Epäonnistunut loma

Olen ollut nyt vuoden tupakoimatta ja laittanut rahat syrjään että pääsemme tyttären kanssa etelään juhlimaan hänen 30-vuotis synttäreitään. Yli 200€ joka kuukausi. Aurinkomatkat kuitenkin perui meidän Turkin matkan jo toisen kerran peräkkäin coronan takia.

Minua niin harmitti että päätin lähteä mihin vain halvalla pääsee meren rannalle ja kohteeksi valikoitui Kreetalla Maleme. Emme ole kumpikaan käyneet aikaisemmin Kreikassa. Ei tosiaankaan ollut meidän paikka. Suuri hotelli keskellä ei mitään.Uima-allasalue kyllä loistava jos ei muuta kaipaa kuin altaalla loikoilua ja baarissa notkumista.. Ranta täysin uimakelvoton kivikkoranta, kovat virtaukset ja koko ajan punainen lippu. Kerran yritin pikkuisen kahlata, mutta en meinannut päästä merestä pois ja polvet verillä lopulta konttasin rantaan.

Loman ainut onnistunut päivä oli kun lähdimme Aurinkomatkojen retkelle saaren toiselle puolelle Elafonisin rannalle. Matka kulki pitkin jyrkkiä vuoristoteitä ja maisemat olivat kieltämättä mahtavat ja upeat.

Perillä rannalla juuri sellaista rantaelämää jota olin kaivannut. Leppeä tuuli vilvoitti helteessä ja merenpohja hienoa vaaleanpunaiseen vivahtavaa hiekkaa. Todella pitkälle matalaa rantaa jotta meikäläinenkin uimataidoton sai kahlailla sydämensä kyllyydestä. Edes valtava ihmismäärä ei haitannut sillä rantaa oli todella pitkälle. Jos joku Kreetalle suuntaa niin suosittelen lämpimästi Elafonisin rannalla käymistä.

Siihen se onni sitten loppuikin. Sylkirauhanen oli jo pari päivää ollut tulehtuneena ja kun poski alkoi turpoamaan kunnolla, niin lähdin käväisemään lääkärissä. Pätevän tuntuinen tohtori Victoriacis määräsi lääkket ja luulin sillä selviäväni.

Parin pillerin jälkeen aloin kuitenkin oksenteleman niin rajusti ettei vesikään pysynyt sisällä. Seuraavana aamuna olin jo niin heikkona että pyysin lääkärin hotelliin. Ei tarvinnut kauaa odotella kun hän saapui. Hän katsoi minut hätätapaukseksi ja lähetti minut sairaalaan saamaan lääkkeet suoraan suoneen.

Luulin selviäväni siitä ihan päiväkäynnillä, mutta kun he toivat rullatulin huoneeseen ja ilmoittivat pitävänsä minut useamman päivän, löin käteni ylös ja sanoi "nononono!!!" Siitähän se riemu repesi.

Lääkäri alkoi huutamaan minulle suoraa huutoa: "Kumpi meistä on lääkäri, sinä vai minä. Kumpi meistä tietää paremmin.  Syyttä täälä ei ketään osastolle määrätä. Ei tämä ole mikään vankila. Kyllä sinä voit lähteä, mutta ensin allekirjoitat vastuuvapauspaperit ja maksat heti tähän asti kertyneen laskun sillä vakuutus ei sitä korvaa kun sinä kieltäydyt hoidosta. Ole hyvä ja mene maksamaa". 

Meiltä oli molemmilta otettu coronatesti ja minulta muutama verikoe, joten päätin maksaa ja lähteä nauttimaan lomastani. Kassalla sain laskun, SEITSEMÄNSATAAEUROA !!!! Eihän minulla ollut mukanani kuin vajaa satanen. Itkua tuhertaen menin kysymään voisikon sittenkin jäädä sairaalaan. Pitkällisten neuvottelujen ja vihaisten silmäilyjen jälkeen  minut hyväksyttiin takaisin potilaaksi.

