Joskus ärsyttää, onneksi ei aina

Pukin pienet apulaiset ovat yrittäneet olla ahkeria, mutta eihän sitä millään kaikkeen ehdi. Minua alkaa suorastaan ärsyttää, kun kyläläiset tulee tässä vaiheessa kysymään, että tekisitkö minulle sitä ja tätä. Eivätkä sitten tahdo ymmärtää, että kehtaan kieltäytyä tutulle tekemästä. Paras oli eräs mummo, joka ilmoitti tulevansa sitten lähempänä joulua ostamaan apinoita. Kun sanoin että en enää ehdi tekemään , hän vain tokaisi, että kyllähän sinä MINULLE kerkiät muutaman tekemään. Jokainen haluaa olla etusijalla toisiin nähden ja loukkaantuu sitten kun yritän selittää kiireitäni. Ne teen, mitä olen tähän mennessä luvannut ja sitten alan laittamaan omaa jouluani.

Itsekin olen joutunut ostamaan ajan puutteen takia toisten käsitöitä ja tällä kylällä se kyllä kannattaa. Katselin esim. Kainuun kukkalapasten hintoja netistä, joka on noin 37€, meidän kylän mummot myy niitä 12€, josta heille jää 8€ itselle. En kyllä ymmärrä moista, mutta käytän tietenkin tilannetta hyväkseni =) Minä en kyllä alkaisi lankojen hinnalla lapasia ja sukkia myyntiin  tekemään. Mieluummin antaisin vaikka ilmaiseksi tosi tarpeessa olevalle.

Nyt minua kiinnostaisi mahdottomasti se huovutetun  lumihiutaleen malli, joita moni on näköjään jo tehnyt. En löydä semmoiseen ohjetta millään, vaikka kuinka olen etsinyt. Ihan itselle haluaisin semmoisia tehdä ikkunaan.

Tytär tuli piiiiitkästä aikaa käymään kotona ♥ Kyllä on mukavaa.
Pitkä matka, monta linja-auton vaihtoa ja pienet opintorahat, siinä monta syytä käydä vain harvakseen .
Olipa tainnut kuitenkin olla äitiä ikävä, sillä ebaysta oli tilaillut pitkin syksyä äidille tuliaisia. Sain mm. pussilliset näitä "Hand made" ja  "Made with love" merkkejä. Näitä onkin mukava laitella töihin kiinni. Intiasta näitä kuulemma saa tosi halvalla.

Semmoista meille näin joulun alla. Yritän taas ehtiä joku päivä kirjoittelemaan.
Yritetään olla stressaantumatta ;D 

Vekin tonttu ♥

Eikö hän olekin ihana ♥ Itse en ole tätä tehnyt, vaan Vekki, hänen blogissaan on lisääkin tonttuja. Tämä on 30cm, mutta näitä saa jopa 45cm korkeinakin.

Kovasti halusin tämmöistä ja kyselin arasti hintoja. Positiivisesti yllätyin kun olivatkin paljon halvempia kuin olin kuvitellut. Vielä enemmän ilostuin tietenkin, kun Vekki ehdotti vaihtokauppaa ja sehän oli minusta tosi ihanaa. Omani sain jo eilen, Vekki joutuu odottelemaan omaansa vielä, sillä ensin täytyy tehdä muutamia töitä alta pois.

Minä ajattelin tämän joululahjaksi eräälle hyvin läheiselle ihmiselle, mutta en voi olla näyttämättä kuvaa jo nyt. Käykääpä kurkkimassa Vekin ihania töitä. 

Kiire, kiire, kiire

Nyt alkaa kyllä olla jo niin kiire, että mitenkähän tästä selviän. Pari tilausta sentään sain valmiiksi.

Kettuporukka....

......ja apinaporukka.
Ilmeisesti joudunkin tänä jouluna ostamaan suvulle luvatut sukat toisten käsityöläisten myynnistä =)
Eihän tässä jouda enää bloggaamaankaan, kun pitää vaan heilutella virkkuukoukkua.  Ihan hyvä näin, tunnen itseni hyödylliseksi olennoksi =D

Kukahan ottais ja siivoais meillä, että voisin senkin ajan virkata =D

Syyspiristystä

Eläkkeellä olossa on sekin hyvä puoli, että jos aamusta jo masentaa, voi viettää pyjamapäivän =D
Sen verran piristyin kuitenkin , että rahjustin postilaatikolle ja kyllä kannatti. Siellä odotti alesta tilaamani käsityökirjat. Johan helpotti oloa =D

Minä olen villatakki-ihminen, tykkään pitää villatakkeja kesällä ja talvella, siispä piti tilata Villatakkikirja. Paljon on kauniita toteuttamiskelpoisia malleja, mutta yksi iso miinus kirjalle. Kaikkissa koot vain S-M-L, meikäkäinen XXL-kokoinen joutuu rustaamaan ohjeita tosi paljon. Onneksi tärkeimmät, kaula-aukko ja hihanreiät pysyvät jokseenkin samoina joka koossa.

