Kirpparilta

Lääkäri-aika peruuntui viime tipassa, mutta pääsimpä sitten ystävän kyydissä kaupunkiin kirpparille. Kyllä kannatti. Hartian lämmitin 3€ ja huopamyssy 1€. Näistä minä tykkään, kelpaa minun nyt odotella talvea ♥ Eräs nainen kirpparilla sanoi, että näytän näissä vähän Muumi-mammalta, mutta sehän kyllä passaa minulle  =D.

Sain näin epätarkan kuvan, kun en vielä hallitse oikein uutta puhelintani. Vaan eipä nyt näy rypyt eikä mustat silmänaluset =)

Nyt minulla on sitä ♥

Välillä pitää vähän hemmotella itseään, että murheet unohtuis.
Susu kertoi facebook sivuillaan saaneensa uutta pipolankaa kauppaansa ja minulle iski heti tarve saada sitä. Samantien klikkasin itseni Anjalin verkkokauppaan ja pistin tilauksen menemään. Oli oikein hätä, että jos ehtivät loppua kesken =) Tämä on niin ihanan pehmeää ja kauniin väristä. Onneksi tupsukin on keinoainetta, sillä meidän tyttö ei vaatetta huoli jossa on aitoa turkista. Toisen pipon teen itselleni, mutta toinen menee pukin pussiin, joten kuvia valmiista sitten vasta joulun jälkeen .

Samantien tilasin huivineulankin nyt kun se oli saatavilla. Semmoista olen jo pitempään halunnut, mutta en ole missään myytävänä huomannut. Ei ollut pahan hintainenkaan =)

Eilen satoi räntää koko päivän, joten tänään vasta vesisateessa polkaisin postiin. Pyysin tutulta posti-tädiltä semmoista ihan pientä pakettia, mutta ääneen purskahdin nauramaan kun hän naureskellen toikin SUUREN laatikon. Susu ja mopsien kanssa neulova Kristiina olivat "vähän" laittaneet ylimääräistä (oikeesti tosi paljon). Nyt ei kyllä minun tarvitse ostaa yhtään lankakerää enää tänä vuonna, vaikka tulisi vastaan kuinka kaunista ja halpaa lankaa. =)
Kiitos molemmille oikein, oikein paljon. Kyllä tästä nyt alkaa jo suru ja masennus helpottamaan =)
.......

Toivottavasti aamulla ei ole kovin kylmää ja sateista, sillä minun pitää lähteä lääkärissä käymään. Ensin bussilla ja sitten piiiiitkästi vielä kävelemistä. Sepä ei ole mukavaa kipeän jalan kanssa, jos samalla tulee vielä räntää niskaan. Joskus tuntuu, että olisipa mukava omistaa auto ja ajokortti =)
Ensi viikoksi onkin onneksi taas luvattu parempaa säätä.

Pikkuhiljaa helpottaa

Olipa se rankka viikko, mutta päivä päivältä olo helpottuu, vaikka vieläkin on itku herkässä. Öisin näen painajaisia ja juoksen ovelle avaamaan ovea Eetulle, huhuh. Pari ensimmäistä päivää en pystynyt tekemään mitään, istuin vain tuijottamassa telkkaria näkemättä mitään. Naapurit ovat parhaansa mukaan yrittäneet lohdutella, sillä Eetu oli kaikkien kaveri.

Paljon tuli teiltä lohduttavia kommentteja, kiitos teille kaikille. Armin ja Matonkuteen laittamia runoja olen lueskellut moneen otteeseen ja Kristiinan laittamaa mietelausetta olen ajatellut paljon.

Tämän kauniin kukkasen toi ihana sympaattinen ihminen tuolta kauempaa kylältä. Näitä hyviä ihmisiä on vielä olemassa.

Monta päivää meni etten tehnyt edes käsitöitä ja se on paha merkki. Nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja saanut valmiiksi näitä puolivalmiita. Aikataulu pettää jo pahasti ja nyt on jo tosi kiire . Tavoitteena oli suuri määrä kuun vaihteeseen mennessä, mutta se ei nyt toteudukkaan, harmi.

Yli viikko sitten tuli Annin arpajaisista voittamani kassi, vaan enhän minä jaksanut siitäkään postata. Kiitoksia sinulle Anni. Tästä tuli nyt "apinakassi". Pidän siinä apinan-osia, sillä teen montaa apinaa yhtaikaa =)

Tästä tuli nyt vielä tämmöinen ruikutuspostaus, mutta yritän ensi kerralla kirjoitella vähän iloisemmalla mielellä.
Kiitos vielä teille kaikille osanotosta ja ymmärryksestä ♥

Eetun viimeinen tervehdys

Rakas Eetu, elokuu 2001-16.9.2014

Kuinka voi yksi pieni koira jättää näin suuren tyhjän paikan elämääni.

Munuaissyövän uuvuttama rakas poika päästettiin tuskistaan eilen aamulla. Eläinlääkäri tuli kotikäynnille ja toimenpide oli rauhallinen ja kaunis. Eetu oli selvästi helpottunut.

Suru ja ikävä on suuri. Tapahtunutta ei tahdo vielä uskoa todeksi.

