Meniköhän vähän överiksi =)

"Valitettavasti" on tullut liityttyä facebookissa Lankahamstereihin. Se on vaarallinen paikka, sillä siellä iskee Himo. Yleensä olen saanut hillittyä itseni, mutta tässä eräänä päivänä se Himo iski oikein kunnolla.

Joku myi vironvillaa alkuperäisillä Tallinnan hinnoilla. Itse en ole päässyt käymään Tallinnassa moneen vuoteen ja huivilangat on käytetty loppuun, siksi se Himo pääsi yllättämään. Vaan olisinko tarvinnut näin monta vyyhteä, en todellakaan. On nämä kuitenkin niin kauniin värisiä, miten niiden kutsua olisi voinut vastustaa. 

On siinä nyt huivilankaa pitkäksi aikaa. Onneksi tytär on käymässä ja osti Ravelrysta muutaman ihanan huivi-ohjeen minulle. Itse en uskalla Paypallia ottaa, kun voin kielitaidottomana sohlata sillä vaikka mitä =)

Tämä toinen saman päivän ostos ei ollutkaan huti. Tenneseetähän ei saa enää mistään ja nämä ovat juuri sopivia apinalankoja. Halvemmaksi tulivat kuin yleensä käyttämäni Dropsin Muscat-lanka, väritkin oikein hyvät. Nämä olivat selvää säästöä =)

Nyt on jatkossa sitten tiedossa lisää apinoita ja ehkä muutama huivikin.

Joululahjojen teko on täällä jo aloitettu. Jouluun on enää 132 päivää, huhuh, taitaa taas tulla kiire.=)

Pussailevat apinat

Enkulin käsitöissä on musiikkihaasteena  Janne Raappanan "Kaksi onnellista".

Lähdin tällä kertaa mukaan näillä pussailevilla apinoilla. Kesä on lemmen aikaa......apinoillakin =). Tämä on vielä niin nuori pari, että kuhertelukin käy vielä kovin kainosti.

Melkein rakastunut

No en tähän kolmen sormenpään levyiseen rakkulaan, jonka onnistuin polttamaan käsivarteeni. Olikohan ihan pakko kurkotella kiehuvan vedenkeittimen yli. Oppia ikä kaikki. Nyt tämä on jo vähän parempi kun olen hoitanut sitä hunajalla.

Mutta siihen rakastumiseen. Kuvassa on turpa ihan rullalla, sillä olen juuri tullut hammaslääkäristä ja puudutus on vielä päällä. Aamusella sinne Diapammi-tokkurassa horjuin ja siellä se "melkein-rakkaus" iski. Vastassa oli nuori komea painia harrastava mieslääkäri. Ihanan ymmärtäväinen, vähän kun vinkaisin niin heti laittoi puudutusta lisää. Kyllä oli voimaa sormissa, ei siinä nitkuteltu eikä kitkuteltu, vaan kerralla nyppäsi ison poskihampaan pois. EIKÄ SE SATTUNUT YHTÄÄN. Aikaa oli varattuna 45 minuuttia, mutta eihän siinä mennyt kuin yksi vartti kaikkineen. Ihan minä rakastuin häneen ja haluan toistekkin hänen tuoliinsa. Jos olisin 40 vuotta nuorempi, niin kauaa ei tuo poika vapaana kulkis.=)

Pois lähtiessä kehuin kyllä kunnolla, mutta en sentään sortunut kosimaan. Ehkä ensi kerralla =D

Minilomalla

Poika haki minut yöksi mökilleen ja ihan se kävi lomasta minulle. Siellä korven keskellä ei muuta kuule kuin linnun laulua ja hyttysten ininää, ihan on kuin toiseen maailmaan saapuisi. Väkisinkin tulee heti leppoisa ja rauhallinen olo. En yhtään ihmettele, että poika ajelee melkein joka viikonloppu yli 300 km suuntaansa päästäkseen rauhoittumaan viikon stressistä.

Tytöt olivat tuoneet poninsakin lomalle mukaan. Minä vähän pelkään kyllä kaikkia hevoseläimiä.

Heti lähtöni jälkeen oli pihalle pelmahtanut nämä kaksi isoa karannutta hevosta. Tieto omistajalle lähti kyllä heti, kun isännät kävivät kehumassa kuinka hyviä ravureita nämä ovat. Vaan eipä ole täällä maalla niin tunnin tarkkaa eikä aina päivän päällekkään milloin asiat hoidetaan, hoituu kun on hoituakseen. Itse omistaja tuli hakemaan hevosensa vasta  puolenyön jälkeen. Oli siinä hesalais-miniäkin tuumannut, että on täällä maalla vaan ihmeellistä =).
Onneksi eivät hepat tulleet yhtään aikaisemmin, muuten ei minua olisi saatu mökistä ulos =)

Vaikka hevosia pelkäänkin, niin karhuja en. Iltahämärissä kerettiin käydä vähän mustikassakin alueella jossa on nähty karhu useasti. Taisi karhu pelätä enemmän meidän mölinäämme, kun ei siitä näkynyt vilaustakaan.

