maanantai 29. helmikuuta 2016

Rankka reissu


Tuli aika muuttaa tytär Outokummusta takaisin Keski-Suomeen. Suunniteltiin että linja-autolla tuodaan se mitä kaksi ihmistä saa kuljetettua ja kaikki loput roskiin. Puhuin asiasta maalausillassa ja eikös yksi nuorempi nainen sanonut, että hän voi lähteä autolla heittämään.

Mistä näitä mahdotoman mukavia ja kilttejä ihmisiä ilmestyykin aina  elämääni. Matkaa tuli yli melkein 750 km, kuski joutui yöpymään hotellissa omalla kustannuksellaanja auttamaan tavaroiden kantamisessa, silti hän ei suostunut huolimaan mitään korvausta minulta, ei edes bensarahoja. Miten voi joku olla näin herttainen ja ihana ihminen.

Iltapäivällä oltiin Outokummussa ja heti alettiin tytön kanssa pakkaamaan ja kantamaan tavaraa roskakatokseen. Olihan sitä roinaa ehtinyt neljässä vuodessa kerääntyäkin. Vasta puolenyön jälkeen ehdittiin nukkumaan. Yöllä alkoi niin mahdoton olkapääsärky ja suonenveto jaloissa, ettei siitä nukkumisesta tullut yhtään mitään. Niimpä nousin jo ennen viittä hinkkaamaa vessaa ja keittiötä puhtaiksi. Olishan se siivoaminen ollut helpompaa, jos olis ollut kunnon välineet, edes lattiaharja käytössä =). Puolenpäivän jälkeen kun kuski saapui, kämppä oli tyhjennetty ja siivottu. En olis kyllä uskonut mihin ihminen tarvittaessa repee, mutta tulihan se tehtyä.


Uskomaton määrä tavaraa kyllä mahtuu yhteen pikku-autoon. Kahden ison patjan lisäksi vielä mahtava määrä kasseja ja pusseja ja yksi neitokainenkin sekaan. Olihan tuolla takana ehkä vähän ahdasta, kun syliin laitettiin vielä laatikollinen niitä kaikista särkyvimpiä tavaroita =)

Itse matkahan meni mukavasti, kun kaikilla vähän karjalaista verta suonissa. Puhua kälätettiin ja naurettiin taukoamatta mennen-tullen. Ei meiltä jutut ainakaan kesken loppuneet =) 

Vaan kun kotia päästiin alku-illasta, niin suoraan sänkyyn ja kylläpä uni maittoi. Onneksi tuo muutto on nyt onnellisesti takanapäin.

P.s. Kyllä kannatti äidin mennä siivoomaan. Yhdestä unohtuneesta kirjekuoresta löytyi rahaa 50€ ja toisesta 50€ lahjakortti ruokakauppaan. Ei hassumpi saalis =)


maanantai 22. helmikuuta 2016

Akka ja kissa


Sunnuntaina on niin mukava käydä maalaamassa. Meitä ei ole kuin kaksi naista siellä ja huomattavasti helpompi keskittyä omaan työhönsä kun ympärillä ei ole muuta hälinää. Aikaakin voi käyttää juuri niin pitkään kuin itse viitsii ja valmista tulee nopeammin. Välillä keitellään kahvia ja syödään eväitä ja jutellaan hyvinkin henkilökohtaisia asioita.

Tämän vuoden aiheeksi annettiin kukka- tai kissataulu. Minähän en kukkia ala maalailemaan, mutta kissa löytyy melkein joka työstäni =) Kappas vain taas tuli uusi akka ja kissa kuva. Omasta mielestäni tämä olis nyt  valmis, mutta opettaja taitaa vielä löytää jonkun korjattavan kohdan. Yleensä niin käy sunnuntain maalailujen jälkeen =D

Viereisessä huoneessa on matonkutojia ja muutama siinä kävi meitä katsomassa. Eräs heistä sanoi tunnistavansa tyylistä minun työni. Olin oikein mielissäni. On itsellä vähän tunne, etten ole vielä löytänyt sitä omaa tyyliäni ( paitsi kissa joka kuvassa), mutta taitaa nämä tämmöiset kuvat olla sitä parasta omaa annettavaani.

Uusi kissakuva on jo työn alla, toivottavasti ehdin senkin saada vielä valmiiksi ennen opiston kauden loppua.

lauantai 20. helmikuuta 2016

Sukkia ja kukkia


Niskajumi helpotti sen verran, että voin taas vähän neuloa. Kyllä se onkin vaihteeksi mukavaa. Korista löytyi vajaita 7-veikan keriä ja yhdistelemällä niistä sai ihan naisten sukat aikaiseksi. Laitoin näihin 1+3 kerrosta varteen. Pitkää pätkää ei jäänyt kumpaakaan, mutta sukkiin päätyy nekin. Meillä ei langanpätkiä roskiin heitellä, kaikki hyödynnetään =)

