Joulukuu on punainen

Vuosi väriterapiaa haasteessa joulukuun värini on punainen. Ihan luonnollista siis tehdä punahousuinen tonttu, vaikkei housut kuvassa oikein näykkään.  Tonttujen seurassa usein liikkuu myös harmaaraidallinen kissa, niin myös tämän tontun kanssa. Meilläkin kuuluu öisin salaperäistä sipsutusta, enkä tiedä oikein onko se tonttu vai kissa joka siellä hiippailee.

Iloisen väriset joulusukkani lähtivät jo, joten täytyi tehdä uudet. Raitalankaa onneksi vielä oli, mutta punaista jouduin jo jatkamaan vähän eripunaisella. Taitaa raitalangasta tulla vielä kolmannetkin sukat, kunhan joudan tekemään.

Miesten sukat ovat usein niin tylsiä, minä yritin tehdä niihin vähän jujua. Siilikuvion löysin netistä ja olen silmukoinut sen jälkikäteen. Onneksi tein tuon harmaan raidan, sillä ruskea lanka ei olisikaan ihan riittänyt näin isoihin sukkiin.

Lasten pienet peruslapaset olivat myös niin tylsät, että tuunasin niitä vähän. Valmiiseen lapaseen ompelin päälle hapsulankaneuletta ja silmät ja nenän.Kylläpä tulikin ruman väriset. Jospa ne nyt kuitenkin olis vähän kivemmat. Uusi Peppikin syntyi siinä sivussa.

Kirpparilta on löytynyt muutamalla eurolla tämä oiva Joulupukki, jolla on 24 taskua takissaan. Pitihän se ostaa joulukalenteriksi, kun lapsi on vasta 27v. =) Nyt on joka taskuun tungettuna jotain pientä ja odotan vain että lapsi tulisi avaamaan kalenteriaan. Sain minäkin häneltä suklaakalenterin, joten molemmilla on oma.

Marraskuun kirjavat

Kiitos kovasti kaikille kommenteista, teiltä löytyy ymmärrystä lemmikin menetyksen tuottamasta surusta. Luulishan minun jo tottuvan kun joka syksy on jonkun joutunut hautaamaan, vaan tyhjältä alkaa koti tuntumaan kun alunperin viiden aikuisen kissan ja suuren koiran sijasta on enää kaksi kissaa.

Vaan sitten iloisempiin asioihin. Marraskuun värihaasteeni väri on kirjava, joten lauma kaikenkirjavia pikku Peppejä joita vahtii uusi Viiru-kissa. Nyt saa Pepit piisata vähäksi aikaa. Viiruja teen kyllä lisääkin. 

Muumihullulle koko Muumiperhe. Nämä tein oikein ohjeen mukaan kirjasta  Mukavat Muumiamigurumit. Tarkkana saa olla että kaikki osat osuvat kohdilleen ;) Joulun jälkeen voisi tehdä loputkin hahmot kirjasta.

Kuvista huolimatta itsellä on jo kunto huomattavasti parantunut. Empä olisi uskonut kuinka kovat vierotusoireet tupakanpolton lopettaminen sai aikaan. Enää ei heittele kuin verensokeri ja eiköhän sekin siitä vielä palaa entiselleen aikanaan.

Uudella puhelimellani on niin hauska leikkiä ja väännellä itsestään tämmöisiä "kauniita" profiilikuvia. Sukulaiset alkavat jo kyllästyä ja siskonikin sanoi jo, että olen kuin pahainen pikkukakara uuden leluni kanssa

Vaan kun tämä on minusta niin hauskaa. Miksi pitäisi aina yrittää olla mahdollisimman kaunis kuvissa =D Alkaisinko laihduttamaan vai lihottamaan, kumpi olisi parempi tulos =D =D =D

Sukkia, sukkia

Säätieteilijät ovat ennustaneet, että tuleva talvi on Euroopassa kylmin sataan vuoteen. Huhhuh, ei olis väliksi kovat pakkaset, vähempikin piisais. Minä olen aikani kuluksi kutonut sukkia, enimmäkseen seiskaveikkalangoista." Vuosi väriterapiaa " haaste värini on violetti, joten kolmet violetit sukat, valepalmikkoa naisille ja lasten junasukat.

