Sunnuntaina jo kuuntelin outoa linnunlaulua, mutta maanantaina sen vasta onnistuin näkemään - sinirinta. (Kuva netistä) Netin tietojen mukaan laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi ja esiintyy vain tunturilapissa. Senpä vuoksi ilmoitinkin havainnosta Lintujen kevätseurantaan.
Siinä se reppana etsi siemeniä pensaan alta lumisateessa. Hätistin sen kuitenkin pois, sillä oli aivan liian helpossa paikassa kissojen saalistaa. Olisi ollut aivan kamalaa, jos minun kattini olisivat sen suuhunsa tuossa popsineet. Toivottavasti löysi turvallisemman ruokailupaikan.
Paistaa meillä välillä aurinkokin, eikä tämä kukka näytä välittävän yöpakkasista eikä lumisateesta. Uusi apinakin piti virkkailla pienen 2 vuotiaan pojan syntymäpäivälahjaksi. Tosi mukavaa, että pojille ostetaan lahjaksi muutakin kuin niitä tavanomaisia autoja ja pyssyjä. Kyllä pojatkin kaipaa unikaveria illalla viereensä.
Yritin vähän sukkaa kutoa, vaan eipä ole minusta enää kutojaksi. Vajaan tunnin kudoin ja iltasella olikin sitten jo niin vietävänmoinen särky niskassa ja käsivarressa. Ei tunnu mitkään rasvat ja dropit auttavan. Täytyy tyytyä vain virkkailuun jatkossa, se ei onneksi tee paikkoja kipeäksi.
Minä virkkaan kesällä mielelläni. En tiedä mistä johtuu, oisko kun langat eivät villasia vai mikä siinä on :)
VastaaPoistaVirkkaus on helpompi kuljettaa mukanakin, koukku vie pienemmän tilan kuin puikot ;)
PoistaVirkkaaminen ei tosiaan rasita käsiä yhtään niin paljon kuin kutominen.
VastaaPoistaIhana apina, pikkuinen varmasti ilahtuu lahjasta.
Mukavaa tiistaita Sude ❤️
Neuloessa käsivarteen tulee pienenpieni kiertoliike ja siitä minun kroppani ei tykkää. Onneksi virkaaminen sujuu vielä
PoistaYhden kerran olen sinirinnan nähnyt. Apinassa on ilmiselvästi kasvitieteilijän ainesta. Moni sydänvaivoista kärsivä on kertonut, että virkkaaminen ei rasita sydäntä, mutta neulominen rasittaa. Näin kerran kuvan, jossa neuloja lepuutti kyynärvarsiaan tyynyllä neuloessaan.
VastaaPoistaMinulla on neuloessa kyynärpäät tuolin käsinojilla, virkkaamista voin tehdä missä vain. Neulominenkin onnistuu kun aloittaa ihan pienillä hetkillä ja pitentää aikaa pikkuhiljaa. Periksi ei anneta =)
PoistaMinäkin olen huomannut, että virkkaus sopii paremmin kun on noita vaivoja.
VastaaPoistaIhana apina ja kyllä pojatkin pehmoista pitää, onneksi =))
Minun pojallani oli pienenä iso nukke, Toitoipoika nimeltään. Hän hoiti sitä monta vuotta, eikä miehisyys ole kärsinyt siitä tippaakaan. Nyt hän on huolehtivainen ja hyvä isä tytöilleen. Enemmän pehmoja ja nukkeja pojillekin.
PoistaOn tainnut sinirinta levähtää pihallasi muuttomatkallaan. On se kaunis lintu. Ja teilläkö jo skillat kukkivat. :) Meillä satoi eilen sellaisen lumikerroksen, että ei ole vieläkään sulanut. :(
VastaaPoistaEmpä ole ennen sinirintaa nähnyt. Lunta ja rakeita meilläkin on satanut ihan päivittäin, mutta iltaan mennessä onneksi sulaa pois, eikä tämä kukka näytä välittävän siitä, onneksi.
PoistaNiin kaunis lintu. Toivottavasti löysi tiensä oikeaan paikkaan.
VastaaPoistaEi ainakaan kissan suuhun, sillä pihalta ei ole löytynyt sinisiä höyheniä =)
PoistaKiva kun hoksasit että oli oudompi laulaja. Kaunis tuo onkin.
VastaaPoistaTulee seurattua aika paljon lintujen puuhia ja kyllähän se silmään pistää kun on sininen rinta. Ei sitä monella linnulla olekkaan
PoistaUpea vieras! Olisipa ihanaa itsekin joskus bongata tuommoinen komistus. Apinaherra on kerrassaan hurmaava.
VastaaPoista