Meidän Maija

Ei mulla muuta, mutta kun tuli niin kotoisa kuva meidän vanhasta Maijasta. Lokoisa tunnelma.

Mukava tyttäreni käy joka toinen viikonloppu luonani ja aina on tuliaisia. Oli huomannut että viherkasvini ovat kärsineet ja toi peräti kuusi uutta. Nyt kun saisin varjeltua nuo kissoilta ja pimeydeltä. Yritän saada mahdollisimman monta ylös roikkumaan kateilta suojaan.

Kotonaan oli leiponut äidille turkkilaisia kahvipikkuleipiä. Oli muuten herkullisia ja suussa sulavia.  Ohje on You tubesta, mutta valitettavasti turkin kielinen. Google-kääntäjän kanssa tytärkin oli sitä suomentanut ja kyllä kannatti. Näitä täytyy saada toistekin.

Vaikka hän onkin jo aikuinen niin äidin hiuksilla on silti mukava leikkiä. Minulle tuli niin tyttömäinen olo tästä kampauksesta. Unohdin rusetin päähäni kun menin ulos roskia viemään. On siinä taas ollut naapureilla päivittelemistä =D

Postin tuomaa

Alkuviikko oli mukava pakettipostiviikko =) Voitin Stanstan yllätysarvonnassa ja mukava pakettihan sieltä tuli. Kuvasta unohtui arkillinen kirjaintarroja. Varsinkin mausteista tykkäsin. Meidän kaupasta ei juuri noita saa ja meillä tykätään hyvin maustetuista ruoista. Kiiltelevä paketti on suklaata ja mansikkamaidot nautitaan tytön kanssa viikonloppuna laskiaispullien kanssa. Sormikkaita tarvitsee pitkälle kevääseen kun pyörällä ajaessa kädet aina palelee. Hyvä oli palkinto ja kaikki tulee käytettyä. Kiitos Stansta.

Toinen oikea yllätys tuli Lissu-Titityyltä. Lissu oli välillä muutaman vuoden kirjoittamatta blogia, joten vähän aikaa jouduin oikein miettimään keneltä tämä tuli. Nyt on taas bloginsa seurannassa.

Eihän tähän ihan 5 kilon perunasäkki mahdu , mutta on oikein sopivan kokoinen käsityölle ;) Minulla on aina laukussa mukana joku käsityöpussukka ja siihen tämä on oikein oiva. Tukevaa kangasta ettei puikot tule läpi ja jo päältä näkee mikä työ on sisällä. Apina tietenkin =) Hyvä roikottaa ranteessakin ettei lankakerät pyöri pitkin lattiaa. Kiitos Lissu, tämä on ihana.

Minä vaan näitä apinoita. 20 on tavoitteena ja muutama on vielä kesken. Sitten pääsen tekemään muita hahmoja ja luulempa että alkaa ketuttamaan.

Ystävänpäivänä

En ole pahemmin juhlinut koskaan ystävänpäivää, vaan yritän olla ystävällinen joka päivä. Päivän kaupallisuus ei innosta.

Tänä vuonna kuitenkin blogi-ystäväni Liisa Hopeiselta kuunsillalta muisti minua paketilla. Liisa on niin sydämellinen ja antelias ihminen. Ihan hävettää kun en edes korttia laittanut, en muuten kenellekkään muullekkaan. 

Liisan itse tekemä kassi on niin hyvä. Sopivan iso, mutta kuitenkin menee niin pieneen tilaan että voi ottaa vaikka taskuun mukaan. Kissa-aplikointi tekee siitä niin minun näköiseni, tykkään tästä. Itse en osaa aplikointia enkä koske muutenkaan mielelläni ompelukoneeseen. Muovikasseja en ole käyttänyt  enää vuosiin, vaan minulla on aina kestokassi tai pari mukanani. Eihän sitä koskaan tiedä milloin kassintarve tulee ;)

Punainen on kissoille tullut rapiseva kala. Ahududu nappasi sen heti ja alkoi tutkimaan saalistaan. Onkohan siinä vähän Väinö-koiran tuoksuja kun on niin mielenkiintoinen =)

Kiitos Liisa tosi paljon. Sinä olet ihana sydämellinen ystävä.

Minä täällä puurran näitten apinoitteni kanssa ja muutama uusi on taas nähnyt päivänvalon.

