Roskisdyykkarin päivä =)

Naapurustosta kuoli vanhempi yksinäinen naishenkilö ja kun näin että miehet yksinään olivat jäämistöä tyhjäämässä, niin arvasin , että nyt menee hyvää tavaraa roskiin =) Ihan heti en kehdannut paikalle rynnätä, niin että parhaat palat sieltä jo oli "pelastettu" kun minä illansuussa vuorostani keksin mukamas asiaa roskiskatokseen . Vielä sieltä löytyi "aarteita"  minullekin.

Tyttärelle ollaan etsitty kirppareilta lipastoa ja nyt tämä  kaunis kapine löytyi näin läheltä ja vieläpä ilmaiseksi.  Loputkin kolme laatikkoa olisivat varmaan löytyneet, mutta en viitsinyt ruveta penkomaan, kelpaa se näinkin. Aivan mahtavan kauniita heloja. Tuo kun me pestään ja maalataan uusiksi, niin siitä vielä tapellaan kumpi sen saa pitää ;)

Tytön luona joutuu aina istumaan sängynreunalla, mutta nyt minä vien sinne oman pallin. Juuri sopivan korkuinen minulle. =)  Roskista tämäkin ja vain puhdistusta vailla.

Muutaman astiankin pelastin kun niin sopivasti olivat päällimmäisinä. Ihan ehjä Airamin termari ja Iittalan Kekkeri-sarjaa lasi. Kahvimuki on leimasta päätellen vanhaa Arabiaa. Eihän niitä nyt sinne voinut jättää =) Siinä on mulla aarteita kerrakseen.

                                              

Meillä liikkuu yöaikaan tämmöisiä kettuja, ihan kilttejä kissoillekin.  Ostin kaksi euron neilikkaa ja näin komeasti alkoivat kukkimaan hevosenkakassa. On se jytyä ainetta.

Loppuun vielä hymy, hahhahhaa. Pari vuotta minä siellä hammaslääkärissä hyppäsin ja nyt on alaleuan osaproteesi suussa. Jännitti mahdottomasti, että osaanko niitä edes käyttää, mutta ihan hyvältähän nuo tuntuu.  Kyllä näillä nyt passaa juhannuksena makkaraa jäystää =D 

Jyjyt valmiina

Tempaukset ovat siitä mukavia, että silloin tulee tehtyä työt valmiiksi asti. Muuten olisi nämäkin varmaan jääneet lojumaan keskeneräisinä.  Jyjyssä aloitettiin 20 työtä talvella ja kaikki piti saada valmiiksi juhannusyöhön mennessä. Minulla jäikin vielä pari viikkoa ylimääräistä aikaa =)

Luonnonvärisestä Nallesta polvisukat, edessä kolme valepalmikkoa ja takana yksi. Harmillista, että lanka on niin epätasaisen väristä, että näyttävät valmiiksi likaisilta. Toisten en tätä väriä osta, mutta tämä oli lapsenlapsen toivoma väri.

7-veikan raitalankaa jäi niin paljon joulun alla , että tein toisetkin polvisukat. Tällä kertaa sinisellä lisukkeella. Varsi on polveen asti, vaikka näyttääkin kuvassa suhteettoman lyhyeltä.

Ihan tällä hetkellä ei näin pitkiä sukkia tarvita, mutta ovatpa valmiina ensi joulua varten. Olenkohan hieman etu-ajassa näissä jouluvalmisteluissani ;D

Naapurin rouvalla on ensi viikolla nimipäivät ja kun hän kerran esitti toiveen kissasta, niin kissan saakoon =) Varastoistani löytyi vielä muutama kerä apinalankaakin, joten mitäpäs sitä säästelemään, muuttukoon apinoiksi.

Näillä kylmillä ilmoilla saakin paljon aikaiseksi sisätiloissa, kuumalla ei jaksa mitään. Eipä olisi väliksi vaikkei kauheita helteitä tuliskaan, semmoine 20 astetta olis meikäläiselle oikein sopiva =)

Miisu ja Maikki, kissoja kaikki

Opettelen tässä uuden koneen ja käyttöjärjestelmän käyttöä, eipä tässä mitään ihmeempiä tunnu olevan. Kuvien muokkaus on vielä hieman vaikeampaa kuin vanhassa, mutta eiköhän sekin ala sujumaan. Vanha kone alkoi jo temppuilemaan niin pahasti, että pääsee eläkkeelle varakoneeksi.

Meillä luettiin aikanaan paljon kissa-satukirjoja. Sieltä on jäänyt mieleen "Miisu ja Maikki, kissoja kaikki". Naapuri ihastui näihin kissoihin niin, että pyysi tekemään hänellekin. Mukava näitä on tehdäkkin vaihteeksi ja saa samalla tosi pieniä jämiä käytettyä pois. Näihin käytän ihan villa- ja akryylijämiä ja ohjehan tämmöisiin löytyy täältä.

