Marraskuun kirjavat

Kiitos kovasti kaikille kommenteista, teiltä löytyy ymmärrystä lemmikin menetyksen tuottamasta surusta. Luulishan minun jo tottuvan kun joka syksy on jonkun joutunut hautaamaan, vaan tyhjältä alkaa koti tuntumaan kun alunperin viiden aikuisen kissan ja suuren koiran sijasta on enää kaksi kissaa.

Vaan sitten iloisempiin asioihin. Marraskuun värihaasteeni väri on kirjava, joten lauma kaikenkirjavia pikku Peppejä joita vahtii uusi Viiru-kissa. Nyt saa Pepit piisata vähäksi aikaa. Viiruja teen kyllä lisääkin. 

Muumihullulle koko Muumiperhe. Nämä tein oikein ohjeen mukaan kirjasta  Mukavat Muumiamigurumit. Tarkkana saa olla että kaikki osat osuvat kohdilleen ;) Joulun jälkeen voisi tehdä loputkin hahmot kirjasta.

Kuvista huolimatta itsellä on jo kunto huomattavasti parantunut. Empä olisi uskonut kuinka kovat vierotusoireet tupakanpolton lopettaminen sai aikaan. Enää ei heittele kuin verensokeri ja eiköhän sekin siitä vielä palaa entiselleen aikanaan.

Uudella puhelimellani on niin hauska leikkiä ja väännellä itsestään tämmöisiä "kauniita" profiilikuvia. Sukulaiset alkavat jo kyllästyä ja siskonikin sanoi jo, että olen kuin pahainen pikkukakara uuden leluni kanssa

Vaan kun tämä on minusta niin hauskaa. Miksi pitäisi aina yrittää olla mahdollisimman kaunis kuvissa =D Alkaisinko laihduttamaan vai lihottamaan, kumpi olisi parempi tulos =D =D =D

Ei ole olo kuin Pepillä

Olenhan minä näitä yrittänyt väsätä, vaikka kieltämättä olo onkin surkea. Oliskohan sittenkin pitänyt jatkaa tupakanpolttoa =D. Yleensä en lääkäriin lähde jos ei mistään verta valu, mutta nyt kun koko ajan väsytti, verensokeri pompsi 15 ja selkään sattui tuhottomasti, niin olihan se pakko lopulta mennä. Onneksi sattui mukava lääkäri joka laittoi kaikenmaailman tutkimuksiin.

Saas nähdä mitä vielä löytyy, ensimmäisessä röntgenissä löytyi heti murtunut kylkiluu. Ei, kukaan ei ole hakannut minua =) Kerran kyllä kesällä kaaduin pyörällä selälleen ja sen jälkeen on kissat hyppineet päälläni tapansa mukaan, olisko siinä sitten mennyt. Kovasti en kuitenkaan ole koneella nyt jaksanut istua, jonkun verran blogejanne lukenut, mutta tosi vähän kommentoinut. Kunhan tästä piristyn, niin sitten enmmän.

Aijaijai ja voivoivoi , täytyy nyt oikein valittaa, ettei kukaan erehdy luulemaan, että elämäni on pelkkää auringonpaistetta =D =D =D Hengissä kuitenkin ja periksi en vielä anna =)

1,5 KK ILMAN TUPAKKAA, eikä enää nikotiinilaastareitakaan !!!!!!!!!!!!!!!

Sukkia, sukkia

Säätieteilijät ovat ennustaneet, että tuleva talvi on Euroopassa kylmin sataan vuoteen. Huhhuh, ei olis väliksi kovat pakkaset, vähempikin piisais. Minä olen aikani kuluksi kutonut sukkia, enimmäkseen seiskaveikkalangoista." Vuosi väriterapiaa " haaste värini on violetti, joten kolmet violetit sukat, valepalmikkoa naisille ja lasten junasukat.

Adlibriksen Socki-langasta isot miesten sukat. Sen verran paksua lankaa, että isotkin valmistuu joutuisasti. Raidat sain ihan tarkoituksella kohdilleen.

Kuvassa mukana valtava kurpitsasatoni. =) Kukat olivat kuitenkin niin kauniita, että taidampa laittaa ensi kesänäkin kasvamaan. Naapurin omenapuuta vaivaa muumiotauti, joten sielläkään ei kannata käydä omenavarkaissa tämän enempää.

Ihan itselle tein ilahdutussukat kolmesta eri jämänöttösestä. Ihan vahingossa osui raidat kohdilleen vaikka ei olisi ollut väliksikään. Mitenkäs minä nyt erotan kumpi on kumpaan jalkaan ;) Näissä on kuitenkin punaista ja kahta eri raitalankaa.

