Apua

Osaako joku neuvoa, miksi minulla ei näy lukulistalla kuin yksi ainoa päivitys. Eikä lataa lisää vaikka kuinka odottelee. Pitääkö minun nyt siirtää kaikki 500 blogia tuohon sivupalkkiin, että näen milloin joku on kirjoittanut jotakin. Ärsyttävää.

Juhannus täällä meni niin kuin monella muullakin, sisällä käsitöiden parissa. Sain viimmesteltyä nämä neljä apinaa ja aloitettua monta uutta.

Luulin että joudun olemaan juhannuksen yksin, mutta lapset yllättivät mukavasti.
 Tytär oli muuttanut mielensä ja tulikin äidin seuraksi jo torstai-iltana. Paljon kivempaa kun on juttukaveri kotosalla.
Poika soitti lauantaina , että hän tulee hakenmaan  meidät mökille syömään.
Siellä oli miniä laittanut pöydän nätiksi ja yhdessä miniä ja poika laittelivat semmoiset herkkuruoat, että empä ole aikoihin saanutkaan. Molemmat kun ovat aikaisemmin olleet kokkeja ammatiltaan, niin herkkuja syntyy ja ruokalajeja on monenlaista eturuoasta jälkiruokaan. Nam, kyllä kelpasi natustella.

Ainut huolenaihe oli Eetu. Sille ei ole ruoka nykyään maittanut, mutta kyllä miniän tarjooma sisäfilepihvi maistui sillekin =)  Vapaana sai vielä lönkytellä päivän mökkipihassa, kunnon juhannus Eetullakin.

Nyt vaan huomaa, että Eetulla taitaa olla viimeinen kesä. Automatka ja päivän jalottelu ottivat sen lonkille ja illalla se valitteli eikä meinannut jaksaa kävellä. Eetu onkin kyllä ainut elossa oleva siitä pentueesta ja muillakin niistä ovat juuri lonkat pettäneet . Täytyy nyt seurata tilannetta, mutta vähän pahalta näyttää. Onneksi tässä ehtii kuitenkin valmentautua ajatukseen, että Eetua ei enää olisi. Johan se on 14 vuotta ollut seuranani, mutta vielä en raaskisi luopua.