Lisää kissoista

Armas

Mukava kun niin moni laittoi pitkän kommentin Armaksen pissa-ongelmasta.

Vuosikymmenien kokemuksella ja monien, monien kissojen omistajana minulle on kertynyt aika paljon tuota tieto-taitoa kissoista ja olen kyllä sitä mieltä, että kyllä kissat osaavat näyttää mieltään :) Enkä usko että Armaksella on mitään varsinaista vaivaa, vaan pelkkää mielenosoitusta.

Siitä kertoo jo se, että Armaksen pisu-kohtaukset osuu aina määrättyyn aikaan. Aina kun tytär on kotona käymässä, tai meillä on joku muu poikennut kylässä, Armas käy lorottamassa väärään paikkaan. Samoin aina se tapahtuu tyttären huoneeseen. Ainut poikkeus oli se minun aamutossuni, mutta silloin oli tytön huoneen ovi tiukasti kiinni.

Smirre-mummo talon halutuimmassa nukkumapaikassa, vessan patterin kupeessa :)

Kyllähän kissoilla monesti on vaivoja, jotka aiheuttavat pisu-ongelmia. Joskus voi auttaa jo pelkkä hiekan laadun vaihtaminen. Meillä ainakin on huomattu erään kalliin hienon hiekan aiheuttavan kutinaa ja kirvelyä tassuihin ja pyllyyn.

Nyt tytär on ollut jo muutaman päivän pois ja Armas tekee niin nätisti kaikki tarpeensa hiekkalaatikkoon :)

Kaipa se vaan on niin leimautunut minuun, ettei hyväksy muita ihmisiä tänne ollenkaan. Hyvä kissahan se muuten on ja niin kiiltävä turkkinen ja terveen oloinen.

Mausu, porukan kiltein, mummon vanhin tytär

 Kissojen luonteissa on niin valtavasti eroja, niinkuin meillä ihmisilläkin. Ei tämä Mausukaan tykkää muista ihmistä, mutta Mausu lähtee mieluummin ulos, kuin näyttää muuten mieltään.

Mausu on niin siisti, ettei juuri koskaan tee edes hiekkalaatikkoon, vaan juoksee läheiseen metsikköön asioilleen. Jos kukaan ei ole päästämässä pihalle, niin Mausu aukaisee wc:n oven ja käy lavuaariin pisumassa :) Siitä se onkin helppo siivota, sen kun laskee vettä päälle. 

Berniina (Pernu) , mummon toinen tytär, Maijan äiti

Jotkut kissat ovat myös ällistyttävän älykkäitä ja ajantaju aivan uskomaton.

Minulla oli aikanaan 23v. ja 22v. eläneet äiti ja poika, Killi ja Mamma. 

Siihen aikaan olin vielä vuorotyössä ravintolassa ja useimmiten palasin kotiin yöllä klo2-3 kieppeissä. Melkein aina kissat olivat puolen kilometrin päässä penkillä istuen minua vastassa. Lähellä asuneet olivat seuranneet, että ne ilmestyivät siihen aina vähän ennen minun tuloani. Minun tullessani ne naukaisivat tervehdyksen ja lähtivät mukanani kotiin.

Muina öinä ne eivät kuulemma siellä odotelleet, vain silloin kun tiesivät minun olevan tulossa.

Maija, se jo hengettömänä syntynyt , jonka sain virvotettua takaisin elämään. Jäi muita pienemmäksi kooltaan, mutta niin suloinen näöltään ja käytökseltään.

Loppuun vielä hassu tarina, joka tapahtui vuosia sitten :)

Eräänä pakkasyönä ravintolan keittiöön ilmestyi yhtäkkiä iso kissa. Minä tietenkin olin sen heti tunnistavanani parin kilometrin päässä asuvaksi kadonneeksi ilmoitetuksi. Eipä muuta kun soitin kissan kotia. Siellä emäntä oli onnellisena." On se meidän kissa. Laittakaa se taksilla tulemaan kotia".

No, taksi pihaan ja kissa takapenkille istumaan.

Hetken päästä tuli puhelinsoitto :" Ei se ole meidän kissa. Meidän kissa tuli juuri kotia. Laitan sen toisen tulemaan takaisin".

Kun taksi kurvasi takaisin ravintolan pihaan, nauratti tuttua taksikuskiakin jo niin kovasti, ettei suostunut ottamaan edes maksua "kissa-keikastaan". Sanoi vaan että eipä taida kyytiläisellä olla rahat mukana. Väittäisimpä että siinä vaiheessa kattikin virnisteli viiksiinsä :)

Tämäkin kissa oli mennyt samana yönä vielä omaan kotiinsa, mutta eipä ollut kertonut reissustaan halaistua sanaa :)

Samalla tuli tässä taas kerran esiteltyä tämä koko tämän hetkinen kissapesueeni.

Olis oikein mukava jos taas kirjoittelisitte kommentteja ja kertoisitte omia mielipiteitänne ♥