Muutaman vuoden olen jo suunnitellut tämän taulun tekemistä ja nyt sen sain aikaiseksi. Kokoa 50x70, pientä vaille valmis. Vähän on vielä fiksaamista.
Kierrellessäni Keski-Turkissa noin 30 vuotta sitten näin paljon tämmöisiä köyhiä maalaislapsia leikkimässä teillä. Olisin halunnut kuvata heitä, mutta siinä vaiheessa kun sain kameran esille ei missään näkynyt yhtään lasta. Kovin nopeasti menivät piiloon. Liekö syynä ollut taikausko. Siihen aikaan Turkin maalaisväestö oli hyvin taikauskoista. Jopa entinen mieheni uskoi yöaikaan hautausmaalla liikkuviin kuolleitten henkiin. Nykyään tilanne on varmaan jo muuttunut ainakin jonkin verran.
Minulla on tapana antaa maalaamilleni hahmoille nimi ja hän on Jusuf, pieni kurdipoika. Edesmenneen pikkuveljeni Jussin muistoksi. Hänkin oli joskus tuommoinen tummatukkainen napero.
h u o k a u s !!!
VastaaPoistavau!
miten kaunis!,ihana! taulu!
Olet Sinä SUDE!!! TAITAVA!
Mukavaa viikkoa!,Sinulle Sude!
Tämä on niin mukava harrastus, tulee lähdettyä ulos ihmisten ilmoille. Meillä on niin kiva porukka maalailemassa opistossa.
PoistaKaunis. Panisin heti seinälle.
VastaaPoistaKiitos. Osa tämän harrastuksen viehätystä on että saa kehuja =) Ei kissakaan kiitoksella elä, mutta on se tärkeä osa elossa viihtymistä.
PoistaKehuin taulusi jo toisella sivulla, mutta kehun edelleen! Osaat mielettömän hyvin saada keltaisen sävyt näyttämään juuri siltä, kuin oletan niiden Turkissakin olevan. Ja pojan ja vanteen asento ja varjo! Olet älyttömän taitava ja niissä tauluissa, mitkä olet julki kuvannut, on juuri se jokin, mikä niistä tekee niin upeita. Kaikilta se ei onnistu!
VastaaPoistaKiitos. Värit ovat paljon hehkuvammat, mutta eihän niitä kameralla pysty tallentamaan. Tämän kuvan aihe on minulle tärkeä, paljon ihania muistoja mieleen tuova.
PoistaTäydellisen samaa mieltä edellisten kehujien kanssa!!
VastaaPoistaKiitos. Tykkään maalata näitä köyhiä lapsia ja vanhoja ihmisiä. Ne koskettavat minun tunteitani eniten.
PoistaAivan ihana taulu. Mieheni serkku on muuten Jusuf :)
VastaaPoistaKivaa viikkoa sinulle Sude <3
Ei kaikki turkkilaiset miehet olekkaan Ahmetteja ja Mehmettejä vaikka usein kuulee niin sanottavan =) Minusta Jusuf on yksi mukavimmista nimistä. Ex-mieheni oli Huseyin, ei Ahmetti hänkään ;)
PoistaTodella upea ja herkkä taulu! Komppaan Vanhaa rouvaa, että seinälle minäkin tuon heti laittaisin. Erityisesti varjo kiinnitti huomioni. Taitava olet!
VastaaPoistaKiitos Stansta. Tämä tuo mieleeni niin mukavia muistoja, että seinälleni minä meinaankin tämän laittaa.
PoistaLiityn kehujien kerhoon. Kaikin tavoin tunteikas taulu.
VastaaPoistaSiihen aina pyrinkin, että kuvassa olisi jotain elävää ja tunteita herättävää. Aina se ei tietenkään onnistu. Jotain tylsää asetelmaa en viitsisi vaivautua edes yrittämäänkään =)
PoistaUpea taulu, ei muuta voi sanoa!
VastaaPoistaKiitos, monta vuotta tämän tekemistä mietinkin =)
PoistaNiin kaunis taulu!
VastaaPoistaKiitos. Aihe on itselleni niin mieleinen ja muistoja nostattava.
PoistaTuo taidemaalaus on kyllä niin hieno laji ja harvat sen taitaa. Olet tehny upean taulun!
VastaaPoistaKiitos. Maalaaminen on tosi helppoa, kunhan ensin oppii miten eri aineita käytetään. Siihen taas saa oppia esim. Kansalaisopistoista. Siellä minäkin olen aloittanut ja saan neuvoja vieläkin :)
PoistaTodella kaunis työ. Olet sinä mestarimaalari.
VastaaPoistaEi kun sutari. Tänä vuonna ei ole oikein innostanut maalata.
PoistaOnpa ihana taulu ja tarina. Turkki on lähellä sydäntäni.
VastaaPoistaTurkin sisämaassa ihmiset ovat todella ystävällisiä, mutta kovin uskonnollisia. Siellä ei naisilla ole asiaa rakipaukulle baariin, kovasti paheksuvia katseita saisi osakseen jos hänelle ylipäätään suostuttaisiin tarjoilemaan. Kokemusta on =D =D
PoistaTodella hieno, olet kyllä niin taitava Sude. Kivaa tammikuun jatkoa. <3
VastaaPoistaKiitos. Tällä kuvalla on suuri tunne-arvo minulle ja rakkaudella olen sitä maalaillut.
PoistaOnpa tunteita herättävä tämä taulu Jusufista, vaikka en ole Turkissa käynyt näkemässä häntä. Aivan hyvin voisi kuvassa olla mallina nuorempi veljeni, vaikka en muista hänen pyörittäneen raengasta. Mutta maalaus tuo hänen olemuksensa mieleeni sellaisena kuin hän oli 1950-luvulla.
VastaaPoista50-luvulla Suomessakin lapset olivat melkoisia resupekkoja. Ei silloin kuljettu merkkivaatteissa eikä nökötetty sisällä tietokonetta räpläämässä. Me saatiin viettää oikea lapsuus ulkona toisten lasten kanssa leikkien.
PoistaNiinhä se oli, äidin tekemissä vaatteissa mekin kuljettiin tyytyväisinä. Joskus ei ollut ostokangasta, vaan käännettiin aikuisten tai isompien serkkujan vanhoja vaatteita ja muokattii uuteen muotoon. Eikä meitä pahemmin varjeltu vaaroilta vaan mitä nyt neuvottiin varmaa suusanallisesti. Minäkin muistan tapauksen, jolloin oli koulua aloittava pikkulikka ja veljet vuoden ja kaksi nuorempi. Asuttiin kosken partaalla, äiti oli joutunut yöllä yllättäen sairaalaan. Onneksi isä oli ollut kotona ja neuvoi aamulla meitä menemään sukulaistaloon 1-2 kilomertin päähän odottamaan, että hän tulee sitten töiden jälkeen hakemaan. Niinpä me sitten aamuisin herättiin omia aikojamme ja tepastelimme hoitopaikkaamme, jossa oli muuten yhdeksän omaakin lasta ja emännällä maalaistalon työt. Nykyisin taidettaisiin hälyttään sossun täti jo hätiin, mutta hyvin me pärjäsimme
PoistaSemmoistahan se oli ja jos ei toteltu niin piiskaa tuli niin että piisas.Pajuvitsa sattui kaikista eniten. Meidän isän lempilause oli: "Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee".
Poista