Todistettavasti en ole arvonnoissa voittanut vähään aikaa mitään, mutta nyt voitin Koivula desing blogista . =)  Kiitoksia Susannalle oikein ajankohtaisesta kirjasta. Nyt kesällä onkin hyvä kerätä tarvikkeita niin moneen mukavaan työhön, joita tässä kirjassa on. Kunhan pääsen pojan mökille käymään, menen metsään etsimään aineksia.  Pannunalunen on myös niin kivasti luonnonaineista tehty. Oikein toimiva ja hyvän näköinen. Tämmöisiä vois kokeilla itsekkin rustata lahjoiksi toisille.

Eipä täällä sen ihmeempiä. Mukava, kun ilmat viileni, mutta eihän sen nyt olisi tarvinnut noin paljon viiletä =)

Ihana päivä "mökillä"

Tytär asuu nykyään saaressa riippusillan takana ihan Päijänteen  rannassa. Paikka on aivan ihastuttava. Eilen tuli lähdettyä hänelle kylään ja päivästä tuli todella ihana. Vaikka sinne joutuu menemään kahdella bussilla, tytär oli tullut vastaan jo puoliväliin.  Yhdessä käytiin ostelemassa herkkuruokia Lidlistä ja kukkatarvikkeita parvekkeellensa. Kyllä nämä alkukesän järvimaisemat vaan ovat kauniita. Kameran tietenki unohdin kotiin, joten nämä on vain kännykällä napsittuja.

Tähän väliin jaan ruusuja ja risuja

Mennessä bussikuskina oli "mamu", niin ystävällinen mies. Tervehti hymyillen jokaista tulijaa ja kiitteli poisjääviä. Jokainen asiakas myös kiitti häntä pois jäädessään. Jäi niin hyvä mieli matkasta.

Palatessa olikin sitten suomalainen saman ikäinen mies kuskina. Ketään ei tervehtinyt, ketään ei kiittänyt. Minä onneton en osannut heti laittaa rahaani oikeaan paikkaan, joten hän mulkaisi minua äkäisenä ja näytti kiukkuisesti sormellaan pöytää. Kuului tiuskivan muillekin asiakkaille. Kukaan ei kyllä kiitellyt häntä pois lähtiessään, en minäkään =)

Linja-auto asemalla jouduin odottelemaan yli puoli tuntia ja istuin samalla penkillä alle kakskymppisen pojan kanssa. Mitään ei siinä odotellessa juteltu, mutta kun hän lähti pois, hän toivotti minulle hyvää päivänjatkoa. Olin aivan ällikällä lyöty, kuinka kohtelias nuori mies. Minusta nuoriso on nykyään mukavaa ja hyväkäytöksistä suurimmalta osaltaan.

Kerran kaupassa en yltänyt ylähyllyllä olevaan tuotteeseen ja kun viereen tuli keski-ikäinen pitkä mies, niin pyysin nätisti häneltä apua. Hän vain mulkaisi minua ja käänsi selkänsä minulle ja lähti pois. Aika omituista käytöstä minusta. Vähän myöhemmin olin taas samassa tilanteessa, tämmöinen pätkä kun olen. Ohi meni pari teini-ikäistä poikaa. Toinen vilkaisi taakseen , palasi luokseni ja kysyi minkä tuotteen halusin saada.

Olis kyllä monella keski-ikäisellä miehellä (ja miksei naisellakin) syytä ottaa oppia "mamuista" ja nuorisosta. Heiltä löytyy auttamisen halua ja hyviä käytöstapoja.

Poika  ei meinannut uskoa, että minä haluan jo lahjaksi "mummokassin". Tässä nyt todistusainesta, käytössä on ollut ja kyllä onkin kätevä. Hyvin kulkee linja-autossakin eikä tarvitse raahata painavia ostoksia selkä vääränä.  Tästä en enää luovu =) Siinä meni kukkamullat ja ruokaostokset suitsait kevyesti kotiin.

Sukkia on tullut neulottua, kesähelteellähän se on niin tarpeellista =) Miesten tosi isot sukat ovat 7-veikan jämälangoista , naisten sukissa on valepalmikkoa koristeena. Vielä kahdet polvisukat kesken ja sitten onkin Jujy-16 tehtynä.

Vielä  yksi kuva tyttären maisemista. Vaikka kaipaankin Pohjanmaan lakeuksia ja Lapin aavoja tunturimaisemia, niin kaunista täällä Keski-Suomessakin on. Täällä vaan ei näe kovin pitkälle, niin kuin pohjoisemassa Suomessa tai meren äärellä ja sitä kaipailen. 

Ulkonäkö voi pettää

Kirpparille tuli uusi työntekijä, nuori mies jota pidin aluksi vähän koppavana ja koviksena. Poika on kuitenkin  osottautunut ujoksi ja mukavaksi tyypiksi. Aina ei voi luottaa ensivaikutelmaan.

