Kesälukemista

Kesällä tulee luettua paljon dekkareita, vaikka luen minä niitä kyllä talvellakin.  Otin kirjastosta kokeeksi Indrek Harglanin dekkarin ja ihastuin niin että hain loputkin hänen kirjansa. Kirjan tarinat sijoittuvat 1400 luvun Tallinnaan jossa apteekkari Melchior ratkaisee murhamyysteerejä. Samalla tulee tutuksi Tallinnan historiaa, Olevisten kirkko, Piritan luostarin rakennusvaiheet ja jopa hirttopuun paikka. Todella mielenkiintoista luettavaa, suosittelen vahvasti dekkareita lukeville.

Meillä ei kotona ole murhamysteerejä, mutta kylläkin pullarosvo. Jos vähäksikään aikaa jää pöydälle pullaa tai muuta makeaa ilman vahtimista, niin hetken päästä sitä ei enää ole. Joku syöksyy salamana sen varastamaan. Enpä ole ennen nähnyt kissaa joka olisi noin makean perään. Jos ei koko saalista jaksa heti syödä, niin loppu käydään piilottamassa minun sänkyyni peiton alle. Siitä minä sitten saan pudistella pullanmuruja nukkumaan mennessä.  On se silti niin rakas katti.

Peppilauma alkaa kohta olla valmiina. Näitten isojen lisäksi vielä muutama pieni ja sitten saa riittää. Ostin jo Etsystä hämähäkin ohjeen, saa nähdä milloin alan pähkäilemään englanninkielistä ohjetta.  Siinä sitä onkin minulle haastetta kerrakseen. Paljon helpommalla pääsee kun suunnittelee itse mallinsa.

Lämmin viikko luvassa. Matot odottavat edelleenkin pesijäänsä, mutta eihän tässä mattolaiturille ehdi kun on niin paljon muuta tekemistä =D

Vaihtelevat kesäsäät

Hyvä ystäväni on kesätöissä hautausmaalla. Päivät pitkät kantoi selkä vääränä vettä istutuksille 30 asteen tappohelteessä. Parissa päivässä tilanne muuttui aivan toiseksi. Aika vaihtelevaa työtä =D Milloinkahan tulis ne sopivat matonpesukelit .

Kyllä kätevä emäntä keinot keksii

Näillä helteillä täytyi kaivaa kaikki tuulettimet esille, jopa tämä rikkinäinen. Talven aikana varsi oli hävinnyt, mutta onneksi löytyi joku muu rautaputki. Vaikka tilkitsin paperilla, niin varsi ei vaan pysynyt suorassa. Sitten keksin työntää siihen kaksi sukkapuikkoa. Puikot kuitenkin kilisivat pahasti, mutta apu löytyi vanulapuista, niitä puikkojen väliin. Taas toimii, vaikka ei olekkaan mikään pirtin kaunistus =D Tulipahan todistettua että mitään ei kannata heittää hukkaan,  niitä voi joskus vielä tarvita.

Minä vaan näitä Peppejä, eikä ne vielä tähänkään lopu.

Ihanaa, huomenna sataa vettä. Siitä jo nauttiikin tämän kuumuuden jälkeen.

Aarteeni

Siinähän se juhannus meni niinkuin muutkin päivät. Vähän kyllä juhlittiin tytön kanssa, kaupasta ostettiin uusia perunoita ja loimulohta, mansikat oli loppuun myyty, harmi. Illalla vielä innostuttiin "ryyppäämään". Juotiin puoliksi viime kesänä ostettu siideri pois. Ei tullut edes krapulaa aamuksi ;D

Sain tietää että naapuruston rouva käy töissä omalla autolla kierrätyskeskuksessa, jonka tulot menevät työttömien työllistämiseen ja katulähetyksen hyväksi. Innostuin entisestäänkin enemmän penkomaan varastojani ja olen saanut kerättyä jo monta kassillista. Kaikista ei kuitenkaan raaski luopua, niin kuin tästä tuulikellosta. Ostin sen Turkista 25 vuotta sitten ja nyt se löytyi sieltä "hyvästä tallesta"

Tämä on niin ihana. Perhonen on muovia, mutta muut osat simpukan sisäpuolen helmiäistä. Ääni on hento ja kaunis helinä, joka ei häiritse naapureitakaan. Minun aarteeni.

