Mummokissa osaa aukaista kaikki ovet ja lauantai-iltana se ystävällisesti aukaisi ulko-oven sisäkissa Armakselle. Armas tietenkin lujahti samantien pihalle, musta vilaus vain näkyi. Nyt minua jo niin suututti, että ajattelin, olkoon. Jos jää auton alle, niin ompahan yksi suu vähemmän ruokittavana.
Vaan Armaspa taitaa olla ajatusten lukija ja tiesi että nyt on leikki kaukana =) Ei mennyt kuin puoli tuntia ja surkea naukuminen kuului oven takaa. Avasin oven ja kysyin että nukkumaanko olisit tulossa ja samantien katti oli jo sängyssäni =D. Pitkälle yöhön se sitten naukui ja selitteli juttujaan, niin ettei muiden nukkumisesta meinannut tulla mitään.
Vielä seuraavana aamunakin seurasi koko ajan minua kuin pieni koiranpentu ja jutteli ja selitteli tempaustaan. Taisi pyydellä anteeksi. Nyt ollaan taas kavereita ♥
Eetusta olen ollut koko talven niin huolissani ja pelkäsin jo että lähtö on lähellä. Johan tuota ikääkin on 13 vuotta. Eetu alkoi oksentelemaan kaiken ruoan ja veden aina samantien pois ja alkoi käydä huonoon kuntoon. Laihtuikin niin että kylkiluut alkoivat törröttämään.
Vaan nyt on tainnut syy selvitä. Kevään tullen Eetu on juonut vettä ojista ja lähteistä ja nytpä pysyykin kaikki sisällä. Ruokakin maittaa taas ja jykevät muodot ovat palanneet ennalleen. Vanhan koiran maha ei taida kestää tuota kloorattua vesijohtovettä enää. Toivottavasti luonnossa pysyy puhdasta vettä tarjolla vielä kesäkuumillakin.
Mitähän tuo kloori aiheuttaa ihmiselle, kun ei koirankaan sisuskalut kestä sitä.=(
Eetusta kun aika jättää, niin kissoille tulee suuri suru. Ulkoa tullessaan ne menevät aina ensimmäiseksi tervehtimään ja puskemaan Eetua. Sitten vasta tarkistetaan ruokakuppi, olisko jotain herkkua tarjolla.
Mummokissan päivärutiiniin kuuluu Eetun naamanpesu. Sen verran vanhan koiran silmät jo rähmii, että aina sitä pestävää löytyy. Eetu alistuu kiltisti tähänkin puuhaan =)
Kosotädin lähettämät kukat päätyivät kranssiin ja minusta siitä tuli oikein nätti ♥
Ehkä Armas oppi viime kerrasta, että kotiin on tultava just heti kohta. Hyvä kun tuli. Hienosti kissasi koiran kanssa ovat ja hoivaavat vanhusta. Kyllä niille tosiaan suru tulee, aikanaan.
VastaaPoistaEetu on tuki ja turva ulkona, kyllä siihen kannattaa suhteet pitää kunnossa =D Ei uskalla naapurin kollikaan tulla meidän tyttöjä kiusaamaan kun Eetu on pihalla =)
PoistaVoi, kun ne hoivaa - aika suloista..
VastaaPoistaKyllä on metkat mummo-kissalla sekä Armaksella - onneksi nyt tajusi kotio tulla - ehkä aatteli, että parempi olis tai.. =)
Taisi tajuta, että nyt ei mamma lähde mukaan leikkimään "ota kiinni jos saat" leikkiä =D
PoistaEhkä Armas todellakin oppi jotain edelliskerrasta:) Eläimet osaavat kunnoittaa ja auttaa vanhuksia, mikä on tainnut ihmisiltä vähän unohtua.