Tämä  toinen Saumatonta neulontaa, varsinainen aarre meikäläisen mieleen.  Siinä koot ilmoitetaan rinnanympäryksenä ja suurin on 141,5 cm. Eiköhän tuosta jo löydy sopivankin kokoinen ohje. Lisäksi tosi paljon ohjeita ja vinkkejä, mm. miten kaventaa kauniisti pintaneulekuvioita. Tästä kirjasta tykkäsin tosi paljon ja tulee varmasti ahkeraan käyttöön. Ei mikään turha ostos, voin suositella.

Kummatkinn kirjat sain alle 20€, joten ei paha. Jos ei kevään mittaan synny edes yksi villapaita itselle, niin johan on kumma.

Lokakuussa osallistuin niin moneen blogi-arvontaan, etten millään enää muista kuka arpoi mitäkin.
Tämän laukun sain Minnalta Kansistosta, kiitos Minnalle oikein paljon. Valitettavasti en saa päähäni millään Minnan blogin nimeä tällä hetkellä.
Niin näppärän kokoinen ja nätti pikkulaukku. Näin taitettuna sinne mahtuu sopivasti tämän mummelin tärkeät tavarat (puhelin , rahapussi ja tupakkavehkeet). Suorana taas vetää sisäänsä pari lankakerää ja puikot, tarvittaessa vaikka pitkätkin puikot. Vaikka juhlalaukkunakin voi käyttää, on niin tyylikkään mallinen. Suuret kiitokset Minnalle kauniista laukusta.

Eikä täällä virkkuukoukkukaan ole päässyt ruostumaan =D 

Mehmet

Tänä syksynä ei maalausinto ole vielä oikein iskenyt, mutta sainhan sentään yhden valmiiksi. Ristin hänet Mehmetiksi.

Tämmöisiä pieniä poikia siellä Keski-Turkissa vilisteli, kun entisen ukkoni kanssa kiertelin hänen synnyinseuduillaan. Kovin olivat ujoja ja yleensä kerkesivät piiloon siinä vaiheessa kun sain kameran esille.

Tällä kertaa ei olekaan kuvia apinoista, mutta ne pääsivätkin viikolla telkkariin. Tiistaina Virveriikkaa haastateltiin Lounais-Suomen uutisiin käsityön tekemisestä ja samalla näkyi pari minun tekemääni pienempää apinaa. Uutisen voi vieläkin katsoa Yle-Areenasta. Vähänkös olen ollut ylpeä siitä ja muistanut kaikille kertoa. Kukas sen kissan hännän....j.n.e.

Joopajoo, vähän harmittaa

Kesällä jo aloin suunnittelemaan mitä kaikkea kivaa tekisin joulumyyjäisiin. Kirpparilta varasin pöydänkin jo hyvissä ajoin. Vaan nytpä ilmoittivat ettei pöytiä vuokrata enää marraskuun puolivälin jälkeen, harmittaa.

Olishan noita kirppareita Jyväskylässä, mutta hulluko sinne lähtee linja-autoilla tavaroita rahtaamaan, johan se mahdollinen voitto menee bussimaksuihin.. Minä kun olin ajatellut saavani vähän ylimääräistä joulurahaa käsitöillä.

Onhan  noita pieniä myyjäisiä meidänkin kylällä, mutta ovat niin eri ryhmien järjestämiä, ettei sinne sivullisilla ole sukkineen asiaa.

Ei meidän joulu nyt kuitenkaan ihan pilalla ole, saadaan herkkuja pöytään. ;D Onneksi tämän blogin kautta on tullut pari tilausta ja kun tytön kanssa kahdestaan joulu vietetään, niin pärjätään vähemmälläkin.
Nyt sitten teen "kivaa" vain omiksi tarpeiksi ja alan neulomaan vain itselleni sukkia ja puseroita.

Nämä sukat on tehty 7-veikan jämäkeristä, yksiväristä ja raitalankaa. Ristin ne ensin Ruma-sukiksi, alku oli niin synkeän näköistä. Tuo vaaleanpunainen raita sitten piristi kummasti, eikä ne enää olekaan niin kamalan rumat

Enkä apinoitten tekoa lopeta kiusallanikaan ;D En ainakaan ennen kuin 500 apinaa on täynnä :D
......
Olipa tällä viikolla ihan mukavakin juttu.
Minä kun olen tämmöinen "vaivais-akka", niin pitäisi käydä lääkärin konttrollissa kerran vuodessa. Pääsihän tuossa välissä taas pari vuotta lipsahtamaan, mutta onneksi olikin nyt sitten eri lääkäri joka tutki koetulokset.

 Edellinen määräsi vaan mahdottoman määrän pillereitä ja oli äkäinen jos en kaikkia syönyt. Nyt sattui nuori naislääkäri ja voi että oli ihana, heti vähensi lääkkeitten määrää . Eräistäkin sokeritautilääkkeistä sanoi, että et sinä näitä tarvitse, nämä vaan lihottaa. Minä niitä olen jo kymmenisen vuotta popsinut ja ihmetellyt kun paino vain nousee ja nousee parin-kolmen kilon vuosivauhdilla.
 Ei ainakaan tarvitse enää itseä moittia lihomisesta, voi panna sen lääkkeitten piikkiin, hihi. Tiedä vaikka loppuis lihominenkin, ei olis ollenkaan paha :)

Kaapo

Eräs äiti kirjoitti, että hänen tyttärensä lempihahmo on Kaapo, mutta Suomesta ei löydy Kaapo-leluja. Apuun rientää silloin Apina-täti ;D  Kuulun jo siihen sukupolveen, joka ei Kaapoa tunnista, mutta löytyihän noita kuvia netistä onneksi. 