Olen aina inhonnut muovikukkia, mutta nykyään tehdään ihan kauniita silkistä. Keväällä tuli tilattua tämä köynnösruusu halvalla Kiinasta, mutta eihän sille oikein ollut paikkaa. Keksin nyt laittaa sen terassille oksankarahkaan ja siihenhän se käykin oikein nätisti.  Naapurit saa luulla että olen näin hyvä hortonoomi, köynnösruusukin rehottaa =D

Eikä täällä pelkästään ole syöty ja ryypätty koko juhannusta . Peppejä sain valmiiksi. Tarkoitus on taas tehdä sekä isoja , että pieniä 10 kappaletta. Kun on langat etsitty valmiiksi, niin on kätevää tehdä samalla kunnon satsi. Näitä nyt sitten toistaiseksi täällä. 

Huhhuh, mahdottomia helteitä on luvattu. Kyllä minulle jo piisaisi. Semmoinen 20-25 astetta olisi ihanne. En nyt kuitenkaan halua valittaa, ehtiihän sitä talvella sitten taas palella.

Mummoa lapsettaa

Kaikkea sitä tuleekin kirpparilta kotia raahattua, mutta tämän hinta ei pahemmin päätä huimannut, peräti 0,50€.  Nalle keikkuu, soittaa rumpua ja puhaltaa pilliin. 

Heti kun näin niin ajattelin, että kosto elää kisuseni. Ahududu nimittäin herättää joka aamu noin klo 5 nuolemalla käsiäni ja naamaani, ei kiva. Näin kuumalla ei voi nukkua huppeluksissa peiton allakaan ja pääseehän se hyväkäs sinnekin. Nyt kun laitoin tämän katin viereen sen nukkuessa päiväunia, niin eihän se muuta kuin tykkäsi tästä. Hukkaan meni kosto-ajatus. Ymmärrän hyvin että joku äiti oli tuonut tämän halvalla myyntiin. Ei tätä rämpätystä jaksa kauaa kuunnella  ja kiertoon lähtee aika nopeasti meiltäkin.

Siskoni oli jo huolissaan kun en ollut kirjoittanut tänne vähään aikaa. Luuli varmaan että olen häipynyt noitten "poikakavereitteni" matkaan. =D Eipä ollut heilaa helluntaina ja onneksi ei nyt sitten koko kesänä. Tähän tyttötalouteen ei miehiä mahdu.

Vaan eihän minusta aina tiedä. Kun kerran palasin kolmen viikon matkalta Turkista ja sanoin työpaikallani , että nimeni on muuttunut, niin eihän sitä aluksi kukaan uskonut. Olin tosiaan mennyt siellä salaa naimisiin. Hauska välillä yllättää tuttuja tämmöisillä ihmetempauksilla ;)

Kylällä varmaan luullaan, että olen ratkennut ryyppäämään. Täällä maalla kun ei penkeillä istu kuin kalja-ukot eväineen  ja sitten minä tölkkeineni. Ostan joka kauppareissulla tämmöisen kahvin ja ihan hyvin voin istua kalja-ukkojen kanssa samalla penkillä jos ei muualla ole tilaa. En enää vuosikymmeniin ole välittänyt mitä kyläläiset minusta puhuvat tai ajattelevat. Minulla on kaksi kilometriä kauppaan ja voi että kahvi maistuu hyvältä siinä matkan varrella. 

Nämä taitaa olla elämäni kalleimmat mansikat. Hyvässä uskossa ostin 16€ mansikka-amppelin ja kuvittelin poimivani siitä mansikoita pitkin kesää. Näyttää jäävän sato näihin. Tästä lähtien jätän mansikanviljelyn toisille. 

Meinasin jo heittää kulahtaneen rottinki-amppelin roskiin, mutta siitähän tulikin ihan hyvä vielä suhumaalilla. Näillä keleillä passaa maalailla ulkona, kunhan muistaa laittaa aurinkorasvaa iholle.

