Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston,
taivas harmaa. Sataa. Syksy on.
"Kurkikin jo lähti", veljelleen
toinen virkkaa niinkuin itsekseen.
Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
"niin maar; lähti", sanoo takaisin.
Sitten vanhukset taas vaikenee.
Järven pintaan sade soittelee.
Sukii siivenselkää toisen pää.
Toinen joskus silmää siristää.
Höyhenihin niskat kyyristyy
Sataa. Hiljaista on.Hämärtyy
yli pellon mustan kynnöksen.
Tuntuu riihen tuoksu etäinen.
Kaksi märkää, vanhaa varista
nuokkuu aatoksissaan aidalla.
"Täytyy tästä...", toinen havahtuu,
lentoon verkkaisesti valmistuu.
"Käyhän taaskin tarinoimassa.
Oli oikein hauska tavata."
-Lauri Pohjanpää, Syksy.
Se aika vuodesta että ulkona on aika ankeaa ja mielestäni sain tähän varis-tauluunkin ankean ja synkän tunnelman. Tämä Pohjanpään runo on niin sopiva syksyyn ja harmauteen.
Tuo varis taulu ei kaipaa mitään muuta; se on juuri noin täydellinen! Syksyn harmaus on loistavasti kuvattu.
VastaaPoistaNäin synkillä ilmoilla syntyy vain apeita tauluja. Seuraava työni onkin sitten iloisempi.
PoistaMainio taulu! Se on juuri niin syksyisen harmaa kuin Pohjanpään runokin. Tykkään molemmista!
VastaaPoistaTuo runo on juuri niin tähän loppusyksyyn sopiva, yhtä apea ja talvihorrokseen vaipuva.
PoistaOlenko muka ainoa, kenellä alkoi soida päässä: "kaksi varista, istui aidalla, silivatiseilaa, silivatiseilaa, yksi lensi pois".. ♫♪.
VastaaPoistaTykkään tuosta taulusta ja sen rauhallisuudesta!
Sateista kuunvaihdetta!
Arvaa vaan jouduinko kuuntelemaan tuota laulua toisilta tätä maalatessani. Nämä ei kuitenkaan ole niitä pirteitä pois lenteleviä variksia, vaan vanhoja jotka juuri ja juuri jaksavat nousta siivilleen.🐦⬛
PoistaNo nyt on taas niin komia taulu. Et kai vaan ole käyttänyt meitä, Vanhaa herraa ja minua??
VastaaPoistaTunnistan näistä itseni, samanlainen on olotila tällä hetkellä. Meidän pihassa onkin paljon variksia. Siivoavat onneksi kaikki kissan jättämät hiirisaaliin rippeet.
Poista