Nämä Kaapot ovat taas puuvillalangasta noin 33cm korkeita. Molemmilla on lippalakki jonka voi riisua pois päästä.  Olipa mukava suunnitella välillä jotain uutta. Tällä hetkellä on vaan taas tehtävä apinoita lisää, joten Kaapot jää näihin kahteen kappaleeseen. 

Toivottavasti pikku-neiti hyväksyy tämmöisen Kaapoksi. Lapset ovat joskus tosi tarkkoja näissä asioissa. =)

Posti toi viikolla paksun kirjeen ja sieltä paljastui näin ihana yllätys. Olen tätä sukkakuvastoa himoinnutkin, mutta harvoin kun käyn kaupungissa, niin aina sen hankkiminen on unohtunut. Aivan ihania kirjoneulesukkien ohjeita. Joulun jälkeen, kun on aikaa, alan minäkin opettelemaan kirjoneuletta oikein kunnolla ja sitten on kirjasella kovasti käyttöä. Tällä hetkellä täytyy vaan yrittää tehdä jouluksi valmiiksi kaikki suunnitelmat.
Mukana oli myös tämä rintamerkki, joka on jo kiinnitettynä takin rinnukseen.
Nolona täytyy vaan tunnustaa, etten muista kuka tämän arpoi, eikä kirjeessäkää ollut lähettäjän nimeä. Kiitos kuitenkin oikein, oikein paljon sinne Tampereen suuntaan.  Olen tosi mielissäni tästä paketista ♥

Kylän joulumyyjäisiin olen nyt yrittänyt kovasti tehdä virkkauksia, sillä minulla on suuri säästötavoita, tekohampaat, hihihi. Kaippa sitä tällä iällä jo saa haaveilla tekareista ;D Olen NIIN kyllästynyt näihin särkeviin ja poikki meneviin hampaisiini, että nyt on mummon saatava tekarit.
Nuorena, kun asuin pohjoisessa Sieppijärvellä, siskoni paras ystävä sai rippilahjaksi tekohampaat. Huhuh, minä sentään olen pärjännyt omillani tänne mummoikään asti. Voi niitä aikoja, voi niitä tapoja ;D

Kutimilla kujotaan

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, minulla on aina kudin tekeillä. Laukussa kulkee aina koukku tai kutimet mukana ja joka paikassa kujotaan.

Virkkailun välissä valmistui nämä sukat. Voi että tämmösiä on mukava tehdä.  Koppaan keräsin valmiiksi  sopivia pieniä 7-veikan nyssäköitä. Tein molempia sukkia yhtä aikaa raita kerrallaan ja raitaa tehdessäni mietin samalla seuraavan raidan väriä ja mallia. Näin sain langat piisaamaan molempiin sukkiin , eikä käynyt työ pitkästyttäväksi. Tämmöisiä tulee varmasti tehtyä vielä lisää, oli se sen verran mukavaa hommaa.
Resorit ovat kyllä saman mittaiset, vaikka kuva väittääkin toista =)

Käsityöperhonen arpoi kolme palkintoa ja enkös vaan minä onnistunut saamaan juuri sen minkä halusinkin niistä. Aivan kerrassaan ihastuttavia koira-nappeja. Eikä nämä ole mitään muovinappeja, vaan jotain keramiikkaa.  Nuo neliskanttiset käytän ehdottomasti omiin vaatteisiini, niitä en raaski toisille antaa. Toiseksi ylin on kuin meidän Eetu, joten sen meinaan ommella lakkiini koristeeksi. ( Voivoi, vieläkin on niin Eetua ikävä). Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa raaskin nuo toiset käyttää johonkin lastenvaatteisiin koristeena, mutta ensin ne saa olla pitkään kotona ihasteltavina.

Huomioitavaa näissä on myös se, että ne ovat työllistäneet Etelä-Afrikkalaisia naisia. Oikein hyvä ♥

Kiitos  paljon Käsityöperhoselle oikein mieluisasta lahjasta ♥ 

Meidän mummo osaa mököttää ja tätä jatkui pitkään. Minä loukkasin Hänen Ylhäisyyttään tunkemalla matolääkkeen kurkusta alas =D Pitkän ja verisen taistelun jälkeen sain taas madotettua koko lauman.

Sain naapurin kylään ja kahvit keittää turautin hänelle. Mausu tietenkin hyppäsi heti ruokapöydälle lempipaikalleen ikkunasta tuijottelemaan, mutta ei kuulemma haitannut kun heilläkin kissat hyppii aina pöydillä. Nousin siitä sitten kahvipannua hakemaan, kun naapuri totesi tyynesti : " Mausulla roikkuu mato pyllystä". Heisimatohan se sieltä iloisesti vilkutteli. Vähänkös oli nolo tilanne!. Onneksi meillä on aina matolääkettä jemmassa ja samantien sai Mausu pillerin poskeensa.

