Ainahan äidit on ylpeitä lapsistaan =D

Tytär viipyi pari viikkoa kotona ja oli niin mukavaa, kun oli juttuseuraa ihan koko ajan. Ruokakin tuli valmiina pöytään tyttären toimesta, tuli minunkin syötyä lämmintä ihan päivittäin. Nyt hän on taas muualla ja minun täytyy totutella yksin oloon.

Aikansa kun hän katseli minun virkkaamistani, niin johan tarttui koukku tytönkin käteen. Ei hänkään mitään ohjeita käytä, vaan tämmöisiä tietokone-pelien hahmoja sieltä syntyy itse suunnitellen. Niin pientä väkertämistä, etten minä vaan jaksaisi. Hieno on tämäkin aseineen ja asevöineen.

Tulee aina tuota tytärtä kehuttua, mutta olen minä ylpeä pojastanikin.
Poika on muitten töittensä ohella kirjoittanut jo kolme drinkki-kirjaa.  Kustantaja pyysi päivittämään kirjaa taas ja kun ei pojalla nyt ollut oikein aikaa, niin pyysi ystäävänsä kaveriksi hommaan. Tämä hieno kirja ilmestyi nyt syksyllä kahden alan-miehen voimin ja oli esillä kirjamessuillakin.
Voinpa suositella tätä joululahjaksi drinkeistä kiinnostuneille ja ravintolaväelle. Aika monessa ravintolassa tämä onkin ohjekirjana. Ohjeiden lisäksi siinä on paljon juttua drinkkien syntyhistoriasta ja muita hauskoja tarinoita.
Aikaisemman version oli kuulemma esim Kimi Räikkösen vanhemmat ostaneet pojalleen lahjaksi, ei ollenkaan huonompi suositus =D

Meillekin tuli sen verran lunta, että Eetu sulautuu täysin maastoon. Aikasemmin se oli valkoinen koira mustalla naamanpuolikkaalla, mutta vanhetessa on tullut noita harmaita pilkkuja ja naamakin alkaa harmaantua papparaisella.
Tämä minun "rosvonkarkotin" onkin oikea "rotukoira". Emo oli labratorin- ja kultainen-noutaja. Isässä oli lapinkoiraa, Karjalan karhukoiraa , labbista , rotweileria, hirvikoiraa ja mitä lie vielä. Siis rotuja kyllä piisaa mistä valita.  Luonne on onneksi noutajan, mutta ääni rotweilerin.

Pahaksi onneksi liukkaat kelit tuli taas yhtä aikaa naapuruston  tyttökoirien juoksun kanssa. Leikkaamaton Eetu vetää kiihkoissaan tiellä minua ihan minne sattuu. Minkäs sille voi, kun hormoonit hyrrää. Täytyy vain muistella miltä se itsestä tuntui silloin nuorena, kyllä tuli tansseissa hypättyä itsekkin, hihihi. 

Kaikenlaisia kolkuttajia

Mitäs täällä muutakaan. Apinoita olen värkännyt kuin tuskassa.
Pitäis opetella sanomaan EI. Vaikka kuinka päätin, etten enää lupaa kenellekään apinaa ennen joulua, niin silti tulee vaan luvattua. On niin vaikea sanoa kenellekään, etten tee sinulle. Kohta vaan jää kaikki oma jouluvalmistelu tekemättä. Edes vähän olisi ehdittävä siivota kissankarvoja nurkista ja laitella muutenkin joulua.

Kaikki jotka nurkissa kolkuttelevat eivät sitten ole joulutonttuja.
Tässä mäen-nyppylällä, missä minä asun, on paljon vanhuksille tarkoitettuja rivitaloja. Valitettavasti se on ihan yleisessä tiedossa ja kolkuttelijoita riittää.
Viime viikolla taloja kierteli vanhempi romaani-mies kerjäten rahaa mummoilta ja papoilta. Minunkin naapurini on tottunut, että hädässä olevaa autetaan ja vieras kutsutaan sisälle.
Mies oli selittänyt, että puhelimen akku on lopussa ja voisiko hän tulla sen lataamaan. Mummo tietenkin ystävällisesti päästi miehen sisälle ja samantien alkoi rahan kerjuu. Onneksi Meerillä ei ollut kuin muutama euro, joka sitten vaihtoi omistajaa. Tämän pihan miespuolinen asukki onneksi huomasi tilanteen ja meni myös Meerille kylään ajamaan kerjäläisen pihalle. Sen pahempaa ei ehtinyt sitten tapahtua.