Yritin olla nykyaikainen ja kerätä poimurilla. Enemmän tuli roskia kuin mustikoita, mutta sain minä tuosta perattu yhden piirakallisen verran. =) Jatkossa kerään kyllä vanhaan tuttuun tyyliin ihan käsin. Jätin poimurinkin ennakkoperintönä pojalle. Eipähän voi sanoa , etteikö olis jotain äidiltään saanut =)

Suomalainen metsä se vaan osaa olla kaunis. Mitä lie heinää pieni aukio metsän keskellä, niin kauniin punertavaa että kuva oli otettava.

Toki Eetu-koiran hautakin piti käydä tarkistamassa, ( se oma tuleva hautapaikka, hihihii). Hyvällä paikalla on ja oli saanut olla ihan rauhassa metsäneläimiltä kun poika oli siihen kipannut pari kottikärryllistä hiekkaa päälle. Komensin vielä keräämään kiviäkin paikalle. Ei ole yksinäistä siellä kun mäyrän polku menee ihan haudan viertä. Vierestä taitaa mennä kauriidenkin polku, sillä ihan haudan läheltä löytyi tämmöinen sarvi. Minä sitä en olisi huomannut, mutta pojalla on sen verran nuoremmat silmät.

Kyllä tämä on selvästi mummon tyttö. Mummon varastoista löytyi lankaa ja puikot ja heti alkoi neulominen. Aamusella ehtinyt edes yöpaitaa riisua kun neulominen jatkui heti. " Kun tämä on niin mukavaa". Pääpanta tuli jo valmiiksi ja äitinsä tilasi seuraavaksi patalappuja, mutta mummolle kuulemma tehdään ensin. Tästähän mummo on oikein mielissään.

Olishan tuolla voinut olla pitempäänkin, mutta olin jättänyt kissat kotiin ilman hoitajaa. Mummo-kissa yksin sisälle ja muut pihalle. Nyt mummo-kissa seuraa minua kuin hai laivaa, enää sitä ei jätetä. Toiset tulivat sisälle vasta päivän päästä hyvin loukkaantuneen näköisinä.

Kyllä sain huomata tehneeni taas niin väärin =) 

Laiska arpoja

Oli niin laiskana tuo minun arvonta-apulaiseni, enkä viitsinyt itsekkään ruveta 100 arpalippua kirjoittamaan. Niimpä päräytettiin random orgilla numero ja kommenteista laskemisen jälkeen tulokseksi tuli Enkulin käsityöt blogin kirjoittaja.  Onneksi olkoon sinulle. Laitappa osoitetietosi mailiin sudemi@luukku.com, niin saadaan apinapariskunta kotoutettu.

Apinatehtailu jatkuu, joten sitten taas arvotaan kun seuraava sataluku tulee täyteen. Siihen kyllä kuluu aikaa rutkasti, joten jospa tässä välissä keksisi joitain muuta arvottavaa.

Kiitos osllistumisesta kaikille. Oli mukava huomata , että apinat olisivat kelvanneet useammallekin.

Kansalaistottelemattomuutta

Muutkin täällä ovat esitelleet puutarhojaan, niin jospa minäkin tämän kerran.
Minähän asun kaupungin vuokratalossa, joissa on tarkkaan määrätty mitä saa tehdä ja mitä ei. Muutamia vuosia sitten meidänkin talossa tehtiin piharemonttia jonka jälkeen kaikille tuli lappu, että nurmikon tärveleminenja kaivaminen on kiellettyä. Koko iso piha oli pelkkää nurmikkoa.

Naapuri-rouvan kanssa päätettiin, että meillä on vaikeuksia luetun ymmärtämisessä. =) Kun ei siinä suoraan puhuttu mitään kukkapenkeistä, niin mehän semmoiset pienet tehtiin. Samantien haettiin metsästä molemmille oma koivuntaimi, pari juhannusruusua ja sireeninalku. Tämä on minun koivuni ja olen siitä tosi ylpeä. Naapuri-rouva on poissa ja hänen kukkapenkkinsäkin on hävinnyt, mutta hänen koivunsa kasvaa komeana. Oman koivuni juurelle nappasin vielä entisestä anoppilasta ruusuntaimen ja on se vaan niin kaunis tuossa pihalla. Alku vuosina piti aina jomman kumman olla päivystämässä kun talonmies ajoi nurmikkoa, ettei meidän istutukset häviä samantien.