Siinä vaiheessa minulla oli jo valtava nälkä ja jano ja kysyin voisinko saada jotain syötävää.  Tilanteesta huolimatta ei voitu tyttären kanssa kuin nauraa tälle minun aterialleni. Pieni pala kanankoipea, puolikas sitruuna  ja "soppaa". Soppa oli lämmintä vettä ja oliiviöljyä, ei muuta. Muuta en jättänyt syömättä kuin kanan luun ja sitruunankuoret.😋

Edes sairaalavaatteita ei annettu, vaan makasin yön yli omissa hikisissä vaatteissani. Tytär toi seuraavan aamuna yöpaidan ja puhtaat aluvaatteet ja heti tuntui olo paremmalta. Samalla toi kirjan ja käsityöni, joten aikakin alkoi sujumaan vähän mukavammin. Minä kun puhun vain vähän englantia enkä sanaakaan kreikka niin meinasi aika käydä pitkäksi ja tunsin oloni todella turvattomaksi.

 Yksityissairaala ja hyvin oli rahastamisen tuntua. Jos poski on turvoksissa, niin miksi otetaan esim. keuhkoröntgen ja laitetaan kardiologin tutkittavaksi. Koskaan ei ole minusta otettu niin paljon kokeita ja niin pienen mitättömän vaivan takia . Lopulta makasin siellä tiputuksessa ja melkein tunnin välein käytiin mittaamassa verenpainetta sun muuta.

Aurinkomatkoille annan suuren miinuksen. Minä kielitaidoton eläkeläismummeli olisin todella tarvinnut apua sairaalaan selvittämään mikä on tilanne ja milloin pääsen pois. Am-matkoille pääsin vain chatin kautta ja vaikka pyysin apua minun käskettin vain kääntyä oman vakuutusyhtiöni puoleen. Onneksi edellisen lääkärissäkäynnin takia minulle soitettiin Tanskasta Kansainvälisestä sos-palvelusta (suomenkielellä) ja he alkoivat auttamaan minua toisena päivänä. Laittoivat oman lääkärinsä selvittämään miksi olen sairaalassa ja milloin pääsen pois. Se laittoi asioihin vähän vauhtia. Lauantai-iltana klo 19 sain tiedon että pääsen lähtemään seuraavan aamun lennolla kotia. Siinä ne sitte meni viimeiset lomapäivät hermoillen ja itkua tuhertaen.

Jäihän minulle sentää komeat mustemat muistoksi. Onneksi oli kieli- ja nettitaitoinen tyttäreni Emine mukana melkein koko ajan, muuten en olis pärjännyt näin hyvin.

Aurinkomatkoille laitoin haukkumakirjeen ettei sairas vanha kielitaidoton ihminen saa minkäänlaista apua jos joutuu sairaalaan.  Aikasempina vuosina ei tietääkseni näin ole ollut.

Vaan ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Säästyi rutkasti rahaa kun ei ehditty shoppailemaan edes tuliaisia. Itselleni kerkesin ostaa saippuakupin ja käsirasvan, en muuta ja tytär myös osti saippuakupin ja pienen lumisadepallon.

Tytär paluulennolla kuvasi You tubeen äidin helpotuksen. Jos näkyy, niin laittakaa äänet päälle 😚

Juna-Jussi

Ollessani parivuotias vuotta nuorempi pikkuveljeni oli kesän tätini hoidossa. Palatessaan kotiin minäkin pääsin juna-asemalle vastaan. Jussi oli kuitenkin kasvanut kesän aikana, joten minä olin pettyneenä lausunut: "Ei tullu meijän Jussi, tuli Juna-Jussi".

Kun nyt pyydettiin tekemään miestensukat keltaisella veturilla tuli muisteltua pikkuveljeä moneen otteeseen. Hänen kanssaan oli mukava leikkiä ja painia.

Suuri saalistaja 😆 Ahududu on viihtyy nykyään pitkiä aikoja pihalla narunpäässä. Vanha "pömpelikin" on päässyt taas käyttöön. Koko ajan on kuitenkin vahdittava ettei pääse lujahtamaan karkuun.