Seuraavaksi ukko tuli minun ovelleni. Meillä onneksi Eetu-koiralla on oikein jylisevä ison koiran ääni ja Eetuhan huusi oven sisäpuolella. Ukko tietenkin ensimmäiseksi alkoi kyselemään, että minkälainen koira minulla on ja onko se äkäinen.
" Se on semmoinen dopermannin ja rotwailerin sekoitus. Ei se ole naisille vihainen, mutta miehiä se vihaa, kun sitä pentuna on joku mies potkinut.  Älä nyt vaan tule lähemmäksi, ettei se vallan riehaannu".
Vähänkös minua nauratti, kun ukko lähti livohkaan saman tien. "Äkäinen iso"  koira on hyvä karkotin.
Todellisuudessahan Eetu on keskikokoinen sekarotuinen piski, joka olisi riemuiten ottanut vieraan vastaan, hyvä luontoinen kun on.

Eipä sen ihmeempiä tällä viikolla.
Hyvää viikonloppua kaikille ♥ 

Ihanaa, meillä on sähköt

Uskomattoman ihana tunne herätä aamulla siihen, että on sähköt.
Olihan se päivä eilen. Meidänkin kylällä puita kaatui talojen päälle ja roskalaatikoita ja bussipysäkkejä lenteli nurin.
Eilispäivän aikana tuli ikävä niitä aikoja, jolloin asuin vielä pienessä mökissä kantoveden ja puuhellan varassa. Meillä oli sähköt pois melkein vuorokauden ja sehän vaikutti ihan kaikkeen. Vettä ei tullut, lämmitys katkesi, eikä ollut missä ruokaa olisi laittanut. Iltaa kohden alkoi kaivata jopa ulkovessaa =D
Pahiten vaivasi kuitenkin nälkä. Sämpylät loppuivat melko nopeaa, eikä juuri muuta ollut, mitä olisi voinut syödä ilman valmistusta tai lämmitystä. Hernekeitto kylmänä suoraan purkista nautittuna ei tosiaankaan ole kovinkaan suuri kulinaarinen nautinto.
Tänä aamuna sain aamukahvit, että voi kuuma kahvi olla hyvää ja nautinnollista ♥

Tekemisen puute vaivasi myös. Onneksi päivä oli aurinkoinen, mutta illalla kynttilän valossa on vaikea tehdä mitään. Sainpahan kuitenkin vaaleasta langasta neulottua yhden sukan joulupukin pussiin.
Näistä tulee tarkan ohjeen mukaan tehdyt sukat. Pinkkiä ja jotain muuta siihen sopivaa väriä. Terästä saappaaseen mahtuvat, mutta varsi pitää mahtua housunlahkeen päälle. Näin oli ohjeet =)
Novitan Raita-lanka taitaa vastata toiveita, toivottavasti :) Kuplaneuleesta tuleekin sopivan kuohkeaa ja venyvää varteen, mahtuu lahkeen päällekin.

Eihän meillä täällä kovinkaan hätä ollut, mutta ajattelin noita perheitä, joissa on ihan pieniä lapsia. Tai maatiloja, joissa on ruokittavia eläimiä enemmänkin. Tai laitoksia , joissa on hoidettavia vanhuksia ja sairaita.
Tässä meidän lähellä on vedenpuhdistamo ja koko yön näkyi palo-auto ajavan vettä jonnekkin. VPK:n pojat ovat kunnioitettavaa porukkaa, onneksi on heitä olemassa.

Iloisempaa asiaa.  Houhouhou =)
Kotikirppusen arvonnassa voitin näin hauskan keraamisen pukinpään. ♥ Saas nähdä ehdinkö ennen joulua käyttää tätä, mutta joulunpyhinä viimeistään. Kiitos Kirppuselle, tämä on mukava palkinto tämmöiselle näprääjälle, kuten minä ♥
Eikä kannata ihmetellä, miksi niin usein voitan arvonnoista. Kun katsoo sivupalkkiani, niin kyllä huomaa, että ahkerasti arvontoihin osallistunkin. Pienet ylläripaketit ovat niin mukavia, että en voi vastustaa kiusausta osallistua aina, kun vaan arvonnan huomaan.=)

Nautiskellaan nyt sähköstä ja joulun lähenemisestä. Iltapäivällä kuulemma saadaan jo lämmityskin tänne, oi vähentää villapaitoja päältä ♥

Tonttu ei vaan saa unta ♫ ♫

Täällä sitä tonttuillaan jo oikein kunnolla.
Eilen aamulla tuli pakottava tarve aloittaa taas jotain uutta ja tällä kertaa jouluista. Menihän siinä sitten aamuyöhön yli klo 4 ennenkuin oli valmista, mutta ei voinut lopettaa keskenkään. =D
Luulempa, että näitä syntyy lisääkin, jos vain aikaa löytyy, oli sen verran mukava tehdä.
Malli on taas oma, tehdessä muokkaantunut, joten toista ihan samanlaista ei synny ☺

Tonttuillaan ☺

Joulukiireet alkaneet

Onhan näitä tullut taas tehtyä.

