Monikulttuurisuutta

Siinähän sitä olis monikulttuurista perhettä. Afrikanpoika on valloittanut Skandinaavitytön sydämen ja perhe on perustettu. Tyttäret selvästi tulleet äitiinsä ja poika isäänsä =)

En halua tällä mitenkään puuttua ajankohtaiseen pakolaispolitiikkaan. Minusta kuitenkin monikulttuurisuus perheessä on rikkaus, meillä ainakin se koetaan niin. Tyttäreni on suomalais-turkkilainen ja ylpeä molemmista juuristaan. Taidan itsekkin olla vähän "sekasikiö", sillä äitini suku on alunperin Saksasta Ruotsin kautta aikanaan Suomeen siirtynyt. Isän suku puolestaan on tullut toiselta rajalta eli Karjalasta. Rahallista rikkautta ei ole, mutta sitä enemmän kulttuuriperimää =D No, ei se mitenkään meidän arjessa näy, mutta olen esim. hankkinut kaikki suomeksi ilmestyneet turkkilaisten kirjailijoiden teokset ja karjalaisuus taitaa ilmetä iloisuutena ja suulaana pölöttäjänä =)

Olipa rentouttavaa virkkausten välissä kutoa perus-sukkaa. Lankana Big Fabel, jonka olen joskus voittanut arvonnasta. Erityisesti tykkään tästä epätasaisesta raidoituksesta joka syntyy itsestään. Aika paksua sukkalangaksi, mutta saahan osa sukista olla paksumpiakin kumisaappaaseen sopivia. Nyt sormet syyhyää lisää kudottavaa, mutta ensin täytyy taas virkkailla välillä. Meillä ei neulota, meillä on kudin jota kujotaan.

Eipä ole tomaattisadossa täälläkään kehumista. Kehno oli alkukesä. Muutaman pienen keltaisen tomaatin söin jo, mutta kaikki muut ovat vielä vihreitä. Jospa ne siitä vielä punastuisivat. Suurimman osan jouduin laittamaan roskiin, kun olivat jo niin huonossa kunnossa. Pieniä keltaisia, jotka ovat herkkuani , sain kasvatettua talvella itse kuivattamistani siemenistä. Täytyy kokeilla ensi keväänä uudestaan. Peppi vartioi satoani, ettei kissat pääse makoilemaan niitten päällä =)

Sulahopsulahei...

Apinat alkoivat yleislakkoon, joten teinpä sitten Peppejä. Nämä pienemmät teen Miami-langasta, jota sainkin "jonkun verran" hamstrattua kesän lanka-aleista =) Hiukset ja essu ovat kuitenkin akryylilankaa kirkkaamman värinsä takia. Aina välillä kysytään onko tuolla letin sisällä rautalankaa. No ei ole. Kun letittää tarpeeksi tiukalle, niin pystyy vääntelemään vaikka pystyyn. En laita näihin lasten leluihin koskaan nappeja enkä varsinkaan rautalankaa ihan turvallisuus syistä.

Ei ole ollenkaan liian aikaista ruveta miettimään joululahja-käsitöitä. Vähän kyllä huvitti, kun eräs äiti kysyi pari viikkoa sitten, ehtiikö vielä tilata jouluksi kettuja. =) Hyvin ehtii, oli helppo luvata.

Voi minua onnetonta hamsteria. Lankojen lisäksi on tietenkin tullut hamstrattua myös käsityökirjoja. Enhän yleensä edes viitsi seurata ohjeita, joten mitähän minä niilläkin teen. Kuvia tietenkin on kiva katsella ja saahan niistä aina jotain ideaa, mutta harvoin viitsin tehdä jotain ihan ohjeen mukaan. Olohuoneeni muistuttaakin lähinnä lankakauppaa, jossa on myös kattava lajitelma käsityökirjoja =)

Otin itseäni niskasta kiinni ja sainkin neljä kirjaa myytyä facebookin langanmyynti ryhmissä. Vaan mitä tekee terveestä maalaisjärjestään ylpeä ihminen. Menee tietenkin katsomaan Adlibriksen käsityökirja-alea ja tilaa kolme uutta kirjaa. "No kun halvalla sai =D".

Langanostolakkokin kesti pari viikkoa.  Syynä samat facebookin ryhmät. Viisainta olisi nyt erota niistä kaikista ja liittyä takaisin vasta sitten kun langat loppuu =)

Eihän lankoja vaan voi olla liikaa...

Tämä lause kyllä sopii minulle niin hyvin, että meinaan kehystää kortin ja laittaa lankahyllykkööni esille. =)

Kortti oli mukana paketissa, jonka voitin Raitalampaan arvonnassa. 

