Elämää on vielä joulun jälkeenkin ;)

Meillä joulu on sujunut niin rauhallisesti kahdestaan tyttären kanssa. Puu-ukot ovat vahtineet rauhan säilymistä. 

Poika toi jo ennen joulua rappusille mahtavan määrän jouluruokia ja lahjoja, kiiruhti sitten oman perheensä luo joulua vietämään.

Tyttären kanssa ollaan vietetty kunnon löhöjoulua, oltu pyjamissa päivät pitkät ja ahmittu kilpaa herkkuja. Välillä istuttu siskoltani lahjaksi saadun kirkasvalolampun edessä kutomassa sukkia toisillemme.

Joulukoristeet on melkein kaikki kaivettu esille. Yksi parhaista nämä tyttäreni ennen koulu-ikää tekemät tonttumuori ja enkeli. Näissä piilee se joulun taika. 

Meillä ei enää pukki käynyt sisällä, mutta onnistuttiin näkemään hänet kun oli menossa naapurin pikkupojan luo lahjoja jakamaan.

Kyllähän meilläkin lahjoja jaettiin. Ahudulla piisasi rapisteltavaa ja oli niin hauskaa. Minä kyllä olen yrittänyt olla kilttinä, mutta en usko että ihan niin kiltti olen ollut kuin lahjojen määrästä olisi voinut luulla. Aivan mahtavan määrän sain mieluisia paketteja, ihan liikutuin niistä. Pukki tiesi mitä olin salaa toivonut.

Minulla on ystävä joka ei välitä kaupallisesta joulusta ja viime tingassa tein hänelle pari patalappua ja possun. Tiedän kyllä mikä hänen paras joululahjansa oli ; koko perhe sairasti kuumetta ja kurkkukipua ja aattona saivat testin tulokset, ei koronaa vaan ihan tavallinen nuhakuume. Helpotus oli varmaan melkoinen.

En sitten raaskinut laittaa joulukortteja tänäkään vuonna, KIITOS vaan kaikille jotka minulle laitoitte. Korttirahalla tein hyvää ITSELLENI ja tilasin Simply Crochet lehden Englannista. Mukana ensi vuoden kalenteri ja uusi amigurumi-ohje joka kuukaudelle. Saahan tätä lehteä joistakin suomalaisistakin marketeista, mutta varmemmin ja paljon halvemmalla kun tilaa Englnnista. Ohjeet ovat kyllä englanniksi, mutta äkkiä niitäkin oppii ymmärtämään.

Joulu-aamuihin kuuluu riisipuuro luumukiisselillä ja hyvää on kuten kuvasta näkyy. (Pitikin sattua ruma pusero päälle). Minäkin olen nyt oppinut keittämään riisipuuron veteen ja vasta lopuksi purkki kuohukermaa, ei pala pohjaan.  Melkein ainoa ruoka jonka itse valmistan, muuten syödään Saarioisten äitien ja Kantolan setien tekemiä tuotoksia. Vanhan enkelikellon kilkatus kuuluu myös jouluun.

Taidampa lähteä tästä taas puurokupin ääreen, ettei vaan nälkä pääse yllättämään. =) Hyvää joulun jatkoa sinne teillekin kaikille.

 

Vielä ehtii

Vielä ehtii pieniä juttuja tekemään jouluksi. Sain toiveen pienestä kettupojasta jolla olisi housut jalassa. Toki ne ovatkin ihan tarpeen talvella =). Siinä sivussa pikku tonttu-ukkokin johonkin pakettiin mukaan.

Naapuri pyysi tekemään lapaset itselleen ja suostuinhan minä lopulta. En ole kummoinenkaan lapasten tekijä. Tämä Ailin lapanen on helppo ja lämmin malli. Näitä olen tehnyt joskus ennenkin. Toisen naapurin pipotoiveesta kieltäydyin heti. En ole tähän ikään mennessä vielä onnistunut tekemään yhtään talvipipoa johon olisin ollut tyytyäinen. Joku siinä vaan mättää aina.

En tosiaankaan tykkää ruoanlaitosta, mutta välillä voin vähän leipoa. Joka joulu pitää itselle tehdä tiikerikakku ja tyttärelle kirsikkakakku. Samalla sokerikakun ohjeella molemmat, toiseen vain kaakaoraita ja toiseen pari purkkia kirsikoita liemineen. Helppoa ja onnistuu yleensä minultakin. Kirsikkakakusta piti siivu maista että tuliko kypsäksi ;)

Meillä on herätys joka aamu noin klo 5. Joku alkaa karjumaan että verhot pois edestä ja ikkuna auki. Sen jälkeen karjutaan että miksi ulkona on pimeää eikä ketään näy. Linnut saapuvat ikkunan eteen syöttöpaikalle vasta noin klo 10-11 ja sitten on kaikki hyvin. Siinä hän seuraa tinttejä koko päivän niin kauan kuin ulkona valoa piisaa.  