Minulla on tapana napsia siemenkotia ja juurenpalasia yleisiltä paikoilta ohi kulkiessani. Olenkin onnistunut ihan vahingossa saamaan kukkapenkkiini monivuotisia eri aikaan kukkivia kasveja, joitten nimiä en kylläkään tiedä. Nyt kukkii tämä sinikelloinen, joka on lähtenyt pienestä rautakaupan pihasta napsastusta juurenpalasta. Ikkunan alla on "hyötypuutarha". Suurissa ruukuissa kasvaa siemenestä kasvatettuja tomaatteja ja paprikoita. Ihan oven pielessä kukkii kohta vanhanaikainen "saippuakukka".
Puutarhani on ihan luomua, sillä lannotteena käytän vain pojan tuomaa hevosenkakkaa =)

Toisella puolella ovea on "oleilupuutarha".Nurkassa kasvaa raparperi, ruukuissa tilliä, ruohosipulia ja minttua. Tällä puolella on myös kukkia ja nyt kukkii pystyssä töröttävä Ukonhattu. Krassi ei ole vielä noussut ritilään, mutta antaa suojaa ikkunaan kasvettuaan.

Yleensä pöydällä istuu 1-2 kissaa, mutta nyt niiden puuttuessa laitoin siihen viimeksi tekemäni kettutytön. Pihalla nököttää myös enkelini. Ostin sen 5 vuotta sitten kirpparilta sairastuttuani syöpään ja sanoin lapsille että tässä on sitten hautakivi varulta valmiina, muuta ei tarvitse  ostaa.=) Onneksi sitä ei vielä tarvittu, mutta ompahan nyt sitten valmiina.
 En minä halua makaamaan minnekkään hautuumaalle ison paaden alle. Minut pitää kaataa tuhkana metsään koiran haudan päälle ja tämä enkeli siihen päälle muistoksi. Lapset ei tahdo uskoa että olen tosissani, mutta näin minä vaan haluan.=)

Ei tässä kuitenkaan vielä mihinkään metsään jouda, käsitöitä pitää tehdä ensin paljon lisää =)
Sukkia on vaan niin mukava neuloa, että minäkin parit tein vajaista 7-veikka keristä. Alemmat on n.s. "räsymattosukat". Niitä vasta mukava onkin tehdä kun ei yhtään tiedä mimmoset raidat syntyy. Näissä on kahta ikivanhaa raidallista 7-veikkaa ja lisänä kolmatta yksiväristä.

Täytyy kuitenkin jatkaa taas apinalinjalla. Viimeinen paketti Saksaan viipyi postissa yli kuukauden ja meinasin jo hermostua. Apinat alkoivat kuitenkin heti tehdä kauppansa, joten lisää vaan tekemään =)

Pikku-apinat

Sain valmiiksi arvontavoitoksi tarkoitetut pikku-apinat ja arvontaanhan pääsi osallistumaan kommentoimalla tänne.

Tervetuloa kesä

Tytöt huomautti, että mummolla on vieläkin joulukranssi ovessa. Ilmankos tuo kesä ei vielä arvannut tullakkaan tänne.

Nyt on tilanne korjattu. Maalasin huonon vanhan kranssin valkoiseksi ja kirpparilta pari kynttilämansettia pitsin pätkällä sidottuna kiinni.  Johan tuli romanttinen ja tarpeeksi kesäinen ovikranssi vähällä vaivalla. Alempi väreihin sopiva kissakyltti on lahja samaisilta pojantytöiltä.

Nyt voi kesä tulla. Nimeä ei minulla ovessa ole, mutta jos tämmöinen osuu silmiin, niin sisälle vaan, tervetuloa.

Nyt on pakko taas esitellä uusin kirpparilöytö, vanerinen enkeli-sätkynukke. Eipä ole moista ennen eteeni sattunut. Kun hintakaan ei mennyt yli budjettini, niin olihan se ostettava. Ai paljonko maksoi, no peräti 20 senttiä =)

Oma apu, paras apu

Niska- ja olkapääsärky on jatkunut aina vaan, mutta en siltikään halua lähteä kaupunkiin koko päiväksi jonottamaan lääkäriin pääsyä. Vanhastaan tiedän, että siellä vaan pistetään kortisoonipiikki olkapäähän ja määrätään särkylääkettä. Ei kiitos enää. Olen työvuosina saanut noita kortisoonipiikkejä niin paljon selkääni ja hartioihin, että selkä on täynnä pysyviä mustelmia.

Pääsin miniän kyydissä kaupunkiin halpakauppaan asioille ja siellä osui silmiini hevospalsamia. Olen kuullut joskus, että urheilijat käyttävät tätä lihas- ja nivelkipuihin. Miniä osti tätä hevoselleen ja kun suuri purkki maksoi alle 4€, niin minähän ostiin myös kokeeksi itselleni.

Johan alkoi helpottamaan. Tätä kun vetelen niskoihini niin niskajumi helpottaa ja särky vähenee. Mennen tulle voittaa apteekin kipugeelit. Kai se on niin, että isolla ihmisellä on oltava kunnon aineet. Kun se kerran auttaa hevosellakin, niin toki piisaa minullekin =D

Ampiaiskesä ?