Narun päässä on hankala saada saalista, mutta eilen sekin onnistui. Ylpeänä tuli sisälle näyttämään saalis suussa. Kerran se pääsi karkuunkin, mutta onneksi sai vielä kiinni ja sitten ulos nautiskelemaan herkkua. Syönnin jälkeen köllähti kyljelleen nurmikolle makaamaan sen näköisenä että "Hohhoijaa kylläpä masu on nyt täynnä". Siis saalis oli pieni perhonen. 😆

Ei se saaliin koko, vaan se onnistumisen ilo. 😽

 

Kettu-urakka

Tavoitteena oli 30 pientä ja 5 isoa kettua ja nyt on viimeisetkin valmiina. Huh mikä helpotus. Mukava päästä välillä vaikka sukan tekoon. Niin piti kiirettä ettei oikein ole ehtinyt blogiakaan seuraamaan. Jotain erilaista nyt äkkiä puikoille ettei pääse vauhti hiipumaan. 😁

 

Elämä on ihanaa, sittenkin.

Tytär kävi Säynätsalon kansakoulun lopetusmyynnissä ja soitti sieltä haluaisinko pahvisia opetustauluja. Tottakai halusin. Itse sai määrätä hinnankin, joten osti 5 kpl/10€. Tämä Enlannin kesää esittävä suurikokoinen sopii meille kesätauluksi oikein hyvin.

Minulla on yli viikon ollut kova ylävatsakipu, mutta eihän lääkäriin voi mennä kun ei verta valu mistään. Niin on sattunut ettei ruokakaan ole maittanut. Vain jotain mietoja, puuroa, banaania y.m.s. Itse tohtoroin netistä että ilmeisesti mahahaava, mutta ei siihen lääkäritkään muuta määrää kuin närästyslääkettä ja jotain vatsakalvoja suojaavaa. Poika poikkesi vaimonsa kanssa perjantaina ja hakivat jotain voimakasta närästyslääkettä apteekista.  Tänään kolmas päivä sitä ja nyt alkaa kipu hellittää.  Kyllä elämä tuntuu ihanalta kun vain välillä pikkuisen polttelee mahassa. Eipä tarvi varata lääkäriaikaa huomenna.

Nyt on nautiskeltu oikein kunnolla. Eka kertaa tänä kesänä pystyttiin kissan kanssa oleskeleman rauhassa takaterassin nurmikolla.  Ei ollut hyttysiä, eikä paarmoja, eikä remonttimiehiä ja ilmakaan ei ollut liian kuuma. Kerrassaan ihana ja nautinnollinen kesäpäivä.
 

Huh hellettä

Eipä juuri muuta jaksa kuin istua jossain varjossa heiluttamassa virkkuukoukkua. Minulta kysyttiin laumaa kettuja, joten näitä nyt sitten syntyy. Edes blogia en ole ehtinyt päivittämään kun täytyy virkkailla. 😅

Onhan näitä helteitä nyt ollut, mutta helpolla me silti vielä täällä päästään. Juttelin kaupugilla erään vanhemman iranilaisen herran kanssa ilmoista. Hänen kotiseudullaan on kuulemma nyt 50 asteen helteitä ja ihmiset nukkuvat talojensa katoilla. Vesi ja sähkö ovat poikki. Valtiolla olisi rahaa, mutta talebanit ryöstävät kaiken. Tuomoiseen kun vertaa, niin meillä on asiat aivan hyvin. Kotimatkalla bussissa päätin että heti lakkaan valittamasta helteistä ja muusta. Meillä on vettä ja sähköä ja tuulettimet senkun surisee.

Tämä kettu-äiti on saanut kuutoset. Eikä nämä ketut tähän lopu vaan tehtailu jatkuu edelleen.

 

Joulu Juhannuksena

Ensimmäiset joululahjasukat valmiina. Isot miestensukat toivotulla jalkapallokuviolla. Kuvio löytyi pinterestistä ja on jälkeenpäin silmukoitu.