Yritin laittaa joulukoristeita ikkunaan, mutta ne revittiin heti pois. Estivät näkyvyyttä lintulaudalle . ;) Voi minun höpsöä Ahududua.

 

Joululahjat peittyi kääröihin....

Kun toinen on eläkeläinen ja toinen opiskeleva työtön, niin on helppo olla ekologinen ja säästeliäs =)

Meilä ei esim. tuhlata kalliisiin joulupapereihin.

Postipakettien mukana tulee usein täytteenä ruskeaa tai valkoista lujaa paperia. Olen niitä laittanut talteen ja käärinyt nytten joululahjat niihin. Nauhana vanhaa punaista lumppulankaa jota ei muuhunkaan ole voinut käyttää.

 Yksi paketti on muita hienompi, kiiltelevää kestävää ainetta. Pesin ja käänsin sipsipussin ja näin hienoa käärepaperia sain ison arkin. =)

Aika hienoja minusta.

Tytär pisti paremmaksi. =D Tässä on minulle tulevat lahjat. Ai että minua on huvittanut nämä. Aamiaishiutalepaketit ja jeesusteipillä kiinni etten pääse kurkkimaan liian aikaisin. Nauroin tytölle että niissä on varmaan yksi sukkalankakerä jokaisessa kun ovat niin köykäisiä.

Kahdestaan vietetään taas joulua ja olemme niin lapsenmielisiä molemmat, että lahjoja on kiva antaa ja saada. Ei mitään kallista ja hienoa, vaan ajatuksella hommattua aleista ja kirpputoreilta.

(kuva netistä)

Onneksi näitä maskeja jaetaan ilmaiseksi vähävaraisille ja ahkerasti olen käyttänytkin. Olen pessyt näitä kertakäyttöisiäkin koska kuulemma kestävät sen, mutta jossain vaiheessa nekin tulevat tiensä päähän.

Netissä näin hauskan kierrätysidean näillekin. Parempi näin kuin heitettynä jonnekin tiensivuun, (sitäkin näkee valitettavasti).

Pysytään terveinä ja nautitaan joulun odotuksesta.

 

Metsämiehelle sukat

Sukat nuorelle miehelle joka kulkee beagle-koiransa kanssa metsästämässä. Kuvion on suunnitellut facebookista löytyvä Sissukka ja tein sen silmukoimalla. Sisäsivulle yksi tassun jälki, niin kuin koirakin jättää tassun jäljen omistajansa sydämeen. Lankana näissä 7-veljestä.

Sockiahan minulla nyt piisaa =) Miesten sukista jäi juuri sopivasti pieniin lastensukkiin. Raidatkin osuivat sattumalta ihan kohdilleen.

Yhden sortin joulutähti. Tätä on mukava tehdä, en vaan muista mistä ohjeen voisi löytää. Patalappu tai pannunalunen, ihan miten kukin haluaa käyttää. Raidallisena tulee vallan toisen näköinen.

Alkaa jo olla niin kiire joulujuttujen kanssa, ettei paljonkaan ehdi postailemaan =)

 

Minun "pieni" poikani

Minun pieni poikani täyttää tällä viikolla jo 50 vuotta. Jo nuorena levitti siipensä ja lensi maailmalle. 16 vuotiaana työskenteli poikkeusluvalla ravintolassa kokkina ihan itsenäisesti, teki lounas-  ja iltavuoroja. Juuri täytettyään 18 v. ilmoitti yhtenä iltanna: "Ai niin äiti, oonko muistanu kertoa että muutan huomenna kaupunkiin. Mulla on siellä työpaikka ja asunto".  Vähän minua olisi itkettänyt, mutta en näyttänyt sitä vaan onnittelin poikaa.

Hyvin nuorena tuo poika tuli tehtyä ja 21 vuotta myöhemmin otin uusiksi ja tein tyttären . =) Vaan mihin nämä vuodet ovat huvenneet.

Minä sain uuden naapurin ja aika äkkiä huomasin että tunsimme toisemme täältä blogien kauttaa. Aika hauska sattuma. Tiesin entuudestaan että hän valmistaa tämmöisiä lintuja katiskaverkosta. Nämä yksilöt ovat joulumyynnissä.