Äkälinnun ohjeethan saa nykyään jo kirjanakin, mutta tämä on minun itse kehittelemäni jo viime joulun alla.  En tiedä tekeekö muut, mutta minun linnuillani on pyrstökin =)

Luin jostakin, että ihmínen oppii nukkuessaan vaikeitakin asioita.

Päteeköhän sama kissoihin. Sen mukaan Berniina on jo suorastaan älykkö. Täytynee vaihtaa sille dekkarien sijasta jotain tietokirjallisuutta päänaluseksi.

Taulussa on viimeisetkin muutokset ja korjailut tehtynä, nyt minä en siihen enää kajoa :)
Huomasin, että teen töihini aina jonkun pienen kohdan, johon haluan katseen kiinnittyvän. Tässä se on tuo kissa =D

Käsitöissä ei ole tullut aloitettua viikon sisällä kuin yhdeksän uutta työtä entisten aloitusten lisäksi. Oliskohan syytä paneutua välillä tekemään valmistakin =) 

"Läppärisukat"

 Läppärini on jo yli viisi vuotta vanha ja nykyään jo tosi hidas aukaisemaan uusia sivuja. Vaan eipä hätää, minulla on koneen vieressä aina sukankudin. Ei tule aika pitkäksi odotellessa, kun neuloo siinä samalla kerroksen tai pari. Kovin monimutkaista mallia tässä ei kannata pitää, joten näitä perussukkia syntyy aina välillä. Kuva vääristää ihmeesti, kyllä nämä ovat melkein aikuisten kokoa.

Meillä on näitä ihania räsymattoja enemmänkin. Jos vaan kirppareilla silmään osuu halpa räsymatto, niin mukaanhan se tarttuu ☺

Huomenna olis sitten isänpäivä. Meillä sitä ei juhlita, sillä omani kuoli jo 40 vuotta sitten ja tyttären isä asuu kaukana Turkissa. Sen sijaan meillä juhlitaan sitä, että tytär sai vihdoinkin valmiiksi portfolionsa ( mikä se sitten onkaan, en tarkkaan tiedä ☺)
Illalla tuli parin kuukauden tauon jälkeen käymään taas luonani ja sehän tuntuu niin mukavalta. Matka kestää 6 tuntia suuntaansa linja-autolla, joten eipä kovin usein jaksa tulla ja johan se opiskelijan rahapussissakin on suuri summa.
Olen niin ylpeä tuosta tyttären ammatinvalinnasta. Hänestä pitäisi tulla näitten tietokonepelien tekijä. Olishan se aivan ihanaa, että pääsisi tekemään unelmatyötään. Itse kun on vuosikymmeniä tehnyt työtä, jota välillä suorastaan inhosi, niin ei toivoisi lapsilleen samaa kohtaloa. Jollakin vaan oli lapsensa elätettävä eikä muutakaan työtä ollut saatavilla.
Nyt piisaa "valivali" =D Nykyään työttömänä saan tehdä juuri sitä mitä haluan, eli käsitöitä ja maalailla tauluja , ihanaa ♥♥♥

Hyvää Kekriä

Kiirettä pitää näitten virkkausten kanssa, jouluun on tosi vähän aikaa enää.
Tällä äidillä on niin villit kaksostyttäret, että on pitänyt palkata Peppi piiaksi.
Nyt on kyllä Kekri, eli piikojen ja renkien vapaaviikko. Siskoni kävi kylässäja oli puhetta siitä, että nythän on ilon ja juhlimisen viikko, Kekri. Minkähän takia sitä nykyään juhlitaan suremalla vainajia.

Toki mekin kävimme viemässä kukkia ja kynttilöitä äidin ja hänen miehensä haudalle. Äiti oli aikanaan pikku-Lottana ja hänen viimeinen miehensä rintamalla sotimassa, joten syytä on heitä kunnioittaa aina välillä kukkasin.

Kekri oli maalaisyhteisön tärkein, jouluakin tärkeämpi juhla, mitä kuvastaa muun muassa sanonta: "Herrain joulu, talonpojan kekri." Joulua vietettiin siis herrojen parissa kaupungissa, kun taas maalaiset nostivat kekrin merkittävimmäksi juhlaksi. Monet kekriin liittyvistä tavoista siirtyivät myöhemmin jouluun uuden juhlan viedessä vähitellen kekriltä sen perinteisen aseman. 

