää olevan menossa rikki. Sitten täytyy ottaa kuvia vain puhelimella ja sitähän minä en vielä oikein hallitse. Viisainta kai vaan jatkaa köllöttelyä Maijan kanssa ja odotella aikoja parempia.

Toivottavasti tämä alakulo-olo ei nyt tartu muihinkin. 

Kuivaharjottelua

Ihanan lämpöinen syyspäivä tänään. Meillä kuitenkin harrastetaan jo kuivaharjoittelua, eihän sitä tiedä milloin ensilumi sataa maahan. Kelkka on jo esillä ja porukka harjoitellut mäenlaskua.

Kaikkihan sen tietää miten vaikea kissalle on lääkettä antaa. Minä sitten apteekista menin ostamaan tämmöisen apuvälineen. Säiliöön laitetaan vettä, pilleri kärkeen ja lääke ruiskastaan veden avulla kissan kurkusta alas, niinhän sitä luulisi. =)

Päätin kokeilla Mausuun, joka on helpoiten lääkittävissä. Mausuhan säikähti heti kun näki vehkeen ja löi lujasti hampaat yhteen. Väkisin en uskaltanut yrittää kun ajattelin sen raapivan kissan kitalaen verille. Kun lopulta sain ujutettua kärjen hampaiden välistä oli vesi jo lirunut pois ja lääke möhjääntynyt kärjen nipukoiden väliin, ei toiminut enää mitenkään. Kyllästyin edes yrittämästä enää ja liuotin toisen pillerin ruoan sekaan. Mausu oli niin helpottunut piinan loppumisesta että hotki ruoan ja lääkkeen samantien.

Mummolle ja Maijalle en uskalla enää edes yrittää tätä, vaan hoidan matolääkityksen perinteisellä sormetjaranteetverillä-tyylillä.

Eihän tämä vekotin paljoa maksanut, mutta olisi kannattanut silläkin rahalla ostaa kunnon kissanruokaa.

"Kissakuiskaaja"

Joulu lähenee koko ajan , ei sille mitään voi. Ensimmäisiä joululahja-tilauksia sain minäkin valmiiksi.  Nyt onkin korkea aika aloittaa jos meinaan omallekin porukalle ehtiä jotain tekemään. Kaupoissakin alkaa jo joulutilpehöörit näkymään , mutta se on kyllä minusta aivan liian aikaista. Johan tuohon joulukrääsään ja
-karkkeihin ehtii kyllästyä kun nyt jo ovat tyrkyllä.

Ikävä alkaa jo helpottaa, mutta kyllä kolmen lemmikin menetys vuoden sisällä on liikaa. Minulle iski niin kova henkinen ja ruumiillinen uupumus, etten ole ennen tainnut kokea. Jossain vaiheessa se ratkeamispiste tulee vastaan ja nyt se tuli minulle.
Onneksi eräs ystävällinen ihminen lähti viemään minut lapioineni metsän reunaan ja sain haudata Berniinan metsään rauhalliseen paikkaan. Vuokra-asunnon pihaan kun ei kissaa voi haudata ja olihan minulla huoli siitäkin asiasta. Olisi ollut kamalaa jos olisin joutunut roskiin laittamaan , niin kuin ensin pelkäsin. Siellä lepää Pernu nyt metsän siimeksessä sammalvuoteella.
 Berniinasta jäi ihana muisto minulle. Viimeinen yö vietettiin samalla tyynyllä ja Berniina kehräsi minulle koko yön. Olisikohan ollut se kissanvaisto.

Välillä tulee onneksi noita onnellisiakin sattumia.
Taloon muutti alkukesästä uusia naapureita. Heidän 13v kissansa katosi kuitenkin melkein heti. Naapurit etsivät kaikkialta ja tekivät pitkiäkin matkoja vihjeiden perässä, turhaan.
Illalla istuin ulkona pimeässä, kun huomasin, että pihan reunalla näkyy kissan hahmo valoja vasten. Omat kissani olivat sisällä, mutta kissittelin kuitenkin siinä toivossa, että se olisi vuosi sitten kadonnut Armaani. Kissa vastasi minulle ja kun aikamme siinä "juteltiin kissaa" sain sen tulemaan lähemmäksi ja tunnistin naapurin kadonneeksi kissaksi. Äkkiä hakemaan naapuri pihalle ja niin pääsi kissa takaisin kotiinsa. Tuli itsellekin niin hyvä mieli siitä. Yksi kulkuri vähemmän ulkona palelemassa talvella.