Meillä noita joutuukin madottamaan monta kertaa vuodessa, sillä ovat sen verran hyviä hiirikissoja. Joka yö tuodaan useampi hiiri tai myyrä oven taakse ja minun pitää ne ihailla aina ensin ennen syömistä. "Yksi hiiri, yksi mato" , niinhän sitä sanotaan, eikä minun kattini varmaan montaa madotonta päivää vuodessa näe. Kalliiksihan tuo kävisi, mutta onneksi poika toi taas Tallinnasta satsin pillereitä . Sieltä saa tosi hyviä kissan matolääkkeitä ja monin verroin halvemmalla kuin täältä.

Jouduimpa sitten kuitenkin menemään päivystävälle hammaslääkärille ja aijaijai ja voivoivoi kun olen ollut kipeä =D Niin otti koville särkevän viisaudenhampaan pois ottaminen, että pari päivää piti pysytellä ihan sängyssä särkylääkkeitä napsien. Kurkkukin turposi niin ettei meinannut henkin läpi kulkea. Neljä päivää särkenyt nyt putkeen, mutta eipähän tarvi tuon hampaan takia enää kärsiä tämän jälkeen, mikä helpotus =D   

Urakka valmis

Muutamaan viikkoon en ole muuta tehnyt kuin virkannut, virkannut ja virkannut. Viimeiseksi tein vielä nämä Pepit.

Sitten vielä koko porukka ryhmäkuvassa ennen matkaan lähtöä. Heihei, terveisiä Saksanmaalle.
Nyt tuntuu että sukan kutominen voisi olla oikein mukavaa..... välillä =) Myös talvivaatteitten esille kaivaminen voisi olla jo ajankohtaista. Alkaa kesähepenissä jo vähän palelemaan.

Meillä päin nuo lääkäripalvelut alkavat olla jo suuri vitsi, ei voi muutakaan sanoa. Tilasin tänään aikaa hammaslääkäriin ja sainkin sen......19.1.2015. Toisaalta, olen vain helpottunut kun se on niin kaukana tulevaisuudessa, eipä tarvi pelätä vielä vähään aikaan. Toivottavasti ei vain ala särkemään nykyistä enempää. Toki yksityisiä lääkäreitä olisi tarjolla kauempana, mutta niihin tarvitsisin saattajan, kun joudun ottamaan esilääkitystä pelkäämisen takia. Eikä kyllä olisi kiva istua linja-autossa kovin lääkepökkyrässä suu verta valuen, hihihi. Voisivat viedä vaikka putkaan suoraan =D

Haahahhah, hiihihhihhiiiii......

Olenkos minä nyt nettihuijari, kun olen antanut itsestäni väärän kuvan täällä netissä ? ;D

Pari vuotta sitten joku tuntematon nuorimies tilasi minulta virkatun  pipon sähköpostin kautta. Nyt hän oli sattunut näkemään uudestaan viestiketjumme ja kirjoitti uudestaan :


 PÖÖ!
> >
> > Lueskelin huvikseen vanhoja viestejä ja löyty tämä viestiketju, haha.!
> > Mitä kuuluu? Kiitos viellä piposta! :)
> >
> > Et ole sattunut virkkaamaan itsellesi bikineitä? Heh oispa kiva nähdä
> > sellanen kuva...! ;D
> >
> > Terveisin ja syksyjä toivotellen

Vastasin:

> Pöö ittelles ;D
>
> No varmasti haluaisit nähdä kuvan 120 kiloisesta mummelista pienissä
> virkatuissa bikineissä =D Näkisit kyllä sen jälkeen painajaisia pitkän
> aikaa.
>
> Varmasti viisaampaa kun virkkailen vaan apinoita ja muita elukoita.
>
> Mukavaa syksyä sullekin

Vähänkös on naurattanut. Ei ole bikineitä valmistunut,ei. Näitä tämmöisiä olen vaan nytkin muutaman viikon virkkaillut.

Kirpparilta

Lääkäri-aika peruuntui viime tipassa, mutta pääsimpä sitten ystävän kyydissä kaupunkiin kirpparille. Kyllä kannatti. Hartian lämmitin 3€ ja huopamyssy 1€. Näistä minä tykkään, kelpaa minun nyt odotella talvea ♥ Eräs nainen kirpparilla sanoi, että näytän näissä vähän Muumi-mammalta, mutta sehän kyllä passaa minulle  =D.

Sain näin epätarkan kuvan, kun en vielä hallitse oikein uutta puhelintani. Vaan eipä nyt näy rypyt eikä mustat silmänaluset =)

Nyt minulla on sitä ♥

Välillä pitää vähän hemmotella itseään, että murheet unohtuis.
Susu kertoi facebook sivuillaan saaneensa uutta pipolankaa kauppaansa ja minulle iski heti tarve saada sitä. Samantien klikkasin itseni Anjalin verkkokauppaan ja pistin tilauksen menemään. Oli oikein hätä, että jos ehtivät loppua kesken =) Tämä on niin ihanan pehmeää ja kauniin väristä. Onneksi tupsukin on keinoainetta, sillä meidän tyttö ei vaatetta huoli jossa on aitoa turkista. Toisen pipon teen itselleni, mutta toinen menee pukin pussiin, joten kuvia valmiista sitten vasta joulun jälkeen .

