Ensimmäinen kirja jonka olen kokonaan lukenut oli Sinisten vuorten kansa. Siihen aikaan kansi oli kylläkin paksua ruskeaa pahvia, mutta nimi ja vuorten kuva ovat jääneet mieleen.
Olin kylläkin silloin vasta neljä vuotias. Äitini oli kansakoulunopettaja ja siihen aikaan opettajat asuivat koululla. Minä tietenkin roikuin päivät pitkät luokissa ja opin samalla lukemaan sujuvasti jo neljä vuotiaana. Koulun suppeasta kirjavalikoimasta sai lainata kirjoja, mutta satukirjoja siellä ei ollut.
Tuotekuvaus
Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun alkupuolelle Etelä-Intiaan. Kirjassa kerrotaan Etelä-Intiassa sijaitsevilla Sinisillä vuorilla elävästä salaperäisestä kansasta, joilla on yliluonnollisia kykyjä. Sinisiä vuoria pidetään pyhinä ja tavalliselle ihmiselle luoksepääsemättämänä maallisena paratiisina.
Ilmeisesti oli kuitenkin liian vaikeaselkoista sen ikäiselle, koska mieleen ei ole jäänyt kuin nimi ja kansi. =)
Ensimmäinen oikea satukirja jonka muistaakseni sain ihan omaksi oli Aila Nissisen Perhotyttö ja poliisi, ilmestynyt 1956. Tulin niin onnelliseksi kun löysin tämän sattumalta Tori.fi sivuilta. On ollut niin mukava lukea uudestaan kuinka Perhostyttö ystäviensä Kolmosten ja Pannukakku-Liisan kanssa häätävät pois pahan noidan nimeltään.Harmaa Arki. Sopii tähänkin päivään ;)
Lopuksi Perhostyttö vakuuttaa, ettei hän koskaan tule ihan aikuiseksi, ei ikinä milloinkaan. Aivan kuten minäkin =D
Lapsena olinkin ihan hullu lukija. 10 -vuotiaana luin Danten Jumalaisen näytelmän. Muistan vieläkin pätkiä siitä ja pelottavia kuvia
Nykyään lukeminen keskittyy enimmäkseen salapoliisiromaaneihin, joskus jotain viisaampaa tietokirjallisuutta. Rakkausromaanit olen aina jättänyt toisten luettaviksi, ei vaan kiinnosta.
Mitähän sitä tänä jouluna tulee luettua. Televisio vie niin paljon hyvää luku-aikaa.
Ihania lukumuistoja ❤ Meillä on sama juttu, että telkkari vie lukuaikaa. Samalla neulon tai virkkaan, kun kässäilystä niin kovasti tykkään. Minun käsissä on kirjoista viime aikoina pyörinyt neulekirjat.
VastaaPoistaLapsena ollessani meillä ei ollutkaan telkkaria, jäi aikaa muillekin asioille. =)
PoistaAikaisin olet oppinut lukemaan:)Reipas pikkutyttö;))
VastaaPoistaja paljon olet kerennyt lukia,
LUKEMINEN on hyvä harrastus....pitäis taas opetella rauhoittumaan..kirjan ääreen.
minä en telkkaria kato juuri mitään ,yle areena on minun katselupaikka(netti)
Mukavia touhuja,sinulle ... 🧵🧶🧦🍫
Jouluna lukiessa tulee napsittua niitä pahuksen konvehteja.
Kun jatkuvasti istui kuunteluoppilaana, niin oppihan siinä väkisinkin. Osasin jo niin kaikenlaista, että minut laitettiin aikanaan suoraan toiselle luokalle, ensimmäinen jäi kokonaan käymättä. =)
PoistaOpin myös lukemaan 4-vuotiaana, ja äiti luki mulle paljon. Itse luin eniten varhaisteininä, jolloin ahmin mm. heppa-aiheisia kirjoja pinokaupalla. Jossain (?!!) vaiheessa lukeminen jäi ja nykyään ei kärsivällisyys riitä siihen, kun TV & käsityöt luonnistavat 'helpommin'. Olen kyllä ajatellut haastaa itseni lukemaan, mutku. ;)
VastaaPoistaViikonjatkoa, Sude!
Minun lapsuudessani ei tainnut heppakirjoja olla, en ainakaan ole koskaan lukenut. Sen sijaan luin m.m. paksun Käytöksen kultaisen kirjan kannesta kanteen. Hahahaa, sen verran muista , että jos nainen antaa tulta toiselle naiselle tupakkaan, niin hän ojentaa toiselle palavan tulitikun käteen. Ai miten hyödyllinen viisaus se on tuokin ollut =D =D
PoistaKuunteluoppilaana voikin oppia saada paremmin. Ite en muista oisinko koskaan ollut kuunteluoppilaana koulussa, koulu oli kauempana, eikä ollut sisaruksia. Olin pikkuinen kirppu,loppuvuonna syntynyt, Hyvä kun 6 vuotiaana pääsin aloittamaan ekan luokan. Nuo sun lukumuistot on mulle ihan outoja, en muista nähneeni.