Ensimmäinen joululahja saatu.😊

Eräs kylämme nuorista rouvista oli lukenut blogistani että etsin ruskeaa Tennesee-lankaa. Kun sattui kaupungin kirpparilla näkemään, niin osti ihan minua varten.  Kun emme toisiamme juurikaan tunne, hän piti lankapakettia autossaan antaaksen sen kun kylällä joskus tapaamme. Eihän siinä mennytkään kuin kolme vuotta kun satuimme juhannuksena yhtä aikaa kauppaan. Onneksi lanka ei ole pilaantuvaa tavaraa, eikä haittaa vaikka kortissa onkin hyvän joulun toivotukset. Taas saan tehtyä muutaman apinan. Ihania ihmisiä meidänkin kylällä. 😘

Käytän noissa pehmoissani Dropsin Muscat-lankaa ja se onkin nykyään ollut kesäkuussa aina tarjouksessa. Silloin tulee tilattua reilu määrä ja säästyy monta euroa.

En vain ymmärrä miksi se pitää lähettää samasta paikasta samana päivänä niin monessa pikku laatikossa. Katti on kyllä tyytyväinen kun sai oikein rivitalon. Jokaisessa laatikossa pitää vuorollaan nukkua, pylly näkyy tuolta keskimmäisestä tällä kertaa.

On niin kuuma että sekä katti, että katin heinä nuutuvat ikkunalla. Vaan eipä valiteta, kohta se on taas syksyn räntäsateet ja talven pakkaset. Nyt nautitaan.

 

Punahilkka

Virkkuukoukku tuntuu tosiaan kasvaneen käteeni kiinni, sillä en osaa millään lopettaa.  Tällä kertaa käytin villalankojen loppuja ja tein Punahilkan. Varmaan menossa mummon luo kun on kukkakimpun kerännyt käteensä. Toivottavasti susi-hukka ei tällä kertaa sekaannu asiaan.

Illan tullen Punahilkka riisuu hilkan päästään ja hamekin lähtee pois. Kukkaset ranteesta on myös irti otettavissa.  Toivottavasti joku pikkutyttö haluaa tämän omakseen.

Päätin hävittää vanhan rikkinäisen nojatuolin joka on toiminut enää kissan petinä.  Roskiksen ovessa lukee kuitenkin ettei saa jättää huonekaluja eikä elektroniikkaa. Siis linja-autollako lähden raahaamaan isoa tuolia kaatopaikalle kymmenien kilometrien päähän kun en omista omaa autoa.

Ehei, meikäläinen otti vasaran käteen ja alkoi hommiin. Sain sen hakattua vielä tuota kuvaakin pienempiin osiin. Nyt se ei ole enää huonekalu, vaan kasa keppejä ja täytteitä. Hyvin mahtui roskikseen  😉

Eikä ollut ensimmäinen kerta. Kerran olen purkanut ison pyykkikoneen meisseli apuna ihan pieniin osiin. Ainoastaan pohjassa ollut suuri betonimötikkä ei sopinut roskiin, joten sen laitoin koristamaan kukkapenkin reunaa. Kyllä hätä aina keinot keksii.

Kissa ei kovin ilahtunut puuhistani, vaan valloitti kostoksi minun käsityötuolini. Eiköhän tuostakin vielä jonkunlainen sopuratkaisu löydy.

 

Voihan kettu

Muuta en juurikaan ole ehtinyt tekemään kun olen urakoinut kettuja. Ahkerasti olen koukkua heiluttanut ja nyt ne ovat valmiina, kaikki 20 pikkukettua.

On tyttöjä kukka helmassaan, kaikki vähän erinäköisiä.

Poikien porukka, osalla paita, osalla henkselihousut. Enempää ei kettulapset kesällä päälleen kaipaa.

Nämä kaksi halusivat erottua porukasta ja valitsivat ylleen raidalliset vaatteet.