Onhan näitä jo jokunen kasassa, mutta hidasta puuhaa tämä on. Jouluna aloitin ja tämän verran on vain valmiiksi tullu vaikka kuinka olen yrittänyt ahkeroida. Eikä se tähän vielä lopu, jatkan harjoittelua.

Oikein hyvää Ystävänpäivää kaikille blogiystävilleni. Minä lähden tästä takaisin nukkumaan ;D

"Laukkuhimo" iski jälleen

Edellinen postaus oli semmoista tilitystä että täytyy laittaa vähän iloisempi heti perään.

Minä olen armoton laukku-friikki. Ei mitään tavallisia laukkuja, mutta  jos erikoisempi osuu silmiin niin halu ostaa iskee heti. Jonkun epämääräisen ulkomaisen nettikaupan alennusmyynnissä näin kuvan tästä huopalaukusta ja oli ihan "pakko" tilata. Heti piti maksaa ja epäilin tuleeko koskaan. Niin vain tupsahti postiin parissa viikossa. On se vaan ihana. Samantapaisia olen joskus nähnyt Tallinnassa, mutta olivat aivan liian kalliita minun rahapussilleni.

Halvalla sain, silkkaa säästöä  =D

Suurempi ilonaihe on tuo oma tyttäreni. Asuu toisella paikkakunnalla, mutta soittaa melkein päivittäin. Parin viikon välein käy tarkistamassa että äiti ja kissat ovat kunnossa.

Tällä kertaa toi kolme viherkasvia kun tietää että entiset minulta ovat kuolleet. Toivottavasti saan nämä uudet nyt pysymään hengissä. Leipoi vielä illalla ison Runebergintortun kun ei kaupasta niitä enää saanut.  On minulla niin kultainen tytär ettei paremmasta tietoa.

Jos elämä välillä irvistelee, niin kyllä se hymyileekin sitten sitä leveämmin.

Talo nousevan auringon.

Pakko laittaa tänne talteen kun nyt satuin tämän löytämään. Suosikkikappaleeni josta tulee nuoruuteni mieleen.

Isäni oli hyvin ankara ja karkasinkin lopullisesti kotoa 15 vuotiaana. Ystäväni oli haudankaivaja ja sain aluksi nukkua hautaustoimiston yläkerrassa. Peti tehtiin uuteen ruumisarkkuun.  Hyvin mahduin kun olin niin pieni ja laiha =)

Kevään tullen ilmojen lämmittyä lähdin kiertämään Suomea liftaamalla. Siihen aikaan ihmiset olivat niin ystävällisiä, veivät kotiinsa nukkumaan ja antoivat ruokaa. Kertaakaan en ollut vaikeuksissa heidän kanssaan. Välillä nukuin heinäladoissa ja kävin varastamassa syötävää pelloilta.

Isosiskostani oli suuri apu ja hänen luonaan poikkesin useasti. Pienipalkkaisena hänelläkään ei olisi ollut vara minua elättää ja monesti kävimmekin perunavarkaissa pelloilla saadaksemme jotain syötävää.

Voi niitä aikoja. Nykyään on asiat hyvin. Kenenkään ei tarvitse enää heinäladoissa yöpyö, eikä perunapelloilla käydä varkaissa. Sosiaalihuolto ja muut auttavat.. Ennen oli kaikki paremmin.....vai miten se menikään =D

Että tämmöinen purkaus tällä kertaa.

Ahududun arvontavoitto

Jouluna huomasin että meille tarvitaan uusi joulutaulu. Joulupäivänä käymme aina tyttären kanssa pienellä kävelylenkillä ja kuljemme tämän talon ohi. Ihastelemme aina kuinka mukava olisi asua tämmöisessä pienessä punaisessa mökissä. Yleensä talo on autiona ja pihassa on rusakon jälkiä ja pensaissa lintuja. 

Huomasin vasta kotona että punatulkkujen siivistä puuttuu valkoiset täplät, mutta se vielä korjataan. Alunperin meinasin tontunkin tähän laittaa, mutta jätin pois että voi pitää seinällä vähän pitempään.  Ei kovin hääppöinen maalaus, mutta sopii meille tunnelmantuojaksi.