VastaaPoistaIhmiset sais monessa muussakin asiassa ottaa elukoista mallia. Meillä toiset kissat tuo Armaksellekin hiiriä sisälle, kun ei Armas itse pääse hiirijahtiin. Kaverille kans, meinaa tytöt =D
PoistaArmas parka, maailma on koetellut, mutta kotona paras. Kärsin kaupungissa oudoista ihoallergioista, mutta kun muutin maalle allergiat loppuivat. Olen varma, että se johtui vedestä, sillä jos käyn kaupungissa suihkussa, alkavat oireet uudestaan. Maalla on oma vesi ilman kemikaaleja. Toivotan Eetulle terveyttä ja iloisia kevätpäiviä.
VastaaPoistaArmas on semmoinen mamma-poika ♥
PoistaEihän se kellekkään voi hyväksi olla kun veteen laitetaan kaikenmaailman myrkkyjä. Tyttärelle tulee kans näppyjä aina kun käy täällä pesulla.
Hi-hii,hymy tulee huulille, kun ajattelen Armaan "selittelyjä"
VastaaPoistaKylläpä Eetu saa hyvää huolenpitoa. Hellyttävää....
Mukavia eläkepäiviä Sinulle!
.
Minulla kaikki kissat ovat kovia juttelemaan, Armas varsinkin. Minä tietenkin juttelen myös niille muun juttuseuran puutteessa =D
PoistaAika jännä kun mummo aukaisee oven Armaksellekin :D Meilläkin Bussen silmät myös rähmii...ja aamulla oli tainnut tulla pissat kuistille, ehkä on jo pidätyskyky huonontunut...
VastaaPoistaNoita vanhuuden vaivoja alkaa Eetullakin olla. Paljon tiuhempaan pitää pissille viedä, ettei lattialle lirahda jo osa. Ihmekkös tuo, sama vaivahan se on meillä ihmisilläkin =D
Poistakun seuraa sitä omaa eläintä tai sinun kohdalla eläimiä niin huomaa kuinka Persoonia he ovat, ihan isolla P:llä. omat vinkeet kaikillä ja kaverista pidetään huolt.
VastaaPoistaihana lukea sun blogia kun juttuja on käsitöitä........... elämiin.
KIITOS
:) Pirjo
Kyllä kaikki minun viisi kissaanikin ovat niin erilaisia luonteeltaan ja käytökseltään, onneksi =) Mukavaa jos tykkäät jutuistani, kiitos ♥
PoistaMiten ihana kertomus perheenjäsenistäsi. Isommassa kissa/koiraporukassa huomaa eläinten "inhimilliset" piirteet. Minua vähän surettaa, kun oma kissa jäi yksin.
VastaaPoistaMummokissa taitaa olla sellainen Grand Old Lady. Jospa se halusi vain opettaa Armakselle, missä sittenkin on paras olla ja päästi kokeilemaan kylmää maailmaa : )
Mummokissasta tosiaan huomaa, että se on perheen pää. Se määrää järjestyksen ja opettaa muita ja nuo toiset tottelee kiltisti, jopa koirakin. ♥
VastaaPoistaVoi miten ihania eläinystäviä sinulla on. Eläimet on oikein terapeuttisia. Ne kyllä vaistoaa, jos on huono päivä, kipeä tms. Tullaan syliin ja kehrätään tyytyväisenä. Luopumisen tuska on tuttu itellekki. Vieläkin suren koiraa, joka oli lapsuudenkodissani ylin ystäväni, vaikka on meilläkin koira ja pari kissaa. Silti vain sillä koiralla on yhä paikka sydämessäni. Toivottavasti saat viettää eläinlaumasi kanssa vielä pitkään aikaa yhdessä.
VastaaPoistaMinulla eli äiti- ja poikakissat 22 ja 23 vuotiaiksi ja niinhän se oli kuin olisi omat lapset kuolleet, kun niiden elämä päättyi. Vieläkin kaipaan niitä yli 10 vuoden jälkeen .
PoistaHi therе to every ߋne, іt's truly ɑ
VastaaPoistafastidious fօr mе to visit this web рage, it contaіns usеful ӏnformation.
Chdck ouut mmy web site - Http://Bitcoinaddict.Com/Webid/Item.Php?Id=11924&Mode=1