Kerrankin osui lankatilaukseni nappiinsa, sillä tämän verran jäi oranssia kettulankaa jäljelle. Lankana olen käyttänyt Dropsin Muscattia, luottolankaani.

Mitähän sitten seuraavaksi ? Ajatuksia ja ideoita kyllä piisaa, mutta on vaikea valita mistä jatkaa. Oliskohan sittenkin viisainta siivota kotona  ja laittaa pieni pihani kesäkuntoon. 😊

 

Toinen rokotus

Nyt on sitten toinenkin rokotus otettuna ja toivottavasti se piisaa. Ensimmäisen jälkeen ei tullut mitään vaivoja, mutta nyt nosti toisena päivänä kuumeen ja yläkropan lihaksia särkee. Onneksi tuli käytyä hamstraamassa ruokaa samalla reissulla ja jääkaappi on täynnä. Ruoka ei kyllä maita, mutta saampahan hyvällä syyllä nyt ihan vaan makoilla ja nukkua koko päivän.

Eräs ystäväni lähetti suloisen kuvan kissoistaan ja haluan näyttää sen teillekin.. Siinä on kuivausteline päässyt parempaan tehtävään.  Aikanaan olen tähän maataloon antanut monet kissanpennut, mutta nykyäänhän meillä ei niitä enää synny. Näistäkään ei taida kukaan olla meiltä lähtöisin.

Nyt takaisin vällyjen alle sairastaamaan.

 

Voi voi, vähän harmittaa

Tämä sievä ruusu ei harmita. Voitin sen paikallisen kukkakauppiaan Fb sivuilta arvonnassa. Niin kauniisti pakattukin että näyttää tosi arvokkaalta.

Mutta tämä kyllä vähän harmittaa. Poika oli ostanut hyvissä ajoin komean hortensian . Miesten tavoin jättänyt sen autoon odottamaan luovutusta. Eihän tämä kukkaparka tykännyt yöpakkasista eikä kuivuudesta vaan alkoi kuolemaan. Ei vielä äitienpäivänä sentään näin pahalta näyttänyt mutta nyt näyttää. Olen siitä jo pahiten kärsineitä latvoja leikellyt pois ja antanut runsaasti vettä ja rakkautta. 

Nyt apua, tietääkö kukaan onko mitään enää tehtävissä?   Haluaisin tämän kyllä vielä pelastaa.😢

Roskakasoja penkomassa

Koiraansa ulkoiluttava naapuri huomasi lähistöllä purettavan varaston pihassa mielenkiintoisia roskakasoja ja kävi kysymässä saisiko niitä penkoa. Lupa tuli ja minäkin innostuin halemaan sieltä tiiliskiviä kukkapenkkini reunaan. Nyt tulee siistin näköinen kunhan laitan sen kuntoon.

Vaikka en ollut ensimmäisenä paikalla , niin "valitettavasti" löysin muutakin pelastettavaa.  Hienoja vanhoja huonekaluja, mutta niin huonokuntoisia etteivät olleet enää pelastettavissa. Pari kukkapylvästä terassilleni nappasin kuitenkin mukaan ja nämä muut aarteet. Ihanan keltainen emalikansi, mutta laakeriseppele on vain muovia, kyllä se silti pihalle kelpaa.

Suuri lasimalja on aivan ehjä ja pohjassa näin hieno lintukuvio. Enköhän sille jotain käyttöä keksi.

Tämä pieni penkki on tosi mieluinen löytö terassilleni. Kunhan pesen ja putsaan sen kunnolla, niin eiköhän siitä vielä käyttö-esine tule. Kaksi saman mallista pitempää penkkiä olivat jo niin lahot ja homeessa että raaskin jättää sinne.

Nyt kun saisin pysyteltyä sieltä pois etten mene lisää haalimaan romuja 😆
 

Vappu ryypätessä 🥳 😉

Sain toiveen syksynvärisistä miesten sukista ja tein varulta kahdet että on valinnan varaa.  Lankoina Sockia ja 7-veikkaa. Itse tykkään noista keltaisemmista, mutta miesten mieltähän en tiedä.