Täällä lisää Kekristä

Ihan nolona joudun tunnustamaan, että voitin blogi-arvonnasta jokusen aika sitten, mutta en millään muista kenen blogi se oli. Minulla on seurannassa muutama sata blogia, eikä sitä etsittyä vaan löydy nyt. Suuret kiitokset kuitenkin Tampereelle kirjasta. Meillä kun on innokkaita virkkaajia jo kolmessa polvessa, niin eiköhän tästä löydy jokaiselle jotakin tehtävää ♥

Sitten se Halloweenin kauhujuttu :
Neuloin viime jouluksi siskolleni Annis-huivin vironvillasta.
Mutta kun se kuulemma "haisi kummalliselle", niin hänpä heitti sen koneeseen muun pyykin kanssa. Arvaahan sen , miten siinä sitten kävi :(
En taatusti tee enää hänelle huivia, enkä ainakaan mistään huopuvasta =D Korkeintaan jostain akryylilangasta, jota ei pysty tuhoamaan millään keinolla =D 

Syksy saa tulla

Antaa tuulla vaan. Langat pysyy kuitenkin kasassa reippaiden vartioiden ansiosta.

Eikä kylmäkään haittaa, sillä tulikuuma patteri pitää mahan lämpimänä.

Mummo-kissalla on uusi lempipaikka ☺

Armas

Seija siellä jo kyseli Armaksesta. Tokihan Armas on vielä elossa ja voi oikein hyvin.
Toissakesäisen karkumatkansa jälkeen se on pysynyt kiltisti sisäkissana, eikä pyrikkään ulos. Kunto on pysynyt hyvänä ja turkki kiiltävänä, sillä mummokissa tuo sille jatkuvasti hiiriä ja myyriä pihalta. Onneksi valmiiksi tapettuja, sillä ne tietää jo, että minä pelastan elävän saaliin takaisin ulos.

Saalis syödään sitten joka kerta keittiön ruokapöydän alla ja Eetu putsaa lattian verijäljistä ja muista jätöksistä. Meillä tämä yhteispeli toimii =D

Valitettavasti Eetu on alkanut siivoomaan myös kissan hiekkalaatikkoa. Ihmettelin tässä, kun ei ollut enää papanoita laatikossa ollenkaan, kunnes huomasin, että Eetu käy popsimassa ne, yäks . Täytyy pitää nyt vaan noita kannellisia hiekkalaatikoita, ettei Eetu pääse enää "siivoamaan".

Meillä sukulaiset höpöttää aina joulun alla, että älä nyt tuhlaa niitä vähiä rahojas joululahjoihin. No en tuhlaa en  =)
Viime kirpparikierroksella sain hommattua jo neljä joululahjaa.  Nyt he sitten arvaavat jo , mitä tulevat saamaan, ei haittaa , hihi.  Vaan kun löysin nämä kirjat 1€ kappale ja ihanan bling-bling-kaulakorunkin samaan hintaan, niin eihän niitä voinut jättää ostamatta. Kirpparilahjat ovat siitä hyviä, että jos saaja ei tykkää, niin voi huoletta heittää roskiin. Eikä siitä vielä talous kaadu minultakaan =D

Hyvät sukulaiset, ette te kuitenkaan vielä tiedä, kuka saa minkäkin kirjan , houhouhou ♥

Kaikki hyvin kuitenkin :)

Maalarin työpöytä on vähän erinäköinen kuin neulojan. Tähän ei passaa lankoja eikä kissoja päästää.
Polkaisin  torstaina reippaana pyörällä räntäsateessa opistolle, kun luulin että siellä olisi halukkaita sisällemenijöitä,  avaimet kun on tällä hetkellä minulla. Vaan mitä vielä, itse olin ainut innokas lomaviikollakin maalaamaan.
Olipa ihan mukava olla itsekseen koko koulunmäellä. Sain paljon tehtyä, kun ei ollut juttukaveria, jonka kanssa olisi aikaa tuhraantunut. Maalasin ja lauleskelin yksikseni , välillä keittää turautin kahvitkin. Kiva kokemus, kun sai rauhassa keskittyä työhönsä.

Harmittihan se ensin, kun huomasin, että joku oli vahoingossa tuhrinut märkää tauluani. Vihreää väriä oli levinnyt vaikka minne ja muuritkin olivat tosi suttuiset. Töitähän se teetätti ja kuvaakin joutui vähän muuttelemaan, että sain sutut piiloon. Eihän vahingoille mitään voi, en siitä ala ketään syyttelemään.
Tämmöinen siitä sitten tuli, Turkin maisemastani.  Märät maalipinnat vielä kiiltelee kuvassa omituisen värisinä, ilman salamaa kun en saanut kuvattu.
Kulkukissa on siinä vasemmassa alakulmassa. Sain sen muuteltua paremmaksi, mutta tässä se vielä kiiltelee märkänä .
Seuraavaksi työksi suunnittelin taas vanhan mummon kuvaa :)

Kuulin kylältä huhuja, että lasten lapasista olis pulaa. Rautaa on taottava kun se on kuumaa ja minähän pistin heti puikot heilumaan. Ensimmäiset lapaset lähti myyntiin niin nopeasti, etten muistanut edes kuvaa ottaa. Tänään vien nämä lasten pöllölapaset myyntiin. Toivottavasti lapaset ja tarvitsija kohtaavat toisensa.