 Kyllä nyt kelpaa neuloskella, siinä on taas lanka poikineen. Olen jo kovasti etsiskellyt ohjeita ja luulempa että näistä ainakin muutama huivi tulee Pukin pussiin.  Punaiset on tietenkin varattu ihan itseäni varten =) Kiitos Raitalampaalle oikein oikein paljon ♥ Luulempa ettei minun nyt tosiaankaan tarvitse lankoja ostella ennen joulua ja jää vielä keväällekin neulottavaa. Tämmöiset lankalähetykset ne on sitä parhautta ♥

Olen ihastellut Vekin blogissa, kun siellä Vanhapoika kukkii niin komeasti. No kukkiihan minullakin kohta =)
Yli 10 vuotta olen hoivaillut kaktustani, kantanut vuorotellen sisään ja ulos. Pienintäkään kiitollisuuden merkkiä se ei ole minulle osoittanut kaikesta vaivasta. Nyt siihen on kuitenkin ulkona tullut YKSI nuppu. Varmaan senkin kiusallaan pudottaa kun nostin kasvin sisälle. Ei taida olla minulla viherpeukaloa, mutta onneksi on lankapeukalo =)

Vähän pelolla olen seuraillut, kun Maija on niin pulskistunut viime aikoina. Leikattu tyttöhän se on, mutta kuulemma jos ei ole tarpeeksi tarkkaan leikattu, voi vielä tulla pentuja. Kyllähän kissanpennut olisivat niin ihania, mutta kun minä en pysty niistä luopumaan, saatikka muuten hävittämään. Pienessä kaksiosssa riittää kyllä nämä neljä kissaa, (ainakin sukulaisteni mielestä).
Toivottavasti lihominen on vaan merkki hyvästä myyrävuodesta, eikä suvun jatkamisesta.

Ulkona on niin kaunis päivä, että täytyy varmaan siirtyä sinne käsitöiden kanssa.

Ihana Noro

Olen jo pitkään ihaillen katsellut kuvia Noro-langasta ja siitä tehdyistä neuleista. Liian kallista vaan ostaa tämmöisillä eläkkeillä. Vaan nytpä minulla on sitä kaksi kerää ja vielä lempivärissäni. Tämä kuuluu niihin lankoihin, joista teen vain itselleni, en raaski toisille annettaviin käyttää . Välillä saa hemmotella itseäänkin =) Joulun jälkeen kun on aikaa enemmän pistän tämän puikoille.

Tässä koko mahtavan ihana paketti jonka sain Enkulin käsitöistä. Hänellä on joka kuukausi musiikkihaaste ja minä satuin voittamaan arvonnassa elokuun voiton. Niin tykkään näistä muistakin langoista. Toisestakin kirjavasta taitaa tulla ihan itselle huivia tai jotain kaulaan. Ja enhän minä olisikaan nainen, jos tuosta suklaasta olisi vielä jotain jäljellä, kaik män jo =) Kiitos Enkulille niin mieluisasta paketista, olet ihan nimesi veroinen, enkuli ♥

Enkulin käsitöissä on esillä aina hurmaavia kortteja, kannatta käydä kurkkimassa.

Eikä siinä kaikki, postissa on tulossa toinenkin arvontavoitto, joka sekin on lankaa, mutta siitä sitten toisella kertaa. Juuri viime kommenteissa kirjoitin, että olen päättänyt olla ostamatta lisää lankaa ennen joulu, mutta jos jostain satun saamaan, niin sitä ihanammalta se tuntuu. Kyllä, ihanalta tämä nyt tuntuu ♥

Tällä hetkellä minä vaan värkkään näitä apinoita joulua varten ja kohta pitäis alkaa Peppien ja kettujen teko.
Sukkapuikot näyttävät kyllä niin houkuttelevilta, että välillä ihan salaa tartun niihinkin =)

Pieniä juttuja ja huonoja kuvia

Maailmalla tapahtuu suuria ikäviä juttuja, mutta niihin en halua puuttua täällä, vaikka pahalta tuntuukin. Sen sijaan minä kerron näitä tavallisia arjen pieniä kummallisuuksia.

Kauppojen hinnat meitä kummastuttaa.
Teinpä minäkin hilloa ja tarvitsin siihen keskikokoisen lasipurkin. Kun ei roskakatoksestakaan sopivaa löytynyt, niin kauppaanhan se oli suunnattava. Olihan siellä, mutta hinta 3,50. Liian kallis minusta tavalliseksi lasipurkiksi, mutta keksinkin mennä toiselle hyllylle. Sieltä löytyi samanlainen lasipurkki täytettynä säilötyillä punajuurilla hintaan 1,45. No nyt minulla on hillot lasipurkissa ja punajuuria toisenlaisessa purkissa. Säästin pari euroa ja sain vielä kaupanpäälle punajuuria =)