Tässä eräänä päivänä poika tuli ujosti kysymään virkkaisinko hänelle Muumien Mörkön, kun hän on mörkö-fani. Eihän tuommoisesta voi kieltäytyä. Siinä karisi luuloni koviksesta, kovikset ei pehmoleluja halua. Ohjetta en löytänyt mistään, mutta eihän siinä kauaa nokka tuhissut kun tämän tehtyä sain.

Eilen vein pojalle, eikä poika meinannut uskoa millään, etten ota hintaa. Lopulta sovittiin, että saa tarjota kahvikupin. Minulle tuli niin hyvä mieli, kun hän innoissaan kävi näyttämässä mörköä kaikille, muille asiakkaille ja pomolleenkin. Vielä pois lähtiessäni hän kävi sanomassa, että sinä teit päivästäni niin hyvän päivän.  Pienellä vaivalla sain ilahdutettua toista. Eipä olisi itselle niin hyvä mieli jäänyt, jos olisin mörköstä rahaa ottanut. Joskus vaan on niin mukava antaakin jotain, eikä vain olla saajapuolena.

Kissan omistamisen ihanuutta

Kauniina kesäpäivänä on hyvä pestä pyykkiä ja minäkin pyöräytin kaksi suurta koneellista. Illalla ne olivat jo kuivia ja hyvän tuoksuisia. Laiskuuttani heitin vain koko kasan tuolille ja ajattelin laittaa paikoilleen seuraavana päivänä.

Mummo-kissa oli iltalenkillään saanut saalista ja pisteli suuren myyränraadon poskeensa rappusilla. Vaan eihän vanhan maha enää kestänyt sitä. Kuulin kyllä yöllä kun se oksensi jonnekin, mutta en jaksanut nousta siivoomaan heti. Aamulla odotti "iloinen" yllätys, sillä tietenkin se oli oksentanut juuri puhtaitten pyykkieni päälle. Kilttinä kissana oli vielä peitellyt hyvin, niin että jokainen vaate oli verisissä myyränriekaleissa. Tänään sitten pesin uudestaan samat kaksi koneellista pyykkiä kun ensin olin kaapinut pahimmat klöntit pois . Oikein mukavaa =)

Peltotyötkin on nyt tehty. Siinä kasvaa perunaa ja tilliä, hernettä, ruusupapua, kirsikkatomaattia, ruohosipulia ja persiljaa, kahta lajia paprikaa ja vähän kukkia koristeeksi. Ihan sopivan kokoinen pelto yksineläjälle =) Punaiset maalatut pikkukivet ovat harakoita varten. Kun ne muutaman kerran käyvät  nokkansa niihin lyömässä, niin sen jälkeen saa satoni olla rauhassa. Kokeilin jo viime kesänä ja hyvin toimi.

Onhan noista kissoista harmiakin, mutta on ne vaan niin kultaisia kavereita, että yhdestäkään en luopuisi. Maijan kanssa tässä ihaillaan täysikuuta.

Nyt niitä käsitöitä

Ei täällä sormet ristissä olla istuttu, vaikkei kuvia olekkaan ollut. Olen vaan aloitellut niin monta työtä yhtä-aikaa, ettei mitään ole tullut aikaisemmin valmiiksi.

Hääpari on tehty tilaustyönä lahjaksi  kesällä vihittävälle parille. Onneksi kuvasin ulkona, sillä huomasin että pojan lahkeet olikin vähän kirkkaamman valkoista. Lampun valossa noita pieniä värieroja ei aina huomaa. Ei kun purkamaan ja uusia lahkeita tekemään. Olishan se nolo ollut lähettää värivirheistä.

Fabelista perus-sukkaa lasten koossa. Vielä jäi sen verran, että saa tehtyä kolmanneksi raitasukat. Vielä pitäis saada muutamat sukat tehtyä ennen juhannusta, että Jujy-16 tulee tehtyä. Kaikkeen sitä tuleekin liityttyä, mutta sillä tavalla tulee tehtyä valmiiksi asti, eivätkä jää keskeneräisinä pyörimään =)

Olen päässyt uudelle ihanalle hammaslääkärille ja kohta olen päässyt hammaslääkäripelostakin.  Näköjään se on paljon lääkäristäkin kiinni. Tämä on nuori tyttö, joka ymmärtää pelkopotilasta. Sain oikein kehuja, kun annoin jo kerran porata ilman puudutusta =) Tänään poistettiin tulehtunut viisaudenhammas, eikä se sattunut yhtään. Ihme ja kumma kun särkyä ei ole tullut edes nyt illalla. Kohta saan heittää Diapamitkin roskiin, sillä olen jo muutaman kerran käynyt ilman niitä vastaanotolla =)

Pakko laittaa vielä kuva tästä maailman kilteimmästä kissasta Maususta.  On se semmonen äitin kulta ♥

Karvanlähtö-aika, joten näkyy noita tuppuja taas olevan takamuksessa =)

Uusia naapureita

Pikkulintuja ajattelee aina suloisina livertelijöinä, mutta melkoista julmuutta löytyy sieltäkin.