Samantien tilasin huivineulankin nyt kun se oli saatavilla. Semmoista olen jo pitempään halunnut, mutta en ole missään myytävänä huomannut. Ei ollut pahan hintainenkaan =)

Eilen satoi räntää koko päivän, joten tänään vasta vesisateessa polkaisin postiin. Pyysin tutulta posti-tädiltä semmoista ihan pientä pakettia, mutta ääneen purskahdin nauramaan kun hän naureskellen toikin SUUREN laatikon. Susu ja mopsien kanssa neulova Kristiina olivat "vähän" laittaneet ylimääräistä (oikeesti tosi paljon). Nyt ei kyllä minun tarvitse ostaa yhtään lankakerää enää tänä vuonna, vaikka tulisi vastaan kuinka kaunista ja halpaa lankaa. =)
Kiitos molemmille oikein, oikein paljon. Kyllä tästä nyt alkaa jo suru ja masennus helpottamaan =)
.......

Toivottavasti aamulla ei ole kovin kylmää ja sateista, sillä minun pitää lähteä lääkärissä käymään. Ensin bussilla ja sitten piiiiitkästi vielä kävelemistä. Sepä ei ole mukavaa kipeän jalan kanssa, jos samalla tulee vielä räntää niskaan. Joskus tuntuu, että olisipa mukava omistaa auto ja ajokortti =)
Ensi viikoksi onkin onneksi taas luvattu parempaa säätä.

Pikkuhiljaa helpottaa

Olipa se rankka viikko, mutta päivä päivältä olo helpottuu, vaikka vieläkin on itku herkässä. Öisin näen painajaisia ja juoksen ovelle avaamaan ovea Eetulle, huhuh. Pari ensimmäistä päivää en pystynyt tekemään mitään, istuin vain tuijottamassa telkkaria näkemättä mitään. Naapurit ovat parhaansa mukaan yrittäneet lohdutella, sillä Eetu oli kaikkien kaveri.

Paljon tuli teiltä lohduttavia kommentteja, kiitos teille kaikille. Armin ja Matonkuteen laittamia runoja olen lueskellut moneen otteeseen ja Kristiinan laittamaa mietelausetta olen ajatellut paljon.

Tämän kauniin kukkasen toi ihana sympaattinen ihminen tuolta kauempaa kylältä. Näitä hyviä ihmisiä on vielä olemassa.

Monta päivää meni etten tehnyt edes käsitöitä ja se on paha merkki. Nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja saanut valmiiksi näitä puolivalmiita. Aikataulu pettää jo pahasti ja nyt on jo tosi kiire . Tavoitteena oli suuri määrä kuun vaihteeseen mennessä, mutta se ei nyt toteudukkaan, harmi.

Yli viikko sitten tuli Annin arpajaisista voittamani kassi, vaan enhän minä jaksanut siitäkään postata. Kiitoksia sinulle Anni. Tästä tuli nyt "apinakassi". Pidän siinä apinan-osia, sillä teen montaa apinaa yhtaikaa =)

Tästä tuli nyt vielä tämmöinen ruikutuspostaus, mutta yritän ensi kerralla kirjoitella vähän iloisemmalla mielellä.
Kiitos vielä teille kaikille osanotosta ja ymmärryksestä ♥

Eetun viimeinen tervehdys

Rakas Eetu, elokuu 2001-16.9.2014

Kuinka voi yksi pieni koira jättää näin suuren tyhjän paikan elämääni.

Munuaissyövän uuvuttama rakas poika päästettiin tuskistaan eilen aamulla. Eläinlääkäri tuli kotikäynnille ja toimenpide oli rauhallinen ja kaunis. Eetu oli selvästi helpottunut.

Suru ja ikävä on suuri. Tapahtunutta ei tahdo vielä uskoa todeksi.

He ovat täällä taas

Pikkuinen perhe ja Yh-äiti poikansa kanssa  :)
Sain Saksasta viestiä että ottavat kaikki pehmot mitä vaan ehdin tekemään joulumyyntiin. Siellä alkaakin joulumyynti jo lokakuun alussa, joten kiirettä tässä pitää. Pää sauhuten olen yrittänyt virkata, mutta välillä pitää kyllä rentoutua sukankutimen kanssa  =)

Ei tämä mikään kultakaivos silti ole. Pienen apinan tekemiseen menee pari päivää ja isompaan 3-4 päivää. Ei itse virkkaaminen hidasta ole, mutta näissä on niin paljon pieniä osia kiinni ommeltavina. Hyvä mieli näitten tekemisestä kuitenkin tulee. Tuntuu kivalta kun kelpaavat ja kukapa ei kehumisista tykkäisi  :)

Joku voisi väittää, että minulla on sotkuinen pöytä. Ei minusta, minusta tämä on vaan inspiroiva, hihihi. Nämä on niitä apinalankoja, sukkalangat on vielä erikseen.

Mausu palasi lomanvietosta viime yönä. Kyllä mamman sängyssä on vaan ihanaa ♥ Hyvinvoivalta vaikuttaa ja lihonutkin on matkoillaan. Niin myös Maija on kovasti lihonut tänä kesänä.

