Syyskauden töitä

En tiedä mikä näissä viehättää, mutta tykkään maalata juuri näitä mummoja ja pappoja ja mielellään vielä kissan kanssa. Tätäkin mummelia rukousnauhansa kanssa olen tehnyt hartaudella ja ajatuksen kanssa. Eräs maalaajakaveri sanoi että olen maalannut oman tulevaisuudenkuvani =)

Turkinmatkoilla pyrimme pääsemään aina samaan hyväksi koettuun hotelliin ja se tuntuukin kuin omalle mökille tulisi. Talon tavat ovat valmiiksi tutut ja osittain tutulta henkilökunnalta saa aina erikoispalvelua. Hyvin muistavat monenkin vuoden jälkeen  ja lämpimästi vastaanottavat.

Päivittäisellä "kauppamatkalla" kuljemme tämän nurkkauksen ohi ja kun siitä tuli kerran kuva napattua, niin ikuistimpa sen vielä tauluna seinälle muistoksi. Kissojahan siellä näkee kaikkialla, joten piti tähänkin kissa tehdä =)

Ahududun "telkkariin"  on normaalien tinttien ja varpusten lisäksi tullut uusi esiintyjä. Tässä sitä onkin ollut ihmettelemistä katilla. Ikkunan läpi sain napattua kuvankin, muuten säikkyy ja lentää pois.

Ahududulla on normaalia pitempi häntä ja tässä kännykällä näpätyssä kuvassa se näyttää vielä pitemmältä. Ihan hassu kissa ja kuva =)

Harvinainen vieras

Sunnuntaina jo kuuntelin outoa linnunlaulua, mutta maanantaina sen vasta onnistuin näkemään - sinirinta. (Kuva netistä) Netin tietojen mukaan laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi ja esiintyy vain tunturilapissa. Senpä vuoksi ilmoitinkin havainnosta Lintujen kevätseurantaan.

Siinä se reppana etsi siemeniä pensaan alta lumisateessa. Hätistin sen kuitenkin pois, sillä oli aivan liian helpossa paikassa kissojen saalistaa. Olisi ollut aivan kamalaa, jos minun kattini olisivat sen suuhunsa tuossa popsineet. Toivottavasti löysi turvallisemman ruokailupaikan.

Paistaa meillä välillä aurinkokin, eikä tämä kukka näytä välittävän yöpakkasista eikä lumisateesta. Uusi apinakin piti virkkailla pienen 2 vuotiaan pojan syntymäpäivälahjaksi. Tosi mukavaa, että pojille ostetaan lahjaksi muutakin kuin niitä tavanomaisia autoja ja pyssyjä. Kyllä pojatkin kaipaa unikaveria illalla viereensä.

Yritin vähän sukkaa kutoa, vaan eipä ole minusta enää kutojaksi. Vajaan tunnin kudoin ja iltasella olikin sitten jo niin vietävänmoinen särky niskassa ja käsivarressa. Ei tunnu mitkään rasvat ja dropit auttavan. Täytyy tyytyä vain virkkailuun jatkossa, se ei onneksi tee paikkoja kipeäksi.

Hullu akka pelastustehtävissä =)

Meidän talon suuret ikkunat ovat turmiollisia pienille linnunpoikasille. Vähän väliä niitä kopsahtelee ikkunaa vasten, eikä auta vaikka pitäisi verhoja edessä.

Tässä koneella istuessani kuului kaksi peräkkäistä kopsausta ja kun syöksyin katsomaan, kaksi pientä poikasta makasi pökerryksissä pihalla. Maija valppaana tyttönä oli tietenkin heti paikalla ja oli napannut toisen jo suuhunsa. Otin linnun kuitenkin pois ja nostin kukka-amppeliin. Siinä se vähän aikaa nökötti ja pyrähti sitten reippaasti lentoon. Tämä oli kyllä minusta ihme ♥

Nostin toisenkin turvaan, mutta se pyrähti melkein heti lentoon ja suoraan naapurin ikkunaan.   Me Maijan kanssa kilpaa perässä.  Siinä se nökötti ikkunalaudalla aivan pyörryksissä. Eihän sitä voinut tuohonkaan jättää, vaan vein sen kauemmaksi koivunoksalle, josta se vähän ajan päästä nousi siivilleen. Päivän hyvä työ tehty ja hyvä mieli =)

Siinä kaatosateessa lyhyessä yöpaidassani pelastustehtävissä pyllistellessäni ei muistunut mieleenkään, että eihän minulla ollut alushousujakaan jalassa. Taisi maine kasvaa taas , hihi =)

Uusia naapureita

Pikkulintuja ajattelee aina suloisina livertelijöinä, mutta melkoista julmuutta löytyy sieltäkin.