Miehille on niin vaikea ostaa lahjoja, mutta minäpä teetätin naapurilla linnun pojan mökkipihalle. Kuva siitä on tuo ylempi nurmikolla oleva. Mökki on niin rakas paikka pojalle, että kaikki sihen liittyvä sopii lahjaksi.

Huomautin pojalle, että jos ei muuta muutosta vuosien aikana, niin maha ainakin on kasvanut. Siihen poika : " Petäjävetinen sanonta: Mies ilman mahhaa, on kuin pankki ilman rahhaa". Vielä pahempi vääräleuka kuin äitinsä, aina sanavalmiina. =D

Minä näitä sukkia väkerrän, taas kokoa 46. Nykyään miesten jalat ovat kovin suuria. Suosimaani Socki-lankaa.

Vaan miksi ihmeessä olen ostanut niin monta kerää tätä shokkikirjavaa. En saa tätä loppumaan vaikka kuinka yritän ja näihin en edes yrittänyt saada raitoja kohdillee,

Ja koska joulu on jo niin lähellä niin on aika aloittaa tonttujen teko. Näin pieniä tänä vuonna.

 

Huonosti alkanut uusi vuosi

Meillä päin ei kovin paljon ammuttu raketteja uuden vuoden yönä eikä ne vähäisetkään meitä säikäyttäneet. Enemmänkin valvotti kun Ahududu keksi yöllä ruveta repimään hampaillaan neulasia muovikuusesta. Niimpä heti aamulla siivosin kuusen pois vaikka se yleensä meillä on pitkälle Loppiaisen jälkeenkin. Pelkäsin että Ahududu tukehtuu siihen muovimoskaan. Kattia näytti harmittavan leikkikalun pois vieminen :) 

Siitä ne ikävyydet sitten alkoi.

Kuinka ollakkaan niin iltapäivällä kissan hännänpää jäi vahingossa oven väliin.Verta alkoi valumaan ja karvoja lähti tuppu. Hädissään katti juoksi pitkin asuntoa ja huiski verinaarmuja pitkin asuntoa. Oltiinhan me tyttärenkin  kanssa melko paniikissa kun ei tiedetty kuinka pahasti siinä kävi. Onneksi kotona oli kissojen tulehduskipulääkettä jota heti annoin. Rauhoittui siitä sitten nukkumaan omaan turvalliseen koppaansa.

Kovasti ollaan tarkkailtu nyt Ahududua että pitääkö lähteä hommaamaan kyytiä lääkärireissua varten. Eilispäivän kulki häntä matalalla, mutta verta ei sentään illalla enää tullut eikä näkynyt turvotusta. Tänään on ollut taas reipas oma itsensä ja häntäkin on noussut normaaliin asentoon. Silmiä olen seuraillut, mutta ei ole vilkkuluomet nousseet näkyviin, sehän on sairastumisen selvä merkki.

Taidettiin tästä selvitä pelkällä säikähdyksellä. Minä kuitenkin muistan nyt katsoa tarkemmin ettei kenenkään pitkä häntä ole ovenvälissä.

Niinhän nuo kissat ovat kuin pienet lapset, aina sattuu ja tapahtuu jos ei olla tarkkoina.

Vuoden viimeinen

Turkista on tulut raahattua paljon ihanaa Nako Vals lankaa . 100% akrylia, mutta niin ihanan pehmyttä ja kauniin väristä. Kun ei siitä oikein muutakaan voi tehdä niin aloitin jo kesällä tekemään itselleni villatakkia. Virkkaamalla kun se on minusta mukavampaa. Jouluaattona vihdoinkin sain sen valmiiksi, napit vain puuttuu enää

Liekö tullut mittausvirhe, vaiko minä lihonut syksyn mittaan, mutta meinasi tulla liian kittana.  Lisäsin sitten eteen poikkiraitaa jonkin verran niin nytpä sopii ihan hyvin. Mitään ohjeita en käyttänyt , annoin mennä vaan pahemmin sovittelematta =). Tykkään tästä itse ja on kovin lämmin päällä.

Joulu meni oikein mukavasti. Poika kävi juuri ennen joulua runsaitten lahjojen kanssa ja tytär vietti koko joulun kanssani. Siskonikin vieraili perheensä kanssa joulun jälkeen. Olipa mukava nähdä sukulaisia. 