Ensimmäinen tinttipari piti pesää vain pari päivää ja lähtivät sitten etsimään rauhallisempia maisemia. Viikon päästä ne olisivat palanneet, mutta samana päivänä oli pihalle tullut myös kirjosieppo-uros. Pesäpöntöstä alettiin käydä melkoista taistelua. Siinä höyhenet vain pöllysi kun linnut hakkasivat toisiaan. Lopulta kirjosieppo voitti ja sai pesän itselleen. Aika kiukkuinen sieppo olikin. Muutamana päivänä se kävi tappelemassa ikkunastani näkyvän peilikuvansa kanssa. Pelkäsin, että ikkuna hajoaa kun se hakkasi nokallaan ja siivillään lasia. Välillä istahti ikkunalaudalle tuijottamaan äkäisesti sisälle.

Lopulta se sai houkuteltua itselleen naaraan, mutta kohteli sitäkin huonosti. Ajoi takaa puussa ja kun naaras yritti tulla pesästä ulos, uros ei päästänyt sitä. Ihan hullu lintu, jolle lopulta kävi huonosti.  Eräänä aamuna se löytyi kuolleena rappusiltani. 

Syyllinen lienee tässä. Tummempi Mausu on kiltti kissa, joka ei lintuja jahtaa, mutta Maija on kytiksellä jatkuvasti, eikä sitä saa siitä opetettua pois.

Naaras lintu äänteli yksinään niin surullisesti, että minullakin tuli tippa silmään. Olin jo kovin huolissani, kunnes hain  tietoa netistä ja tässä suora lainaus Wikipediasta :

 "Kirjosieppokoiraalla voi olla kaksi naarasta. Ensimmäisen naaraan saatuaan ja pariteltuaan, se laulullaan houkuttelee toiselle kololle tai pöntölle toisen naaraan, jonka kanssa pariteltuaan se palaa ensimmäisen naaraan luokse, ja osallistuu sen kanssa poikasten hoitoon. Toisen naaraan luo se voi poiketa silloin tällöin, mutta osallistuu harvoin sen poikasten hoitoon. Naaraiden väliä voi olla satoja metrejä, jopa kilometri."

Siis huono isä, ottaa kaksi vaimoa ja huolehtii vain toisista lapsistaan. No, onhan näitä tämmöisiä ihmismaailmassakin.

Enkä niin mahdottomasti enää säälinyt, kun luin vielä seuraavan :

" Pienestä koostaan huolimatta kirjosiepolla on karski luonne. Usein kirjosieppokoiras tai koiras ja naaras yhdessä onnistuvat karkottamaan jo pöntössä hautovan tiaisparin pois ja hylkäämään munapesänsä. Usein pöntön sisällä syntyy verisiä tappeluja, ja joskus toinen osapuoli kuolee vammoihin. Sekä kirjosieppoja että tiaisia on löydetty vainajina. Onnistuneen karkotuksen jälkeen kirjosiepponaaras rakentaa pesän tiaisen munapesän, joskus harvoin jopa pienten poikastenkin päälle."

On se vaan aika julmaa noitten pienten laululintujenkin elämä.

Onneksi meillä on vielä tallella Eetu-koiran tavarat. Naapurit vähän katsoivat kummeksien, kun virittelin koiran kauluria puuhun, mutta tämä olikin nerokas keksintö. Maija jo kerran kävi kokeilemassa ja oli hölmistyneen näköinen, kun ei päässytkään eteenpäin. Emolintu on jo löytänyt uuden kiltimmän kumppanin ja ahkerasti ne jo rakentelivat  pesää tänään välittämättä tästä tuulessa heiluvasta ja kiiltelevästä hökötyksestä. Se saa olla siinä niin kauan , kunnes poikaset ovat lentäneet pesästään.

Minua on vaivannut koko päivän mahdoton pullanhimo, joten alanpa tästä leipomaan mustikkapiirakkaa =)

" Tee se itse"-äitienpäivälahja =)

Kuten yleensä muutkin suomalaiset miehet, minunkin poikani suosii "hyötylahjoja". Edellisvuosien tapaan olin toivonut mökiltään hevosenkakkapussia kukkapenkkejä varten, mutta sainkin "Tee se itse perunamaa"-lahjan. Eli säkin multaa, säkillisen hevosenkakkaa ja siemenperunoita. Itsellä on ennestään suuria ruukkuja, joissa olen yrittänyt kasvattaa herneitä ja tomaatteja muina vuosin. Tänä vuonna olenkin sitten perunanviljelijä =). Toivottavasti kasvu ruukuissa onnistuu, sillä onhan ne oman maan potut kaikista makeimpia.

Löytyy tuosta pojasta hempeempikin puoli, sillä sain m.m. Kroatiasta tuotuja oliivi- ja laventelituotteita.