Adlibriksen Socki-langasta isot miesten sukat. Sen verran paksua lankaa, että isotkin valmistuu joutuisasti. Raidat sain ihan tarkoituksella kohdilleen.

Kuvassa mukana valtava kurpitsasatoni. =) Kukat olivat kuitenkin niin kauniita, että taidampa laittaa ensi kesänäkin kasvamaan. Naapurin omenapuuta vaivaa muumiotauti, joten sielläkään ei kannata käydä omenavarkaissa tämän enempää.

Ihan itselle tein ilahdutussukat kolmesta eri jämänöttösestä. Ihan vahingossa osui raidat kohdilleen vaikka ei olisi ollut väliksikään. Mitenkäs minä nyt erotan kumpi on kumpaan jalkaan ;) Näissä on kuitenkin punaista ja kahta eri raitalankaa.

Vielä me mummot ollaan elossa ja minulla alkaa vähän olo jo helpottamaan. Kissasta ei ehkä samaa voi sanoa, mutta en raaski viedä vielä piikillekkkään, kun niin reippaasti juoksentelee ja ruoka maistuu. Haisee vaan jo niin pahalle, kun ei juurikaan enää pese itseään, eikä anna minunkaan pestä. Mahtuuhan tänne maailmaan hajuja, niitä pahempiakin =)

Syyskuun punainen väri

Syyskuussa luonnossa on niin paljon punaista. On puolukat , pihlajanmarjat, kärpässienet ja paljon muuta. Niin myös minun Revontulihuivini.  Tämä on samalla osanottoni haasteisiin Vuosi väriterapiaa ja KyJy 17.  Revontuli on alkulaskemisen jälkeen niin helppo neuloa, että näitä voisi tehdä vaikka kuinka monta, jos vain tietäisi minne ne kaikki saisi menemään. 

Tätä rakasta täytyy nyt kuvailla kun ei tiedä milloin on poissa  kokonaan. On se vaan niin reipas tyttö vielä. Viime yönäkin sain kolme myyrää ja hiiren, perheen lihapuoli on turvattu =) Ovat oppineet tuomaan valmiiksi tapettuina, sillä tietävät että minulle ei eläviä kannata kantaa, semmoiset pääsee heti takaisin ulos. Miten tätä nyt raaskii piikille viedä, vaikka onkin haiseva takkuinen mummeli.

Ruskea elokuu

Vuosi väriterapiaa haasteessa elokuun värini on ruskea. Revontulihuivissani löytyykin monta ruskeaa sävyä. Värit eivät luonnossa ole ihan näin kirkkaat, kamera vaan ei suostu tallentamaan oikeita sävyjä.

Revontulihuivia on niin mukava tehdä. Alun kun saa tehtyä, niin loppu on aivotonta neulomista ja samalla voi seurata telkkaria tai tehdä jotain muuta mihin ei käsiä tarvita. Taidampa tehdä heti perään toisenkin. Vironvillaa minulta löytyy vielä monta vyyhteä.

Kyllä hevosenkakka on vaan ehtaa tavaraa =) Ruokakaupasta ostin keväällä halvan Pelakuun alun ja istutin hevonkakka-multaseokseen. Nyt se on kukkinut ihan hullun lailla koko kesän. Naapurin kalliit  puutarhurilta ostamat taimet eivät ole olleet ollenkaan näin kovasti kukkivia. Ei ole hinta aina laadun väärti, vaan se on kakan määrästä kiinni =D

Sininen heinäkuu

Oli sen verran kylmä kesäkuu, ettei yhtään hävettänyt kutoa villasukkia. Seiska-veikasta oikein isot miesten sukat ja tietenkin sinisenä, koska sen olin laittanut heinäkuun värikseni "Vuosi väriterapiaa" haasteeseen.  Apinoita syntyy sitten siinä sivussa.

