perjantai 31. lokakuuta 2025

Kaksi vanhaa varista

 


Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston,
taivas harmaa. Sataa. Syksy on.
"Kurkikin jo lähti", veljelleen
toinen virkkaa niinkuin itsekseen.
Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
"niin maar; lähti", sanoo takaisin.
Sitten vanhukset taas vaikenee.
Järven pintaan sade soittelee.
Sukii siivenselkää toisen pää.
Toinen joskus silmää siristää.
Höyhenihin niskat kyyristyy
Sataa. Hiljaista on.Hämärtyy
yli pellon mustan kynnöksen.
Tuntuu riihen tuoksu etäinen.
Kaksi märkää, vanhaa varista
nuokkuu aatoksissaan aidalla.
"Täytyy tästä...", toinen havahtuu,
lentoon verkkaisesti valmistuu.
"Käyhän taaskin tarinoimassa.
Oli oikein hauska tavata."

-Lauri Pohjanpää, Syksy.


Se aika vuodesta että ulkona on aika ankeaa ja mielestäni sain tähän varis-tauluunkin ankean ja synkän tunnelman. Tämä Pohjanpään runo on niin sopiva syksyyn ja harmauteen.

16 kommenttia:

  1. Tuo varis taulu ei kaipaa mitään muuta; se on juuri noin täydellinen! Syksyn harmaus on loistavasti kuvattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin synkillä ilmoilla syntyy vain apeita tauluja. Seuraava työni onkin sitten iloisempi.

      Poista
  2. Mainio taulu! Se on juuri niin syksyisen harmaa kuin Pohjanpään runokin. Tykkään molemmista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo runo on juuri niin tähän loppusyksyyn sopiva, yhtä apea ja talvihorrokseen vaipuva.

      Poista
  3. Olenko muka ainoa, kenellä alkoi soida päässä: "kaksi varista, istui aidalla, silivatiseilaa, silivatiseilaa, yksi lensi pois".. ♫♪.
    Tykkään tuosta taulusta ja sen rauhallisuudesta!
    Sateista kuunvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vaan jouduinko kuuntelemaan tuota laulua toisilta tätä maalatessani. Nämä ei kuitenkaan ole niitä pirteitä pois lenteleviä variksia, vaan vanhoja jotka juuri ja juuri jaksavat nousta siivilleen.🐦‍⬛

      Poista
  4. No nyt on taas niin komia taulu. Et kai vaan ole käyttänyt meitä, Vanhaa herraa ja minua??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan näistä itseni, samanlainen on olotila tällä hetkellä. Meidän pihassa onkin paljon variksia. Siivoavat onneksi kaikki kissan jättämät hiirisaaliin rippeet.

      Poista
  5. Komea taulu. Päässä soi kaksi varista istui aidalla silivatiseilaa.....
    Upeaa Pyhäinpäivää sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin menee Pyhäinpäivä kun Maijan kanssa katsellaan tinttejä lintulaudalla ja kuunnellaan jouluradiota.

      Poista
  6. Hieno kuva ja eikö tästä ole tehty laulukin? Ainakin alkoi soimaan päässä kaksi vanhaa varista....🥰

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhoista variksista en tiedä laulua, mutta se silipatiseilaa-laulu kertoo nuorista variksista. Nämä ovat kuitenkin nimenomaan vanhoja variksia joilla jo reumatismi vaivaa siipinivelissä.

      Poista
  7. Hienosti maalattu tuo sumu ja sumuverhon takana syksyinen maisema! Miten ihmeessä tuommoinen tehdään?

    Kiitos runosta! Jouduin alakoulussa lausumaan juuri tuon varisrunon luokan edessä. Ihmettelen opettajan valintaa. Kiinnostiko tuo aihe ekaluokkalaisia. Ei kiinnostanut. Pojat yrittivät saada minut nauramaan kesken esityksen ja onnistuivatkin siinä. Aloin hihittää, jouduin nurkkaan häpeämään. Runonlausujan urani loppui siihen.

    Nyt kun olen vanha, varikset kolahtivat. Ihana runo, kuten kaikki Pohjanpään eläin- ja luontorunot.

    Auringon paistetta sinne!
    Toivoo -siskos-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me jouduttiin aina niitä runoja lausumaan kaikissa juhlissa. Minä jouduin alaluokalla Kuusamossa lausumaan äitienpäiväjuhlassa jonkin kauniin runon. Äiti oli kuitenkin edellisenä päivänä huomannut täitä tukassani ja ajeli minut kaljuksi. Esitin sitten runoni kesämekko päällä ja villamyssy päässä. Ei ollut itku kaukana. Ei siinä kukaan kysynyt haluanko esiintyä, se oli pakko.

      Poista
  8. Tämä klassikkoruno on niin hieno. Nämä pakkoesiintymiset oli kauheita. Oli siinä opettelu, että pystyy ryhmän edessä puhumaan. Niin Sude, blogiystäväni 16v takaa, muutuin kaupunkilaiseksi ja siinä muuttohommassa kului melkein 8kk. Mutta takasin ollaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on mukava kuulla sinusta taas. Ollaanko me tosiaan oltu jo niin kauan blogiystäviä, äkkiä nuo vuodet vierii. Minä jouduin opettajan tyttärenä esiintymään kaikissa juhlissa, se oli kamalaa. Kamalinta oli kuitenkin kun joutui ääneen lukemaan oman kirjoittamansa aineen luokan edessä, olin lapsen tosi ujo. Empä kyllä vieläkään haluaisi esiintyä muiden edessä. Viihtyisää asumista sinulle uudessa kodissasi. 🎅

      Poista