Eipä ole pahemmin ampiaisia näkynyt tänä kesänä ainakaan meidän pihassa. Ihan ilman mallia jouduin nämäkin tekemään, jos niitä nyt ampiaisiksi tunnistaa. Tytär vaati, että amppareilla pitää olla piikki pyllyssä, mutta jätin pois kun tuli niin tökerön näköiset =) Saa nyt nähdä kelpaako tilaajalle, sain kuitenkin käytettyä vanhaa keltaista lankaa pois.

Oli niin rentouttavaa välillä kutoa perussukkaa, ihan vaan 7-veikka langoista. Vihreät osat sointuvat kyllä luonnossa ihan hyvin tähän raitalankaan, kamera vaan vääristää värit kummasti. Pikkuinen kettutyttökin ottaa rennosti niinä päivinä kun sattuu aurinko paistamaan.

Neuloessa olkapääni kipeytyi entisestäänkin, joutuukohan tässä kohta pitämään taukoa. Kaupunkiin asti en viitsisi lääkäriin lähteä ja omalle paikkakunnalle se tulee vasta lokakuussa.......jos tulee.

Jottei apinatehdas hyytyisi, niin pitihän minun lankoja tilata nyt kun halvalla saa. Dropsin puuvillalangat ovat tässä kuussa 35% alennuksessa ja minäkin tilasin Muscattia melkein kolme kiloa . Kyllä näistä taas muutaman apinan virkkaa =) Harmi vaan kun ei kaikkia haluamiani värejä ollut saatavilla.

Minuahan se taas onnisti.=) Pitkään aikaa en ole osallistunut lehtien kilpailuihin, mutta nyt laitoin kuvan kesälaukustani ET-lehden laukkukilpailuun. Minullehan sieltä voitto kapsahti ja sain tämän hienon Guessin laukun. No, onhan se vähän turhan nuorekas minulle, eikä sinne edes mahdu muun romppeen sekaan enää käsityötä. Ajattelinkin ilahduttaa tällä jotain suvun nuoremmista naisista, eiköhän sieltä ottaja löydy =)

Prusiluskalta tuli kirje , josta löytyi näin kaunis kortti ja "Hand knitted" kangasnauhaa. Nauhan säilytän joulunalustöihin =) Tuleepahan töistä hienomman näköisiä kun esim. huivin reunaan ompelee tämmöisen merkin. Kiitos Prusiluska, tätä meinaan käyttää vain niihin "vähän parempii" töihin =)

Minulle on tainnut kehittyä pakkoneuroosi =) Kun tunnen itseni yksinäiseksi, menen nettiin tilaamaan lankaa. Nyt kun tytär lähti taas pois, olen tällä viikolla tilannut noitten puuvillalankojen lisäksi ihan tarpeettomia lankoja Facebookin ryhmistä kahdelta ihmiseltä. Voivoi, tästä tavasta olis päästävä eroon ennen kuin hukun lankoihin.

500.

Tilaustyönä tekemäni laivapoika on 500. virkkaamani apina. 

Sehän oliskin sitten taas arvonnan aika.

Tällä kertaa arvon yhdelle pienemmän apina-pariskunnan ja arvontapäivä voisi olla vaikkapa 26.7.

Jokainen tähän postaukseen merkkinsä jättänyt saa yhden arvan, kuten tavallista =)

Onnea arvontaan.

Parasta kesä-aikaa

Tulihan se kesä sieltä, kun jaksoi odottaa. Vielä on ihanan lämmintä eikä liika kuumuus haittaa. Tämän lämpimämpää en toivokkaan, mutta helle-aaltoahan ne ovat lupailleet. Sitten käy olo jo tuskalliseksi.

Äiti ja tytär nauttivat lämmöstä vanhalla puutarhapöydällä. Siinä on lämmin ja turvallinen makoilla. Iltaisin on alkanut suuri supi pyörimään pihassa ja minä sitä hätistelen pois. Pelkään että se käy vielä kissojeni kimppuun.

Pitkällisten sateiden takia kylän uimaranta on saastunut, jätevesikaivot ovat tulvineet yli ja vedessä on sitä itseään. Minua se ei haittaa, kun en osaa uidakkaan, mutta lapsille se on harmillista. Onneksi on noita muitakin uimapaikkoja lähistöllä, joten eivät ihan ilman uimista joudu kesäänsä viettämään. Olishan se kyllä mukava itsekkin käydä välillä kastautumassa.

Minä olen virkkaillut näitä tavallisia niin että toinen käsivarsi ja olkapää ovat kipeytyneet kunnolla. Ostin tänään kokeeksi apteekista kipugeeliä ja sehän tuntuukin tepsivän. Hyvä ettei tarvitse kaikkia myrkkyjä vatsan kautta ottaa.