He ovat täällä taas

Pikkuinen perhe ja Yh-äiti poikansa kanssa  :)
Sain Saksasta viestiä että ottavat kaikki pehmot mitä vaan ehdin tekemään joulumyyntiin. Siellä alkaakin joulumyynti jo lokakuun alussa, joten kiirettä tässä pitää. Pää sauhuten olen yrittänyt virkata, mutta välillä pitää kyllä rentoutua sukankutimen kanssa  =)

Ei tämä mikään kultakaivos silti ole. Pienen apinan tekemiseen menee pari päivää ja isompaan 3-4 päivää. Ei itse virkkaaminen hidasta ole, mutta näissä on niin paljon pieniä osia kiinni ommeltavina. Hyvä mieli näitten tekemisestä kuitenkin tulee. Tuntuu kivalta kun kelpaavat ja kukapa ei kehumisista tykkäisi  :)

Joku voisi väittää, että minulla on sotkuinen pöytä. Ei minusta, minusta tämä on vaan inspiroiva, hihihi. Nämä on niitä apinalankoja, sukkalangat on vielä erikseen.

Mausu palasi lomanvietosta viime yönä. Kyllä mamman sängyssä on vaan ihanaa ♥ Hyvinvoivalta vaikuttaa ja lihonutkin on matkoillaan. Niin myös Maija on kovasti lihonut tänä kesänä.

Pienet koulutytöt pysähtyvät aina silittelemään Eetua ja juttelemaan minulle. Nyt he kertoivat jutun, joka vähän hirvittää minua. Heidän naapurissaan oli leikattu tyttökissa, joka sitten karkasi heti leikkauksen jälkeen. Nyt muutaman kuukauden päästä kissa oli palannut kotiin kolmen pennun kanssa.  Toivottavasti Mausun ja Maijan lihominen johtuu vain hyvästä hiirikesästä. Mihin minä joudun jos ne alkavatkin pentuja tekemään, leikatut tytöt =)

Meitä vähän Eetun kanssa jo kyllästyttää Mausun käytös. Koko ajan kiehnää jomman kumman jaloissa ja pitää ihme mäykymistä.  Eetukin on jo  aivan väsynyt kun ei saa rauhassa nukkua. Kaippa Mausu kohta rauhoittuu kunhan saa kerrottua kaikki juttunsa seikkailuistaan  =)

Illalla taas öljyvärimaalausta kansalaisopistossa, mukavaa. Minua on alkanut niin viehättämään kuva pienestä köyhästä kurdipojasta, että yritän tehdä siitä taulun. Kuva tuo mieleeni niin paljon mukavia muistoja Keski-Turkista sieltä (entisen) avioliittoni alkuajoilta. Hiilellä jo piirtelin ääriviivoja. Saas nähdä kehtaako sitä lopputulosta sitten täällä näyttää.

Syksy saa.......minä myös ☺

Keväällä istutin pari amppelitomaatin-tainta ruukkuihin ja koko kesän olen saanut nauttia satoa. Hyvään kasvuun vaikutti varmaan äitienpäivä-lahjani (säkillinen hevosenlantaa. ) =) Kukatkin rehottivat ennen näkemättömällä tavalla.
Nytkin vielä on mahdottoman paljon vihreitä raakileita ja ajattelin kokeilla säilöttyjä tomaatteja. Joskus nuorena niitä sain syödäkseni ja muistelen että hyviä olivat. Netistä löytyi helpolta tuntuva ohje, voi olla että se minultakin onnistuu (tai sitten ei) ☺

Kyllä kannatti pitää arpajaiset ☺ Heti onnisti iteänikin. Sain Pivikiltä Onnenmuruja blogista tämmöiset korvakorut, hioutunutta keramiikkaa hopealankalla kiedottuna Nämä ovat oikein minun tyyliäni, sopivan rouheat ja käyvät tämmöiselle isommalleki ihmiselle. Tykkään näistä tosi paljon, KIITOS Pivikki.

Eetu voi taas paremmin. Ruoka on alkanut maistumaan ja koko koira on pirteämpi. Mahakin on taas pyöristynyt eikä ole lommollaan :)

Itselläkin on ollut ihmeen hyvä viikko, olen ollut onnellisella tuulella joka päivä. Ei kai siihen mitään ihmeempiä syitä, joskus vaan sattuu näinkin =)
Parikymmentä vuotta sitten sairastuin vaikeaan masennukseen. Onneksi lasten-neuvolassa huomasivat ja laittoivat heti lääkäriin. Siitä se alkoi terapiassa hyppääminen ja sopivan lääkityksen etsiminen. Nyt ole syönyt näitä "ilopillereitä". jo vähän yli 20 vuotta ja joudun kuulemma syömään loppu-elämäni. Muutaman kerran on yritetty lopettaa, mutta heti alkaa nousemaan ahdistus ja masennus.
Sitten kun tulee tämmöinen jakso, että koko ajan on hyvä olla, niin tästä osaa kyllä nauttia.
Minulla on uusi mottokin =). "Elämäni tarkoitus on löytää ilo pienistäkin asioista" =)
Rentouttavia ja nautinnollisia syyskuun päiviä teillekin kaikille ♥