Tyttäreltä sain joululahjaksi kiinalaiset muovijalat. Aika pienet kumminkin, ihan sukan pingotukseen niitä ei voi käyttää kuin nuorten sukkiin. Ennestäänhän minulla on miehen pää, joten paljon ei enää puutu, etteikö ole kohta koko mies. Hyvä mies onkin, aina samaa mieltä kanssani, eikä häivy viikonloppuisin kaljalle =)


Harvoin olen kaupoissa Päivänsinen siemeniä nähnyt, enkä koskaan vaaleanpunaisia . Mustankissan tytär oli näitä löytänyt ja laittoi minullekin tulemaan, aivan ihanaa. Miten hän muistikin, että minä niin rakastan näitä.
Rakkaus juontaa ihan sieltä lapsuudesta.  Äidillä kasvoi aina pääsiäisenä Tulilatva, keväällä Kloksi ja kesällä Päivänsineä. Vaikkei paljon ole hyviä muistoja lapsuudesta, niin nämä ovat jääneet mieleen ja näitä muistoja pyrin vaalimaan.

Yleensä kerään siemeniä Päivänsinestä ja kasvatan uutta niistä, mutta viime syksynä pakkanen ehti ensin ja luulin jo jääväni ilman tätä kukkaa. Sitä mukavampi oli nyt saada näitä. Täytyy vaan katsoa sopiva ajankohta ja paikka kasvulle. Siinä onkin vähän ongelmia, kun nuo tuholaiset tahtoo syödä kaikki kukkani. Nytkin on raiheinää ja kissanohraa ikkunalla, mutta siitä huolimatta on pitänyt repiä kaktukseni melkein kuoliaaksi. Kai se on tuo kielletyn hedelmän maku niin viekoitteleva.

Täällä satelee tihkuräntää, mutta mukavaa viikonloppua kaikille siitä huolimatta ♥

maanantai 15. helmikuuta 2016

Kaipuuta etelään


Apinoilla on kylmä ja etelään pitäisi päästä. Ei vaan noussut matto lentämään vaikka kuinka odottelivat. Taisi olla liikaa painoa.


Etelänlämpöön tekee mieli itselläkin. Nuorena naisena matkustin monta kertaa Sisiliaan Taormiinaan. Ihanan romanttinen paikka ja vielä on tallella muistot.  Kerran olin paikalla kun Etna purkautui voimallisesti ja muutama turistikin siinä kuoli. Kotiväki luuli tietenkin minunkin menehtyneen, siihen aikaan kun ei vielä ollut kännyköitä. joilla rauhoitella sukua.

Olen saanut avaimet Kansalaisopiston tiloihin, joten vietimme erään ystävän kanssa Ystävänpäivänä melkein 5 tuntia maalailemassa. Taulu tuli valmiiksi, mutta niin oli illalla selkäkin jäykkänä ja kipeänä =)  Kuva vääristää taas värejä aikalailla, harmi. Näkymä on kuitenkin Taorminasta Etnalle ja sen ääressä voin haaveilla ja muistella.

Meillä eletään hermostuttavia aikoja. Tyttären vuokrasopimus Outokummussa umpeutuu kuun lopussa, eikä uutta asuntoa Jyväskylästä vaan ole löytynyt. Tokihan suurella rahalla saisi vaikka minkälaisen asunnon, vaan kun ei ole niitä suuria rahoja. Kuukauden päivät hän on jo pyörinyt minun nurkissani, mutta muuttokuorma tänne ei kyllä mahdu millään. Saas nähdä miten tässä vielä käy.

lauantai 13. helmikuuta 2016

Pataleipää


Että ihminen yli kuuskymppisenä leipoo elämänsä eka leivän, niin se on jo saavutus =)
Pataleivän helppoutta on niin kehuttu ja pitihän minunkin kokeilla, eikä ollut vaikeaa. Paljon ei tarvi perusleipään aineksia.

3,5 dl vettä
1/2 tl kuivahiivaa
1 tl suolaa 
7 dl vehnäjauhoja

Annoin taikinan muhia vuorokauden ja paistoin puoli tuntia. Vähän pidempään olisi saanut olla uunissa. 
Sen verran hyvää oli, että laitoin jo uuden leivän tulolleen. Tietenkin heti pitää kokeilla omia variaatioita, joten pistin osan sämpyläjauhoja ja lisäsin viipaloituja oliiveja. Saas nähdä onnistuuko.
Näinköhän minustakin tulee vielä leipuri =)   



Sain Koukussa neulomiseen blogin Hannalta arvontavoittona huivilankaa ja ohjeen. Aivan ihanan väristä, kiva tehdä välillä muutakin kuin punaista. Tästä tulee kyllä huivi ihan itselle. Suuret kiitokset Hannalle, tykkään tästä oikein kovasti ja koitan saada huivin tehtyä jo täksi kevääksi. Riippuu ihan siitä antaako niskajumi periksi vai vieläkö pahenee neulomisesta.

