Unto ♥

Kahdesta avioliitosta selvinneenä en ole enää miestä itselleni huolinut. Vaan kun tekee itse, niin saa semmoisen kuin haluaa ja nyt minulla on tämä Unto.

Siinä on kunnon mies. Ei ryyppää eikä räyhää. Ei karkaa lauantai-iltaisin kapakkaan.  Ei ronklaa ruoasta eikä levittele likaisia vaatteita joka paikkaan. 

Siinä se vaan kököttää kiltisti seinällä ja kutoo vauvanpaitaa. Pahemmin ei vastaan sano mistään, kuuntelee vaan kiltisti minun höpinöitäni.

Juttelin hänelle koko ajan  jo maalatessani. Toiset oli nauraneet seläntakana, että kuunnelkaa, nyt niillä on jo ensimmäinen avioriita. No mutta, Unto ei riitele =)

Aika hidasta näyttää R-paketin kulkeminen  olevan. Kahdeksan päivää sain omaani odotella, vaikka aika läheltä oli lähetetty. Berniina ilmeisesti haluais, että se lähetettäis johonkin uuteen kotiin. Vois tulla nälkä matkalla, jos noin hitaasti posti kulkee :)

Tunnustuksia

Minä olen tosi laiska kirjaamaan ylös näitä tunnustuksia, vaikka niitä onkin mukava saada. 

Poikkeus vahvistaa säännön, joten nämä tallennetaan nyt.

Tämän kauniin sydämen sain Käsityöihmisen tekeleet blogista, kiitos ArmiL

   

Toinen tuli vähän aikaa sitten Violettia ja villalankaa blogista . Kiitos sinullekin.

Tähän liittyi, että pitäisi kertoa kahdeksan asiaa itsestään. Koska olen tässä vuosien varrella jo niin monesti kirjoittanut tykkäämisistäni, laitankin nyt kahdekasan asiaa , joista en tykkää :)

1. Urheilu

   - se vaan ei sovi minun vartalolleni

2. Urheilu-ohjelmat telkkarissa

  - siis lauma isoja miehiä tappelee yhdestä pienestä pallosta ja toiset hölmöt vielä sivummalla kannustaa näitä           tappelijoita. Ei käy minun järkeen. Annettais jokaiselle oma pallo, niin ei tarvitsis tapella.

3. Ruoan laitto

  - tylsää, syöminen sen sijaan on oikein mukavaa.

4. Kesäkeitto

  - vihannekset, jees, maito okei,  mutta miksi laittaa ne vihannekset lillumaan kuumaan maitoon, yöks, ei maistu.

5. Tiukat vaatteet

  - niitä kyllä löytyis minun kaapeistani, niitä "kutistuneita". Mieluummin leveitä löyhkänöitä kuminauhavyötäröllä, ne venyy ja paukkuu kilojen mukaan.

6. Susikoirat

  - kyllä minä koirista tykkään, mutta susikoiria pelkään.

7. Aikaiset aamuherätykset

  - illan virkku on aamun torkku. 

8. Jatkaa näitä haasteita eteenpäin.

  -toiset näistä tykkää, toiset ei. Kun en tiedä kumpaan porukkaan kukin kuuluu, niin enpä arvaa laittaa kellekkään. ( Vai olenko vaan liian laiska, aika hyvä selityksen yritys kumminkin, vai mitä :) )

Selvisimpäs haasteesta, sen kunniaksi ....Happy Dance

 

   

   

Ruokajonossa

Kun on suuri perhe, niin ruokailuunkin joutuu jonottamaan. Näin nätisti se käy meillä.

Välillä joku kumminkin viipyy liian kauan kupilla ja siitä on syytä huomauttaa.

Maija ja mummonsa, kuin kaksi marjaa.

Mopsi-apinoita

Eräs mopsin omistaja halusi koiransa väreihin sopivia apinoita ja teenhän minä :) Toivottavasti nämä nyt on tarpeeksi mopsin näköisiä.
Tekisin enemmänkin tämän värisiä, mutta lankaa ei näköjään enää saa. Viimeksi kun tilasin Tapion kaupasta samalla numerolla, niin tulikin huomattavasti punaisempaa. Joissain muissakin  numeroissa olen huomannut että väri muuttuu, ei voi mitään.