Toinen juttu meitä on lähinnä huvittanut.
Naapurinmies kertoi joku aika sitten, kuinka räksänpoikanen oli lennähtänyt pihaan ja kaksi harakkaa tuli sitä heti nokkimaan. Mies ajoi kuitenkin harakat pois ja räksänpoikanen selvisi pelkällä säikähdyksellä.
Eilen sitten toinen naapuri ,"Rouva kaikkitietävä", kertoi kuinka räksänpoikanen lensi pihaan, "heti kymmenen harakkaa hyökkäsi sen kimppuun ja saihan ne sen hengiltä".  Eipä tarvi pitkää matkaa, kun asiat jo kymmenkertaistuu =D

Yritin kännykameralla ottaa kissakuvia, mutta eipä näy tekniikka olevan vielä hallinnassa =)

Taas niitä apinoita

Oli niin kaunis päivä, että apinatkin lähtivät ulkoilemaan. Tässä perheessä vanhemmilla piisaakin puuhaa kun perheeseen syntyi kuutoset. Lastenhoito-avusta ei tietoakaan.

Apinatehdas onkin kohta ihmeissään, mistä lankaa. Olen tehnyt näitä Tenneseestä ja Dropsin Muscatista. Ensin lopetettiin Tennesee ja nyt on Dropsikin lopettanut tämän tummanruskean langan valmistamisen. Toinen ruskea on paljon harmahtavampaa eikä ollenkaan niin hyvän väristä. No, ei minulla heti tule hätä. Olen saanut lahjaksi Tenneseetä ja Dropsin ruskeat olen tyhjentänyt jokaisesta nettikaupasta EU-alueelta, jos suinkin sen kohtuullisilla postikuluilla on saanut tilattua. Johonkin ulkolaiseen jäi vielä 12 kerää, mutta 12€ postikulut oli minusta kohtuuttomat näin pienelle tilaukselle.

Jos joku tietää kohtuu hintaista, merseroitua, 4 koukulla virkattavaa tummanruskeaa puuvillalankaa, niin saa vinkata. Itse en ainakaan ole löytänyt vastaavaa, ohuempia kylläkin.

Nyt minut on taas jätetty tänne yksin kissojeni kanssa, nyyh.  Ilmakin oli niin syksyisen kolea aamulla kun saattelin tyttären linja-autolle. Taitaa taas vierähtää parikin kuukautta ennen kuin jälleen tavataan. Tulishan hän useamminkin, mutta matka on niin hankala monine linja-auto vaihtoineen ja käy nyt kalliiksikin kun lakkasi saamasta opiskelija-alennusta. Oli niin mukavat muutama viikko kun oli seuraa kotona, eikä edes riidelty kertaakaan =)

Nyt onkin sitten paremmin aikaa käsitöille, jotain hyvääkin tässä yksin olossa. Saksassa alkaakin joulumyynti jo lokakuussa, johon nämäkin apinat ovat matkalla. Kovasti tekisi mieli neuloa sukkiakin jouluksi. Jos sais edes ne viime joulun alla keskeneräisiksi jääneet lahjasukat valmiiksi =)

Nepalilaista

Minun vauvani ♥

Isompi täytti eilen vuosia ja ainoa toive oli päästä ravintolaan syömään. Niimpä sitten hypättiin linja-autoon ja suunnistettiin Jyväskylään.

Tytär kun saa valita, niin paikka on taatusti eksoottinen. Nyt päädyttiin nepalilaiseen ravintolaan.

Ei voi kuin kehua paikkaa. Pieni intiimi ravintola, palvelu todella miellyttävää, ei mitenkään liian päällekäyvää ja ruoka hyvää. Erityisesti meitä viehätti, että ruoka tuotiin messinkisillä astioilla,  todella kauniit. Molemmat otettiin erilaiset kana-annokset ja eipä ole ennen saatu niin mureaa tipua. Tytär vallankin tykkäsi, minä en niin kovasti ole ihastunut inkivääriin, jota näissä ruoissa käytetään.

Annokset niin valtavat, että eihän me jaksettu kaikkea syödä. Tarjoilija kuitenkin kysyi heti, voiko hän laittaa loput meille mukaan. Sehän sopi tietenkin ja tytär saa syödä tänäänkin herkkukanaansa.

Aina on kuitenkin juhlapäivänä tilaa jälkiruoalle. Tyttärelle pistaasi-manteli-jäädykettä ja minulle Gulap Jamun, eli noita palleroita, tyypillistä nepalilaista herkkua joka on tosi hyvää.

Paikan nimi on Base Camp ja suosittelemme sitä muillekin itämaisesta ruoasta pitäville. Ruoka 10 ja palvelu 10+

Onhan se mukava, että on ollut näitä kesäpäiviäkin, mutta nyt tuntuu jo siltä että viileämpiäkin päiviä kaipaa. Huomenna taitaakin sitten olla kunnon ukkonen ja kesän lopetus.