Kirpparin kautta sain tilauksen virkatuista ampiaisista. Miten voikin joku ajatus niin tökkiä. Jonkinlaista ideaa minulla jo on, mutta väkisin ideoiminen ei kyllä ole mitenkään mukavaa. " Ei kukkokaan käskien laula". Paljon kivempi, kun saa ottaa langan käteen ja alkaa miettiä mitä siitä syntyisi. Näitä tuttuja hahmoja tekee mieluummin, sillä samalla voi katsoa vaikka telkkaria ja ajatella ihan muita ajatuksia.

Tyttären vierailu vierähti pari viikkoiseksi ja mukavaa on kun on juttu- ja haliseuraa kotona. Mukava on kyllä palata taas omaan rauhaankin. Saa syödä ja nukkua silloin kun siltä tuntuu muista välittämättä.

Suuri puntaritesti

Ottipa koville Peppien teko, mutta nyt on tytöt valmiina kesäyössä. Itse nuket oli tehtynä jo jonkin aikaa, mutta lettien letitys tökki pahasti. Kyllähän sitä yhden tai pari tiukkaa lettiä äkkiä kieputtele, mutta 10 lettiä tuntui perin tympeältä. Pepin lettien pitää olla tiukkaan punottu, mitä tiukempi, sitä paremmin vääntyy eri muotoihin.,

Olen katsellut kuvia toisten lasten valmistujaisista. Valmistuihan se minunkin tyttöni toukokuun lopussa. Hänestä tuli Audiovisuaalisen Median Assistentti. Töitä ei vielä ole löytynyt, mutta kun neljä vuotta kituutti opintolainan varassa, niin pääsipä nyt edes työttömyyspäivärahalle. Ei tarvitse enää lainarahalla elää.

Vaatteisiin hänellä ei rahaa liiennyt koko aikana, joten kakkujen ja juhlien sijaan tämä äiti vei hänet alennusmyynteihin vaateostoksille. Pihi tyttö raaskinut sielläkään tuhlata, pari puseroa vain otti. Tähän jakkuun kun törmäsimme, rakastuimme siihen heti ensisilmäyksella. Tässä on sitä kunnon hippityyliä, josta itse tykkään aivan mahdottomasti. Oli onneksi puoleen hintaan ja olisin ostanut itsellenikin, jos vain olis ollut kokoja.

Nykyään olen punninnut itseäni niin ahkerasti, että puntaristakin katkesi jo jalka ja tulos alkoi olla arveluttava. Kaapista löytyi vanha ruosteinen puntari joka alkoi sekin vielä toimimaan, mutta näytti eri painoa.  Alessa oli niin edullisia puntareita, että ostimpa uuden ja ostimpa toisenkin tytölle kämpälleen.

Kotona tehtiin sitten suuri puntaritesti. Puntarit jonoon ja vuorotellen hypittiin niissä. Yllätys, jokainen näytti eri painoa =D Eroa enimmillään tasan kilo.Vanha kolmijalkainen näytti  vähiten, joten taidampa käyttää sitä jatkossakin =)

Hahahhaa.......viikon kirpparilöytö. Uudet miesten pitkät villahousut 1.50€  Tulee se talvi tänäkin vuonna ja minä kun ompelen noista sepaluksen kiinni niin hyvät tulee. Minun helmojeni alle ei kukaan enää kurki, joten ihan sama mimmoset pökät sieltä löytyy, kunhan ovat lämpimät =D

Ei löytynyt sulhasia

Kultaako aika muistot, vai miten muistan, että lapsena ja nuoruudessa juhannukset olivat aina lämpimiä ja aurinkoisia. Nykyäänhän sataa ja on kylmä joka juhannus eikä poikkeus ollut tämäkään.

Sen verran yöllä pilvet kuitenkin rakoili, että käytiin tytön kanssa juhannuskävelyllä puolenyön maissa. Kerättiin sen seitsemän kukkaa, vaan näkyikö unessa tuleva sulhanen ? Eipä tietenkään, jotain painajaista näin kyllä, mutta sitäkään en muistanut enää aamulla. Oikeastaan hyvä, sillä en tähän 20 ukottoman vuoden jälkeen ketään enää huoliskaan =) Tyttärelle kyllä olisin suonut sulhasen ilmestyvän.

Naapuriston ukoille lupasin, että käyn puolenyön tietämissä pyörimässä alasti pihanurmikolla. Yöllä ei kuitenkaan näkynyt tulevan yleisöä, oli niin kylmää ja märkääkin, niin empä sitten minäkään viitsinyt nurmikolle mennä. Ei tullut sulhasia, vaan eipä tullut flunssaakaan. =D

Pitihän minun vähän kuitenkin vilautella. Lauantai yönä menin pelkässä yöpaidassa ja aamutakissa pihalle tupakalle. Märkä ruoho oli kuitenkin petollisen liukasta, tossu luisti ja minä lensin helmat hulmuten selälleni ketoon. Taisi siinä jotain samalla vilahtaa. Onneksi oli niin paksu sumu eikä tiellä näyttänyt kulkevan ketään, joten kehtaan tänään mennä punastelematta maitokauppaan.