Harmittaa kyllä tuo hammasjuttukin. Vasta paikattu poskihammas otti ja napsahti juuresta poikki. Jäi niin pahasti retkottamaan, että nappasin pois kokonaan, juuret vaan jäi ( kyllä, sattui se). Eihän siinä muuten, mutta kun kylän ainut hammaslääkäri jäi eläkkeelle juuri kuun vaihteessa. Nyt pitäisi sitten lähteä kaupunkiin asti vieraalle lääkärille.
Laitoin facebookin ilmoituksen, että jos 50 000 tykkää tästä, niin lähden hammaslääkäriin. Onneksi vain 4 tykkäsi, hihi. Empä arvaa yksin lähteä linja-automatkalle Diapammi-pökkyrässä ja ilman sitä en taas uskalla hammaslääkäriin mennä. Kaipa se vielä pakottaa joku päivä lähtemään, kun oikein alkaa särkemään :(

 Muutenhan meillä on kaikki hyvin täällä. Rauha maassa ja eläimillä hyvä tahto. Mausu siinä keskimmäisenä ♥

Oikea kesäkissa

Mausu on varsinainen kesäkissa. Se nimittäin pitää  kesälomia ja tekee pitkiä kesälomareissuja. Tämänkertainen kesti 3 1/2 kuukautta , mutta pidempiäkin on ollut.
Alkuillasta ihmettelin, että kuka on oven takana, kun ripaa rämpsytettiin ja Eetu haukkui innoissaan eteisessä. Mausuhan sieltä lujahti sisälle. Oikein piti valot laittaa eteiseen, kun en meinannut ensin silmiäni uskoa.  Aina tuo katti jaksaa minut yllättää näillä syksyisillä palaamisillaan.

Ensimmäiseksi piti tietenkin Eetu-koira halailla ja pussailla kunnolla, sitten vasta ruokakupille. Koko purkki siinä menikin Kitekattia kerralla ja päälle iso kipollinen maitoa.  Hyvässä kunnossa näyttää Mausu olevan, turkki kiiltää ja kissa on pulska.
Eetu ja Armas-kolli ovat aivan innoissaan Mausun paluusta. Tyttö-kissat puolestaan eivät ole huomaavinaan , korkeintaan murisevat välillä. Vaan nytpä näyttää ruoka maittavan muillekin kissoille, pelkäävät varmaan, että Mausu syö muuten kaiken :)

Onneksi Mausun lempipaikka oli vapaana, vessassa tulikuuman patterin vieressä. Siellä saa rauhassa lepäillä ja lämmitellä. Välillä se tulee sieltä minua katsomaan ja juttua riittää niin mahdottomasti. Kovasti maukuu ja kertoilee tarinoita reissultaan.
Nyt on koko porukka taas kasassa. Näin on hyvä odotella talven tuloa.

Kloonit

Peppien klooneja koko rivi. Eipä ole tarvinnut miettiä mitä tekis, sillä kohta on suuri laatikollinen valmiina Saksan Joulumarkkinoille. Pepit on siitä mukavia tehdä, että niihin saa hyvin menemään jämälankoja. Nyt sujuu muutenkin paremmin, kun voin uusilla laseillani katsoa yhtä-aikaa telkkaria ja virkata :)

Tämän kissan kanssa taistelin eilen koko päivän. Miten voi olla niin vaikeaa maalata öljyväreillä juokseva kissa takaapäin noin sentin kokoisena. Vielä se ei tyydytä minua, mutta ehkä joku päivä =)
Sain maisematauluni melkein valmiiksi, kun opettaja kysyi, että missäs kissa. Minun tauluissani pitää kuulemma olla aina kissa =D Onhan se nyt sitten tehtävä, periksi en anna tämän katin kanssa.

Kouluilla on täällä nyt syyslomaviikko, mutta sain avaimen , että pääsen maalailemaan tälläkin viikolla, mukavaa. Kotona tätä ei viitsi harrastaa, kun pää ei oikein kestä noita hajuja.  Vois kyllä taulukin olla täynnä tarttuneita kissankarvoja :)

Pitäis varmaan harrastaa pihatöitäkin, sillä viime yön pakkanen näyttää tappaneen loputkin kukkani penkistä.
Mukavaa syysviikkoa kaikille ♥

Prinsessa-mummo

Tämän päivän kirpparilöytö, prinsessapetivaatteet ja ihan itselle ostin :) Pussilakana, aluslakana ja tyynyliina yhteensä 0,80€.
Kyllä yli kuuskymppinenkin voi vielä olla prinsessa..........tai ehkä se oli tuo hinta joka vaikutti ostopäätökseen :) Ompahan ainakin iloiset lakanat sängyssäni.