Tänään tulikin kunnon virkkauspäivä. Potkuri pysyy parkissa, sillä ulkona oleva  -28 pakkanen ei juuri houkuta kylille lähtöön. Onneksi tuli jo viikolla ostettua sen verran paljon ruokaa, ettei täällä heti nälkään kuolla vaikka pakkanen jatkuisikin.
Onneksi on lämmin kämppä ja sisävessa. Huhuh, miltähän se tuntuis jos taas pitäis kömpiä pihanperälle asioille, niinkuin silloin lapsena :) 

Löysäilyn lopetus

Joulun aikaan piti vähän löysäillä ja harrastaa muutakin kuin virkkausta.
 Ihan omaksi ilokseni maalailin ilman pienintäkään onnistumisen painetta. Tämmöinen kissatäti siitä sitten syntyi. Oli mukava levitellä ja sutia kaikkia iloisia värejä. Naamaa pitää vielä korjailla, mutta muuten valmis. Aika näyttää meneekö se seinälle vai komeron nurkkaan muitten seuraksi :)

Eihän sitä osaa tyhjin käsinkään istuskella ja kudoinkin neitokaisille parit sukat. Tavis-sukkien kutominen on niin rentouttavaa, ainakin minusta.
Vaaleanpunaiset on Nallesta ja raidalliset jämälankakerästä. Nämä olikin mukavaa kudottavaa, tosi koukuttavaa kun aina täytyi tehdä vielä pikkuisen matkaa, että näkee mikä väri tulee seuraavaksi :) Ainut ikävä puoli pääteltävien lankojen suuri määrä. Näitä tulee varmasti tehtyä lisääkin.

Lomat on loppu virkkaajankin kohdalta ja taas syntyy apinoita. Hävettää vaan, kun on kertynyt niin paljon rästissä olevia tilauksia. Kyllä minä yritän nyt taas ahkeroida näitten kanssa. Mahdottoman hyvähän se kyllä on , että on tilauksia. Riittää mielekästä tekemistä ja samalla vähän tulee leivänkin levennystä :)
Maija siinä tarkistaa että kaikki langanpäät on tulleet pääteltyä :)

Lisää kissoista

Armas

Mukava kun niin moni laittoi pitkän kommentin Armaksen pissa-ongelmasta.

Vuosikymmenien kokemuksella ja monien, monien kissojen omistajana minulle on kertynyt aika paljon tuota tieto-taitoa kissoista ja olen kyllä sitä mieltä, että kyllä kissat osaavat näyttää mieltään :) Enkä usko että Armaksella on mitään varsinaista vaivaa, vaan pelkkää mielenosoitusta.

Siitä kertoo jo se, että Armaksen pisu-kohtaukset osuu aina määrättyyn aikaan. Aina kun tytär on kotona käymässä, tai meillä on joku muu poikennut kylässä, Armas käy lorottamassa väärään paikkaan. Samoin aina se tapahtuu tyttären huoneeseen. Ainut poikkeus oli se minun aamutossuni, mutta silloin oli tytön huoneen ovi tiukasti kiinni.

Smirre-mummo talon halutuimmassa nukkumapaikassa, vessan patterin kupeessa :)

Kyllähän kissoilla monesti on vaivoja, jotka aiheuttavat pisu-ongelmia. Joskus voi auttaa jo pelkkä hiekan laadun vaihtaminen. Meillä ainakin on huomattu erään kalliin hienon hiekan aiheuttavan kutinaa ja kirvelyä tassuihin ja pyllyyn.

Nyt tytär on ollut jo muutaman päivän pois ja Armas tekee niin nätisti kaikki tarpeensa hiekkalaatikkoon :)

Kaipa se vaan on niin leimautunut minuun, ettei hyväksy muita ihmisiä tänne ollenkaan. Hyvä kissahan se muuten on ja niin kiiltävä turkkinen ja terveen oloinen.

Mausu, porukan kiltein, mummon vanhin tytär

 Kissojen luonteissa on niin valtavasti eroja, niinkuin meillä ihmisilläkin. Ei tämä Mausukaan tykkää muista ihmistä, mutta Mausu lähtee mieluummin ulos, kuin näyttää muuten mieltään.

Mausu on niin siisti, ettei juuri koskaan tee edes hiekkalaatikkoon, vaan juoksee läheiseen metsikköön asioilleen. Jos kukaan ei ole päästämässä pihalle, niin Mausu aukaisee wc:n oven ja käy lavuaariin pisumassa :) Siitä se onkin helppo siivota, sen kun laskee vettä päälle. 