Juuri juhannuksen alla ilahdutti Annelta tullut paketti. Voitin hänen arvonnassaan kuvan tuotteet. Pala kaunista kangasta, siihen sopivaa pitsiä ja Ranskasta tuotu ihana pitsiperhonen. Vielä tilkkutyölehti ja hauska kortti. Kiitos Annelle sinne Cafe Mea Mariaan. Kankaalle on jo suunnitelma, mutta ensin pitää saada jostain valkoista maalia =) Laitan sitten kuvan kun joskus saan valmista aikaiseksi.

Vaikka Jujy-15 jäi paria työtä vajaaksi, niin pitihän minun silti lähteä facebookin KyJy-15 mukaan. Jos nyt sujuisi vähän paremmin. Ensimmäiseksi aloitukseksi tuli sukka , sillä tuntuu niin mukavalta neuloa pitkän virkkausputken välissä. Langan olen saanut lahjaksi ja idea kahden langan yhdistämisestä tällä tyylillä on kopsattu suoraan Kosotädin sivuilta. Tämä onkin lempilankaani noista 7-veikan raitalangoista ja tällä tyylillä saan sen riittämään varmaan kaksiinkin sukkiin.

Juhannuksena tuli niin paljon mässäiltyä tyttären kanssa, että paino on vähän noussut ja puntarikin hajosi allani. Oijoi, onneksi tulee arki ja herkuttelua voi vähentää =)

......
Poika soitti, että olin tehnyt väärin juhannustaikani. Olisi pitänyt kuulemma olla 3x3 kukkaa, laittaa ne vasemmalla kädellä tyynyn alle ja kontata takaperin sänkyyn. Ilmankos en ole koskaan nähnyt unia sulhasista. =)

Hasismummo ☺

No nytkö minusta sitten tuli rikollinen =D

Ostin ruukkupuutarhaani varten valmiiksi lannoitettua kukkamultaa. Orvokkien sekaan alkoi kuitenkin kasvaa joku kasvi ja annoin sen kasvaa kun ajattelin että siitä voi vielä kukka kehittyä. Sattuuko kukaan tietämään mikä kasvi tämä on ?

Itse en netistä löytänyt kuin tämän  ihan saman näköisen kuvan. Onkohan minulla nyt kasvamassa hasista =)

Taitaa olla viisainta nyppästä pois ennenkuin poliisit vie linnaan huumausainerikoksesta syytettynä =D

Taas niitä apinoita

Mitäpä minä muutakaan.......virkkailen vaan apinoita. Tänään on jotenkin niin tylsistynyt olo, ettei edes virkkaaminen maita.

Kohta on 500 apinaa tehtynä vuosien varrella, joten eiköhän sitten kohta taas arvota jotain pientä sen kunniaksi.

Uutta diapetes-lääkettäni halusin kuitenkin kehua, sitä kerran viikossa mahaan pistettävää. Nyt aloin saamaan sitä ilmaiseksi, mutta olisin kyllä ollut valmis maksamaankin siitä. Nyt on olo niin paljon parempi ja virkeempi ja olen kahdessa kuukaudessa LAIHTUNUT 5 KILOA ilman mitään ihmeempiä dieettejä. Kohta on alettava hankkimaan uusia vaatteita, sillä tuntuu että housut tippuu jo päältä, hihi.

Eipä tule juhannuksenakaan mässäiltyä, sillä ilmeisesti olen yksin kotona, tylsää =(
No, onhan mulla kissat seurana :)

Karhun pieru

Kaikenlaistahan sitä luonnossa näkyy, mutta moniko voi sanoa kuulleensa karhun pierasevan =D

Seurasin toissa-iltana pitkään tätä Eestin luontokamerassa ruokailevaa isoa karhun möllykkää. Siellä se heitteli levyä pois tieltä ja syödä mussutteli rauhassa. Sitten se käänsi takapuolensa suoraan kameraan , pyllisti ja päästi oikein törähtävän pierun. Onneksi tämä ei ole hajukamera =)
Vähänkös minua on naurattanut vieläkin.

Kiirettä pitää

Miten se voikin pitää niin kiirettä meikäläisellä, eläkeläisellä.

Meinasin siivota lopultakin ison ulkokomeroni. Tarkoitus oli heitellä roskiin ja kierrätyskeskukseen suuri osa kerääntyneistä kamoista ja sitä varten nostelin kaikki laatikot tyhjillään olevaan tyttären huoneeseen. Kuitenkin lähistöllä on nyt kouluratsastuksen SM-osakilpailu ja miniä ilmoitti tulevansa yöksi parin tytön kanssa. Mitä tekee mummo, no nostelee kaikki laatikot takaisin ulkokomeroon, että tytöt mahtuu yöksi. Taitaa jäädä perikunnalle koko komeron tyhjennys =)

Piristyksesksi sain eilen hakea postista paketin. Oli niin kauniisti laiteltu, että mietin pitäisiköhän itsekkin ruveta satsaamaan tuohon postipakettien ulkonäköön. Itse tulee vain runtattua johonkin vanhaan paperipussiin ilman koristeita. Kivempihan tämmöinen nätti paketti on saada. 