Vappuaattoiltana sitten ryyppäsin . 😅 Kauppamatkan puolessa välissä on niin sopivasti bussikatos että se houkuttelee minut aina lepäämään ja nauttimaan jotain juotavaa.  Yleensä täällä pikku-kylässä näillä yleisillä penkeillä ei istu kuin kalja-ukot ja nuoriso...........ja minä. Ohikulkijat tuijottavat närkästyneinä kun luulevat että istun kaljalla.. Minulla ei kyllä koskaan ole muuta kuin kahvia tai mehua purkeissani. 😜 Työvuosina tuli varmaan juotua oma osuuteni alkoholista, ei minun enää tarvitse. Paitsi jouluna ruoan kanssa vähän punkkua. 🍷

Ihailen suuresti Laura Vitan kenkiä, mutta oijoi, aivan liian kallita minulle, ei riitä eläke semmoisiin. Kiinasta sain tilattua kuitenkin edulliset kukkakengät ja ovat ihan hyvät jalassakin. Tuskin kuitenkaan kovin kestävät. Tulivat sopivasti vapuksi ja  on minulla nyt tyttömäinen olo kun näillä sipsuttelen. 🥳

Pihalla paistaa aurinko, pitäisköhän ulkoistaa itsensä sinne.

 

Aina ei mene niin hääppösesti

Välillä tuntuu että kaikki hankaluudet kasaantuu samoille päiville.

Oli hammaslääkäriin lähtö kun huomasin että pyöräpotkuristani oli kumi puhjennut. Eihän siinä auttanut kuin lähteä kävelemään n. 5 km edestakaisin kuljettuna. Lyhyt matkahan se on, vaan ei kipeille kulumavammasille polvilleni. Seuraavina päivinä en meinannut päästä kulkemaan ollenkaan ja vielä nytkin tuottaa tuskaa käveleminen. Onneksi meidän kylällä on korjaaja joka nopeasti ja halvalla vaihtaa rollaattorienkin renkaat.

Ystävä lähti käyttämään ruokakaupassa ja sielläkin jouduin ottamaan rollaattorikärryt, että pääsin välillä istumaan. Voi miten tunsin itseni vanhaksi ja vaivaiseksi, EI VIELÄ 😫 Pitäisköhän pikkuhiljaa harkita lääkärissä käyntiä.

Kaupassa sain napattua 2€:n poistolaatikon ja mitä herkkuja siinä olikaan. Oli parsaa, mustikoita, salaattia y.m. Chilipaprikoita oli niin paljon että osasta tein kranssin. Pihalta vaan hain koivunoksia ja appelsiineja  joulukranssista.

Minulla on ihana uusi naapuri. Hänen ystävällään on kanala ja jo toisen kerran sain kennollisen kanamunia. Nämä ovat minusta niin hauskoja, toiset pienen pieniä ja toiset taas oikeita jättiläisiä. Sisustakin  on aivan eri luokkaa kaupan munien kanssa, niin makoisia.

Voiko pieni kissa olla näin tyhmä 😆. Ahududu on alkanut kyttäämään pikkueteisessä jos vaikka pääsisi livahtamaan ulos. Luulee olevansa hyvinkin piilossa kun toisella silmällä ei näe minua. Mikä pettymys kun huomaan aina. Kerran jo pääsi illalla livahtamaan ulos, mutta onneksi pysähtyi haistelemaan porraspieleen naapurin koiran jälkiä ja sain napattua kiinni. Kettuhan luulisi tuota jänikseksi ja nappaisi äkkiä suuhunsa. Lähistöllä kun pyörii parikin kettua.

