Tuli aika muuttaa tytär Outokummusta takaisin Keski-Suomeen. Suunniteltiin että linja-autolla tuodaan se mitä kaksi ihmistä saa kuljetettua ja kaikki loput roskiin. Puhuin asiasta maalausillassa ja eikös yksi nuorempi nainen sanonut, että hän voi lähteä autolla heittämään.
Mistä näitä mahdotoman mukavia ja kilttejä ihmisiä ilmestyykin aina elämääni. Matkaa tuli yli melkein 750 km, kuski joutui yöpymään hotellissa omalla kustannuksellaanja auttamaan tavaroiden kantamisessa, silti hän ei suostunut huolimaan mitään korvausta minulta, ei edes bensarahoja. Miten voi joku olla näin herttainen ja ihana ihminen.
Iltapäivällä oltiin Outokummussa ja heti alettiin tytön kanssa pakkaamaan ja kantamaan tavaraa roskakatokseen. Olihan sitä roinaa ehtinyt neljässä vuodessa kerääntyäkin. Vasta puolenyön jälkeen ehdittiin nukkumaan. Yöllä alkoi niin mahdoton olkapääsärky ja suonenveto jaloissa, ettei siitä nukkumisesta tullut yhtään mitään. Niimpä nousin jo ennen viittä hinkkaamaa vessaa ja keittiötä puhtaiksi. Olishan se siivoaminen ollut helpompaa, jos olis ollut kunnon välineet, edes lattiaharja käytössä =). Puolenpäivän jälkeen kun kuski saapui, kämppä oli tyhjennetty ja siivottu. En olis kyllä uskonut mihin ihminen tarvittaessa repee, mutta tulihan se tehtyä.
Uskomaton määrä tavaraa kyllä mahtuu yhteen pikku-autoon. Kahden ison patjan lisäksi vielä mahtava määrä kasseja ja pusseja ja yksi neitokainenkin sekaan. Olihan tuolla takana ehkä vähän ahdasta, kun syliin laitettiin vielä laatikollinen niitä kaikista särkyvimpiä tavaroita =)
Itse matkahan meni mukavasti, kun kaikilla vähän karjalaista verta suonissa. Puhua kälätettiin ja naurettiin taukoamatta mennen-tullen. Ei meiltä jutut ainakaan kesken loppuneet =)
Vaan kun kotia päästiin alku-illasta, niin suoraan sänkyyn ja kylläpä uni maittoi. Onneksi tuo muutto on nyt onnellisesti takanapäin.
P.s. Kyllä kannatti äidin mennä siivoomaan. Yhdestä unohtuneesta kirjekuoresta löytyi rahaa 50€ ja toisesta 50€ lahjakortti ruokakauppaan. Ei hassumpi saalis =)
Huh mikä homma teillä on takana.
VastaaPoistaIhanaa kun on ihmisiä jotka auttaa ♡
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Sitä siivoomista sitten piisasikin, sillä kunnon nörtillä ei aikaa semmoiseen ole liiennyt =D
PoistaOnpa ollut iso projekti. Ihana tuo ystäväsi todella.
VastaaPoistaMinäkin olin eilen Outokummussa Mimosan kanssa katsomassa Simo-taikurin esitystä.
Minulta jäi Outokumpu näkemättä, sillä ruokakin tilattiin pizzeriasta kotiin kuljetuksella. Ei siinä ehtinyt välillä ulkoilemaan =)
PoistaHyvä, että muutto on takana päin. Ihanat ihmiset yleensä löytävät ne toiset ihanat :)
VastaaPoistaMinun kohdalleni näitä ihania ihmisiä on viime vuosina osunut enemmän kuin yhdelle ihmiselle sallitaankaan =)
PoistaAuttamisesta tulee kaikille hyvä mieli, autettaville ja auttajille. Ehkäpä voit korvata vaivat vaikka apinalla :D
VastaaPoistaHänelläkin on muutto edessä keväällä, joten enköhän minä jotain keksi millä "kostan" =)
PoistaMuutto takana, nyt voi huoletta HUOKAISTA JA RENTOUTUA.
VastaaPoistaMukavaa kun löyttyy vielä ihmisiä jotka ovat valmiita auttamaan. Täältäkin suuri kiitos avustajalle =))
Nyt ei jaksa kuin levätä. Kunhan likka saa oman asunnon, niin sama ruljanssi uudestaan, mutta paljon helpommalla kun tavarat on jo kertaalleen katsottu, eikä tarvitse jälkiänsä siivota. Jouduttiin tuomaan tytön tavarat minun luokseni, kun ei asuntoa ole vielä saatu hänelle, tiukassa tuntuu vuokra-asunnot olevan.
PoistaNo huhhuh mikä projekti teillä oli. Onneksi kaikki ohi ja onnellisesti.
VastaaPoistaTänään olikin sitten niin paikat kipeenä, että hyvä kun selvisin kaupasta takaisin kotiin. Niin särki selkää ja reisilihaksia, että hyvä etten alkanut parkumaan tuolla ulkona =D
PoistaMuutot on aina kovia hommia vaikka olisi pienikin talous..sitä tavaraa vaan tahtoo kertyä. Minäkin olisin tullut mieluusti apuun jos olisin sattunut tyttären luona olemaan. Harvoin tosin tulee siellä käytyä, kun Oulustakin käsin Outokumpu mutkien takana ainakin julkisilla kuljettaessa. Onneksi käyvät pikkuautollaan Oulussa aina silloin tällöin.