Alkoi naurattamaan, kun huomasin puhuvani yhtä kieltä lisää, kissaa. Selvästikin me kissojen kanssa ymmärretään toistemme puhetta = D

Surun päivä

Berniinalla jatkui liman valuminen suusta ja kissa kävi jo apaattiseksi. Aamulla soitin eläinlääkärille ja nyt on reissu takana. Pernun suusta löytyi kielen alta syöpä ja lääkäri suositteli nukuttamista. Niin lähti rakas Pernuni kärsimästä. Tänään itkettää. Nyt pitää vielä löytää joku hautaamaan pieni rakkaani.

Kissan yhdeksän miinus yksi henkeä

Eilis päivä meni surressa ja  sairasta kissaa hoitaen. Luulin jo että Berniinalla on lähtö edessä, johan noita ikävuosiakin on 9. Puolenpäivän aikaan olin asiasta jo ihan varma.
Pernulla on jo jonkun aikaa tullut limaa suusta. Yöllä se oli nyt yskinyt kirkasta verta lattialle. Aamulla kissa oli hyvin huonokuntoinen ja verta valui koko ajan suusta. Ruoka ei maittanut, ainoastaan vettä joi. Makoili vain raukeana paikallaan, mutta silmät olivat kirkkaat, eikä vilkkuluomi noussut esiin. Siitähän yleensä tietää kissan sairastavan.

Minulta on aikaisemminkin kuollut vanha kissa samalla lailla oirehtien. Kun silloin soitin eläinlääkärille, sieltä sanottiin vain, että se tekee nyt kuolemaa, mitään ei ole tehtävissä, anna sen nyt vain kuolla rauhassa. Tuntien päästä en enää kestänyt, vaan soitin että sen on saatava armopiikki heti ja niin kissa lopulta nukutettiin ikiuneen.

Päätin nyt sitten katsoa iltaan asti ja soittaa sitten vasta lääkärille jos mitään ei tapahdu, onneksi.
Päivän se makoili ja minä seurasin huolestuneena vieläkö henki kulkee. Vaan kun alkuilta saapui, mitä teki Berniina. Nousi reippaana ylös ja käveli ruokakupilleen syömään, pyysi vielä lisää kun kuppi tyhjeni.

Sen jälkeen käveli tyytyväisenä kamariin ja valloitti lankakoppani nukkumapaikakseen. Saa pitääkin sen kun on kerran noin sopivan kokoinen. Tänä aamuna valui vielä pahanhajuista kuolaa suusta, mutta nyt siinä ei enää ole verta. Päästin jo uloskin kun kovasti tahtoi ja tuolla se nyt makoilee tyytyväisenä auringonpaisteessa.

Luulempa että sillä olikin vain hammasongelmia, mutta en pääse kunnolla katsomaan kun ei anna kurkkia sinne. Täytyy nyt seurailla tilannetta. Jos vielä alkaa sairastamaan, niin ei auta kuin viedä sitten piikille. Eläkerahoilla ei juurikaan ole varaa vanhalle kissalle mitään kalliita hoitoja alkaa maksamaan. Tällä hetkellä tilanne näyttää kuitenkin jo ihan hyvälle. Vanhojahan nuo alkaa koko porukka jo olemaan, nuorinkin Maija on jo 6 vuotias.  Täytyy vain toivoa että jaksavat vielä monia vuosia terveenä  elää seuranani.

.........

Hahaa, pääsin lopultakin tutkimaan Pernun suuta. Se onkin näköjään purrut vahingossa kieleensä aikamoisen haavan. Eipä ihme jos suusta valui kirkasta verta. Onneksi en vielä vienyt nukutettavaksi. Ihanaa , johan helpotti.