Pitkään aikaan en ole arvonnoissa voittanut enkä voittanut vieläkään. Ahududu sen sijaan voitti fb:n arvonnasta suloisen ruokakupin ja pari lelua. Maijakin vähän innostui hiirellä leikkimään. Kyllä meidän nyt kelpaa =)

Langanostolakko ;D

Vuoden vaihteessa katselin ympärilleni ja päätin että nyt ei meille osteta uusia lankoja piiiitkään aikaan.  Ei vaikka kirpparillakin olisi kuinkakin halpoja pussukoita. Kuukauden päivät sitä lakkoa jaksoinkin kituuttaa =D Langanostolakko on ihan yhtä vaikeaa kuin tupakkalakko. Olen valitettavasti sortunut siihenkin paheeseen takaisin.:(

Tytär sattui näkemään kuvan erittäin värikkäistä langoista ja esitti vienon toivomuksen uusista värikkäistä  sukista. Langat olivat hyvässä tarjouksessa Adlibriksessa joten äitihän sortui tilaamaan. Samantien piti ottaa vähän enemmän että säästyi postimaksut. (Voi miten hyvä tekosyy ostaa sukkalankoja) ;D

Ahududun häntä on jo parantunut, eikä jouduttu katkaisemaan. Kärjen tuntumaan jäänee karvaton kohta, mutta ei se menoa haittaa :)

Olen manaillut kun mistään ei enää saa tummanruskeaa Dropsin Muscatia eikä Novitan Tenneseetä. Niitä olen käyttänyt apinoihin , mutta vastaavan paksuisia ei muita löydy Suomen kaupoista.

Tilasin Kiinasta muutaman erimerkkisen langan kokeeksi ja yksi oli sopivan tuntuista. Kalliiksi kuitenkin käy, itse lanka ei maksa mitään, mutta postimaksu jokaiselle 50 gr kerälle 3€. On se hassua, meillä maito juodaan, mutta Kiinassa siitä tehdään lankaa =)

 Mieluumminhan sitä ostais suomalaista tuotantoa, mutta kun vastaavan paksuista tummanruskeaa puuvillalankaa ei ole saatavilla mistään. Täytyy jatkaa etsimistä. Vielä on Turkin lankanettikaupat koluamatta.

Lunta ja apinoita

Nyt sitä lunta on sitten täälläkin. Yhtenä yönä satoi 25cm ja koko ajan tulee lisää. Kovin on harmaa maisema. Toiset tykkää, minä en. Kauppamatkat ovat käyneet kovin hankaliksi. Rollaattori ei kulje huonosti auratuilla teillä, osa teistä taas on aurattu ihan hiekalle, ei pääse potkurillakaan.

Linnuilla on kova nälkä ja ruokaa saa olla viemässä jatkuvasti. Tässä pihapiirissä onkin paljon lintuja, sillä moni laittaa ruokaa niille. Enimmäkseen sinitiaisia ja pikkuvarpusia, mutta muitakin lintuja käy.

Tänä talvena olen alkanut tuntea itseni niin vanhaksi, johan se 68 luku alkaakin lähestyä. Johtuukohan siitä kun hankin tuon rollaattorin. Viime talven kuljin koko talven polkupyörällä enkä tuntenut itseäni vanhaksi ollenkaan =) Onneksi paras ystäväni on noin nelikymppinen ja hänen seurassaan tunnen olevani taas paljon nuorempi ;)

Kun ulkona liikkuminen on hankalaa, niin minä vain istun sisällä töllöttämässä telkkaria ja virkkailen.  Eipä taida monellakaan olla enää käytössä tämmöinen "pussiperätelkkari".  Käytettynä ostin aikanaan ja monta vuosikymmentä on ollut käytössä minullakin. Mitäs tuota uuteen vaihtamaan kun toimii vielä ihan hyvin. Meillä käytetään kaikki loppuun asti ja tunnen olevani kovin ekologinen ;)

Onhan näitä nyt sitten syntynyt. Taisi laittaa omituinen talvi näidenkin hormoonit sekaisin. Talitinttikin pihassa jo kurkistelee pesäpönttöön huonevaraus mielessään selvästi.

Ja aina vaan lisää näitä, eikä niitten tekeminen lopu vieläkään.

Onneksi ensi kuun jälkeen on jo huhtikuu, sitten helpottaa joka suhteessa.