VastaaPoistaPientä tämä oli siihen verrattuna, mimmosessa muutossa olin lapsena mukana. Kainuun pikkukylästä muutettiin Kemijärvelle junalla. Vähänkös oli kiire nostella huonekalut sun muut tavaravaunuun seisokin aikana. Minun vastuullani oli 5 litran mustikkahillopurkki ja tietenkin se Rovaniemen kohdalla lipesi otteestani ja särkyi junan lattialle. En muista enää kuka sen sitten siivosi =D
Poista:D ..Minä asuin kolme eka vuotta Kemijärvellä. 1958-1961. Oisko asuttu siellä yhtäaikaa. mulla on hämäriä muistoja sieltä Valion Baarista, jossa käytiin jätskillä ja oravista jotka hyppeli meidäm pihapuussa.:) Sitten muutimme Roihin ja päivälleen 1986 tasan kolmekymmentä vuotta sitten Ouluun.
PoistaÄiti asui noihin aikoihin Kemijärvellä vähän aikaa ja minä asuin isän luona Pohjanmaalla. Kävin vain muutaman kerran lomilla siellä, enkä muista kuin pihalla olleen maakellarin sieltä (ja sen rikki menneen mustikkahillopurkin). Olin aika pieni silloin vielä.
PoistaIhana että apua ilmaantui noin vain. Muuttaminen on raskasta... Vaikka muuttaisi saman talon toiseen rappuun. Nimimerkillä kokemusta on. :)
VastaaPoistaTuttua puuhaahan tuo on, lapsena ollessani muutettiin vähintään kerran vuodessa uudelle paikkakunnalle. Tuli opeteltua pakkaamisen niksit jo lapsena =)
PoistaMukava kun muuttonne sujui hyvin.
VastaaPoistaKun olis ollut enemmän aikaa, niin ei olis mitään valittamista. Vanhat käyttämättömät lihakset vaan ei tykänneet kiireestä, mutta kyllä nekin levolla paranee =)
PoistaOnneksi avuliaita ihmisiä on vielä olemassa. Nyt ei kannatakaan purkaa laatikoita, jos uusi muutto on kohta taas edessä.
VastaaPoistaMeillä tavarat tuppaavat lisääntymään, kun nuoriso muuttaa. Ylimääräiset tavarat jätetään äidille ja isälle kaiken varalta.
Meillä tehdään juuri päinvastoin =D Olen ottanut kaikki vaatetavarat pyykkiin , astiat tiskiin ja petitavarat ovat ulkona pakkasessa, kaiken varalta =D En halua mitään mönkiviä, luikertelevia tai lenteleviä omien tavaroitteni sekaan. Aikanaan saan toivottavasti tyhjennettyä omia astia- ja linnavaatevarastojani tytön kämppään.
PoistaKyllä se muutto on aina raskasta, mutta kiva kun sait apua noin upealla tavalla! Pitäisi kyllä muuttaa useammin niin menisi turhia roinia roskiin ;) Käypä kurkkaamassa ystäväni blogia http://tepelius.blogspot.fi/
VastaaPoistaSinne on kotiutunut yksi tekemäsi apina :)
Siellähän se olla möllötti =) Liityin samalla ensimmäisenä lukijaksi.
PoistaPääsi hyvään ja rakastavaan kotiin :) Mä en ymmärrä tosta lukija-hommasta mitään, vaikka mun sivuilla on 9 lukijaa...tosin suurin osa niistä taitaa käydä mun blogissa äärimmäisen harvoin, heh.
PoistaNiin ja piti vielä sanoa, että olipa kiva ylläri nuo löytyneet rahat ja lahjakortti :) Tulivat varmasti tarpeeseen.
VastaaPoistaRahat annoin tytölle, mutta lahjakortin otin "siivouspalkkaa" =D
PoistaTässä tapauksessa ei siis pätenyt se vanha sanonta "löytäjä saa pitää" ;)
PoistaOlipa tosi ystävällinen ja auttavainen ihminen, hatunnosto hänelle. :) Pienikin muutto on rankkaa. Teidän ei kai tarvinnut sentään huonekaluja kannella, kun henkilöautoon mahduitte. Mekin ollaan viime vuosina autettu tytön muutoissa useamman kerran, mutta sitä kammolla ajattelen, jos/kun pitää muuttaa kerrostaloon omakotitalosta.
VastaaPoistaMaailmasta löytyy ihaniakin ihmisiä ♥
PoistaTyttö on asunut Outokummussa 4 vuotta ilman yhtään huonekalua. Patjat, tietokone ja kaikki lattialla =). Sentään keittiössä asunnon tiskipöytä ja hella, jotain korkeampaakin tasoa =)
Oot sinä ihana äiti!
VastaaPoistaPassannut iltatähteni pilalle =)
PoistaMitäpä sitä äiti ei tekisi lapsensa avuksi:)
VastaaPoistaOlet ollut reipas ja hienoa, että sait kuskin vapaaehtoisena. Harvinaisen epäitsekästä<3
Aivan ihanan uuden ystävän sain Kansalaisopistossa ja vaikka ikäero on yli 20 vuotta, niin ajatusmaailma on aikalailla samanlainen. Kyllä kannatti mennä tänäkin vuonna maalailemaan =)
Poista