VastaaPoistaOlen nyt iteki muistellut noita koulun alkuaikoja, aika pimeässä vielä ne ovat.
Olin lapsena kovin tiedonhaluinen ja luin aivan ihme kirjoja. Kansakouluunkin minut laitettiin suoraan toiselle luokalle etten vallan pitkästyisi kun osasin jo kaikkea. Luen kyllä vieläkin tietokirjoja, mutta dekkarit ovat vallanneet alaa. =)
PoistaOlipas siinä aikamoista luettavaa pikkulikalle. Minä myös olen oppinut varhain lukemaan. Mikä ihan ,kun sain kolusta lainauskortin. Muistan,että ensimmäinen kirja jonka lainasin,niin oli Pimpeli-Pompeli peikkonen. Vähän eri sarjaa kuin sinun lukemat=) Sitten lainailin Pekka Töpöhäntää. Luin ja itkin ,kun se Monni kiusasi Pekkaa. Nykyään luen sellaisia kirjoja ,jossa pitää olla joku koukuttava tarina. Ei mitään rakkaushömppää,enkä oikein dekkareitakaan,vaikka tv.stä katson kyllä murhamysteereitä!! Erityisesti tykään elämänkerroista. Viimeksi olen saanut luettua Cecilia samartinin Mofongo. Kertoi 8v sydänsairaan pojan ja hänen mummonsa tarinan.
VastaaPoistaTöpöhännästä minäkin tykkäsin ja muita suosikkejani oli hiiri Hipsuvarvas ja Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä. Molemmat löytyy kirjahyllystäni. "Onko se nyt niin lukkoon lyöty, mikä on turhaa ja mistä on hyöty", sanoo Hyppelihiiri. =)
PoistaIhanat lukumuistot, minulla on tallessa muutamia kirjoja, Melukylän lapset, muutama aapinen jne... niitä joskus hypistelen....
VastaaPoistaMinullakin on vanhoja kirppareilta raahattuja aapisia ja satukirjoja, enkä raaski luopua niistä millään. Niissä on sitä jotain. ;)
PoistaAikaisinpa opit lukemaan! Minä olen aika lukutoukka, mutta ehkä joskus olen ollut vielä enemmän.
VastaaPoistaIhana asia että Suomessa on ilmainen kirjasto, josta voi kirjoja hakea. Kalliiksi kävisi muuten lukuharrastus. Tyttöä aina naurattaa kun puhun Lainastosta, sillä nimellä se joskus aikanaan kulki.
PoistaMinä luin nuorena todella paljon. Luin läpi lähes kaikki Agatha Christien kirjoittamat kirjat ja Neiti Etsivät. Luin Neiti Etsiviä taas pitkästä aikaa näin aikuisena, sama kuin Viisikkoja, ja kuule, vieläkin ne olivat todella hyviä ja viihdyttäviä.
VastaaPoistaIhanaa loppuviikkoa sinulle Sude <3
Christiet ja Viisikot on tullut luettua kaikki, Neiti Etsivää en muista. Olemme niin eri-ikäisiä, että ehkä sitä ei vielä ollut minun lapsuudessani. Lapsuudessani ei kodeissa ollut vielä telkkareita, oli aikaa lukea ja leikkiä.
PoistaMinulle tuli mieleen lapsuudessa lukemani Lintukansan poika, joka myös oli salaperäisestä kansasta vuorilla -kertova kirja. Ehkä ennen nämä salaperäiset kansat upposivat hyvin lukijoihin ;)
VastaaPoistaKoululla oli varmaan jännittävää asua.
Nyt alkoi kiinnostamaan tuo kirja niin paljon että laitoin sen tlaukseen lainastoon. Näkyy olevan vielä saatavilla.
PoistaOnpa ihana muistelu. Mukava on lukea myös kommenttien kirjavalikoimaa. Tuttuja kirjoja löytyi. Itse muistan ensimmäisen käynnin kirjastoautolla. Lainasin Babarin. Omille lapsilleni aloin lukea jo heidän vauvaiässä. Alkuun Tiitiäisen satupuuta ja myöhemmin Melukylän lapsia.
VastaaPoistaLapsille kannattaa tosiaan lukea. Minäkin olen aikanaan lukenut ja nykyään molemmat lapseni ovat ahkeria lukijoita. Poika lukee elämänkertoja ja tietokirjoja, tytär puolestaan harrastaa englanninkielistä kirjallisuutta.
PoistaEt sitten mitään kioskikirjallisuutta lukenut, kun näitä hienoja klassikoita. Isäni sanoi ennen, että lukeminen on kuin rahaa pankkiin pistäisi. Ja totta on, vaikka äänikirjat onkin vallanneet myös meillä paikkansa.
VastaaPoistaSen edestä nykyään en sitten jaksakkaan juuri noita klassikoita lukea. ;) Fantasiaa ja dekkareita vain.
Poista