Alutaguse mets

Tulin vain muistuttamaan Eestin luontokameroista. Nyt niitä onkin siellä monta.

Illalla istuin ja seurasin pitkään hirvikameraa, jossa oli ruokailemassa villisikaperhe, isä ja äiti ja kymmenen pientä possua. Olipa ne suloisia. Suosikkini on kuitenkin tämä Alutagusen metsä, jossa viime kesänä näin joka yö villisikoja , mäyriä ja karhuja y.m. Nyt on yöt vielä liian pimeitä, mutta kesemmällä näkee hyvin seurata metsän vilkasta yö-elämää.

Näin me mummot vietettiin eilinen äitienpäivä, enimmäkseen päikkäreillä =)

Oli niin kaunis ja lämmin ilma, että tuli mieleen ne lapsuuden äitienpäivät. Miksikähän enää ei järjestetä kouluilla Äitienpäiväjuhlaa, 50 vuotta sitten niitä vielä oli. Lapset esittivät ohjelmaa ja kaikki äidit saivat ruusun rintaansa. Minulla oli aina ohjelmanumero, yleensä runonlausuntaa. Sekös jännitti aina, melkein pissat tuli housuun jännityksestä.

Kuusamossa Poussun kylässä ollessamme äiti huomasi täitä päässäni juuri ennen juhlia ja leikkasi pääni kaljuksi. Tottahan se  hävetti ihan kamalasti. Lausuin sitten runoni hienossa kesämekossa ja villamyssy syvällä päässä =)

Meillä oli äitimme kanssa hyvin ongelmalliset suhteet, mutta hän on kuollut jo yli 30 vuotta sitten, enkä halua muistella häntä pahalla.

Oma tytär ei päässyt käymään juhlapäivänä pitkästä matkasta, mutta soitti tosi pitkän puhelun. Hänellä on ihana tapa tulla kotona yllättäen halailemaan ja rutistelemaan minua. Se on rakkautta se.

Poika sentään poikkesi mökkimatkalla äitiä katsomassa. Hänellä oli tarkoitus ostaa kukkia, niinkuin muinakin vuosina, mutta kaikki kukkamyyjät olivatkin jo sulkeneet ovensa täällä meillä päin. Niinpä sain sitten sen toivotun perinteisen äitienpäivälahjan, säkillisen hevosenkakkaa =D Kyllä nyt mummon kukat taas rehottaa ensi kesänä ja naapurit on ihmeissään =)

Aamulla tuli pojalta facebookista tuo alla oleva äitienpäivälaulu. Aivan ihana minusta, tykkäsin.  En vaan saanut sitä postattua tähän samaan juttuun.

Sateinen viikko alussa, mutta jäipä sentään aurinkoinen muisto eilisestä.