Poika oli valmistellut äidille pihakuusen mökillä. Se on tosi HIENO. En varmaan raaski heittää sitä pois ennen kuin viimeinenkin neulanen on karissut maahan =)

Koristeina siinä on kaljapullonkorkkeja ja ketju on tehty oluttölkkien renkaista . Lumena kasvimaan harsoa. On siinä ollut pojalla näpertämistä ;)  Olen ihan otettu siitä että hän on ajatellut äitiä sitä tehdessään. Kiitos, kiitos rakas poikani.

Netistä löysin vielä ohjeita tulevalle vuodelle. (Kuva suurenee klikkaamalla). Näitä kun noudattaa niin ei pitäisi olla hätäpäivää.

Oikein  Hyvää  Uutta  Vuotta  2020  Kaikille !

Joulun lopetus

Meillä jo apulainen on aloittanut joulukuusen riisumisen talteen ensi joulua varten :)

Hyvää Joulua

Oikein Hyvää Joulumieltä Kaikille

Viimehetken askarteluja. Heinäseipäille uusi jouluisempi elämä.

Tänä vuonna en laittanut ollenkaan joulukortteja, KIITOS kaikille niitä minulle lähettäneille. Monen muun tavoin käytin korttirahat hyväntekeväisyyteen..........eli ostin suklaata itselleni, hihihi. Kyllä teki hyvää =D

P.s. Kuusi on vielä pystyssä, mutta kaikki pallot pitkin lattioita =D 

Suuren suurta ja pienen pientä

Juhannukena aloitettu peitto tuli sittenki jouluksi valmiiksi. Peitto on kaksinkertainen sillä virkkasin pyörönä käyttäen vain päättelylankoja ja niitä pienimpiä jämänyssäköitä joita aina kertyy. Nyt minulla on oma painopeitto, sillä painoa tälle tuli 2,7 kiloa :)

Ystäväni ihasteli Virkkausunelmia-lehden poroa, joten pitihän se hänelle joulumuistamiseksi virkata. Sarvet eivät pysyneet pystyssä ja työnsinkin niihin ohuen rautalangat. Ei haittaa kun menee aikuiselle joka ei suuhunsa tätä työnnä ;)

Joulupuu on rakennettu. Muovikuusi joka tiukasti naruilla seinään kiinni. Nyt ei kaadu vaikka "joku" siinä kiipeileekin.  Aamulla oli jo kasa palloja pitkin lattiaa, mutta kuusi on edelleenkin pystyssä. Kun ei ole enää pieniä lapsia leikkimässä joulukuusen ympärillä, niin leikkiköön nuo katit sitten, edes joku.

Hummani hei

Puoli vuotta se vei että sain hummani loppuun asti tehtyä, mutta nyt se on valmis. Humma on aika iso kokoinen ja oikeastaan olen ihan tyytyväinen siihen. Aloitin jollain ohjeella, mutta hukkasin sen ja jatkoin oman pään mukaan.

Vanha tonttutyttö halusi samaan kuvaan, suuria molemmat. Miten onnistuinkin ottamaan näin epäselviä kuvia, vaan mikäpä minulta ei onnistuisi ;D

Vielä piti yksi kettutyttö väkertää joulupukinpussiin, vaan nyt laitan kettulangat vähäksi aikaa piiloon. Jospa pitäis virkkauksista joululoman.

(Kuva netistä)

Nuorempana tuli tehtyä aina kunnon joulusiivous, tässä ajatukseni siitä nykypäivänä. Vähän kun pölyjä sipaisen ja lattian imuroin niin saa piisata

Joulukortteja en tänä vuonna laitellut joten toivotan kaikille rauhallista joulunaikaa näin netin välityksellä.

Ahududun jouluvalmistelut

Vihdoinkin äiti on kaivanut joulutavaralaatikot komeroista ja nyt alkoikin kova työ. Pakko vahtia koko ajan ettei äiti vaan laita niitä takaisin piiloon.

Pienimpiä koristeita äiti laittoi ikkunanväliin eikä niillä pääse enää leikkimään yrityksistä huolimatta. Tosi harmillista.

Kettu kerkesi pujahtamaan vielä joulupukin säkkiin. Ihana kipsinen lappalainen löytyi kesällä kirpparilta yhdellä eurolla. Lappalaiset kuuluu tonttujen kanssa jouluun.