Nyt herkutellaan

Tyttärellä oli uusi pannari-ohje ja kyllä olikin herkullinen. Tässä ohje :

4dl      jauhoja
1,5 dl  sokeria
1tl       leivinjauhetta
1tl      suolaa
1tl      vaniljasokeria
8dl     maitoa
2       munaa
100gr  sul. margariinia
Kaikki aineet sekaisin ja puoleksi tunniksi 200-225 asteiseen uuniin.

Ensimmäisestä versiosta unohdin kanamunat pois ja oli melkein parempaa niin.

Heti kohta piti tehdä toinenkin ja ehdin siitäkin pienen siivun maistaa ennen kuin siihen ilmestyi tämmöinen salaperäinen kuoppa. En heti edes tajunnut mistä se tuli, mutta onneksi huomasin että tekijä oli jättänyt puumerkkinsä yläkulmaan. Selvä kissan tassun jälki.
Eihän tuota enää uskaltanut syödä, kun ei tiedä mitä madonmunia siihen on joutunut. Roskiin meni =(

Eikä varmasti nälkäänsä syönyt , sillä.....

.....meidän katit pääsivät Primacatin lihansyöjien fiksuunvaihtoon. On siinä herkkuja vähäksi aikaa. Satsi on tarkoitettu yhdelle kissalle kahdeksi viikoksi, mutta meillähän tuo menee huomattavasti nopeammin neljän kissan voimalla. On märkäruokaa pussissa ja purkissa ja nappuloita juuri sopivasti seniori-ikäisille.

Mummo, joka yleensä on hyvin nirso ja latkii vain kastikkeet ruoasta, on kovin ihastunut näihin. Ei se raaski edes odottaa että laitettaisiin kuppiin, vaan käy varastelemassa suoraan pussista. Kuppiinkaan ei jää toisille mitään vaan kaikki menee kerralla .
Maistuu nämä Mausulle ja Maijallekin, hyvin pistelevät oman osuutensa.
Vaan ei noista kissoista koskaan tiedä. Kaikkiruokainen Berniina ei näistä tykkää, entistä halpisruokaa sille täytyy laittaa omaan kuppiinsa. Kyllä sillekin varmaan parin päivän päästä alkaa kalliimpi herkku maittamaan.

Pitihän tästä postata, niin pääsen osallistumaan vuoden kissanruokien arvontaan. =) Se oliskin mahtava palkinto.

Monenlaista juttua

Toki täällä muutakin tehdään kuin apinoita. Sukkia vaan on niin kiva neuloa että yhdet polvarit piti taas tehdä. Ihan taas omalla mallilla, eli eteen jotain palmikontapaista ja takaa sileät . Lankana 7-veikka ja polvisukan perusohje Novitalta.

Häntä jalkovälissä ei kuulu minulle, vaan kuvaan salakavalasti hiipineelle Berniinalle =)

Maija puolestaan näyttää saaneen kunnolla köniin joltain. Oliskohan harakka nokkinut tai vesimyyrä purrut, aikamoinen kolo on otsassa, mutta loppupeleissä Maija on varmasti voittanut. Olisin varulta vienyt eläinlääkäriin katsottavaksi, mutta koko katti hävisi taas pariksi päiväksi.

Epäilen että Maijaa on joku alkanut syöttämään. Tässä lähistöllä on montakin ihmistä jotka ovat ihastelleet Maijaa ja kyselleet jos sitä ei ole pihassa näkynyt muutamaan päivään. Kesän aikana se ei juurikaan ole kotona pysynyt ja on kuitenkin kasvanut ja lihonut aikalailla. Aijai, minä en tykkää jos minulta yritetään kissa viedä.

Tänään Maija taas poikkesi pikaisesti kotona ja arpi näytti hieman parantuneen. Taitaa parantua ihan itsestään, kunhan se ei raapisi sitä koko ajan. Kauluriakaan ei voi laittaa, kun ei Maijaa saa pideltyä kotona sisällä.

Olen aika laiska vastaamaan näihin haasteisiin, mutta tämä jonka sain Jaanalta Openlangoista on onneksi aika lyhyt. Aika uusi blogi, kannattaa kurkata, sieltä saa hyviä vinkkejä.

Minä en haasta ketään, mutta jos joku haluaa vastata, niin ole hyvä vaan . Laita viestiä sitten, että osaan käydä lukemassa.

Ohjeet:
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. 