Itse en niin pidä äitienpäivistä. Silloin nousee väkisinkin mieleen muistoja lapsuudesta ja ne eivät tosiaankaan ole onnellisia muistoja. Ne kaikki onnelliset muistot liittyvätkin sisaruksiini tai koulujen juhliin. Terapeutin kanssa niitä muistoja on aikoinaan läpi käyty, mutta silti ne vielä joskus pulpahtavat mieleen ja saavat surulliseksi.

Olen yrittänyt olla omille lapsilleni ihan toisenlainen äiti ja ilmeisesti en ihan ole epäonnistunut, kun halaavat äitiä vielä aikuisinakin ♥ Tytär varsinkin on kova halailemaan ja kyllä poikakin kun tarpeeksi vihjailee =)  Nyt ovat molemmat lapset taas lähteneet omiin koteihinsa ja minä keskityn käsitöiden tekemiseen. "Perunaviljelmän" taidan tehdä vasta myöhemmin, sillä parin viikon päähän on näköjään luvattu taas kylmempää ilmaa ja yöpakkasia. Vielä saa kuitenkin muutaman päivän nauttia kesäkeleistä.

Mihin se Vappu hävisi

Työvuosina olin melkein aina vappuna ja muina juhlapäivinä töissä toisia passaamassa, eikä itse ehtinyt juhlia. Nyt olisi ehtinyt, mutta toisin kävi =) Lauantaina pääsin käväisemään tyttären luona ja tänään olinkin jostain syystä niin väsynyt, että melkein koko kaunis päivä meni nukkumisessa. Olin unohtanut jopa ostaa simaa ja tippaleipiä itselleni. Täytyy huomenna katsoa jos niitä vielä kaupasta löytyisi. Eihän se nyt ole niin päivän päälle milloin juhlii =)

Iltasella käytiin purkamassa opiston näyttely. Eipä ollut maalini tulleet takaisin, mutt en aio surra niitä sen enempää, onhan niitä kaupoissa lisää.

Hyvä ystäväni harrastaa savitöitä ja olin hänelle puhunut lankakiposta. Salaa hän oli semmoisen valmistanut ja tänään sain sen yllätyslahjaksi. Heti se piti koekäyttää ja hyväksi havaitsin.  Lanka kulkee jouhevasti kolossaan ja kippo on tarppeksi painava eikä hypi langan mukana niin kuin muusta materiaalista tehtynä. Nyt ei pyöri enää tekeillä olevat langat lattialla kissankarvojen seassa. Toivottavasti kissat eivät ala vallata sitä omaksi pesäkseen =)

Työvuosina tuli käytetty hajuvesiä ihan päivittäin.  Minä olen niin hapan, että moni ihana tuoksu muuttuu minun ihollani kissapissan hajuiseksi, vaikka toisilla se tuoksuisi kuinka ihanalle. Suosikki tuoksuni arkeen oli YSL:n Paris ja iltamenoihin aivan ihana Guerlainin Nahema. Nahemaa ei siihen aikaan ainakaan saanut edes Suomesta, vaan ostelin sitä aina etelänreissuilla. Haistelin tässä pullonjämiä ja aivan pilallehan ne oli jo kaikki eltaantuneet. No, käy ne vielä vessatuoksuina =)

Perjantaina kirpparille oli tullut pari vajaata hajuvesipulloa. Miesmyyjät meinasivat että meillähän ei vajaita myydä ja olivat heittämässä niitä roskiin. Miehet ei sitten ymmärrä yhtään mitään tämmöisistä asioista =) Pyysin saada katsoa tätä Lauraa ja se tuoksui vielä ihan käyttökelpoiselle, ei ollut eltaantunut. Minun ihollani se tuoksuu kesäiselle kukkaniitylle ja tykkäsin kovasti. Kun hintakin oli sopiva,  niin kaupathan siitä tuli, kokonaista 30 centtiä =D Eipä ole ennen minulla näin halpaa hajuvettä ollut.

Huomenna sitten tippaleivän metsästykseen, toivottavasti ei kovin vettä sada.

"Julkkis", joka menetti maalinsa

Täytyyköhän nyt nostaa hintoja, kun minusta tuli julkkis =D No, jos nyt ei kuitenkaan. Ei tämä ole kuin pienen kylän paikallislehti. Kylällä kyllä olen kuullut irvailuja, että sieltähän se suuri taiteilija tulee. Olenhan minä suuri.....tuolta mahankohdalta =D Onneksi kuvastakin näkee, ettei tässä nyt niin vakavasti oteta mitään.

Harmittaa kyllä, kun jätin tarvikkeeni opistolle takahuoneeseen ja kassistani oli hävinnyt peltirasia, jossa oli kaikki uusimmat ja parhaimmat maalini. Siinä hävisi ainakin sadan euron edestä tavaraa. Täytyy yrittää säästää kesällä, että saan syksyllä ostettua uusia maaleja. Empä jätä tavaroitani enää minne sattuu.