Näitten kanssa kiirettä piisaa ja se on hyvä se.
Saksassa alkaa joulumyynti kuukautta aikaisemmin kuin meillä ja näitä pitäisi nyt saada aikaiseksi iso kasa sinne. Sieltä ne tulee sitten minunkin joulurahani =) Onneksi on niin rehti ja reilu kaupanpitäjä siellä, ei ole koskaan ollut mitään ongelmia.
Joku toinenkin saksalainen otti yhteyttä ja kysyi apinoita myyntiin, mutta tuli vähän semmoinen olo, että voipa olla huijari, joten en vastannut ollenkaan. Empähän minä olisi ehtinytkään toiselle enää tehdä, joten ei ollut miettimistä senkään takia :)

Sukkasatoakin olen yrittänyt päkertää, mutta näihin ei ole oikein enää aikaa piisannut. Jostain ikivanhasta vauvalangasta, jossa on punaisia pilkkuja , väkersin nämä netti-junasukat.
Tämä vanha koneeni on jo niin hidas, että pakko pitää jotain käsityötä tässä sivujen latautumista odotellessa. Eipähän mene hermot kun neuloo aina pari kerrosta siinä odotellessaan.

Pikku Liisa kävi taas mummoa ilahduttamassa viikonlopulla. Kyllä lapset on parhaimmillaan siinä 10 vuotiaina. Ovat jo niin itsenäisiä toimissaan, mutta vielä ei kuitenkaan ole sitä teini-iän tunnekuohuntaa.
Liisalla oli niin kovasti suunnitelmia , että ei ehditty tekemään kuin osa niistä. Olisi pitänyt tehdä käsitöitä ja maalata tauluja ja vaikka mitä. Se tärkein kumminkin ehdittiin tekemään, eli Liisalle oma blogi. Nyt saa mummokin käydä sieltä lukemassa Liisan kuulumisia ja sehän on tosi mukavaa.
Liisan blogi on http://liisajaponit.blogspot.fi/ ja siitä tuli tosi hieno. Kyllä sitä tehtiinkin yhdessä monta tuntia =)

Pientä fuskua

Jo keväällä räsähti vanhasta tikkitakistani vetoketju rikki ja komerossa se on odotellut korjaajaansa. Vaan mikäpä sen tylsempää, kuin vetoketjun vaihtaminen, ei jaksa innostaa.
Mietin jo vanhan hyvän palvelijan roskiin laittamista, mutta sitten sain Kuningas-idean. Koneella vetäisin tarpeellisen määrän napinläpiä ja varastoistani löytyi sopivia nappeja. Rikkinäinen vetoketju sai jäädä paikalleen piiloon. Taas pysyy takki kiinni eikä tuuli pääse puseron sisään. Tähän vaan iloinen huivi päälle ja täydestä menee taas kuin väärä raha =D
Omissa vaatteissa saa vähän fuskatakkin, siitä mennään, mistä helpoimmalla pääsee =D

Apinoissa ei sitten passaakkaan fuskata. Maija tuli tarkistamaan, että huolella on tehty.
Saksassa alkaa joulumyynti jo kuukautta aikaisemmin kuin meillä ja sinne pyydettiin niin paljon apinoita ja Peppejä kuin vaan ehdin tekemään.  Ovat vaan niin mahdottoman hitaita valmistaa, viikossa ei tule valmiiksi kuin 2-3 . Hyvä kuitenkin niinkin, saan vähän joulurahaa, ettei tarvitse jouluna pelkkään makaronilaatikkoon tyytyä =)

Maijalla nousee vieläkin välillä vilkkuluomet näkyviin, samoin emollaan. Muuten ovat niin pirteitä ja ruoka maittaa. En kyllä ymmärrä mikä niillä on, mutta eipä ole rahaa viedä niitä tutkimuksiinkaan. Huomattavasti parempia niiden silmät kuitenkin on jo kuin silloin heinäkuussa. Eivätkä näytä itse olevan moksiskaan koko vaivasta.

Mausu-kissa on nyt ollut kome kuukautta hukassa ja nyt alan jo uskoa , ettei se takaisin tulekkaan. Vaikka eihän siitä tiedä, toissa kesänä oli 4 kuukautta reissuillaan ja palasi  hyvinvoivana takaisin.

