Taas rutiköyhänä 😆

Ihana onnistunut loma ja nyt se on taas ohi. Oltiin Marmariksessa parhaaseen mahdolliseen aikaan. Päivälämpötilat noin 30, yöt yli 20 ja merivesi todella lämmintä vielä. Kaupoissa sesonginlopetus alennusmyynnit. Muutenkin halvassa maassa vielä kaikki puoleen hintaan. Tulikin nyt sitten osteltua paljon vaatteita ja kenkiä talvea varten ja osa joululahjoistakin.

Kissat kyllä tunnistaa kissamummon joka maassa. Aamiaisella pöytämme ympärillä oli vakituiset kuusi kissaa odottelemassa makkaranpaloja, joita jotenkin ihmeellisesti lenteli meidän lautasilta lattialle. 😆 Onneksi henkilökuntaakin vain hymyilytti, Turkissa jopa kulkukissoista tykätään ja pidetään huolta.  Ihmettelimme ensin miksi kaikilta kissoiltamme oli leikattu korvien kärjet, mutta se on kuulemma merkki siitä että kissa on steriloitu. Hyvä keino tarkistaa kulkukissatkin ilman että tarvitsee ottaa syliin ja kurkkia hännän alle.

Kissoja Turkissa kyllä piisaakin ja kaikkia piti meikäläisen tietenkin kaduillakin rapsutella. Desinfiointipullo oli aina mukana, joten ei tarvinnut pelätä pöpöjen levitystä.

Hotellissa meille osui aivan ihana siivooja. Sängynpäällä oli joka päivä erilainen pyyhkeistä tehty koriste. Pyyhkeet vaihdettiin joka päivä, tossut joka toinen päivä ja joka päivä ilmestyi uusi litran vesipullo. Oltiin ainoat joilla oli näin hyvä palvelu ja ainoat joille tuotiin vettäkin. Jätin minä siitä hyvästä kunnon juomarahan lähtiessä. Minulle pieni, mutta hänelle iso summa. Turkissa hyvä palkkaisen poliisin palkka on kuulemma n. 700€ ja minipalkka 230€. Toki siellä elintasokin on erilainen, mutta meikäläinen peruseläkkeelläkin olisi siellä RIKAS.

Ja sitten me tytöt ryypättiin. Välillä airania, paikallista piimää joka katuravintoloissa usein vispattiin näin hienoksi.

Välillä kahvia joka välillä tarjoiltiin näin kauniista kupeista. Näitä ostin tyttärelle joulupukinpussiinkin, hän kun on innostunut keittelemään kotonakin turkkilaista kahvia. Enemmän tuli kuitenkin juotua vahvaa turkkilaista teetä, johon minäkin nyt tykästyin.

Viinakset jätettiin suosiolla toisille juotaviksi. Minä join niitä nuorena oman osuuteni, enää ei tarvitse.😆

Ja tietenkin joka päivä piti syödä paikallisia ruokia. Kiersimme kaukaa turistiravintolat ja etsimme paikkoja missä paikallisetkin söivät. Ruoka oli halpaa , kauniisti esille laitettu ja erittäin maukasta. Lomissa onkin parasta kun ei tarvitse itse laittaa ruokaa eikä tiskata. Tässä on lautasella Adanakebabbia hintaan 2,80€ annos, ei paha. 😋

Paikallinen "rantaleijona". 😍

Kreetalla oli maanjäristys ja sehän tuntui Marmariksessakin. Lepäsin rantatuolissa ja luulin että joku sairauskohtaus iski kun alkoi huojuttamaan. Kyllähän siitä säikähdin, mutta sitten onneksi huomasin että toisetkin rannalla olijat olivat nouseet ja näyttivät pöllämystyneiltä. Aallot meressä nousivat hetkellisesti paljon korkeammiksi ja siitä tajusin että kyseessä oli maanjäristys. Toki se pelotti kun ei tiennyt paheneeko se siitä. Onneksi ei . Tytär huomasi myöhemmin että naapuri hotellin seinään oli tullut pitkä halkeama. 

Muutoin rannalla oli niin leppoisaa, väljää ja lämmintä.. Kauniita kiviä tuli taas kerättyä pussillinen ja me erikoistuimme keräämään myös lasinsiruja roskikseen. Yritettiin näyttää mallia toisillekin, mutta ei tuntunut muita kiinnostavan moinen rantaharrastus. 😅

Huomasin että maski pukee minua, näytän paljon nuoremmalta kun maski peittää roikkuvan kaulanalusen. 😅 Pitäisköhän ottaa ihan jatkuvaan käyttöön. Suomi saisi ottaa mallia Turkin maskinkäytöstä. Jos yritti mennä kauppoihin tai pikkubussiin ilman maskia, tuli heti tiukka huomautus asiasta eikä sisälle ollut asiaa ilman suojausta. Leuan alla se kulkikin mukavasti aina mukana ja oli helppo nostaa naamalle muita suojaamaan.

Yleisellä rannalla on sitten syytä huomioida ettei sinne saa leiriytyä, eikä ulkoiluttaa koiria. Sinne ei myöskään saa heittää tupakantumppeja eikä pähkinänkuoria. Huvitti tuo pähkinänkuorien erikoismaininta.

Lomamme kallein ostos. Viimeisenä iltana kävimme ostamassa molemmille kotimatkaa varten villaiset lämpimät viitat, 8€/kpl. Näille on kyllä käyttöä Suomessakin.

Tämä oli minusta niin mukava näky että piti oikein kuvata. Papparainen työpajansa edustalla. Ajattelin että tästä voisi joskus vaikka taulun maalata. Niin leppoisa tunnelma.

Kuva perjantai-aamuna.

Ja kuva lauantai-aamuna. Tunnelma on tosiaan muuttunut ja sen näkee naamasta.

Tätä näkyä odotellessa. Ensi kesänä taas jos terveyttä vaan piisaa.