Fb:ssä on välillä niin hauskoja vitsejä, että pitää jakaa tännekin. Tuli mieleen se perinteinen äitienpäivälahjani. Taidan kuitenkin pysyä vaniljakastikkeessa =D

"Poikaystäväni"

Miestähän minulla ei ole ollut kohta 30 vuoteen (luojan kiitos), mutta kyllä näitä "poikaystäviä" silti piisaa. On kuvassa oleva Martti, sekä Reino, Rauno, Risto, Lauri ja monta muuta. Minun poikaystäväni asuvat melkein kaikki hoivakodissa. Tämä Marttikin tuntuu niin tykkäävän kun pysähdyn tielle tai istun kaupanpenkille viereen juttelemaan. Lauri puolestaan kyselee joka kerta tavatessamme: " Milloin tyttö tulee, onko kauan, milloin lähtee, millä linja-autolla lähtee, käske käymään meilläkin." Aina sama keskustelun kaava . =) Nämä ovat niin mukavia leppoisia pappoja. En voi sietää vanhoja härskejä puhuvia ukkoja.....pääsiskö selänpesijäksi ja muuta vielä ällöttävämpää, yäks. Tämmöiset poikaystävät ovat parempia, tuovat iloa minunkin elämääni.

Tyttären kanssa on tullut niin vähän ulkoiltua, mutta nyt hän keksi hyvän innostimen. Joka päivä pitää käydä edes pienellä lenkillä ja lähettää siitä todisteeksi kuva toiselle. Pihassa pyörähtäminen ei riitä. Tämä toimii oikein hyvin. Kun saa toiselta ulkoilukuvan, niin on pakko lähteä ulos että saa lähetettyä itsestään vastakuvan . Kovin kauniitahan nämä eivät ole, mutta toimivat todistukappaleena =)

Ihanaa kun on luvattu kauniita ja lämpimiä päiviä. Tulee varmaan ulkoiltua enemmänkin

Pepit peltotöissä

Lämpimät ilmat herättivät minussakin sisäisen maamiehen ja alettiin Peppien kanssa kylvötöihin. Sain naapurilta vanhan korkean kukkalaatikon ja siihen kylvin salaattia. Taimet nousee kohisten, eikä pupujussit yllä napsimaan niitä ennen minua. Kotilotkin on helpompi noukkia korkeammalta.

Matalalla olevaan "peltooni" istutin sokerihernettä ja yrttejä. Lannotteena tietenkin sitä ehtaa hevosenpaskaa. Naapurin kissakin näköjään päätti käyttää tätä hiekkalaatikkona, mutta sitä lannotetta en tähän halua. Onneksi löysin roskakatoksesta tämmöistä rautaverkkoa. Nyt ei kissa pääse kuopsuttamaan ja myöhemmin voin nostaa verkon herneitten tueksi.

Aherruksen jälkeen voi istahtaa lepäämään ja ottamaan aurinkoa.

Työn alla on nyt Peppikatras. Tykkään tehdä useamman kerralla kun silloin on langat etsittynä valmiiksi. Oman aikansa vie sekin kun haen säilöistäni sopivia lankoja, uusia ei onneksi juurikaan tarvitse ostella kuin harvoin.

Tästä karanteenien loppumisen kunniaksi tilanteeseen sopivaa musiikkia =D =D =D 

https://www.youtube.com/watch?v=WFcv8ypg9t0&feature=share&fbclid=IwAR2rBBtk9g2KDXud4kX7al_C7qaxTX5VgFOEWzvpwY5G-j-b4lxao9-enBY

Kasvomaski

Tilasin Kiinasta kivan kasvomaskin jossa oli kissan nenä ja viikset. Ihan ei mennyt nappiin, tämmöinen tuli =D No, onneksi ei mennyt montaa euroa hukkaan. Ehkä en kehtaa lähteä ruokakauppaan tämä naamalla =D

Kettusen perhe

Välillä on ollut niin kauniita päiviä että Kettusen perhekkin pääsi ulkoilemaan. Isällä ja äidillä on peräti neljä lasta, yhtä nauravaisia kaikki. Vähäksi aikaa saa kettujen tekeminen nyt riittää. Seuraavana päivänä satoikin sitten lunta niin että maa oli valkoisena. Kummallinen talvi ja vielä kummallisempi kevät. Miltähän kesä tulee näyttämään. 

Pahimpana räntäsadepäivänä sain taas ajan päivystävälle hammaslääkärille ja ei muuta kuin rollaattori käyntiin. Monta kertaa olen jo käynyt saamassa juurihoitoa ja väliaikaispaikkaa. Onneksi nyt oli toinen lääkäri ja sanoi heti että viisaampaa vetää koko hammas pois. Olin samaa mieltä jo aikaisemminkin ja nyt on olo helpottunut. Enää ei tarvitse kärsiä tuon yhden hampaan takia eikä maksaa kalliita käyntimaksuja. Kyllä on lääkäreissäkin hurja ero ja tämä uusi oli aivan ihana.