Opiston näyttely

Vaikka onkin pieni kylä, niin sen verran innokkaita harrastajia, että saadaan Kansalais-opiston näyttely pystyyn.
 Kutojat olivat tänä vuonna erittäin ahkeria. Mattojen ja raanujen lisäksi oli paljon näitä ihania pörröisiä peittoja.  Kangas on kutomisen jälkeen karstattu untuvaisen pehmoiseksi ja lopputulos on aivan ihastuttava. Noista ei uskalla edes haaveilla koira- tai kissatalouteen =)

Kutojilta tulee joka vuosi jotain uutta, tänä vuonna se oli tämmöisiä pieniä pöytäpuilla tehtyjä raanuja. Tosi viehättäviä ja näitä oli enemmänkin, mutta en saanut mahtumaan kuvaan.

Savitöissä oli myös aherrettu ja tuloksena oli paljon pieniä patsaita ja erilaisia astioita. Minua viehätti erityisesti tämä laatoista tehty vesiputous. Se on varmaan tosi kaunis puutarhassa veden solistessa siinä.

Öljyvärimaalauksessa oli vuoden teemana kissa ja sehän sopi minulle hyvin. Minä olin näköjään ollut tänä vuonna ahkerin maalaajaa ja sain valmiiksi eniten töitä =) Tässä yksi seinällinen.
Muita kädentaitoja meillä ei voikkaan harrastaa, mutta näissä onkin sitä innokkaampi porukka mukana.

Täytyi tässä yksi Peppikin välillä väsätä. Keltaisella mekolla tilaajan toiveesta.

Nuorilla tytöillä näyttää nyt olevan muotia törröttää huulia valokuvissa ( duck face). Täytyihän meidän maalaaja-ystävän kanssa kokeilla miten se kävisi meiltä. No ehkä ei, ehkä jätämme sen tavan nuoremmille =D Taustalla erään ryhmäläisemme aivan  mahtava taulu keväisistä hangista.

Päivän hyvä työ =)

Kevään ensimmäinen neitoperho bongattu. Tuuli riepotti kylmän kangistamaa perhosta ja paiskasi sen lopulta selälleen autotielle. Siinä se olis liiskautunut äkkiä.

Laitoin sormeni ihan sen jalkojen lähelle ja se tarrasikin heti kiinni. Sain vietyä sen tuulensuojaan aurinkoiselle puolelle taloa. Vähän aikaa se lämmitteli siinä ja lähti sitten iloisesti lentoon. Ei ollut suuri homma, mutta itselle tuli hyvä mieli kun sain auttaa perhosta elämään edes hetken pitempään.

Kiirettä on pitänyt niin ettei Peppikään kohta jaksa enää nauraa.  Tämä piti saada kuitenkin valmiiksi sunnuntaisia ristiäisiä varten.

Olihan se hieno homma, että tytär sai asunnon, mutta kyllä vuonna -69 valmistuneessa kaupungin vuokra-asunnossa ilmeni paljon korjattavaa. Hella on niin rapistunut ja ruosteessa, ettei sitä juurikaan uskalla enää käyttää. Kattolamppujen tilalla roikkuu katosta vain kolme johdonpätkää ja paljon muuta pientä. 

Eihän tuommoinen nuori neito uskalla itse niistä valittaa, mutta sitä varten on olemassa äiti. Minähän soitin talonmiesfirmaan ja luettelin pitkän listan korjattavaa, vaan eipä silläkään ollut mitään vaikutusta, eivät käyneet edes katsomassa. Puolitoista viikkoa odottelin ja otin sitten käyttöön astetta tomeramman äänen puhelimessa. Kysyin vielä, että pitäisköhän minun näistä soittaa isännöitsijälle.=)  Johan seuraavana päivänä soittelivat ja kyselivät lisää korjauskohteista. Lauantaina tytär muuttaa lopullisesti ja jos ei silloin ole vielä tapahtunut mitään, niin vaihdan äänensävyn tomerasta äkäiseen. Joskus joutunut sitäkin käyttämään ja jälkeenpäin itsekseni hihitellyt kotona.

Poika kävi perheineen viikon matkalla  Kroatiassa. Kyllä tämmöisiin maisemiin minäkin voisin lähteä. Kovasti kehui paikkaa rauhalliseksi ja miellyttäväksi. Ei ollut kiinni käyviä kauppiaita ja ravintolan sisäänvetäjiä, niitä kun pakkaa olemaan nykyään joka turistikohteessa. Jospa minäkin joskus vielä ehtisin tuolla käymään.

Luonnonlaki

Kolmesta kissastani Maija on ainut joka kyttää lintuja. Tänään viheliäinen oli saanut napattua naapurin terassilta varpusen ja pistellyt poskeensa.  Vaan luonto kosti heti.