Berniina (Pernu) , mummon toinen tytär, Maijan äiti

Jotkut kissat ovat myös ällistyttävän älykkäitä ja ajantaju aivan uskomaton.

Minulla oli aikanaan 23v. ja 22v. eläneet äiti ja poika, Killi ja Mamma. 

Siihen aikaan olin vielä vuorotyössä ravintolassa ja useimmiten palasin kotiin yöllä klo2-3 kieppeissä. Melkein aina kissat olivat puolen kilometrin päässä penkillä istuen minua vastassa. Lähellä asuneet olivat seuranneet, että ne ilmestyivät siihen aina vähän ennen minun tuloani. Minun tullessani ne naukaisivat tervehdyksen ja lähtivät mukanani kotiin.

Muina öinä ne eivät kuulemma siellä odotelleet, vain silloin kun tiesivät minun olevan tulossa.

Maija, se jo hengettömänä syntynyt , jonka sain virvotettua takaisin elämään. Jäi muita pienemmäksi kooltaan, mutta niin suloinen näöltään ja käytökseltään.

Loppuun vielä hassu tarina, joka tapahtui vuosia sitten :)

Eräänä pakkasyönä ravintolan keittiöön ilmestyi yhtäkkiä iso kissa. Minä tietenkin olin sen heti tunnistavanani parin kilometrin päässä asuvaksi kadonneeksi ilmoitetuksi. Eipä muuta kun soitin kissan kotia. Siellä emäntä oli onnellisena." On se meidän kissa. Laittakaa se taksilla tulemaan kotia".

No, taksi pihaan ja kissa takapenkille istumaan.

Hetken päästä tuli puhelinsoitto :" Ei se ole meidän kissa. Meidän kissa tuli juuri kotia. Laitan sen toisen tulemaan takaisin".

Kun taksi kurvasi takaisin ravintolan pihaan, nauratti tuttua taksikuskiakin jo niin kovasti, ettei suostunut ottamaan edes maksua "kissa-keikastaan". Sanoi vaan että eipä taida kyytiläisellä olla rahat mukana. Väittäisimpä että siinä vaiheessa kattikin virnisteli viiksiinsä :)

Tämäkin kissa oli mennyt samana yönä vielä omaan kotiinsa, mutta eipä ollut kertonut reissustaan halaistua sanaa :)

Samalla tuli tässä taas kerran esiteltyä tämä koko tämän hetkinen kissapesueeni.

Olis oikein mukava jos taas kirjoittelisitte kommentteja ja kertoisitte omia mielipiteitänne ♥

Kohta alkaa piisata

Minä en ymmärrä mikä tuota kattia riivaa.
Kaikki muut neljä kissaani ovat niin kilttejä ja hyvä tapaisia, mutta Armas keksii koko ajan uusia tuhmuuksia. Nyt kun kaikki kaappien ovet on teljetty niin, ettei Armas pääse niihin, niin tytön huoneesta on pissattu kaikki matot. Nyt ei sitten ole mattojakaan enää lattialla.  Meillä on sentään pienessä asunnossa kaksi hiekkalaatikkoa, jotka siivoan joka päivä. Ei pitäisi olla vika siinäkään.
Eilen kun nousin päiväunilta ja laitoin aamutossut jalkaan, niin eiköhän toinen tossu ollut litimärkä kissanpissasta. Arrrrgggghhh, alkaa kohta piisata. Armas oli ainut joka oli sisällä, ei siis epäilystäkään syyllisestä.

Tänä jouluna jouduin ostamaan uuden tekokuusen. Oikeaahan meillä ei voi pitää, kun kissat kiipeilee siihen heti ja syövät oksia (niinkuin ei ruokaa muka olisi tarpeeksi )
No, läski Armas-kultahan se keksi kiivetä tuohonkin. Nyt on osa oksista kokonaan poikki ja loputkin vääntyneitä alaspäin. Noinkohan ne kestää enää ylöspäin taivuttelua katkeamatta.

Ja kaikesta harmista huolimatta minä en pysty viemään Armasta nukutettavaksi. JOSPA siitä vielä JOSKUS kehkeytyisi kunnon kissa. En lakkaa toivomasta ja uskomasta.