......
Minun ikäpolveni piti nuorena tyttönä päiväkirjaa. Itse en siihen innostunut, mutta tammikuussa 2009 aloin pitämään tätä blogipäiväkirjaa. Ajatuksena oli säästää puhelinlaskuissa ja kertoa tätä kautta kaukana asuville vähäisille sukulaisilleni mitä minulle kuuluu. Nyt ei voi lopettaakkaan, sillä jos vähään aikaan en kirjoita, tulee siskoltani jo viestiä, että onko jotain hätänä =)

Aluksi aioin kertoa vain itsestäni ja kissoistani, mutta kun otin toisilta mallia, niin aloin laittamaan myös käsityöni kuvina tänne talteen. Se osoittautuikin hyödylliseksi, sillä tätä kautta olen myynyt monta apinaa blogitutuille. Kiitos teille ♥

Täällä ei vuosien varrella ole juurikaan muutoksia tapahtunut. Edelleenkin kerron vain omia kuulumisiani, kissoista ja käsitöistä. Mainoksia en ole tänne halunnut, muutenkin tarpeeksi sekavaa kun en mukamas ehdi koskaan siivoamaan täälläkään =)

Kertaakaan en ole katunut, että tämän aloitin. Ilkeitä kommentteja en ole koskaan saanut, sitä vastoin monta, monta blogiystävää, jotka tuntuvat jo niin tutuilta kuin asuisivat naapurissa. Se tästä tekeekin niin antoisaa.

Tällä samalla tyylillä aion jatkaakin niin kauan kuin henki minussa pihisee ♥ Kiitos teille blogiystävät ja sukulaiset ja tuttavat ♥♥♥

Meniköhän vähän överiksi =)

"Valitettavasti" on tullut liityttyä facebookissa Lankahamstereihin. Se on vaarallinen paikka, sillä siellä iskee Himo. Yleensä olen saanut hillittyä itseni, mutta tässä eräänä päivänä se Himo iski oikein kunnolla.

Joku myi vironvillaa alkuperäisillä Tallinnan hinnoilla. Itse en ole päässyt käymään Tallinnassa moneen vuoteen ja huivilangat on käytetty loppuun, siksi se Himo pääsi yllättämään. Vaan olisinko tarvinnut näin monta vyyhteä, en todellakaan. On nämä kuitenkin niin kauniin värisiä, miten niiden kutsua olisi voinut vastustaa. 

On siinä nyt huivilankaa pitkäksi aikaa. Onneksi tytär on käymässä ja osti Ravelrysta muutaman ihanan huivi-ohjeen minulle. Itse en uskalla Paypallia ottaa, kun voin kielitaidottomana sohlata sillä vaikka mitä =)

Tämä toinen saman päivän ostos ei ollutkaan huti. Tenneseetähän ei saa enää mistään ja nämä ovat juuri sopivia apinalankoja. Halvemmaksi tulivat kuin yleensä käyttämäni Dropsin Muscat-lanka, väritkin oikein hyvät. Nämä olivat selvää säästöä =)

Nyt on jatkossa sitten tiedossa lisää apinoita ja ehkä muutama huivikin.

Joululahjojen teko on täällä jo aloitettu. Jouluun on enää 132 päivää, huhuh, taitaa taas tulla kiire.=)

Pussailevat apinat

Enkulin käsitöissä on musiikkihaasteena  Janne Raappanan "Kaksi onnellista".

Lähdin tällä kertaa mukaan näillä pussailevilla apinoilla. Kesä on lemmen aikaa......apinoillakin =). Tämä on vielä niin nuori pari, että kuhertelukin käy vielä kovin kainosti.

Melkein rakastunut

No en tähän kolmen sormenpään levyiseen rakkulaan, jonka onnistuin polttamaan käsivarteeni. Olikohan ihan pakko kurkotella kiehuvan vedenkeittimen yli. Oppia ikä kaikki. Nyt tämä on jo vähän parempi kun olen hoitanut sitä hunajalla.

Mutta siihen rakastumiseen. Kuvassa on turpa ihan rullalla, sillä olen juuri tullut hammaslääkäristä ja puudutus on vielä päällä. Aamusella sinne Diapammi-tokkurassa horjuin ja siellä se "melkein-rakkaus" iski. Vastassa oli nuori komea painia harrastava mieslääkäri. Ihanan ymmärtäväinen, vähän kun vinkaisin niin heti laittoi puudutusta lisää. Kyllä oli voimaa sormissa, ei siinä nitkuteltu eikä kitkuteltu, vaan kerralla nyppäsi ison poskihampaan pois. EIKÄ SE SATTUNUT YHTÄÄN. Aikaa oli varattuna 45 minuuttia, mutta eihän siinä mennyt kuin yksi vartti kaikkineen. Ihan minä rakastuin häneen ja haluan toistekkin hänen tuoliinsa. Jos olisin 40 vuotta nuorempi, niin kauaa ei tuo poika vapaana kulkis.=)

Pois lähtiessä kehuin kyllä kunnolla, mutta en sentään sortunut kosimaan. Ehkä ensi kerralla =D

Minilomalla

Poika haki minut yöksi mökilleen ja ihan se kävi lomasta minulle. Siellä korven keskellä ei muuta kuule kuin linnun laulua ja hyttysten ininää, ihan on kuin toiseen maailmaan saapuisi. Väkisinkin tulee heti leppoisa ja rauhallinen olo. En yhtään ihmettele, että poika ajelee melkein joka viikonloppu yli 300 km suuntaansa päästäkseen rauhoittumaan viikon stressistä.