Nyt meillä alkaa jo olla kova kiire, niin paljon on vielä tekemättä. Jouluradio taustalla soimassa helpottaa muutenkin olematonta stressiä ;)

Osataan meidänkin kylällä

Kylän naiset laittoivat ahkerat kätensä töihin ja virkkasivat meille joulukuusen kirjaston eteen. Minä en tähän osallistunut kun on niin paljon omiakin töitä vielä keskeneräisenä. Onhan se hieno, mutta mietin vaan mihin se joutuu joulun jälkeen. Toivottavasti laittavat hyvään talteen muitakin jouluja varten. Siinä on paljon lankaa ja työtunteja yhdessä kasassa.

Minulla on sukulaisten sukat viimeinkin valmiina. Pojantyttäret toivoivat villasukkia ja saamansa pitää. Varastoistani löytyi normaaleja sukkia ja lisäksi tein vielä Nallesta tämmöiset nilkkasukat molemmille. Toisissa yksi koristeraita ja toisissa kaksi, etteivät mene sekaisin.

Vanhemman tytön poikaystäväkin kuulemma tarvitsisi villasukat, tekiskö mummo. No tottakai mummo tekee, sitä vartenhan mummot ovat olemassa =D Nämä ihan 7-veljeksestä että kestävät paremmin. Ensimmäisen kerran tein resorin 3 oikein 1 nurin ja tuli mielestäni siistin näköistä. Käytän tätä resoria jatkossakin.

Vielä on muutama tilaustyö tekemättä.  Milloinkahan ehdin laittamaan omaa jouluani.

Suden tassunjälki

Kuva kauppiaan sivuilta

Lauantaina piti menemäni myyjäisiin myymään, mutta mönkäänhän se meni. Kyyti oli jo luvattu, mutta hänen autonsa sippasi juuri perjantaina. Olisinhan nuo käsityöni saanut rollaattorillakin kuskattua parin kilometrin päähän, mutta pöydän vieminen ei onnistunut. Sen verran olen kuitenkin saanut netissä myytyä, että lahjoin itseäni :)

Olen jo pitkään seurannut Etsyssä Solekorun ihania rouheita koruja. Nyt kun häneltä tuli tämä "Suden tassunjälki" riipus, oli minun PAKKO saada se.  Minulle tulee tuo sinertävä, eikö se ole IHANA. Eihän minulla mitään luottokorttia tai Paypall-tiliä ole joka olisi vaadittu maksamiseen. Minäpä laitoin hänelle viestiä että voinko maksaa tilille tavallisella pankkikortilla ja nyt koru on tulossa , ihanaa. Minusta se on kuin tehty minulle. Käykääpä katsomassa muita Solekorun ihania koruja, suomalaista käsityötä.

Viimevuotiset lahjapaperit on käytetty ja katselin kaupassa uusia papereita. Jos 2 metriä paperia maksaa 2,20-4,50 € niin minusta se on aivan liian kallista. Jostakin on nyt pihisteltävä tuon ostokseni jälkeen ;) Niinpä aloin käärimään pakettejani sanomalehteen ja naruksi muuhun kelpaamatonta lankaa. Minusta ihan hyvän näköisiä. Jos ei jollekin kelpaa, niin olkoon ilman koko lahjaa =D

Nyt on alkamassa sukkaviikot. Sukulaisten sukat ovat vielä lankakerällä, eikä tässä enää virkkaamaan ehdi.

Aloitin joulusiivouksenkin, tyhjensin tämän läppärini roskakorin. Jostakinhan se on aloitettava =D

Kettutyttöjä

Pyydettiin tekemään kaksi kettutyttöä vaaleanpunaisilla mekoilla ja minähän tein. Itse olisin kyllä valinnut eriväriset mekot, mutta tilaajan toive on minulla laki =) Toivottavasti nyt kelpaavat.

Tonttuja on osa jo häipynyt maailmalle, joten teinpä vielä yhden tämmöisissä luonnonväreissä. Olkoon vaikka kotitonttu jota voi pitää esillä muulloinkin kuin jouluna.

Tuli tänään mieleeni vanha hassu juttu. Aikanaan vuorotyötä tekevänä yh-äitinä tyttäreni joutui olemaan paljon eri perhepäivähoitajilla. Siellä sitä oppi paljon uusia asioita ja sanoja joita ei aina ymmärtänyt. Koulun ekaluokalla sitten opettaja oli kysellyt vanhempien ammatteja. Tyttöni ilmoitti ylpeänä : " Äiti on tarjoilija ja isä on rantaleijona". Eipä ollut muitten isillä yhtä hienolta kuulostavia ammatteja ;D Minulla onneksi on hyvin joustava huumorintaju ja nauratti vaan kun kuulin tämän.

Nyt kun ei ole ukkoa, niin hain kaupasta oman mussukan, höppänän jätin vielä sinne.