Tämä se on ihmekukka.
Kaikki muut kukat ovat jo paleltuneet ja naapureiden miljoonakellot ovat lentäneet roskikseen jo aikoja sitten. Tämä tyttären äitienpäivänä antama senkun rehottaa ja kukkii. Rakkaudella annettu ja rakkaudella hoidettu, sekö lie syynä ♥

Lapasia

Minulla alkoi Sukkasato vähän kehnosti, kun heti syyskuun alussa sain tilauksen lasten lapasista.  Teenhän minä, jos pyydetään . Olen vaan itse niiiiin kyllästynyt tähän Angry Birdsiin. Ruokakaupassakin oikein ällöttää, kun joka tuotteesta alkaa olla AB-versio. Kesällä näin jopa uistimia tällä teemalla. Joko ne muka kalatkin ovat Angry Birds- faneja, no en kyllä usko. Eipä ihme vaikka meikäläistä jo kyllästyttää.

Viikolla kävin kylän uudella kirpparilla vähän hintoja tutkailemassa. Siellä myydään myös käsitöitä ja onhan se hyvä tietää mitä muut pyytää.
Tämän vanhan kirjan löytymiseen olin kyllä oikein tyytyväinen, hintaa 50 senttiä.

Ostimpahan vieraan tekemät kynsikkäätkin, vaikka tulinkin niistä aika kiukkuiseksi. Näitä oli iso pino, uusia, Nalle-langasta tehtyjä, hintaa 1€/pari. Lapasilla ja sukilla hinta samaan tyyliin, alle lankojen hintaan. Kyllä tuommoinen suututtaa.

Meillä on kylällä monta naista, jotka ollaan päkerretty sukkia ja lapasia koko vuosi joulumyyjäisiä varten, että saataisiin edes vähän joulurahaa kokoon. Samoja edullisia hintoja ollaan yritetty pitää omia ja toistemme töitä kunnioittaen. Sitten tulee joku, joka myy tämmöisillä hinnoilla ja hyvin on hänellä kuulemma kauppa käynyt. No en ihmettele, ärrrrh.
Jos kerran haluaa vain päästä töistään eroon, niin olisihan se fiksumpaa antaa vaikka hyvätekeväisyyteen, eikä alkaa myymään pilkkahinnalla. Meillä seurakunta jakaa EU-ruokakasseja, siellä olisi suuri lauma yksinäisiä vähävaraisia miehiä, joille varmasti villasukat kelpaisi ruokakassiin mukaan.

Eipä kannata tänä vuonna minunkaan ylimääräisiä sukkia neuloa, ihan omilleni vain. Täytyy yrittää keksiä jotain muuta joulumyyjäisiin, ainakaan noita leluja ei vielä tee kukaan muu täällä päin. 

Taas on Onnetar hymyillyt

 

Täytyy myöntää, että onni on taas potkinut oikein kunnolla :) Mutta kyllä minä olen vaan niin iloinen näistä aina.

Ensin sain paketin Mustankissan tyttäreltä.

En tykkää ollenkaan keittiöhommista, mutta jos ei  näin iloisilla tavaroilla ala homma maittamaan, niin vika ei ainakaan ole välineissä =D

Alla on iloinen essu, päällä ankka-harja, omena-keittiörättejä ja omena-keittiökello. Tuo kello on tosi tarpeen. Joskus innostun leipomaan, mutta aina unohdan pullat uuniin palamaan, kun alan välillä hommaamaan jotain muuta. Eetuhan siinä nyt kyllä kärsii, kun ei enää saa pellillistä palaneita pullia =D

Inge Löökin (suosikki kortintekijäni) kissakortissa on niin meidän Maijan näköinen kissa, että kortti pääsee seinälle. Kiitos Mustalle kissalle iloisesta paketista.

Kuinkas ollakkaan, voitin Arminkin arvonnassa :)
Armiltakin tuli niin mahtava paketti. Herkkuja tuli meille kaikille, kissat ja Eetukin oli muistettu :) Käsirasvaa, jota kuluu paljon meillä käsintekevillä. 7-veikka lankaa, kuulemma apinoitten tekoon. No mutta, tämä on sitä vanhempaa kunnon lankaa, ei sitä apinoihin tuhlata, vaan käytän sen johonkin hyödyllisempään, sukkiin tai lapasiin.
Kaikista ihanin on kuitenkin tämä pipo. Ensinnäkin väri käy todella hyvin niihin uusiin silmälaseihini.:)  Toisekseen, malli on aivan mahtava. Isopäiselle ei yleensä pipot käy, mutta tämä käy..... ja oikein kauniisti ♥
On jo ollut käytössä ja hyväksi havaittu ja kehuja on tullut . Kiito Armi oikein , oikein paljon.
Nyt ihanan vienosti pienellä äänellä kysyn, voisiko Armi julkaista tämän ohjeen blogissaan ?  Tämä on niin hyvä malli, että haluaisin tehdä itsekkin isopäisille sukulaisilleni  joululahjoiksi :)

Kesällä osallistuin Face bookissa Käsityökanavalla Kesäkäsityö-kilpailuun apinoillani. Ja kappas vaan , minä voitin sen. Aijai, tuli roppa kaupalla mainetta ja kunniaa, sekös tuntui hyvältä =) Sen lisäksi sain vähän aikaa sitten tämmöiset langat sieltä.  Acryli langat taidan käyttää leluihin, ovat sopivan iloisen värisiä, mutta Woolit päätyvät ilmeiseti sukiksi.