Tytöt olivat tuoneet poninsakin lomalle mukaan. Minä vähän pelkään kyllä kaikkia hevoseläimiä.

Heti lähtöni jälkeen oli pihalle pelmahtanut nämä kaksi isoa karannutta hevosta. Tieto omistajalle lähti kyllä heti, kun isännät kävivät kehumassa kuinka hyviä ravureita nämä ovat. Vaan eipä ole täällä maalla niin tunnin tarkkaa eikä aina päivän päällekkään milloin asiat hoidetaan, hoituu kun on hoituakseen. Itse omistaja tuli hakemaan hevosensa vasta  puolenyön jälkeen. Oli siinä hesalais-miniäkin tuumannut, että on täällä maalla vaan ihmeellistä =).
Onneksi eivät hepat tulleet yhtään aikaisemmin, muuten ei minua olisi saatu mökistä ulos =)

Vaikka hevosia pelkäänkin, niin karhuja en. Iltahämärissä kerettiin käydä vähän mustikassakin alueella jossa on nähty karhu useasti. Taisi karhu pelätä enemmän meidän mölinäämme, kun ei siitä näkynyt vilaustakaan.

Yritin olla nykyaikainen ja kerätä poimurilla. Enemmän tuli roskia kuin mustikoita, mutta sain minä tuosta perattu yhden piirakallisen verran. =) Jatkossa kerään kyllä vanhaan tuttuun tyyliin ihan käsin. Jätin poimurinkin ennakkoperintönä pojalle. Eipähän voi sanoa , etteikö olis jotain äidiltään saanut =)

Suomalainen metsä se vaan osaa olla kaunis. Mitä lie heinää pieni aukio metsän keskellä, niin kauniin punertavaa että kuva oli otettava.

Toki Eetu-koiran hautakin piti käydä tarkistamassa, ( se oma tuleva hautapaikka, hihihii). Hyvällä paikalla on ja oli saanut olla ihan rauhassa metsäneläimiltä kun poika oli siihen kipannut pari kottikärryllistä hiekkaa päälle. Komensin vielä keräämään kiviäkin paikalle. Ei ole yksinäistä siellä kun mäyrän polku menee ihan haudan viertä. Vierestä taitaa mennä kauriidenkin polku, sillä ihan haudan läheltä löytyi tämmöinen sarvi. Minä sitä en olisi huomannut, mutta pojalla on sen verran nuoremmat silmät.

Kyllä tämä on selvästi mummon tyttö. Mummon varastoista löytyi lankaa ja puikot ja heti alkoi neulominen. Aamusella ehtinyt edes yöpaitaa riisua kun neulominen jatkui heti. " Kun tämä on niin mukavaa". Pääpanta tuli jo valmiiksi ja äitinsä tilasi seuraavaksi patalappuja, mutta mummolle kuulemma tehdään ensin. Tästähän mummo on oikein mielissään.

Olishan tuolla voinut olla pitempäänkin, mutta olin jättänyt kissat kotiin ilman hoitajaa. Mummo-kissa yksin sisälle ja muut pihalle. Nyt mummo-kissa seuraa minua kuin hai laivaa, enää sitä ei jätetä. Toiset tulivat sisälle vasta päivän päästä hyvin loukkaantuneen näköisinä.

Kyllä sain huomata tehneeni taas niin väärin =) 

Laiska arpoja

Oli niin laiskana tuo minun arvonta-apulaiseni, enkä viitsinyt itsekkään ruveta 100 arpalippua kirjoittamaan. Niimpä päräytettiin random orgilla numero ja kommenteista laskemisen jälkeen tulokseksi tuli Enkulin käsityöt blogin kirjoittaja.  Onneksi olkoon sinulle. Laitappa osoitetietosi mailiin sudemi@luukku.com, niin saadaan apinapariskunta kotoutettu.

Apinatehtailu jatkuu, joten sitten taas arvotaan kun seuraava sataluku tulee täyteen. Siihen kyllä kuluu aikaa rutkasti, joten jospa tässä välissä keksisi joitain muuta arvottavaa.

Kiitos osllistumisesta kaikille. Oli mukava huomata , että apinat olisivat kelvanneet useammallekin.