Pienet koulutytöt pysähtyvät aina silittelemään Eetua ja juttelemaan minulle. Nyt he kertoivat jutun, joka vähän hirvittää minua. Heidän naapurissaan oli leikattu tyttökissa, joka sitten karkasi heti leikkauksen jälkeen. Nyt muutaman kuukauden päästä kissa oli palannut kotiin kolmen pennun kanssa.  Toivottavasti Mausun ja Maijan lihominen johtuu vain hyvästä hiirikesästä. Mihin minä joudun jos ne alkavatkin pentuja tekemään, leikatut tytöt =)

Meitä vähän Eetun kanssa jo kyllästyttää Mausun käytös. Koko ajan kiehnää jomman kumman jaloissa ja pitää ihme mäykymistä.  Eetukin on jo  aivan väsynyt kun ei saa rauhassa nukkua. Kaippa Mausu kohta rauhoittuu kunhan saa kerrottua kaikki juttunsa seikkailuistaan  =)

Illalla taas öljyvärimaalausta kansalaisopistossa, mukavaa. Minua on alkanut niin viehättämään kuva pienestä köyhästä kurdipojasta, että yritän tehdä siitä taulun. Kuva tuo mieleeni niin paljon mukavia muistoja Keski-Turkista sieltä (entisen) avioliittoni alkuajoilta. Hiilellä jo piirtelin ääriviivoja. Saas nähdä kehtaako sitä lopputulosta sitten täällä näyttää.

Syksy saa.......minä myös ☺

Keväällä istutin pari amppelitomaatin-tainta ruukkuihin ja koko kesän olen saanut nauttia satoa. Hyvään kasvuun vaikutti varmaan äitienpäivä-lahjani (säkillinen hevosenlantaa. ) =) Kukatkin rehottivat ennen näkemättömällä tavalla.
Nytkin vielä on mahdottoman paljon vihreitä raakileita ja ajattelin kokeilla säilöttyjä tomaatteja. Joskus nuorena niitä sain syödäkseni ja muistelen että hyviä olivat. Netistä löytyi helpolta tuntuva ohje, voi olla että se minultakin onnistuu (tai sitten ei) ☺

Kyllä kannatti pitää arpajaiset ☺ Heti onnisti iteänikin. Sain Pivikiltä Onnenmuruja blogista tämmöiset korvakorut, hioutunutta keramiikkaa hopealankalla kiedottuna Nämä ovat oikein minun tyyliäni, sopivan rouheat ja käyvät tämmöiselle isommalleki ihmiselle. Tykkään näistä tosi paljon, KIITOS Pivikki.

Eetu voi taas paremmin. Ruoka on alkanut maistumaan ja koko koira on pirteämpi. Mahakin on taas pyöristynyt eikä ole lommollaan :)

Itselläkin on ollut ihmeen hyvä viikko, olen ollut onnellisella tuulella joka päivä. Ei kai siihen mitään ihmeempiä syitä, joskus vaan sattuu näinkin =)
Parikymmentä vuotta sitten sairastuin vaikeaan masennukseen. Onneksi lasten-neuvolassa huomasivat ja laittoivat heti lääkäriin. Siitä se alkoi terapiassa hyppääminen ja sopivan lääkityksen etsiminen. Nyt ole syönyt näitä "ilopillereitä". jo vähän yli 20 vuotta ja joudun kuulemma syömään loppu-elämäni. Muutaman kerran on yritetty lopettaa, mutta heti alkaa nousemaan ahdistus ja masennus.
Sitten kun tulee tämmöinen jakso, että koko ajan on hyvä olla, niin tästä osaa kyllä nauttia.
Minulla on uusi mottokin =). "Elämäni tarkoitus on löytää ilo pienistäkin asioista" =)
Rentouttavia ja nautinnollisia syyskuun päiviä teillekin kaikille ♥ 

Sukkia

Tulihan taas liityttyä Sukkasatoon, joten täytyi kiirehtiä valmiiksi näitä Kyjy-sukkia. Perunalaarissa näkyy jo muitakin tuttuja olevan =) Tämmöiset tempaukset ovat oikein sopivia minulle, sillä muuten tahtoo jäädä työt ufoiksi.
Huomasin kuvasta, että pintaneulesukat on syytä laittaa suoraan, muuten näyttää sääret vääriltä, hihi. Minä en jaksa ohjeita seurailla, joten näissäkin on  jotain omasta päästä kehiteltyä palmikontapaista ja reikäneuletta edessä. Takana ei sitten ole kuin normaalit kavennukset. Lankana ihanan luumunpunaista vanhaa 7-veikkaa.

Kuvittelin, että harmaa kerä riittäisi miestensukkiin, mutta niinhän siinä kävi, että toinen sukka olisi jäänyt terättömäksi. Ei auttanut kuin purkaa valmista sukkaa ja tehdä molempiin siniset kärjet. Varressa körttisukista otettua ruutumallia.  Hyvin tuli käytettyä harmaa lanka, 5cm pätkä jäi enää =)


Maanantaina alkaa sitten se armoton sukankutominen. Taitaa olla joulupukinpussi sukkia pullollaan tänä vuonna =D

Eilen löysin kirpparilta ison pussillisen sukkalankoja hyvin edullisesti. ONNEKSI aloin tutkimaan niitä tarkemmin. Vaaleitten lankojen seassa näin pieniä ruskeita toukkia, tummissa niitä ei erottanutkaan. Siinä olis voinut mennä omatkin kotona olevat langat, jos sen pussin olisin kotiini kantanut, huhuh, ihan hirvittää ajatuskin.
Kaikkea nuo ihmiset kehtaakin kirppareille myyntiin tuoda. Ihan harmittaa muiden myyjien puolesta, kun joku pilaa kaikkien maineen.  Vaan kyllä minäkin tästä lähtien tutkin tosi tarkkaan lankapussit ennenkuin niitä alan ostamaan. Kunhan tästä tulee taas pakkaset, niin  nostelen kaikki lankani ulkokomeroon "paleltumaan". Pakastin on niin täynnä koiranruokaa, ettei sinne montaa kerää keralla mahdu.