Seikkaileva ärrä-pakettikin on löytynyt. =) Kaksi  viikkoa ehti kissa olla juoksullaan. Tuollahan se makoili meidän ärrällä saapuvien hyllyssä, jospa kohta osais mennä oikeaan osoitteeseenkin. Yritän olla ymmärtäväinen, sillä tiedän tuttavien puheista kuinka mahdottomasti noilla ärrän myyjillä on tekemistä ja muistamista. Ihmisiähän ne on ärrän myyjätkin, eikä mitään muistirobotteja =)

Oikein hyvää huomista ystävänpäivää kaikille ♥


tiistai 9. helmikuuta 2016

Pipo ja pesä


VillaNanna laittoi jakoon ylimääräisiä asusteitaan ja minulle tuli tämä punainen pipo. Pipo on jo korkattu käyttöön ja malli on hyväksi havaittu pyöräillessä, suojaa korviakin . Kuva on huono kännykällä näpsästy, mutta pipo on käsin neulottu ja istuu hyvin päässä. Hieno hirvikuvio ei näy kunnolla kuvassa, sitä ajattelin myöhemmin käyttää mallina sukanvarteen. Kiitokset VillaNannalle

VillaNanna esittelee blogissaan hienoja tuunausideoita, kannattaa käydä kurkkaamassa.


Sain jouluna herkkukorin ja meillähän ei korit kauaa tyhjänä seiso, vaan heti ne valloitetaan parempaan käyttöön. Tytär laittoi sinne vielä pienen tyynyn ja ympärille vanhan villapuseron. Nyt se on niin suosittu pesä, että välillä  ihan tapellaan kenen vuoro on nukkua siellä. Voisimpa itsekkin ryömiä tuommoiseen pesään =)


Tänä vuonna en taida lähetellä Ystävänpäiväkortteja, mutta Sevettijärvelle laitoin kortin menemään. Jos paketti täytyy hakea 150 km päästä, niin on kyllä turhan pitkä matka. Tiedä sitten auttaako tämä kamppanja yhtään mitään, mutta ompahan ainakin yritetty.

Minä niin hehkutin ärrä-pakettia vähän aika sitten, mutta alkaa usko mennä siihenkin. Yli viikko sitten laitoin paketin lähtemään, mutta missä lie seilaa. Perille ei kuitenkaan ilmeisesti ole mennyt, ei ainakaan näy paketin seurannassa. Kai se on kohta hommattava hevonen ja lähdettävä itse viemään pakettinsa niin kuin ennen vanhaa.

Taidan olla tällä hetkellä vähän pahalla päällä, mutta huomenna on päivä uus ja uus mieliala =)

torstai 4. helmikuuta 2016

Pelihimo


Olkapää vaivaa aina vaan, niin ettei neulomisesta tule yhtään mitään. Onneksi jonkun verran voi virkata kuitenkin, sillä kädet ristissäkään ei voi olla. Nämä kissat yritin tehdä oikeiden kissojen mallin mukaan, joten värityskin on aika hassu.

Harmittaa niin vietävästi kun hiekottivat mun kulkureitit laidasta laitaan. Pari kertaa olen kylälle mennyt potkurin kanssa ja jyrskyttänyt siellä soran keskellä, ei luista ei. Välillä kantanut potkuria kasseineen päivineen ja siitähän mun kipeä olkapää onkin oikein ärtynyt. Eikö nuo miehet ymmärrä, että mummoille pitäis jättää potkuttelukaista edes toiselle laidalle. Itse liikkuvat autoilla, joten eivät tajua tämmöisiä hienouksia.


Vaan pelihimostahan minun piti kirjoittaa. On se kamala tauti. Vähän säälittää kun katselee kaupassa noita mummoja ja pappoja jotka hakkaavat pienen eläkkeensä Yksikätiseen rosvoon. Samoin nuoret, jotka istuvat kaikki vapaa-aikansa tietsikalla pelaamassa, oma tytär kuuluu näihin. Itse olen yrittänyt vältellä kaikenlaista pelaamista, mutta kuinkas sitten kävikään.

Joulun alla ostin tämmöisen pienen halvan tabletin, kun pelkäsin että tämä koneeni hajoaa juuri joulunpyhinä. Ompahan jonkunlainen varakone, jolla pääsee nettiin.

Tytär "viheliäinen" meni ja asensi tähän kissanhoitopelin ja minä olen koukussa. Onneksi tämä senttän on ilmainen peli. Peli toimii kuten Tamagotchit aikanaan. Kissoilta saa kaloja, kun niitä syöttää ja hoitaa ja ottaa kuvia kissa-albumiin. Näillä kaloilla voi sitten ostaa uusia leluja ja parempaa ruokaa.
Minunhan pitää nyt sitten aamulla ensimmäiseksi, illalla viimeiseksi ja pitkin päivää katsoa , että kissoilla on kaikki hyvin. Jos ei kissoja hoida, ne karkaavat kaikki pois. Ihan älytön peli, mutta koukuttaa =D

Yöllä tietenkin pitää viimeiseksi vielä pelata jonkun aikaa koneella Mahjongia, muuten ei tule uni =)
Mitenkäs teillä muilla, onko pelihimo iskenyt ?