Paikalle syöksyi irti oleva hirvikoira ja ajoi Maijan korkealle mäntyyn. Siellä se nyt kököttää noin 20 metrin korkeudessa eikä uskalla tulla alas. Kaksi harakkaa räkättää ympärillä ja hakkaa Maijan takapuolta. Kunhan eivät vaan osuisi silmiin kovilla nokillaan. Maija yrittää pakoilla niitä kiipeämällä aina vaan korkeammalle.

Sanoin koiranomistajalle, että se olisi sinun asiasi nyt saada minun kissani tuolta alas. Hän vaan meinasi, että kyllä se sieltä alas tulee kun nälkä yllättää. Empä tiedä. Pari viikkoa sitten läheiseen koivuun oli kiivennyt kissa. Pari päivää se siellä nökötti surkeasti naukuen, kunnes miehet kiipesivät puuhun pelastamaan sen. Toivottavasti Maija on viisaampi ja osaa tulla itse puusta.

Tytöstä polvi paranee =)

Vaikka kiire on ollutkin, niin ei koskaan niin kiire, etteikö vähän ehtisi virkkailemaankin. Sain tilauksen pienestä kettutytöstä ja tein samantien kaksi. Kunhan saan tyttären omaan kämppäänsä, niin sitten alkaa virkkaaminen taas toden teolla.

Maalaaminen on hyvin tarttuva harrastus. Sain houkuteltua muutaman kerran tyttären mukaan ja ilman opastusta hän maalasi itselleen oman taulun. Ihan ensimmäiseksi työksi tämä on hyvä ja olen ihan kateellinen miten hän onnistui saamaan veden noin elävän näköiseksi. Veden maalaaminen on minulle ollut aina vaikeaa, täytyy ottaa tästä mallia.

Toivottavasti enää ei tule kylmiä ilmoja, sillä näin juuri äsken pihalla kiurun ja kuulin peipposen laulavan.

Varis

Tytön muuttohommat vie kaiken aikani, niin ettei käsitöitä juurikaan ehdi tekemään. Maalaamaan kuitenkin karkaan välillä kun se on niin rentouttavaa.

Pihassamme asuu niin hauska varisherra, että pakkohan siitä oli kuva tehdä. Kun istun ulkona tupakalla, se huomaa minut kyllä heti. Se laskeutuu tuonne noin 5 metrin päähän ja marssii sieltä tyylikkään näköisenä suoraan eteeni. Sitten se tervehtii minua : "Kraak" ja marsii takaisin laskeutumispaikkaansa.  Joinakin aamuina se pitää kraakkumiskonsertin klo 9 ikkunani alla: "Kraak, olis aika nousta jo, kraak".

Tässä yhtenä päivänä Ilkimys-Maija yritti hyökätä sen kimppuun, vaikka on puolta pienempi. Varisherra lähti karjuen karkuun, eikä sitä ole nyt muutamaan päivään näkynyt. Toivottavasti palaa vielä pitämään minulle seuraa.

Kirpparilla

Meillä kierrätetään ahkerasti ja tytöllekin haettiin huonekalut kierrätyskeskuksesta. Katseltiin vain niitä parempia tavaroita, sillä tyttö ei kuulemma halua että uusi asunto näyttää vanhojen tavaroiden varastolta =)

Leveä , uuden veroinen jenkkisänky, ruokapöytä, kaksi tukevaa puista tuolia, pyörivä toimistotuoli ja nätti lipasto. Lisäksi nämä kahdet verhot ja itämainen kangas pöytäliinaksi. Kaikki n. 100€ +kotiinkuljetus 20€. Ei tullut kalliiksi kun vertaa huonekalukauppojen hintoihin.

Äiti kun on hölöttäjä, niin sanoi tietenkin kassalla, että nyt olis muuten kaikki tarpeellinen, mutta vieläkö teiltä sulhanen löytyis. Miehethän heti raahas paikalle nuoren hymyilevän miehen. Kysyin että saisko sen kaupanpäällisiksi kun näinkin paljon ostettin. Lupasivat laittaa huonekalujen mukana tulemaan ja aikanaan sitten vauvansängynkin samaan hintaan =D  Onneksi tuo tyttö on jo tottunut minun höpötyksiin, eikä suuttunut, naureskeli vain mukana.