Tuli taas liityttyä facebookissa Kyjyyn ja myöskin Ufoon. Saa nähdä miten ämmän käy. Jyjy jäi kuitenkin kesken ja nyt on sitten näitä ufoja. Enemmänkin olisi ollut. mutta valitsin nyt näitä pienimpiä. Joskus vaan ei joku työ huvita ja kesken jää. Voiko muuten esim. vauvan junasukan tekeminen kestää kaksi vuotta .

Meillä toimii luonnonmukainen ilmapuntari.

Olin jo huolissani, kun sekä Maija että Mausu olivat viikon hukassa. Maijalle se ei ole ollenkaan tyypillistä. Olihan tässä kaunis ja lämmin viikkokin ilmojen puolesta. Tänä aamuna molemmat tytöt palasivat kotiin ja iltapäivällä sateet sitten tulivatkin. Eikös se sateita ole nyt luvannut jatkossakin. Kyllä kissat tietää milloin on viisainta kotiutua ;)

Tytärkin palasi Skotlannista niin tyytyväisenä. Pitempäänkin kuulemma olisi voinut olla siellä. Ehkä sieltä ei ihan vävyä nyt kuitenkaan tullut, mutta ystävyys on ainakin lujittunut ja sehän on tärkeä asia.

Keltainen kesäkuu

Kovin ei keltaisena alkanut kesäkuu, sillä lunta räpsi meilläkin ensimmäisenä päivänä. Villahousut teki mieli kaivaa takaisin esille. Eiköhän se siitä vielä lämpene kuitenkin.

Omissa vaatteissani en suosi keltaista kuin korkeintaan kengissä ja sukissa, joten oli vähän vaikeuksia keksiä kesäkuun keltaista. Niimpä sitten vain tein apinan keltaisessa mekossa istumaan keltaiselle silkkitäkilleni. Vielä näitä välillä kysytään, joten saapihan noita olla muutama kotona valmiinakin niin kauan kuin vain lankoja piisaa.

Nyt ollaan jo puolessa välissä Sirpukan solmujen Väriterapiaa-haasteessa ja olen onnistuneesti saanut tehtyä joka kuukausi jotain. Eiköhän se samaan syssyyn mene loppuhaastekin.

Turkoosi toukokuu

Vuosi väriterapiaa haasteessani toukokuun värini on turkoosi. Aurinkokin tuli esiin vihdoinkin vappupäivänä ja tytöt pukeutuivat turkooseihin mekkoihin. 

Onhan näitä vähän lisääkin. Vietän vappua yksin kotona, joten aikaa virkkailla piisaa kyllä. Meillä on niin huonot linja-auto-yhteydet viikonloppuisin, että vietimme tytön kanssa vappua jo perjantaina. Tavattiin kaupungilla, kierreltiin vähän kauppoja ja käytiin Hesessä syömässä. Ihan oli mukavaa.

Sen verran innostuin minäkin vapusta, että ostin kukan itselleni.Yleensä en tykkää krysanteemeista, mutta tämä oli niin kauniin värinen eikä maksanut kuin alle 2€, joten sorruinhan minä =)

Monta päivää satanut lunta, mutta tänään paistaa aurinko. Taidan minäkin lähteä vähän vappukävelylle.  Kansalaisopiston näyttely loppuu tänään, joten taulut on ainakin mentävä hakemaan pois. Illat juoksentelen pitkin pihaa ajamassa vierasta isoa mouruavaa kollia pois. Siinä sitä on vappuhulinaa meikäläiselle ihan tarpeeksi ;)

Valkoinen huhtikuu

Vuosi väriterapiaa haasteessa huhtikuuni on valkoinen. Valkoisena se alkoikin, sillä koko lauantaipäivän satoi lunta ja räntää. Sunnuntaina onneksi suurin osa oli jo sulanut pois ja ulkona raikui mahtava lintujen konsertti.