Juu, sainhan minä tämän vakio-äitienpäivälahjan =) Poika soitti ja kysyi kumman pa...n haluan, Tauskin vai hevosenkakkapussin ovelleni. Eipä tarvinnut miettiä hetkeäkään. En tosiaankaan ole mikään Tauski-fani =) Nyt on taas millä lannoittaa kukkapenkkiäni.

Tulis nyt vaan ne lämpimämmät ilmat. Meillä ainakin on öisin vielä pakkasasteita, ei voi haaveillakkaan että mitään istuttaisi pihalle vielä.

Kesäinen kortti

Ihastuin niin tähän korttiin, että se laitetaan keittiön seinälle. Kortissa on kaikki mitä kuuluu Suomen kesään. Jopa käki kuusen latvassa. Kortin on piirtänyt Heli Pukki ja minulle sen lähetti Eeva Lappeenrannasta.

Samassa lähetyksessä tuli kasa Tennesee lankoja. Tämä on juuri sen vahvuista josta tykkään virkkailla amigurumeja. On se kumma että Novita lopetti tämän langan tekemisen eikä mitään vastaavan paksuista ole tullut tilalle. Nykyään saa olla onnellinen jos jostain sattuu tätä löytämään.

Suuret kiitokset Eevalle. Nyt on mistä virkkailla kesän mittaan

Onko vähempi parempi ?

Innostuin minäkin vappuna askartelemaan ja tein kevätkranssin. Ämpärin ympärille pyörittelin rautalankaa ja lisäksi pari lisuketta romulaatikosta. Tykkään tuosta lehtinauhasta jota tilasin Kiinasta , mutta mietin nyt pitäisikö toinen ottaa pois, kukka tai käärme.

Tytär puolestaan ajatteli että enempi on parempi kun teki meille jälkiruokaa. Kuohukermaa, vaniljavanukasta, banaania ja keksiä ja tätä on tosi paljon. Kahdestaan kun tämä popsitaan niin ei tarvitse kuvitellakkaan että housunnappi menisi vielä kiinni.  Kyllä vappuna pitää herkutella, sanoi tytär =)

Emine ja Ahududu vappumarssilla =) Porraspieltä pitemmälle eivät päässeet kun Ahududulla tuli jo hätä sisälle. Se on aivan hassu kissa, päiväsaikaan ei uskalla ulkona olla kun siellä on liikaa erilaisia ääniä. Pimeällä kyllä uskaltaa tutkia ja kierrellä pihassa. Tytär suostui kuvanoton ajaksi laittamaan lakin päähän, mutta heti sen jälkeen pois, pois.

 Kylässä käyneen ystäväni ottama kuva. Näin meillä toivotetaan vieraat tervetulleiksi.

Vappusukat

Tytär näki kuvan Socki-langasta neulotuista sukista ja halusi samanlaiset. Äitihän tietenkin tilasi langat ja laittoi puikot suihkimaan. En edes yrittänyt kohdistaa raitoja, olisivat saaneet mennä enemmänkin eri kohtiin. Luvassa on kylmä vappu, joten nämä ovatkin oikeat vappusukat.

Muuten on pyörinyt kettutehdas. Näitä meinaan nyt kasan tehdä.

Tänään se iski minulle, että tulen kohta hulluksi. Joka tuutista tulee vaan coronaa, coronaa, coronaa. Meidän kylällä ei ole auki kuin ruokakauppa ja apteekki, ei ole paikkaa mihin mennä. Ihmiset välttelevät toisiaan eikä kukaan uskalla pysähtyä juttelemaan. Miten voikin elämä olla näin tylsää. Kirjat on kaikki luettu, mutta onhan minulla sentään netti ja televisio pelastuksesksi.  Onneksi tytär käy joka toinen viikonloppu, mutta ei sekään ole riskitöntä kun kahdella bussilla joutuu matkustamaan.

Kaiken lisäksi posti hukkasi Saksaan menevän pakettini. Laitoinkin siitä kyselyä menemään. Yleensä menee 2-3 päivässä, nyt on ollut teillä tietämättömillä yli kaksi viikkoa. Masensi jo niin että paiskasin päiväunille. Kun viiden tunnin päästä heräsin, oli tullut tieto että paketti on juuri saapunut Saksan kamaralle, johan helpotti.

