Epäonnistunut loma

Olen ollut nyt vuoden tupakoimatta ja laittanut rahat syrjään että pääsemme tyttären kanssa etelään juhlimaan hänen 30-vuotis synttäreitään. Yli 200€ joka kuukausi. Aurinkomatkat kuitenkin perui meidän Turkin matkan jo toisen kerran peräkkäin coronan takia.

Minua niin harmitti että päätin lähteä mihin vain halvalla pääsee meren rannalle ja kohteeksi valikoitui Kreetalla Maleme. Emme ole kumpikaan käyneet aikaisemmin Kreikassa. Ei tosiaankaan ollut meidän paikka. Suuri hotelli keskellä ei mitään.Uima-allasalue kyllä loistava jos ei muuta kaipaa kuin altaalla loikoilua ja baarissa notkumista.. Ranta täysin uimakelvoton kivikkoranta, kovat virtaukset ja koko ajan punainen lippu. Kerran yritin pikkuisen kahlata, mutta en meinannut päästä merestä pois ja polvet verillä lopulta konttasin rantaan.

Loman ainut onnistunut päivä oli kun lähdimme Aurinkomatkojen retkelle saaren toiselle puolelle Elafonisin rannalle. Matka kulki pitkin jyrkkiä vuoristoteitä ja maisemat olivat kieltämättä mahtavat ja upeat.

Perillä rannalla juuri sellaista rantaelämää jota olin kaivannut. Leppeä tuuli vilvoitti helteessä ja merenpohja hienoa vaaleanpunaiseen vivahtavaa hiekkaa. Todella pitkälle matalaa rantaa jotta meikäläinenkin uimataidoton sai kahlailla sydämensä kyllyydestä. Edes valtava ihmismäärä ei haitannut sillä rantaa oli todella pitkälle. Jos joku Kreetalle suuntaa niin suosittelen lämpimästi Elafonisin rannalla käymistä.

Siihen se onni sitten loppuikin. Sylkirauhanen oli jo pari päivää ollut tulehtuneena ja kun poski alkoi turpoamaan kunnolla, niin lähdin käväisemään lääkärissä. Pätevän tuntuinen tohtori Victoriacis määräsi lääkket ja luulin sillä selviäväni.

Parin pillerin jälkeen aloin kuitenkin oksenteleman niin rajusti ettei vesikään pysynyt sisällä. Seuraavana aamuna olin jo niin heikkona että pyysin lääkärin hotelliin. Ei tarvinnut kauaa odotella kun hän saapui. Hän katsoi minut hätätapaukseksi ja lähetti minut sairaalaan saamaan lääkkeet suoraan suoneen.

Luulin selviäväni siitä ihan päiväkäynnillä, mutta kun he toivat rullatulin huoneeseen ja ilmoittivat pitävänsä minut useamman päivän, löin käteni ylös ja sanoi "nononono!!!" Siitähän se riemu repesi.

Lääkäri alkoi huutamaan minulle suoraa huutoa: "Kumpi meistä on lääkäri, sinä vai minä. Kumpi meistä tietää paremmin.  Syyttä täälä ei ketään osastolle määrätä. Ei tämä ole mikään vankila. Kyllä sinä voit lähteä, mutta ensin allekirjoitat vastuuvapauspaperit ja maksat heti tähän asti kertyneen laskun sillä vakuutus ei sitä korvaa kun sinä kieltäydyt hoidosta. Ole hyvä ja mene maksamaa". 

Meiltä oli molemmilta otettu coronatesti ja minulta muutama verikoe, joten päätin maksaa ja lähteä nauttimaan lomastani. Kassalla sain laskun, SEITSEMÄNSATAAEUROA !!!! Eihän minulla ollut mukanani kuin vajaa satanen. Itkua tuhertaen menin kysymään voisikon sittenkin jäädä sairaalaan. Pitkällisten neuvottelujen ja vihaisten silmäilyjen jälkeen  minut hyväksyttiin takaisin potilaaksi.

Siinä vaiheessa minulla oli jo valtava nälkä ja jano ja kysyin voisinko saada jotain syötävää.  Tilanteesta huolimatta ei voitu tyttären kanssa kuin nauraa tälle minun aterialleni. Pieni pala kanankoipea, puolikas sitruuna  ja "soppaa". Soppa oli lämmintä vettä ja oliiviöljyä, ei muuta. Muuta en jättänyt syömättä kuin kanan luun ja sitruunankuoret.😋

Edes sairaalavaatteita ei annettu, vaan makasin yön yli omissa hikisissä vaatteissani. Tytär toi seuraavan aamuna yöpaidan ja puhtaat aluvaatteet ja heti tuntui olo paremmalta. Samalla toi kirjan ja käsityöni, joten aikakin alkoi sujumaan vähän mukavammin. Minä kun puhun vain vähän englantia enkä sanaakaan kreikka niin meinasi aika käydä pitkäksi ja tunsin oloni todella turvattomaksi.

 Yksityissairaala ja hyvin oli rahastamisen tuntua. Jos poski on turvoksissa, niin miksi otetaan esim. keuhkoröntgen ja laitetaan kardiologin tutkittavaksi. Koskaan ei ole minusta otettu niin paljon kokeita ja niin pienen mitättömän vaivan takia . Lopulta makasin siellä tiputuksessa ja melkein tunnin välein käytiin mittaamassa verenpainetta sun muuta.

Aurinkomatkoille annan suuren miinuksen. Minä kielitaidoton eläkeläismummeli olisin todella tarvinnut apua sairaalaan selvittämään mikä on tilanne ja milloin pääsen pois. Am-matkoille pääsin vain chatin kautta ja vaikka pyysin apua minun käskettin vain kääntyä oman vakuutusyhtiöni puoleen. Onneksi edellisen lääkärissäkäynnin takia minulle soitettiin Tanskasta Kansainvälisestä sos-palvelusta (suomenkielellä) ja he alkoivat auttamaan minua toisena päivänä. Laittoivat oman lääkärinsä selvittämään miksi olen sairaalassa ja milloin pääsen pois. Se laittoi asioihin vähän vauhtia. Lauantai-iltana klo 19 sain tiedon että pääsen lähtemään seuraavan aamun lennolla kotia. Siinä ne sitte meni viimeiset lomapäivät hermoillen ja itkua tuhertaen.

Jäihän minulle sentää komeat mustemat muistoksi. Onneksi oli kieli- ja nettitaitoinen tyttäreni Emine mukana melkein koko ajan, muuten en olis pärjännyt näin hyvin.

Aurinkomatkoille laitoin haukkumakirjeen ettei sairas vanha kielitaidoton ihminen saa minkäänlaista apua jos joutuu sairaalaan.  Aikasempina vuosina ei tietääkseni näin ole ollut.

Vaan ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Säästyi rutkasti rahaa kun ei ehditty shoppailemaan edes tuliaisia. Itselleni kerkesin ostaa saippuakupin ja käsirasvan, en muuta ja tytär myös osti saippuakupin ja pienen lumisadepallon.

Tytär paluulennolla kuvasi You tubeen äidin helpotuksen. Jos näkyy, niin laittakaa äänet päälle 😚