Se siitä harmituksesta. Meillä paistoi eilen aurinko ja se tuntui tosi ihanalta ja ihmeelliseltä. Voi olla että tässä vielä nähdään aurinko toistekin ennen talven tuloa =)

Kettuja lähtee......

Me ollaan otettu sunnuntai lokosasti, kuten kuvasta näkyy =)
Muistettiin sentään arpoa.  Olipa teitä taas valtava määrä. En viitsinyt ruveta lappuja väsäämään, vaan käytin random.orgia. Eetu, epävirallinen valvoja tihrusti kaihisilla silmillään vieressä kun laskeskelin numeroita kommenteista.Sieltä sitten kettujen uusiksi emänniksi nousi:

Näppi, iso kettu
pieniä kettuja katjainkerille ja mustalle kissalle.

Mummokissan kanssa päätettiin, että halutaan laittaa vielä tämä kettu  Mayolle =)

Joittenkin teistä osoite minulla onkin, mutta ne on siellä "hyvässä tallessa" =) Jos viitsitte laittaa ne uudestaan sähköpostiini sudemi@luukku.com, niin säästyn mahdottomalta etsimisen vaivalta. =)

Näin tällä kertaa, ennen joulua varmaan arvotaan taas. Kiitos kaikille osallistuneille ♥

Me ollaan sitkeitä sissejä ☺

Löysin niin omaa silmääni miellyttävän neliömallin täältä, että olihan sitä heti kokeiltava. Ihan vaan itselleni kun teen, niin ei ole lankojen laadusta väliä. Langoista pihinä en tähän kalliita lankoja haaskaa, vaan käytän pelkästään akryylilankojen jämiä ja vanhoja purkulankoja. Valkoisen puran kahdesta kirpparilta ostetusta villapaidasta, jotka olen löytänyt superhalvalla.
Jouluksi pitäisi saada valmiiksi, sillä merkkasin tämän Kyjy-työksi. =)

Joulua ajatellen on nämäkin tehty, sillä eihän tässä ole enää kuin 4 kuukautta jouluun. Jos meinaa joulumyyntiin jotain saada aikaiseksi, niin kohta tuleekin kiire =)

Apinoita tietenkin pitää virkkailla myös. Onkohan tässä apinat vai kuvaaja tärähtänyt, kun on vähän sumee kuva. =)

Tämä on se varsinainen sitkee sissi.

Eetu on laihtunut lyhyellä aikaa niin kovasti, että päätin kokeilla matokuuria. Sepä meinasikin käydä kohtalokkaaksi. Parin päivän päästä yöllä Eetulle nousi kova kuume ja lähin päivystävä lääkäri sadan kilometrin päässä. Mitenkäs sinne autoton lähtee.

Eetulla oli kuono tulikuumana ja koko koira sai välillä kauheita tärinäkohtauksia. Jotainhan siinä oli keksittävä ja otettava maalaisjärki käyttöön. Koira oli saatava viilenemään, joten menin sen kanssa kylmään yöhön ja annoin kahlailla kylmässä vedessä. Pikkuhiljaa se alkoi reipastumaan ja  kuono alkoi kylmenemään. Puolisen tuntia siellä ulkoiltiin.  Kotona keitin juotavaksi vettä, johon lisäsin vähän suolaa ja sokeria. Jäähdytettynä se kelpasi oikein hyvin Eetulle.
Aamulla koira oli kuin ei olisi koskaan kipeenä ollutkaan. Pirteänä heilutteli vain häntäänsä ja oli valmis lähtemään aamupissalenkille. Oli minulla helpottunut olo. "Kyllä hätä keinot keksii".

Armas-kissa on nyt ollut kuukauden poissa, eikä kukaan ole nähnyt vilaustakaan. Lähistöllä liikkuu paljon supeja, joten alan uskoa, että Armas on joutunut supin suuhun. Sisäkissana ei ole osannut karkuun mennä ehkä. Vaikka voihan se vielä ilmaantua, toivosta en ole vielä luopunut.

Arvontaan on osallistunut ihan mahdoton määrä, hurjaa. Sunnuntaina arvotaan.

Kettumainen arvonta

Onnetar ei ole ollut oikein suosiollinen viime aikoina arvonnoissa, joten yritämpä lepytellä häntä pitämällä oman arvonnan  =) Tällä kertaa ei arvotakaan apinoita, vaan kettuja. Ensimmäiselle isompi tyttö-kettu ja kahdelle seuraavalle pienempi poika-kettu. Arvompa vaikka 24.8. sunnuntaina, se on sopivasti tyttäreni Eminen syntymäpäivä.
Jokaiselle tähän kommentoineelle yksi arpa tasapuolisesti.
Onnea kaikille ketun haluaville.

Täytyi laittaa sanavahvistus vähäksi aikaa kommentteihin, sillä alkoi tulemaan niin hurjasti roskakommentteja. Eiköhän se siitä taas lopu. 