Ilmat ovat olleet niin kylmät ja rumat ettei ulkonakaan juuri tule oltua. Nyt sitten on tullut mätettyä lohturuokaa ja se alkaa tuntua huosunkauluksessa. Juuri kun sain laihdutettua 15 kiloa, voi harmi

Vaan onhan noita ilonaiheitakin. Sunnuntai-yönä kun istuin kolmen aikaan ulkona tupakalla, näin jotain mitä en ole koskaan ennen nähnyt. Kolme peuraa asteli rauhallisesti jonossa pihan poikki. eivätkä välittäneet minusta ollenkaan. Voi miten kauniita eläimiä ne ovat. Tänään pihalla kuuntelin peipposen ja kottaraisen laulukonserttia. Tuli tunne että toivoa paremmasta kuitenkin on.

Tytär tulee vapuksi taas luokseni ja eiköhän tästä mieliala taas parane. Mukavaa Vappua kaikille.

Kansalaisopiston näyttely ja muuta höpinää

Jos ketä kiinnostaa, niin tästä pääsee katsomaan Jyväskylän kansalaisopiston näyttelyä 2020 ihan omalla sohvalla istuen. On siellä muutama minunkin maalaama taulu. Jos muualla on samalaisia näyttelyjä, niin olisi kiva jos laittaisitte linkkiä kommentteihin. Mukava olisi katsoa mitä toiset ovat puuhailleet talven aikana.

Kotona on tullut vain virkkailtua. Minulla tahtoo tulla aina näitä klooneja, mutta nyt on apinat ja Viirut vähäksi aikaa tauolla.  Jotain muuta kloonattavaa välillä.;)

Se Tauti ei ole vielä iskenyt, mutta iski niin kova sylkirauhasentulehdus, etten pystynyt syömään pariin päivään. Pakko oli jo turvautua lääkäriin ja nyt syöminen taas sujuu. Ompahan sitten tullut mässytettyä ihan liikaakin, vuorotellen suolaista ja makeaa. Yön hiukopalaksi paistoin vielä kolme banaania ja vaniljajäätelöä päälle. Oli muuten syntisen hyvää, tulee varmasti tehtyä toistekin. Jokohan minun kalorivajeeni olisi tullut täytettyä ;D

  

Piti siivooamani pääsiäiskoristeet pois, mutta aivan selvästihän tuossa lukee että kissanlaatikko. Ei sitä raaskinut poiskaan ottaa, vaan on etsittävä joku toinen laatikko. Kyllä Ahududu tietää.

Uuden ison telkkarin takia jouduin siirtelemään huonekaluja ja tyhjentämään kirjahyllyjä. Kyllä kannatti. Se etsimäni "hyvässä tallessa" olikin siellä. Löytyi m.m. 10 vuotta sitten siskoltani saamani nimipäiväkortti rahoineen. Rahan arvo on tainnut jo melkoisesti laskea tänä aikana, mutta vielä sillä jotain kivaa saan itselleni. On tainnut muisti olla heikko jo silloin 10 vuotta sitten ;)

Tosi vanhoja valokuviakin löytyi  "tallesta". Oikea sukukuva, paappa lapsineen ja lapsenlapsineen. Minä olen tuo alarivin käkkäräpää. Ihana löytää tämmöisiä aarteita.

Nautitaan  nyt kevätauringosta ja pysytään terveinä, eikös joo. 

Pääsiäistä

                                      

Ahududu haluaa viettää pääsiäistä nurmikolla auringonpaisteessa loikoillen.  Vähän pienihän tuo rairuohokippo on ja aurinkokin pastaa ikkunan läpi, mutta ajaa asian paremman puutteessa.

Tytär halusi valmistaa pääsiäiskahvit ja maistuihan se. Pohjana maitoa ja päällä murukahvilla maustettua kermavaahtoa.  Kaunis , mutta ei tätä montaa kupillista kerralla joisi.  Lasimukit ostettiin viime kesänä Turkista ihan hotellihuoneessa käyttöä varten.

Kun tarpeeksi monelta suunnalta postia puhelimella pommitettiin niin telkkaripakettinikin löytyi ja tuotiin torstaina.  Asennus ja vanhan poisvieminen ei sitten onnistunutkaan. Toivottavasti kauppa hyvittää sen laskussa takaisin. Onneksi tytär oli kotona ja sai asennettua kaikki laitteet. Vaihdoin samalla liittymää ja johtoja laitteineen oli ihan riittävästi asti. Minulla olisi mennyt hermot tuon kanssa, mutta tytär jaksaa näprätä erilaisia laitteita.