Sain lopultakin tilattua tämän kirjan ja tarkoitus olisi alkaa tekemään Petteri-pupuja. Tuli vähän kalliiksi, sillä postimaksu oli huomattavasti kalliimpi kuin itse kirja, ei voi mitään. Ensin täytyy selättää englanninkieliset ohjeetkin, mutta eiköhän siitä ajanmyötä jotain synny. 🐰

 

Ruususukat

Sockilangasta naisten sukat, mutta oli minusta liian tummaa yksistään, jote lisäsin valkoista ja ruusun varteen. Silmukointi on minusta mukavaa ja taidan tehdä lisää tämmöisiä ruususukkia. Ruusunkuvia löytyy Pinterestistä sekä muita kukkakuvioita.

Syksyn väreissä tahtoisin nyt tehdä miestensukkia, mutta itsellä ei löydy sopivaa lankaa. Päädyin sitten tilaamaan Adlibriksesta, mutta yllätys yllätys, paketti meneekin naapurikylään. En ymmärrä, ennen aina on tullut omalle kylälle. Autottomana laittaa miettimään miten sen sieltä saan, vaan enköhän jotain keksi. Taisi tähän loppua Adlibriksen käyttö omalta osaltani jos ei toimitus palaa omalle kylälle.

Lumet sulaa vauhdilla, mutta minua ei hymyilytä niin kuin kettua. Tuntuu että alakulo vaan lisääntyy. Johtuu varmaan tästä tautitilanteesta. Minulla on palava halu päästä Etelän aurinkoon ja sen vuoksi lopetin tupakanpoltonkin. ( Nyt puoli vuotta polttamatta ja matkarahat olis säästettynä). Viime kesän matka peruuntui koronan takia. Tälle kesälle on matka tilattuna, mutta tyttären kanssa mietittiin senkin peruuttamista. Ei tunnu lomalta jos 35 asteen lämmössä täytyy pitää koko ajan maskia ja lotrata jatkuvasti käsidesin kanssa. Minua vaan huolestuttaa olenko enää vuoden päästä hyvässä kunnossa matkustamaan ja liikkumaan paikan päällä. 

Olen koko ajan seurannut Turkin koronatilannetta ja näyttäisi olevan siellä aika huolestuttavalla tasolla. Meillähän onneksi alkaa jo vähän helpottamaan.

Tarkoitus oli hävittää vanha risa nojatuolini, mutta mihinkäs minä tätä voi pois viedä. Siinä on niin sopiva kolo että Ahududu on ottanut sen omaksi pesäkseen. Nukkuu siinä joka yö. Harmi vaan kun minulla on jo muutenkin niin täyttä ettei tämä enää oikein mahtuisi täällä olemaan. Saas nähdä kumpi painaa ajanmyötä enemmän vaakakupissa , minun vai kissan mukavuus. 🌞
 

Lankalauantaina

Tänä iltana liikkuu trullit, muistetaan varoa .

Trullien uskottiin lypsävän maitoa ja leikkelevän karvoja lehmistä, lampaista ja joskus hevosistakin. Trulleiksi saattoivat pukeutua yhteisöstä syrjäytyneet naiset, jotka sitten tekivät tihutöitään kateudesta naapureille.

Ensin ajattelin etten viitsi juurikaan pääsiäistä laitella, mutta sitten osui käteeni tämä tyttäreni alaluokilla tekemä käsityö ja pitihän ne loputkin koristeet sitten levitellä.  Tämä on minusta niin ihana. Olen aina luullut että se on pääsiäispupu, mutta onkin kuulemma kenguru. No, voi se silti olla pääsiäiskoriste. Ahkera äiti olisi kyllä ensin silittänyt sen.

Ikää  on näilläkin joku 25 vuotta. Tytär tehnyt hoitopaikassa äidin ollessa töissä. Täytyi laittaa niin korkealle ettei kissat yllä repimään . Onneksi ovat säilyneet ja löytyivät taas oltuaan monta vuotta siellä "hyvässä tallessa". 🤭

Täytyi välillä taas värkätä pari apinaa ettei ohje pääse unohtumaan. Ohje kun on vain omassa päässä ja sekin alkaa olemaan jo aika hatara.

Hyvää pääsiäisen jatkoa 🐇🐰🥚