Olin jo unohtanut osallistuneeni Neilin neuleet blogissa arvontaan ja minua olikin onnistanut siellä. Ai mitäkö laatikossa oli, no tämä kaikki. Kyllä oli mukava lajitelma. tulin niin hyvälle mielelle tästä.  Mitään tästä ei mene hukkaan, vaan kaikki tulee heti käyttöön.  Kiitos Railille niin kivasta ja mieltä piristävästä paketista. Olen tosi iloinen tästä. Harjan totesin jo oikein sopivaksi hiuksilleni.  Tuo ruskea mötikkä yläkulmassa on lankakerän mallinen kynttilä ja  neulatyyny on Valamon luostarista ostettu. Kukansiemenillekin on vielä tilaa kukkapenkissäni :)

Nyt on kai mentävä jatkamaan huoneen siivousta, siellä sitä puuhaa piisaakin =)
Aurinkoista viikonloppua kaikille ♥

Hullu harakka

Nyt se kesä taisi sitten tulla ♥ Pienet apinatytötkin tarkenivat mennä jo ulos leikkimään. Parina päivänä on  pääskysetkin kaarrelleet taivaalla.

  Vaan tästä hullusta harakasta piti kertomani. Se kyttää läheisessä puussa milloin Maija ilmestyy pihalle ja heti kimppuu vaan. Se kiertelee ja kaartelee ja pitää inhottavaa räkätystä koko ajan. Välillä nyppii Maijaa hännästä ja tökkii takapuoleen.  Maija parka ei mahda sille mitään ja pelkää sen terävää nokkaa. Tiedän tasan tarkkaan missä Maija liikku, sieltä kuuluu koko ajan tämän kamala räkätys.

Muista kissoista se ei välitä, vain Maijasta joka on pienin . Minä sille karjun ja läpsyttelen käsiä ja välillä heittelen pienillä kivillä, mutta tämä hullu harakka ei pelkää mitään, väistää vaan pikkuisen. Eilen aamulla se yritti jo tulla sisällekin Maijan perässä, onneksi kerkesin vetäistä oven kiinni sen nokan edessä.

Ihan hullu harakka, kohta menee minulta hermot sen kanssa.

Talvivaatteita olen tässä yritellyt laitella jo ulkokomeroon. Laukkuun vaan kerkesi välillä ilmestyä jotain ylimääräistäkin. Berniina luuli varmaan, että olen lähdössä reissuun ja päätti varmistaa mukaan pääsyn. Kerkeepä nuo talviromppeet laitella myöhemminkin, antaa toisen nyt nukkua rauhassa. =)

Oma läskipulleroni

  Berniina on kuin emäntänsä, mahan ympärysmitta vain kasvaa ja kasvaa vuosien myötä. Tullut varmaan isäänsä, sillä äitinsä ja tyttärensä ovat normaaleja hoikkia tyttökissoja. Eipä tuota laihiksellekaan voi laittaa, kun sitten toiset kissat laihtuu jo liikaa. No, saahan meitä olla lihavia ja laihoja =)

Tämä on minun tyynynvieruskissa. Kun menen nukkumaan, niin Berniina syöksyy salamana naamani eteen makaamaan, ettei vaan kukaan muu ehdi siihen. Kiva sitten aamuisin herätä suu täynnä kissankarvoja.

Minä se vaan virkkaan apinoita niin että koukku savuaa. Lisääkin on tulossa koko ajan.

Nyt suututtaa

Minua suututtaa niin valtavasti ja itkettääkin kaiken lisäksi.

Viime talvena pihapiiriimme ilmestyi tämmöinen kaunis leikattu kollikissa. Kiltti ja ihmisen seuraa hakeva mukava kissa.Kovasti kyseltiin kenen se voisi olla ja minä laitoin nettiinkin ilmoituksen. Omistajaa ei vaan ilmaantunut. Samoihin aikoihin vanhustentaloon muutti vanha mummo, jolla oli aikaisemmin ollut paljon kissoja. Hän otti kissan suojelukseensa ja oli onnellinen siitä.  Samoin naapurissa asuva mieshenkilö kiikutti kaupasta kissalle herkkuruokia. Kissalla ei ollut mitään hätää täällä.

Vaan eikö joku n.s. "eläinsuojelija" ollut kiikuttanut kissan äitienpäivää seuraavana päivänä löytöeläintaloon. Eräs ihminen jo ilmoitteli, että kissa saattaa olla hänen äitinsä talvella hävinnyt kissa ja hän pääsee tarkistamaan vasta ensi viikolla. Eipä ehtinyt.