On niin suurikin, että ei mahtunut entisen paikalle vaan koko huusholli meni uudelleen järjestettäväksi, huh mikä homma. Soitin pojalle että hän on voittanut arvonnassani vanhan pussiperätelevision ja hän lupasi toimittaa sen kierrätykseen. Tapahtuu ehkä Juhannukseen mennessä.  =) Paikalleen laitettavat seinähyllyt ovat odottaneet vasta kaksi vuotta laittajaansa ;) Hänellä kun mukamas on aina niin kiire.

Tänne olisi ikävä. Jospa se sitten vuoden päästä jo onnistuisi.  Tällä hetkellä siellä on niin kova ulkonaliikkumiskielto, ettei pienintäkään toivetta päästä paikalle. 

Puolimatkankrouvissa

Posti taas kunnostautui hukkaamalla tilaamani uuden television. Voihan halvattu. Viikon odottelin ennen kuin aloin soittelemaan. Postissa vain ihmettelivät minne se on mahtanut joutua. Onneksi Verkkokauppa lupasi selvittää asiaa ja lähettävät toisen television. Eihän se kyllä pääsiäiseksi nyt enää ehdi, harmi.

Nyt minulla sitten on aikaa kloonata näitä hahmojani. Sain Saksasta viestiä että he varmaankin pääsevät avaamaan kauppansa kuun lopulla ja haluavat minulta apinoita, kissoja ja Peppejä. Voi että minulle tuli siitä hyvä mieli.  On niin paljon mukavampaa virkkailla kun tietää että on toivottua tavaraa.

Tänä vuonna ei ole oikein jaksanut innostua pääsiäisen laitosta.  Tämä tytön aikanaan koulussa tekemä patakinnas on niin ihana etten ole raaskinut käyttää. Pääsiäisenä se kaivetaan aina esille seinälle roikkumaan. Äidin aarre.

Kissoille tilasin Kiinasta vinkulelun, mutta eihän ne siitä piitanneet. Nyt se on sitten pääsiäiskoriste joka saa olla jopa rauhassa =) Vinkuva kana, aika söpö minusta  =D

Hullulla on halavat huvit =D Kauppamatkani on kaksi kilometriä suuntaansa, mutta onneksi puolimatkassa on katettu bussipysäkki. Olen nimennyt sen Puolimatkankrouviksi. Paluu matkalla parkkeeraan rollaattorini siihen ja hörpin kaupasta ostamani kahvin ja poltan tupakan. Varsinkin iltapimeällä ihmiset tuijottavat kovasti, luulevat varmaan että olen pysähtynyt kaljaa juomaan ;D Minua se naurattaa, sillä en piittaa nykyään enää yhtään siitä mitä ihmiset ajattelevat minusta.  

Olen saanut siinä jopa pari uutta koiraystävää. Jo kaukaa alkavat heiluttamaan häntäänsä kun tietävät saavansa rapsutuksia ja kehuja.  Taskussani on aina käsidesipullo, joten ei vaaraa pöpöistäkään.

Kohti valoisampia aikoja mennään joka asiassa. Siispä hymyillään ja nautitaan kevätpäivistä.

Änkyrä -akka

Kansalaisopistokin sulki ovensa ennen aikojaan ja keskeneräiset tehdään nyt kotona loppuun. Tänä keväänä meillä oli aiheena nainen ja minä kun olen tämmöinen änkyrä-akka, niin tietenkin tein muista poikkeavan =). Tämä pelottavasti tuijottava kissanainen sopiikin nyt pääsiäistauluksi kun ei pieniä trullejakaan ole luvassa oven taakse.

Jyväskylän kansalaisopisto järjestää tänä vuonna netissä näyttelyn ja laitan teille linkin kunhan se valmistuu. Olisi kiva jos muutkin linkkaisivat mahdollisista nettinäyttelyistä. Minun kuvani eivät onnistuneet ollenkaan kun puhelimella ne näpsin =(.

Seuraavat kuvat netistä

Minullahan kaikki tapahtuu aina kolmen sarjoissa, vasta voitin kolme kertaa arvonnoissa ja nyt on sitten huonojen vuoro. Ei suju karanteeni minulla niin kuin pitäisi.