Minä sain valmiiksi toisen jääkarhutauluni. Nyt minulla on perhepotretti seinälleni, sillä tämä tuo mieleeni minun ja tyttäreni välisen suhteen. Siinähän on selvästikin minä ja tytär =) Viereen laitan edellisen jääkarhukuvan, jossa pyllistelee leikkimielinen poikani =)

Enää pari kokoontumista maalailun parissa, sitten onkin kevätnäyttely. Keskeneräisiä töitä jää taas odottamaan syksyä ja uutta kansalaisopistokautta.

Maaliskuun vihreät

Väriterapiaa-haasteen värini on vihreä ja sehän olikin vaikea keksiä, sillä en itse pidä vihreästä. Niinpä tein kahdet lastensukat. Molemmat vihreän kirjavia, vaikka toiset näyttääkin kuvassa enemmän sinisiltä. Isommat Fabelia ja pienemmät Silja-lankaa, joka olikin hyvän tuntuista neuloa.

 Vihreällä jatkuu :) Pike kysyi blogissaan nimeä uudelle nukelleen ja minun ehdottamani Aina Ilona oli hänestä paras. Palkkioksi sain havuntuoksuisia kynttilöitä ja suklaata, kyllä tuoksui ja maistui hyvälle. Minullehan on aina ilona, kun löytyy postista muutakin kuin mainoksia =) Kiitokset Pikelle ♥

Masennuksenpoikanenkin sai tänään huutia. Sain Saksasta viestiä, että apinat ja Pepit ovat loppuneet ja lisää kaivataan. Ei tässä nyt jouda mököttämään, nyt virkataan ;D

Helmikuu on oranssi

Sovatek-säätiö on lopettamassa kylämme parasta kokoontumispaikkaa, ainoata  kirpputoriamme. On se vaan harmi. Nyt siellä on sitten kaikki myynnissä tosi halvalla ja minä "kanta-asiakkaana" olen saanut ilmaiseksikin ;)

Viikolla sain tämän unisiepparin. En niin näistä sieppareista välitä, mutta kun tässä on suden kuva. Täytyyhän sudella olla suden kuva seinällä ja niinpä kiikutin sen pesääni, "kun halvalla sain" (eli ilmaiseksi) =) Täyty vaan laittaa korkealle roikkumaan, ettei kissat revi kaikkia sulkia pois.

Tänään ihailin näitä kukkia kirpparin ikkunalla ja kun lupasin niille rakastavan kodin, niin johtaja laittoi ne pakettiin ja kassiin minulle. Eiköhän mullanvaihto saa ne piristymään kunnolla. "No kun halvalla sain " =D

Viime aikoina olen kovasti yrittänyt löytää kasvia nimeltä Aaronin parta (kuva netistä). Olisi luullut että joltakin löytyisi ikkunalta täällä maalaiskylässä, vaan on niin vanha kasvi, ettei kellään eikä missään. 

Tytölläni on Skotlannissa hyvä ystävä nimeltään Aarron ollut jo monta vuotta. Olishan se mukava saada tytölle Aaronin parta ikkunalaudalle hoidettavaksi. Jospa se joskus vielä löytyisi.

Vuosi väriterapiaa haasteessa  helmikuun värini on oranssi. Siispä nyt syntyy kettuja. Toinen näistä lähti jo Outille arvontapalkintona ja toinen Skotlantiin Aarronin äidille. Hyvää matkaa kettuseni.

Tammikuun värini on ruskea

 Poikani toi ulkomaanreissultaan niin minulle sopivan tuliaisen ja nyt keksin sille hyvän paikan. Jouluinen kranssi muuttui vähemmän jouluiseksi ja  tiedotus osuu tulijoiden silmään heti ;) Näin pakkasella on parempi pitää kissat sisällä.