Vielä me mummot ollaan elossa ja minulla alkaa vähän olo jo helpottamaan. Kissasta ei ehkä samaa voi sanoa, mutta en raaski viedä vielä piikillekkkään, kun niin reippaasti juoksentelee ja ruoka maistuu. Haisee vaan jo niin pahalle, kun ei juurikaan enää pese itseään, eikä anna minunkaan pestä. Mahtuuhan tänne maailmaan hajuja, niitä pahempiakin =)

Syyskuun punainen väri

Syyskuussa luonnossa on niin paljon punaista. On puolukat , pihlajanmarjat, kärpässienet ja paljon muuta. Niin myös minun Revontulihuivini.  Tämä on samalla osanottoni haasteisiin Vuosi väriterapiaa ja KyJy 17.  Revontuli on alkulaskemisen jälkeen niin helppo neuloa, että näitä voisi tehdä vaikka kuinka monta, jos vain tietäisi minne ne kaikki saisi menemään. 

Tätä rakasta täytyy nyt kuvailla kun ei tiedä milloin on poissa  kokonaan. On se vaan niin reipas tyttö vielä. Viime yönäkin sain kolme myyrää ja hiiren, perheen lihapuoli on turvattu =) Ovat oppineet tuomaan valmiiksi tapettuina, sillä tietävät että minulle ei eläviä kannata kantaa, semmoiset pääsee heti takaisin ulos. Miten tätä nyt raaskii piikille viedä, vaikka onkin haiseva takkuinen mummeli.

Syksyn satoa

Meillä kasvaa ruukuissa vähän erilaisia yrttejä kuin muilla. Mummokissa parka on jo niin huonon näköinen, että saattaa olla viimeinen syksy hänellä. Vielä jaksaa kuitenkin hiiriä pyydystää ahkerasti ja hypätä pöydälle, joten piikille en raaski vielä viedä.

Uusi Kettusen pariskunta kun en osaa kädet ristissäkään istua ;) Jotain pitää näprätä koko ajan.

Nyt niitä käsitöitä

Tavallistakin tavallisemmat villasukat. Tykkään itse pitää sukkia joissa ei ole kiristäviä kuvioita eikä varpaan kohdalla olevia pitsikuvioreikiä. Siispä kudon tavissukkia =) Sain hävitettyä samalla pari vajaata lankakerää.

En olekkaan ostanut tänä vuonna niin ainuttakaan villasukkalankakerää. Muutaman puuvillalangan vaan kun on tarvittava väri päässyt loppumaan.

Ja tietenkin apinaperhe kun näitä nyt tuntuu aina vaan menevän. Joulua varten täytyy tehdä vielä muutama jemmaan.

On tuo nykyinen terveudenhoitolaitos vaan kummallinen. Viime aikoina ollut pikku vaivoja, jotka ovat pakottaneet soittamaan terveyskeskukseen. Siellä sitten sairaanhoitaja tutkii ja milloin kukakin lääkäri määrää lääkkeet potilasta edes näkemättä. Minäkään en ole tavannut lääkäriä moneen vuoteen. Nytkin sain lyhyen antibioottikuurin, mutta uudestaan on mentävä saman vaivan kanssa kun ei parantunut sillä. Eipä pienellä eläkkeellä ole vara hypätä yksityiselläkään lääkärillä, joten tähän on tyytyminen. No, hengissä vielä kuitenkin, joten eipä tässä hätää ;D

Ruskea elokuu

Vuosi väriterapiaa haasteessa elokuun värini on ruskea. Revontulihuivissani löytyykin monta ruskeaa sävyä. Värit eivät luonnossa ole ihan näin kirkkaat, kamera vaan ei suostu tallentamaan oikeita sävyjä.

Revontulihuivia on niin mukava tehdä. Alun kun saa tehtyä, niin loppu on aivotonta neulomista ja samalla voi seurata telkkaria tai tehdä jotain muuta mihin ei käsiä tarvita. Taidampa tehdä heti perään toisenkin. Vironvillaa minulta löytyy vielä monta vyyhteä.

Kyllä hevosenkakka on vaan ehtaa tavaraa =) Ruokakaupasta ostin keväällä halvan Pelakuun alun ja istutin hevonkakka-multaseokseen. Nyt se on kukkinut ihan hullun lailla koko kesän. Naapurin kalliit  puutarhurilta ostamat taimet eivät ole olleet ollenkaan näin kovasti kukkivia. Ei ole hinta aina laadun väärti, vaan se on kakan määrästä kiinni =D

Afrikan eläimiä

Silmukan ytimessä blogin heinäkuun haasteena on Afrikan eläimet. Olishan se jo kumma , jos en sinne apinoitani ilmoittaisi kun pari uutta tuli taas väsättyä. Taitaa kyllä olla enemmäm Amerikan mallia nämä mekko päällä kulkevat. En oikein katso hyvällä silmällä semmoista. Apinan paikka on viidakossa, eikä narun päässä lemmikkinä.

Pari tämmöistä on kerran lähtenyt Afrikkaankin lasten sairaalaan ilahduttamaan, en vaan muista mihin maahan.

Jouluun on enää viisi kuukautta, joten nyt on jo aika alkaa täyttämään Joulupukin pussia vaikka apinoilla =)