Toiselta kirpparilta löysin itselleni värttinän. Vitosen maksoi, joten en tiedä oliko halpa vai kallis. On jotenkin kiehtonut ajatus värttinästä jo pitempään, joten olihan se otettava kun kohdalle sattui

Värttinän käytöstä ei ole hajuakaan, mutta eiköhän täältä netistä jotain ohjeita löydy. Jos nyt alukseen vain kieputtelis ohkasimpia lankoja yhteen paksummaksi langaksi =)

Omia pesiä ♥

Vuosia sitten istutin oman koivun tähän vuokrataloni pihaan aivan ilman lupaa. Nyt koivu on kasvanut jo komeaksi puuksi.
Naapurin isäntä kävi laittamassa siihen linnunpöntön, joten nyt on oma pesäkin. Eipä mennyt kuin puoli tuntia pesän laitosta kun jo tuli ensimmäiset asunnonkatsojat ja tekivät vuokrasopimuksen samantien. Siinä se emäntä kurkkii jo ovi-aukosta ja isäntä vahtii portailla =)
Täytyy vihjaista naapurille toisestakin pesästä, sillä tänään tuli toinenkin asuntoa vailla oleva nuoripari ja asunnosta meinasi tulla jo tappelu =)

Kyllä on sosiaalitoimiston meininki muuttunut siitä kun minä siellä nuorempana joskus jouduin käymään.  Itkun kanssa häveten mentiin ja itkun kanssa häveten tultiin pois.

Toisin on nykyään. Patistin tyttären sossuun kun ei sitä asuntoa alkanut löytymään. Siellä oli virkailija sanonut, että mikä sitä äitiä ahdistaa kun hyvinhän sulla on asiat =) Ihan tuli hyvä mieli minullekin tuosta. Ei kuulemma voinut vaikuttaa asunnonsaantiin, mutta lupasi soittaa tytön puolesta kaupungin vuokrataloyhtiöön. Yllätys, yllätys, seuraavana aamuna tuli viesti, että tytölle on asunto tarjolla.

Aulassa vielä toinen virkailija sanoi, että siellä alkaa tunnin päästä Eu-ruokakassien jako jos halutaan. Toki haluttiin ja saatiimpa vielä molemmat omat kassit jauhoja sun muuta ruoka-ainesta.

Tänään käytiin katsomassa asuntoa ja miten ihana se olikaan. Pieni soma rivitalokaksio saaressa järven rannalla. Paljon puita ja luontoa ympärillä. Juuri  maalattu ja laitettu, eikä vuokrakaan ollut paha, varsinkaan kun siihen sisältyi vielä vesi ja nettiyhteyskin. Olisin valmis muuttamaan itsekkin semmoiseen vaikka heti. =) Nyt on meilläkin pesänrakennusvietti valloillaan ja käytiin jo varaamassa kierrätyksestä uuden veroinen hyvä jenkkisänky 40€:lla ja pari tuolia. Vielä kun löydetään halpa tietokonepöytä, niin muuta ei alkuunsa tarvikkaan.

Niin ne vaan asiat aina järjestyy kun malttaa odotella. Nyt lakkasi minuakin ahdistamasta =)

Masut auringossa

Ompa ollut niin aurinkoisia päiviä. Maijakin on saanut lämmitellä masuaan oikein kunnolla. Suojaisessa nurkassa puupöydällä onkin varmaan mukava makoilla. Kumpa kehtais itsekkin mennä tuohon köllöttelemään.

Minä vaan virkkailen, eipä tällä muuta oikein tahdo mahtuakkaan tekemään. Nyt kun pienessä kaksiossa on kahden ihmisen kaikki tavarat, niin ahdasta on.  Koko ajan joutuu pujottelemaan laatikoiden välistä.

Kohta kolme kuukautta on etsitty tytölle asuntoa, vaan ei heltiä mistään. Rahalla tietenkin sais, mutta kun sitäkään ei ole. Ihmetyttää vaan, kun Jyväskylän kaupungilla on koko ajan ollut samat yksiöt tyhjillään, miksi niitä ei vuokrata tarvitsijoille. Mekin ollaan pari kertaa viikossa laitettu hakemusta sisään, mutta ei. Alkaa tuntua, että työtön nuori, jolla on vielä itämaihin viittaava nimi, ei saa asuntoa mistään. Minä kun sairastan edelleenkin tätä puolivaikeaa masennusta, niin tilanne tuntuu tosi ahdistavalta. Kohta ei pelkät lääkkeet auta, vaan täytyy taas ruveta käymään terapiassa.
Huomenna meillä on aika sosiaalitoimistoon asian tiimoilta. Toivottavasti sieltä saa edes pikkuisen apua
 asunnon saamiseen.

Mutta ei kaikki asiat ole niin huonosti =) Tiia Minäkö keki-ikäinen-blogissa järjestää vähän väliä arvontoja ja minä tietenkin osallistun ahkerasti aina kun on meille sopiva palkinto. Nyt napsahti voitto minun kohdalleni ja hyvä voitto olikin. On siinä pähkinöitä ja manteleita vähäksi aikaa napostella. Tyttären kanssa päätettiin, että kerralla ei syödä kaikkia, me kun yritetään edes vähän laihduttaa kesäksi.
Kiitos Tiia. Sinä tunnut niin herttaiselta ihmiseltä siellä blogissasi ja olet varmaan sitä luonnossakin. ♥

Tämä on minusta niin hulvattoman hauska. Ihan kuin minä, paitsi että minun tukkani on harmaa. ;D
Tämä mielessä kesää kohti.