Iloa ja surua

Mikäs se sieltä kurkistaa. Minun joulukalenterini, jonka sain Joulukalenterivaihdossa. Tänään olen vaan ollut niin kiireinen aamulla ja surullinen lopun päivää, etten ole edes tätä jaksanut aukaista. Huomenna sitten paremmalla mielellä.

Aamulla lähdettiin kylän joulumarkkinoille. Myynti-aikaa kolme tuntia, enemmänkin olisi saanut olla, mutta olen silti ihan tyytyväinen päivän tuotokseen. Ovelana myyjänä laitoin tietenkin nuket ja muut pehmot juuri lasten silmien korkeudelle, että he varmasti huomaavat tahtoa niitä ;) Kaikki pehmot sitten menivätkin, sukat ja huivit sain kaikki tuoda takaisin kotiin. Meidän kylällä ei toisten tekemiä sukkia osteta, se vaan on niin. Jokaisella on ainakin yksi himoneulova sukulainen.

Paras oli kyllä hyvin poliittisesti valveutunut hieno rouva, joka tuli kysymään olisiko meillä 5€:lla aikuisten villasukkia. No eipä ollut , eikä toivoakseni löytänyt muiltakaan. Toivottavasti meidän kaikki poliitikot eivät ole yhtä kaukana todellisuudesta.

Vanha Mausu-kissani on jo muutaman päivän ollut kokonaan syömättä, eikä ole tahtonut uloskaan. Katsoin että kaikki ei nyt ole kohdallaan. Aamulla käveli pari metriä ja lysähti, takapää ei enää kannattanut. Kyllä tuntui pahalta lähteä markkinoille myymään. Silittelin Mausun onneksi hyvin ennen lähtöäni ja puhuin että mennään lääkäriin kun palaan. Sovin jo ystäväni kanssa että hän lähtee kuskaamaan kaupunkiin päivystävälle.

Kyllä niin pelotti tulla takaisin kotiin, kun ei tiennyt mitä täällä on vastassa. Mausu makasi kuolleena vessan lattialla. Ilmeiseti kuoli vanhuuteen, mutta oli silti yllätys minulle ja suuri surun paikka. Nyt minulla ei sitten ole enää kuin kaksi kissaa. Toinen yli 10v ja toinen puoli vuotias. 

Toivottavasti tämä suru helpottaa minulta ja tyttäreltä ennen joulua.