En tiedä olenko alkanut kulkemaan unissani, vai onko mummokissa oppinut kävelemään seinien läpi. Päästin yöllä mummon ulos pakkaseen ja yleensä se viipyy vain 15-30 minuuttia siellä. Odottelin aikani ja menin sitten nukkumaan. Yöllä nousin kaksi kertaa, etsin koko kämpän läpi ja kurkistelin ulos, josko kissaa näkyisi, ei missään. Aamulla heräsin tietoon, että nyt se on kuollut ja ajattelin lähteä heti etsimään ruumista. Vaan kun menin kamariin, niin siellähän se rötkö makasi keskellä pöytää.  Tämä oli jo toinen kerta kun tämmöistä sattuu. Olenkohan tulossa jo vanhuudenhöperöksi ? =)

Kiitos joulunalla saamieni lankojen, apinoita on taas syntynyt. Tammikuun värini "Vuosi väriterapiaa"- haasteessa on ruskea ja apinani ovat ruskeita. Tämä porukka lähtee Skotlantiin, jossa tyttärelläni on jo yli 4 vuotta ollut nettikaveri, miespuolinen. Tietoja on pikkuhiljaa tihkunut minullekin ja tuntuu olevan herttainen perhe. Koska heillä on monta sijoituslasta ja pari omaksi adoptoituakin ja äiti on kuulemma ihaillut apinoitani, niin päätin lähettää heille muutaman. Kovasti odottavat siellä että tyttöni tulisi käymään kylässä. Minä tietenkin näin jo unta , että olin pojan äidin kanssa järjestelemässä häitä, hihihi. Sehän olisi oikein mukavaa. ;)

Kissatytöillänikin on alkanut käymään tumma ja tulinen ihailija. (Parempaa kuvaa en saanut napattua).Sinä se olla kököttää oven vieressä pöydällä usein yö-aikaan kun menen ulos käymään (tupakalle). Leikattu kolli, mutta taitaa olla seurankipeä. Mummo ja Mausu pelkäävät sitä, eivätkä uskalla ulos, mutta pienin ja pippurisin Maija antaa kyllä lähdöt meidän ovelta. Maijahan ei pelkää mitään, paitsi harakkalaumaa.

Ulkona sen verran pakkasta, etten viitsi nokkaani ulos pistää tänään, mutta onneksi taas kohta lauhtuu ja sitten ponkaisen taas pyörällä kylälle. Mukavia pakkaspäiviä teillekin kaikille.

Haasteissa mukana

Täytyyhän elämässä edes vähän olla mukavaakin haastetta, joten lähdin mukaan "Vuosi väriterapiaa" haasteeseen.  Vielä ehtii halukkaat mukaan. Tässä minun värilistani:

Tummanruskea tammikuu

Oranssi helmikuu 

Vihreä maaliskuu

Valkoinen huhtikuu

Turkoosi toukokuu

Keltainen kesäkuu

Sininen heinäkuu

Keskiruskea elokuu

Punainen syyskuu

Violetti lokakuu

Kirjava marraskuu

Joulunpunainen joulukuu

Olipa vaikea keksiä värejä, mutta tämmöiset yritän tehdä ;)

 

 

Toinen haaste on Facebookissa oleva JyJy 2017.  Se meneekin helposti, olen Jyjyilyssä ollut ennenkin mukana.

Kuvina on ikkunani ulkoapäin kuvattuna. Siitä erottaa minun asuntoni, siellä on aina joku kissa ikkunassa.

Ensimmäisen kerran minullekin ehdotettiin blogiyhteistyötä jonkun mainostajan taholta. Ei ollut mitenkään käsitöihin liittyvää, joten empä lähtenyt mukaan. Eiköhän tämä ole tarpeeksi sekava blogi ilman mainoksiakin ;)