Ensimmäinen tinttipari piti pesää vain pari päivää ja lähtivät sitten etsimään rauhallisempia maisemia. Viikon päästä ne olisivat palanneet, mutta samana päivänä oli pihalle tullut myös kirjosieppo-uros. Pesäpöntöstä alettiin käydä melkoista taistelua. Siinä höyhenet vain pöllysi kun linnut hakkasivat toisiaan. Lopulta kirjosieppo voitti ja sai pesän itselleen. Aika kiukkuinen sieppo olikin. Muutamana päivänä se kävi tappelemassa ikkunastani näkyvän peilikuvansa kanssa. Pelkäsin, että ikkuna hajoaa kun se hakkasi nokallaan ja siivillään lasia. Välillä istahti ikkunalaudalle tuijottamaan äkäisesti sisälle.

Lopulta se sai houkuteltua itselleen naaraan, mutta kohteli sitäkin huonosti. Ajoi takaa puussa ja kun naaras yritti tulla pesästä ulos, uros ei päästänyt sitä. Ihan hullu lintu, jolle lopulta kävi huonosti.  Eräänä aamuna se löytyi kuolleena rappusiltani. 

Syyllinen lienee tässä. Tummempi Mausu on kiltti kissa, joka ei lintuja jahtaa, mutta Maija on kytiksellä jatkuvasti, eikä sitä saa siitä opetettua pois.

Naaras lintu äänteli yksinään niin surullisesti, että minullakin tuli tippa silmään. Olin jo kovin huolissani, kunnes hain  tietoa netistä ja tässä suora lainaus Wikipediasta :

 "Kirjosieppokoiraalla voi olla kaksi naarasta. Ensimmäisen naaraan saatuaan ja pariteltuaan, se laulullaan houkuttelee toiselle kololle tai pöntölle toisen naaraan, jonka kanssa pariteltuaan se palaa ensimmäisen naaraan luokse, ja osallistuu sen kanssa poikasten hoitoon. Toisen naaraan luo se voi poiketa silloin tällöin, mutta osallistuu harvoin sen poikasten hoitoon. Naaraiden väliä voi olla satoja metrejä, jopa kilometri."

Siis huono isä, ottaa kaksi vaimoa ja huolehtii vain toisista lapsistaan. No, onhan näitä tämmöisiä ihmismaailmassakin.

Enkä niin mahdottomasti enää säälinyt, kun luin vielä seuraavan :

" Pienestä koostaan huolimatta kirjosiepolla on karski luonne. Usein kirjosieppokoiras tai koiras ja naaras yhdessä onnistuvat karkottamaan jo pöntössä hautovan tiaisparin pois ja hylkäämään munapesänsä. Usein pöntön sisällä syntyy verisiä tappeluja, ja joskus toinen osapuoli kuolee vammoihin. Sekä kirjosieppoja että tiaisia on löydetty vainajina. Onnistuneen karkotuksen jälkeen kirjosiepponaaras rakentaa pesän tiaisen munapesän, joskus harvoin jopa pienten poikastenkin päälle."

On se vaan aika julmaa noitten pienten laululintujenkin elämä.

Onneksi meillä on vielä tallella Eetu-koiran tavarat. Naapurit vähän katsoivat kummeksien, kun virittelin koiran kauluria puuhun, mutta tämä olikin nerokas keksintö. Maija jo kerran kävi kokeilemassa ja oli hölmistyneen näköinen, kun ei päässytkään eteenpäin. Emolintu on jo löytänyt uuden kiltimmän kumppanin ja ahkerasti ne jo rakentelivat  pesää tänään välittämättä tästä tuulessa heiluvasta ja kiiltelevästä hökötyksestä. Se saa olla siinä niin kauan , kunnes poikaset ovat lentäneet pesästään.

Minua on vaivannut koko päivän mahdoton pullanhimo, joten alanpa tästä leipomaan mustikkapiirakkaa =)