Nyt oli sitten löytöeläintalon sivuilla ilmoitus : ***Jouduttu lopettamaan yllättäen eläinsuojelullisista syistä***
Kissa oli siellä vain viisi päivää. Koitin laittaa kyselyä miksi se piti lopettaa näin lyhyessä ajassa.

Nyt minua suututtaa, itkettää ja pelottaa. Milloinkahan minun vapaana juoksevat kissani kiikutetaan sinne lopetettaviksi. Laitoin varulta löytöeläinkodin facebooksivut seurantaan, että saan ainakin heti tiedon jos ne sinne ilmaantuu.

Alutaguse mets

Tulin vain muistuttamaan Eestin luontokameroista. Nyt niitä onkin siellä monta.

Illalla istuin ja seurasin pitkään hirvikameraa, jossa oli ruokailemassa villisikaperhe, isä ja äiti ja kymmenen pientä possua. Olipa ne suloisia. Suosikkini on kuitenkin tämä Alutagusen metsä, jossa viime kesänä näin joka yö villisikoja , mäyriä ja karhuja y.m. Nyt on yöt vielä liian pimeitä, mutta kesemmällä näkee hyvin seurata metsän vilkasta yö-elämää.

Näin me mummot vietettiin eilinen äitienpäivä, enimmäkseen päikkäreillä =)

Oli niin kaunis ja lämmin ilma, että tuli mieleen ne lapsuuden äitienpäivät. Miksikähän enää ei järjestetä kouluilla Äitienpäiväjuhlaa, 50 vuotta sitten niitä vielä oli. Lapset esittivät ohjelmaa ja kaikki äidit saivat ruusun rintaansa. Minulla oli aina ohjelmanumero, yleensä runonlausuntaa. Sekös jännitti aina, melkein pissat tuli housuun jännityksestä.

Kuusamossa Poussun kylässä ollessamme äiti huomasi täitä päässäni juuri ennen juhlia ja leikkasi pääni kaljuksi. Tottahan se  hävetti ihan kamalasti. Lausuin sitten runoni hienossa kesämekossa ja villamyssy syvällä päässä =)

Meillä oli äitimme kanssa hyvin ongelmalliset suhteet, mutta hän on kuollut jo yli 30 vuotta sitten, enkä halua muistella häntä pahalla.

Oma tytär ei päässyt käymään juhlapäivänä pitkästä matkasta, mutta soitti tosi pitkän puhelun. Hänellä on ihana tapa tulla kotona yllättäen halailemaan ja rutistelemaan minua. Se on rakkautta se.

Poika sentään poikkesi mökkimatkalla äitiä katsomassa. Hänellä oli tarkoitus ostaa kukkia, niinkuin muinakin vuosina, mutta kaikki kukkamyyjät olivatkin jo sulkeneet ovensa täällä meillä päin. Niinpä sain sitten sen toivotun perinteisen äitienpäivälahjan, säkillisen hevosenkakkaa =D Kyllä nyt mummon kukat taas rehottaa ensi kesänä ja naapurit on ihmeissään =)

Aamulla tuli pojalta facebookista tuo alla oleva äitienpäivälaulu. Aivan ihana minusta, tykkäsin.  En vaan saanut sitä postattua tähän samaan juttuun.

Sateinen viikko alussa, mutta jäipä sentään aurinkoinen muisto eilisestä.

Raggars - Äideistä parhain

Kettusten vappu

Rivitaloomme muutti vappuna uusi musta kissa. Ei tämä, vaan oikea ulkona liikkuva kolli. Meidän tytöthän ei yhtään tykkää että kolleja liikkuu pihassa. Saas nähdä minkälaiset reviiritappelut tässä on vielä edessä. Juuri saivat karkotettua pihallamme pyörineen punaisen kollin ja heti on uusi tulossa. Neljän tytön voimin pärjäävät kyllä yleensä hyvin, mutta tämä pienimmäinen Maija tahtoo jäädä alakynteen.

Kettusten perhe vietti hyvin rauhallisen vapun perhepiirissä. Edes simaa ja tippaleipiä eivät tulleet hankkineeksi. Juhlitaan sitten Äitienpäivänä, jos vaikka sattuisi saamaan jonkun kylään.
.....

Jos minusta ei tässä jossain välissä kuulu mitään, niin mitään pahempaa ei ole sattunut =) Tämä kahdeksan vuotta vanha halpiskoneeni on vain alkanut kaatuilemaan ja muutenkin reistailemaan. Tytär sanoi että tästä on mennyt RAM. Mikä ihmeen ram, ei hajuakaan. Viekä olen kuitenkin saanut ränkättyä tätä käyntiin, mutta  joku päivä se on varmaan viimeinen tällekin. Odottelen vaan, että saan tyttären mukaan koneostoksille, hänellä kun on sitä viisautta enemmän näissä asioissa. ( Kaiken muunhan tietenkin äiti tietää paremmin =D ).