Minilomalla

Torstaina päästiin Eetun kanssa oikein lomafiiliksiin, kun poika haki meidät päiväksi mökilleen. Minäkin pääsin eka kertaa tänä kesänä kastautumaan järveen ja Eetu se vasta uikin. Ekana oli vedessä ja viimeisenä tuli pois. Pää vaan näkyi pinnalla kun heitti pitkiä lenkkejä järvessä. Uskomaton uimamaisteri. Kyllä se olikin virkistävää meille molemmille.

Mökillä meitä odotti kolme tyttökoiraa ja rakkaus valtasi Eetun sydämen oitis tätä 12 vuotiasta Cremliä kohtaan.. Morsian meinasi jo ihan hermostua kun Eetu kyhnäsi koko ajan sen vierssä. Vaan kyllä on nyt Cremlillä puhtaat korvat ja pylly kun Eetu ne oikein hyväksi pesi ☺

  Tarjolla olisi ollut tämmöistä nuorempaakin käkkäräpäistä neitiseuraa, mutta ei ne kiinnostaneet kun mukana oli kympsempääkin naiskauneutta. Viisas Eetu, "vanhassa vara parempi".

Iltapäivällä iski se mahdoton myrsky ja mökkipihastakin kaatui kaksi komeaa koivua. Hienoa oli kuitenkin seurata luonnon mahtia pienen mökin ikkunasta. Ei edes pelottanut, vaikka ihan mökin vieressä kasvaa iso vanha kuusi. Hyvin kesti vanhus vielä myrskyä.

Sähköt tietenkin meni poikki, mutta herkku-ateria valmistui kätevästi kaasugrillissä. Liisa ystävänsä kanssa valmisti vielä jälkiruoaksi ihanan mansikkakakun. Kyllä mummolle maittoi ruoka ja maha oli pullollaan.

Tietenkin minulla oli käsityö mukana, mutta yhtään en ehtinyt tekemään. Sain kuitenkin kinttuja lainaa, että sain kuvattua nämä aikaisemmin valmistuneet jämälankasukat. Näihinkin on ujutettu seitsemää eri jämälankaa ja molempia piti neuloa yhtä-aikaa, että varmistuu lankojen riittävyys molempiin. Hyvin koukuttavaa hommaa, millään ei raaskisi illalla laskea kutimia käsistään.

Iltasella miniä lähti tuomaan meitä kotia ja ajeltiin rallin  lauantain erikoiskoe-pätkää pitkin. Siellä oli myrsky tehnyt kunnolla tuhojaan. Metsää oli kaatunut kuin heinää ja vähä väliä oli puita kaatunut tien poikki. Nopeasti ne kuitenkin oli raivattu pois ja päästiin kesketyksittä kotia asti.

Oli ihana kesälomapäivä, kiitokset pojan perheelle ♥

.........
Oli tarkoitus järjestää arpajaiset kun tulee täyteen 300 000 klikkausta, mutta se näkyy hupsahtaneen ihan huomaamatta. Kohta ne pistän pystyyn kuitenkin, kunhan saan palkinnon tehtyä ☺

Olet uskomaton

Vähään aikaan en ole arvonnoista voittanutkaan, mutta nyt tuli Koolta blogista Kaikkea kodista tämä ihastuttava tyynynpäällinen. On niin imarteleva teksti, että taidan laittaa tyttären sängyn päälle. Sinne se sopii paremmin ,sillä minä tuskin enää olen niin ihana, hihihi.
Kiitoksia Koolle.

Uusin pariskunta, tästä suhteesta ei taida tulla kuin sanomista =D En näköjään osaa enää lopettaa näitten tekemistä =)
Nyt kun minulla on runsaasti sukkalankaa, niin olen aloittanut monta paria jo villasukkiakin. En ehdi kuin vähän matkaa kutoa ja taas tulee uusi idea yhdistellä värejä. Eihän siinä auta kuin laittaa uutta alulle, ettei ajatus pääse unohtumaan. Kyllä sukkien kutominen vaan on mukavaa. En niin välitä tehdä hienoja malleja, vaan mukavampaa on tehdä jämälankasukkia erilaisia värejä yhdistellen.

Armas sitten päätti ruveta ulkokissaksi. Sunnuntai-yönä päästin toista kissaa sisälle, niin eikö se kelvoton lujahtanut pihalle. Niin nätisti kun se on sisällä pysynyt. Pari kertaa vain naukas, heilautti pyllyään ja sinne katosi katti yön pimeyteen. Eetun kanssa ollaan etsitty ja huudeltu Armasta, vaan ei ole edes kylän ukot tulleet paikalle.
Vaan ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Nyt meillä ei haise kissanpissa, eikä kukaan karju ikkunassa pitkin yötä. Minnekähän kauas se lähti, sillä kukaan ei tunnu nähneen sitä. Saas nähdä tuleeko enää takaisin, sillä epäilen, että se oli alkujaankin villikissan pentu, löytökissa kun on.

Kello on 22.30, ulkona 22 astetta lämmintä ja tihkuttaa VETTÄ, voi miten IHANA ilma. Meillä kaikki räppänät auki, sillä nyt ei tarvitse varoa kenenkään karkaamista.