Kansalaistottelemattomuutta

Muutkin täällä ovat esitelleet puutarhojaan, niin jospa minäkin tämän kerran.
Minähän asun kaupungin vuokratalossa, joissa on tarkkaan määrätty mitä saa tehdä ja mitä ei. Muutamia vuosia sitten meidänkin talossa tehtiin piharemonttia jonka jälkeen kaikille tuli lappu, että nurmikon tärveleminenja kaivaminen on kiellettyä. Koko iso piha oli pelkkää nurmikkoa.

Naapuri-rouvan kanssa päätettiin, että meillä on vaikeuksia luetun ymmärtämisessä. =) Kun ei siinä suoraan puhuttu mitään kukkapenkeistä, niin mehän semmoiset pienet tehtiin. Samantien haettiin metsästä molemmille oma koivuntaimi, pari juhannusruusua ja sireeninalku. Tämä on minun koivuni ja olen siitä tosi ylpeä. Naapuri-rouva on poissa ja hänen kukkapenkkinsäkin on hävinnyt, mutta hänen koivunsa kasvaa komeana. Oman koivuni juurelle nappasin vielä entisestä anoppilasta ruusuntaimen ja on se vaan niin kaunis tuossa pihalla. Alku vuosina piti aina jomman kumman olla päivystämässä kun talonmies ajoi nurmikkoa, ettei meidän istutukset häviä samantien.

Minulla on tapana napsia siemenkotia ja juurenpalasia yleisiltä paikoilta ohi kulkiessani. Olenkin onnistunut ihan vahingossa saamaan kukkapenkkiini monivuotisia eri aikaan kukkivia kasveja, joitten nimiä en kylläkään tiedä. Nyt kukkii tämä sinikelloinen, joka on lähtenyt pienestä rautakaupan pihasta napsastusta juurenpalasta. Ikkunan alla on "hyötypuutarha". Suurissa ruukuissa kasvaa siemenestä kasvatettuja tomaatteja ja paprikoita. Ihan oven pielessä kukkii kohta vanhanaikainen "saippuakukka".
Puutarhani on ihan luomua, sillä lannotteena käytän vain pojan tuomaa hevosenkakkaa =)

Toisella puolella ovea on "oleilupuutarha".Nurkassa kasvaa raparperi, ruukuissa tilliä, ruohosipulia ja minttua. Tällä puolella on myös kukkia ja nyt kukkii pystyssä töröttävä Ukonhattu. Krassi ei ole vielä noussut ritilään, mutta antaa suojaa ikkunaan kasvettuaan.

Yleensä pöydällä istuu 1-2 kissaa, mutta nyt niiden puuttuessa laitoin siihen viimeksi tekemäni kettutytön. Pihalla nököttää myös enkelini. Ostin sen 5 vuotta sitten kirpparilta sairastuttuani syöpään ja sanoin lapsille että tässä on sitten hautakivi varulta valmiina, muuta ei tarvitse  ostaa.=) Onneksi sitä ei vielä tarvittu, mutta ompahan nyt sitten valmiina.
 En minä halua makaamaan minnekkään hautuumaalle ison paaden alle. Minut pitää kaataa tuhkana metsään koiran haudan päälle ja tämä enkeli siihen päälle muistoksi. Lapset ei tahdo uskoa että olen tosissani, mutta näin minä vaan haluan.=)

Ei tässä kuitenkaan vielä mihinkään metsään jouda, käsitöitä pitää tehdä ensin paljon lisää =)
Sukkia on vaan niin mukava neuloa, että minäkin parit tein vajaista 7-veikka keristä. Alemmat on n.s. "räsymattosukat". Niitä vasta mukava onkin tehdä kun ei yhtään tiedä mimmoset raidat syntyy. Näissä on kahta ikivanhaa raidallista 7-veikkaa ja lisänä kolmatta yksiväristä.

Täytyy kuitenkin jatkaa taas apinalinjalla. Viimeinen paketti Saksaan viipyi postissa yli kuukauden ja meinasin jo hermostua. Apinat alkoivat kuitenkin heti tehdä kauppansa, joten lisää vaan tekemään =)

Pikku-apinat

Sain valmiiksi arvontavoitoksi tarkoitetut pikku-apinat ja arvontaanhan pääsi osallistumaan kommentoimalla tänne.

Tervetuloa kesä

Tytöt huomautti, että mummolla on vieläkin joulukranssi ovessa. Ilmankos tuo kesä ei vielä arvannut tullakkaan tänne.

Nyt on tilanne korjattu. Maalasin huonon vanhan kranssin valkoiseksi ja kirpparilta pari kynttilämansettia pitsin pätkällä sidottuna kiinni.  Johan tuli romanttinen ja tarpeeksi kesäinen ovikranssi vähällä vaivalla. Alempi väreihin sopiva kissakyltti on lahja samaisilta pojantytöiltä.

