Sietokyky ylitetty

Jossakin se raja kulkee kilteimmilläkin ihmisillä ja minulla se raja tuli nyt. Niinkuin aikaisemmin jo kirjoitin, meille oli tulossa pieni remontti ja minun oli tarkoitus evakoitua naapuri-asuntoon. Alkamisajankohtaa ja kestoa ei ole vieläkään ilmoitettu. Isännöitsijä kävi vaan eräs aamu kertomassa ennakkoilmoituksen.



Perjantaina remonttimies veteli naapuriin homeenestoainetta ja sanoi , että varo aika taisi olla pari vuorokautta, ei hän muista. Täällä jo remontoidussa kumminkin haisee omituiselle ja silmiä särkee välillä.
Kuulemma ensin tulee kuitenkin siivoojat, ennenkuin minä muutan. Suurimmat huonekalut saa jättää entiseen huoneistoon sisäseinän viereen ja komeroihin saa jättää tavarat.



Minä siinä sitten ähersin kaikki kirjahyllyt seinän viereen, täytin kattoon asti ja tungit kaapit täyteen tavaraa. Meillä noita kirjoja piisaa.

Sunnuntaina laittelin jo verhot ja lamput naapuriin ja ajattelin , että eikai tämä nyt niin kamalaa olekkaan.



Tuli maanantai, ei näkynyt siivoojia. Pahat aavistukset tuli mieleen, menin illalla ja siivosin itse suurimman osan rakennuspölyistä. Luulin, että minulla olisi se viikko aikaa muuttaa.

Tiistai aamuna tuli remonttimies ilmoittamaan, että huomenna pitää olla muuttanut.

Tytär oli koulussa 9-17, joten yksin aloin ähertämään. Puolen päivän jälkeen soitin talonmiestä avuksi kantamaan edes sänkyä toisesta päästä. Muutaman huonekalun kiikuttivat puolestani. Aamulla aloin klo 10 ja yöllä klo 24 lopetin ja voitte uskoa että joka paikkaa särki ja selkä oli tosi kipeänä.

Jääkaapista löytyi pojan jouluna jättämä keskikaljapullo ja vaikka en ole 20 vuoteen kaljaa juonut, niin kyllä se oli hyvää, kun yöllä korkkasin pullon.



Tiistaina ajattelin , että tänään en nouse sängystä koko päivänä, vaan taas soi ovikello. Remonttimies tuli sanomaan, että suunnitelmiin tuli muutos, koko kämppä tyhjäksi.

Siinä kulki minulla raja.

Ensin rupesin itkemään jo pelkästä väsymyksestä ja kiukustakin. Sitten soitin talonmiehelle ja sanoin, että minä en yksinkertaisesti enää jaksa.
Naapurin mummo tuli hätiin ja keitti minulle kahvit. Vähän helpotti, kun sai jollekkin puhua.

Isännöitsijä oli ystävällisesti toimittanut 10 lainalaatikkoa, siis kymmenen, niihinkö minun tavarani muka mahtuisivat. Eilen illalla kipattiin sitten laatikot evakkokämpän lattialle ja käytiin täyttämässä kirjoilla.

Sinne jätettiin keskelle lattiaa odottamaan, jospa joku tulisi ne ulos nostelemaan. Huonekalut nostelkoon pihalle sateeseen tai viekööt vaikka suoraan kaatopaikalle. Minä en nyt jaksa enää välittää. Siinäkin meni useita tunteja, vaikka tytär oli apuna. Puolet ei mahtunut edes laatikoihin, vaan kannettiin sylissä tänne naapuriin.

Korkkasin eilen illalla sen toisenkin kaljapullon. Maistui edelleenkin ihanalle.

Eikä siinä kaikki, niinkuin mainoksessa sanotaan. Sama muuttoruljanssi takaisinpäin on vielä edessä. Milloin, kukaan ei kerro. Ehkä viikon päästä, ehkä kuukauden. Ärrrr...

Näin hyvin pelaa tiedotus kaupungin omistamissa vuokra-asunnoissa. Ilmeisesti meillä asukkailla ei ole minkäänlaista ihmisarvoa. Varsinkaan meidän rivitalossa, jossa minä olen nuorin vuokralainen, lähes 60 v. Mitenkähän nuo naapurit, jotka ovat paljon iäkkäämpiä, jaksavat tämän.

...

Onneksi illalla tuli telkkarista minun lempimainokseni, Åttå-drinkkero. Voi että se jaksaa naurattaa kerta toisensa jälkeen. Minulla on monta tosi hyvää homo-ystävää, en minä homoille naura. Mainos on kuitenkin mainio ja minä oikein odotan sitä joka ilta tulevaksi, parasta viihdettä.

...

Vähän helpotti, kun kirjoitin kaiken talteen.

...

Huomasittehan, enää 100 yötä jouluun.