Ei meiltä kissat lopu :)

Naapuruston perhe oli ilta-kävelyllä koiransa kanssa, niin kappas vain, keskellä kävelytietä oli kaksi kissanpentua. Olivat niin huonossa kunnossa jo, että toinen juoksi karkuun, mutta toinen ei jaksanut enää juuri liikkua. Onneksi pelastivat ne, sillä eivät varmaan olisi enää selvinneet yön yli.
Pirteämmälle pennulle löytyi heti uusi koti, mutta toista ei halunnut kukaan. Viisas, hyvin viisas naapuri tuli minun ovelleni ja kysyi, että löytäisitköhän tälle kotia vai hävitetäänkö. Minä kun olin erehtynyt sen jo syliini ottamaan, niin enhän voinut sitä enää hävitettäväksi antaa.

Reppana on niin laiha, eikä ikääkään ole varmaan kuin joku 4-5 viikkoa. Ensin oli niin arka, että kun koira vähän haukahti, niin samantien lurahti kurat minun päälleni :)

Pikkuhiljaa on annettu ruokaa, vaikka ei se maidon lautaselta juominen oikein vielä sujukkaan.

Nyt se on saanut levättyä rauhassa ja vähän ruokaa mahaansa niin jaksaa jo juoksennella tytön huoneessa. Nyt olisi kissalle ottajiakin jo, mutta eihän tytär enää anna.

Kahdesti on pissannut jo tyttären sänkyynkin, joten eiköhän kotiutuminen ole jo alullaan. Saas nähdä miten meidän entiset kissat hyväksyy uuden tulokkaan.

Ja nimi uudella pojalla on sitten Armas.

---------

p.s. Sukulaiset ja tuttavat, turha tulla huutamaan, kyllä se nyt pysyy meillä :)

Enkä ole tullut hulluksi, ei tarvitse soittaa kyytiä :)

----------