Nyt voi kesä tulla. Nimeä ei minulla ovessa ole, mutta jos tämmöinen osuu silmiin, niin sisälle vaan, tervetuloa.

Nyt on pakko taas esitellä uusin kirpparilöytö, vanerinen enkeli-sätkynukke. Eipä ole moista ennen eteeni sattunut. Kun hintakaan ei mennyt yli budjettini, niin olihan se ostettava. Ai paljonko maksoi, no peräti 20 senttiä =)

Oma apu, paras apu

Niska- ja olkapääsärky on jatkunut aina vaan, mutta en siltikään halua lähteä kaupunkiin koko päiväksi jonottamaan lääkäriin pääsyä. Vanhastaan tiedän, että siellä vaan pistetään kortisoonipiikki olkapäähän ja määrätään särkylääkettä. Ei kiitos enää. Olen työvuosina saanut noita kortisoonipiikkejä niin paljon selkääni ja hartioihin, että selkä on täynnä pysyviä mustelmia.

Pääsin miniän kyydissä kaupunkiin halpakauppaan asioille ja siellä osui silmiini hevospalsamia. Olen kuullut joskus, että urheilijat käyttävät tätä lihas- ja nivelkipuihin. Miniä osti tätä hevoselleen ja kun suuri purkki maksoi alle 4€, niin minähän ostiin myös kokeeksi itselleni.

Johan alkoi helpottamaan. Tätä kun vetelen niskoihini niin niskajumi helpottaa ja särky vähenee. Mennen tulle voittaa apteekin kipugeelit. Kai se on niin, että isolla ihmisellä on oltava kunnon aineet. Kun se kerran auttaa hevosellakin, niin toki piisaa minullekin =D

Ampiaiskesä ?

Eipä ole pahemmin ampiaisia näkynyt tänä kesänä ainakaan meidän pihassa. Ihan ilman mallia jouduin nämäkin tekemään, jos niitä nyt ampiaisiksi tunnistaa. Tytär vaati, että amppareilla pitää olla piikki pyllyssä, mutta jätin pois kun tuli niin tökerön näköiset =) Saa nyt nähdä kelpaako tilaajalle, sain kuitenkin käytettyä vanhaa keltaista lankaa pois.

Oli niin rentouttavaa välillä kutoa perussukkaa, ihan vaan 7-veikka langoista. Vihreät osat sointuvat kyllä luonnossa ihan hyvin tähän raitalankaan, kamera vaan vääristää värit kummasti. Pikkuinen kettutyttökin ottaa rennosti niinä päivinä kun sattuu aurinko paistamaan.

Neuloessa olkapääni kipeytyi entisestäänkin, joutuukohan tässä kohta pitämään taukoa. Kaupunkiin asti en viitsisi lääkäriin lähteä ja omalle paikkakunnalle se tulee vasta lokakuussa.......jos tulee.

Jottei apinatehdas hyytyisi, niin pitihän minun lankoja tilata nyt kun halvalla saa. Dropsin puuvillalangat ovat tässä kuussa 35% alennuksessa ja minäkin tilasin Muscattia melkein kolme kiloa . Kyllä näistä taas muutaman apinan virkkaa =) Harmi vaan kun ei kaikkia haluamiani värejä ollut saatavilla.

Minuahan se taas onnisti.=) Pitkään aikaa en ole osallistunut lehtien kilpailuihin, mutta nyt laitoin kuvan kesälaukustani ET-lehden laukkukilpailuun. Minullehan sieltä voitto kapsahti ja sain tämän hienon Guessin laukun. No, onhan se vähän turhan nuorekas minulle, eikä sinne edes mahdu muun romppeen sekaan enää käsityötä. Ajattelinkin ilahduttaa tällä jotain suvun nuoremmista naisista, eiköhän sieltä ottaja löydy =)

Prusiluskalta tuli kirje , josta löytyi näin kaunis kortti ja "Hand knitted" kangasnauhaa. Nauhan säilytän joulunalustöihin =) Tuleepahan töistä hienomman näköisiä kun esim. huivin reunaan ompelee tämmöisen merkin. Kiitos Prusiluska, tätä meinaan käyttää vain niihin "vähän parempii" töihin =)

Minulle on tainnut kehittyä pakkoneuroosi =) Kun tunnen itseni yksinäiseksi, menen nettiin tilaamaan lankaa. Nyt kun tytär lähti taas pois, olen tällä viikolla tilannut noitten puuvillalankojen lisäksi ihan tarpeettomia lankoja Facebookin ryhmistä kahdelta ihmiseltä. Voivoi, tästä tavasta olis päästävä eroon ennen kuin hukun lankoihin.