Viime viikolla iski niin kova hammassärky, että oli pakko mennä päivystävälle hammaslääkärille. Tunnin kun makasin saamassa juurihoitoa niin kipu sentään helpotti. Menin samalla reissulla ruokakauppaan ja ihmettelin kun ihmiset tuijottivat niin kummasti.  Eipä ihme, kun toinen puoli naamasta roikkui ihan liikkumattomana hyvän puudutuksen takia. Luulivat varmaan että olen saamassa halvauskohtauksen =).

                                      

Eikä se epäonni siihen loppunut. Lauantaina hajosi telkkari. Ei tänä aikana jaksa olla ilman töllötettävää. Sain kyllä uuden toosan tilattua netin kautta, mutta noinkohan suostuvat tuomaan sisälle,  asentamaan ja viemään vanhan pois. Vanha pussiperätv on niin painava etten itse sitä jaksa liikutella ja millä minä autoton sitä hakisinkaan ja vanhaa kiikuttaisin kierrätykseen.

Odotinkin jo että mikä se kolmas epä-onni on ja tänään sitten napsahti se juuri hoidettu etuhammas kokonaan poikki, tynkä vaan jäi. Onneksi sain huomiselle uuden ajan päivystykseen ettei ehdi kovin kipeytyä.

Ole tässä sitten vapaaehtoisessa karanteenissa. Keski-Suomessa kai tilanne kuitenkin on vielä aika hyvä, onneksi. 

Koitetaan pysyä terveinä. Suomi on selvinnyt sodastakin, eiköhän selvitä tästäkin. Kohta tulee kesäkin, vaikka tänään satoikin vielä lunta.

Yksinelon iloja ja vessapaperia =)

Monikaan parisuhteessa elävä ei tiedä kuinka mukavaa on elää yksin. Voi tehdä mitä haluaa, milloin haluaa. Minulla iski viimeyönä puolenyön kieppeissä mustikkapiirakanhimo ja ei kun ylös leipomaan. Kaunishan siitä ei tullut, mutta ah niin ihanan makuinen. Siinä meni viimeiset mustikat, seuraavan piirakan saan ensi syksynä.

Sänkyäkään en ole viitsinyt petata, sillä eihän nyt ole kukaan tulossa näkemään. Nukun silloin kun väsyttää vuorokauden ajasta piittaamatta. Kyllä eläkkeellä on mukavaa.

Huvittaa tuo vessapaperien hamstraaminen. Pärjättiinhän sitä ennenkin ilman erityistä vessapaperia. Minun lapsuudessani ulkohuussissa oli rieän vieressä pino sanomalehtiä, joita käytettiin pyyhkimiseen.  Meillä oli välillä vähän fiinimmin. Isä oli siihen aikaa myymälänhoitaja ja appelsiinit olivat kallista herkkua. Ne tulivat kauppoihin yksittäin violettiin silkkipaperiin käärittyinä ja isä jemmasi näitä papereita huussissa käytettäväksi. Olihan se ylellistä pyyhkäistä pyllynsä appelsiinilta tuoksuvalla silkkipaperilla. Näitä nykyisiä muoviverkkoja ei kyllä voi samoin käyttää =D

Yksi tapa olisi käyttää vanhaa Arabimaissa ollutta keinoa. Otetaan tikku tai kivi jolla kaavitaan pylly puhtaaksi. Tikun voi laittaa sekajätteisiin, mutta kivenhän voi huuhtaista puhtaaksi seuraavaa kertaa varten. Kuinka ekologista =D =D =D Täytyy muistaa vaan käyttää vasenta kättä, sillä oikea käsi on varattu ruokailuun.

Viime kesän reissun jälkeen alettiin heti pihistelemään ensi kesän reissua varten. Nyt olisi rahat kasassa, mutta Aurinkomatkat perui kaikki ensi kesän Turkin matkat. Nyt ei mennä sitten aaltoihin hyppelemään. Kyllähän se harmittaa, mutta on aivan ymmärrettävää. Meidän parhaaksihan se on. Täytyy vaan pitää rahat tallella jos seuraavana kesänä päästäisiin lähtemään.

Luin juuri Amerikkalaisen pormestarin lausuntoa. Hän kehoitti yli 70 vuotiaita valmistautumaan kuolemaan coronaan maan talouden pelastamiseksi. Huhhuh, onneksi meillä on inhimillisempiä päättäjiä. Totellaan rajoituksia ja yritetään pysyä terveinä.