Ketuttaa

Nyt on ketuttanut niin ettei koneelle ole ehtinyt. Melkein unissanikin olen näitä virkkaillut. 35 kettua oli tavoitteena, mutta tähän joudun lopettamaan. Peukalonivel kipeytyi ja nyt on pakko pitää virkkaustaukoa.

Onhan näitä jo aikamoinen kasa, yhteensä 17 kettua. Jospa nyt ehtisi miettiä joululahjoja ja aloitella niitäkin. Eihän jouluun ole enää kahta kuukauttakaan.

Maija on pysytellyt kiltisti kotikissana. Mikä parasta, sähinät ja murinat ovat vähentyneet ja mahtuu jo samaan huoneeseen toisen kissani kanssa =) Ilkeä naapuriukko uhkasi kyllä hävittävänsä Maijan, mutta jospa se jäi vain uhkailuksi. 

Sain naapuriukon lopultakin tajuamaan ettei minulla ole pienintäkään aikomusta hypätä hänen sänkyään lämmittämään. Nyt sitten saan kuunnella haukkumista ja uhkailuja aina kun satumme pihalle yhtä aikaa. Kaippa lopettaa joskus kun en reagoi hänen huutoonsa mitenkään. Yhden ukon huutelut ei saa minua muuttamaankaan muualle, koitan olla välittämättä. 

Ahududua saa välillä etsiä kunnolla, on niin hyvä piiloutumaan pienessäkin kämpässä. Onneksi häntä paljastaa monesti. Eihän tuota pumpulipussistakaan muuten huomaisi, se onkin yksi lempipaikoista.

Kyllä tämä ilmojen harmaus vaan laskee mielialaa nollan puolelle. Onneksi torstaisin on opiston maalausilta ja näkee muitakin ihmisiä kuin vain itsensä peilistä. Siellä me tuherretaan maskit naamalla ja höpötellään mukavia.

Koitan nyt vähän ahkerammin kirjoitella ja kommentoida toistenkin blogeja. Kyllä se tästä taas.

 

...ei oo pöllöllä hampaita suussa...

Naapurit tulivat ensimmäistä kertaa mummuksi ja papaksi ja täytyihän minun muistaa vauvaa jollain pienellä. Pöllön ohjetta katsoin täältä. Jos toisen vielä tekisin, niin maha-osan tekisin matalammaksi. Muuten olen nyt pyörittänyt ahkerasti kettutehdasta. Laitan kuvan kunhan saan joltisenkin kasan aikaiseksi.

Arpaonni potkaisi piiiitkästä aikaa. Facessa kommentoin kansalaisopiston sivua ja voitin kangaskassin. Onkin nykyään tosi kaunis ja tukevampaa kangasta kuin edellinen voittamani kansalaisopiston kassi. Tytär tykkäsi tästä myös ja enhän minä voinut olla antamatta sitä hänelle. Hänkin käy nyt kansalaiopiston kurssia, perehtyy paremmin turkinkielen saloihin. Tämä käy hyvin koululaukuksi sinne.

Kyllä ne vaistot pelaa sisäkissallakin. Ahududu tietää että lintuja on viisainta kytätä kukkien takaa piilosta. Häntä huiskaa välillä niin kovasti. Kunhan laitan vielä talipallot pihalle niin ohjelmatarjonta tintti-tv:ssä laajenee.

Maija-kissa hävisi heinä-elokuun vaihteessa. Onhan se ennenkin ollut pitkään poissa, mutta nyt on semmoinen tunne että enää se ei tule takaisin. Olen kysellyt kovasti, mutta kukaan ei ole nähnyt sitä aikoihin. Lähistöllä asuu mies, joka tunnetusti tappaa pihalleen eksyviä kissoja ja pahoin pelkään että se on ollut Maijankin kohtalo. Onneksi opetin tuon Ahududun heti pienestä sisäkissaksi, en sentään ihan kissattomaksi ole jäänyt.

................

Ja ihme tapahtui jälleen, Maija palasi hyväkuntoisena kotiin. Oliskohan ollut kesäkissana jollain mökkiläisellä. Selvä merkki ilmojen kylmenemisestä. kyllä routa kissankin kotiin ajaa =)

 

8 Ninjaa

En ole vieläkään oppinut sanomaan tutuille EI. Kun pyydettiin tekemään neljät lastensukat, niin lupasinhan minä. Eihän niissä nyt kauan mene. 

Vaan sitten pyydettiin niihin Ninja-kuviot ja olikin aika työläs homma vaikka tein ne vain silmikoimalla. Netistä löysin ristipistomallit, mutta sain tulostettua ne niin pienenä että suurennuslasin kanssa piti silmukoita laskea. Ensin tein rajaviivat ja kuinka monta kertaa jouduinkaan purkamaan kun olin laskenut hieman väärin. 

Ensimmäisen sukan tein Nallesta, mutta huomasin että siitä en saa niitä valmiiksi vielä jouluksikaan. Vaihdoin siis 7-veljekseen. Toivottua vihreää väriä ei tietenkään löytynyt enää kaupoista , ihan pieni nöttönen vain omissa varastoissa. Näitä tehdessä ei voinut edes telkkaria katsella, sen verran tarkkaa puuhaa. Toivottavasti nämä nyt kelpaa, sillä Ninjoja en kyllä vähään aikaan tee.