Jatkan edelleenkin ahkerasti arvontoihin osallistumista, sillä tämmöiset paketit ilahduttaa niin kovasti muuten arkista eloa. Rahapeleistä en ole koskaan saanut mitään, joten lotto saa edelleenkin olla tekemättä =D

Kun niin kovasti olette kehuneet silmälasi-valintaani, niin täytyy kertoa ; kokeilin kyllä niitä muodikkaampia paksumpiakin malleja, mutta näytin niissä ihan Angry Birdsiltä =D hihi.

Minä saan uudet lasit ♥

Kiitos ihan joka ikiselle edelliseen kommentoineelle. Tuli niin paljon kehuja, etten ala kaikille erikseen kiittelemään, vaan kaikille yhteensä ja erikseen KIITOS .

On täällä muutakin tehty, kuin lämmitelty kehujen loisteessa. Käsitöitä on tullut taas aloiteltua vaikka kuinka paljon. Valmiiksi ei kuitenkaan ole tullut kuin tämä perhe.  On siinä apinaäidillä hommaa, kun viitoset pullahti maailmaan ja kaikki vielä poikia.  Onneksi isäkin osallistuu poikien hoitamiseen.
Kohta alkaa pitään kiirettä , sillä ei siihen jouluun enää niin mahdottoman pitkä aika ole.

Tässä sitten mun pärstä. Jos sattuu vastaan tulemaan jossain, niin nykäskää ihmeessä hihasta.
Minulla on jo yli kymmenen vuotta vanhat silmälasit ja alkoi jo näkeminen olla huonon puoleista. Ei näillä peruspäivärahoilla niin vain mennä uusia nikkeliallergisen kaksiteho laseja ostelemaan, ovat huisin kalliita.
Rohkeasti kävin sosiaalitoimistosta kysymässä, saisko apua ja apuahan tuli. On meillä niin mahtava tuo sosiaalipuoli, apua saa silloin kun sitä oikeesti tarvitsee.

Ihmeesti ihmisen silmä muuttuu 10 vuodessa. Ennen oli toisessa silmässä -5,75, nyt siinä on -3.  Ilmankos näillä vanhoilla laseilla ei enää oikein näekkään. Tällä vauhdilla saan seuraavan 10 vuoden päästä heittää lasit pois kokonaan, hihi :)

Liikkeessä sanoin heti, että haluan semmoiset mummojen lasit joissa näyttää kiltiltä. :)
Tämmöiset löytyi ja näistä minä tykkään ihan valtavasti. Ovat ihan minun näköiseni .......ja näytän kiltiltä =D Käyvät malliltaankin taas 10 vuotta =D.
Optikko otti kuvankin, että voin kotona vielä ihailla niitä.
Nyt vaan odottelen uusia lasejani, näkee sitten taas yhtä aikaa katsoa telkkaria ja neuloa :)

Julkkis-juttu =D

Tänään se sitten ilmestyi, se jo aikaisemmin kehumani lehtijuttu.  On kyllä niin hauskasti ja kiltisti kirjoitettu, että olisin kehdannut teillekin näyttää. On vaan niin pitkästi, etten jaksa sitä tähän ruveta kopioimaan. Pari kuvaa siitä kuitenkin otin,

Kuten tästä alusta jo huomaa, niin mukavasti on huumoria mukana. Meillä vaan niin hyvin kävi toimittajan kanssa jutut yksiin, että pari tuntia yhdessä kikateltiin täällä.

Vähän oli myös tämmöistä vakavampaa elämänkatsomus-juttuakin.

Kyllä tänään kylällä riitti kehujia ja selkään taputtelijoita :) Mitäs minua kiittelivät, toimittajahan sen jutun kirjoitti.

Nolottikin kyllä vähän, kun hoivakodissa asuva Risto huomasi minut. Risto on semmoinen omanlaisensa mies, mutta oikein mukava ja me ollaan kavereita. Risto kulki koko ajan perässäni ja kuulutti kaikille : " Tämä on julkkis, siitä on juttua lehdessäkin".  Eihän siinä auttanut kuin yrittää lyödä leikiksi koko asia.

Toivottavasti Risto on huomenna jo unohtanut tämän "julkkijutun". =D

Kummallista kauppaa

Koska en tykkää tehdä kuvattomia postauksia, niin lätkäsempä tähän kuvan ensimmäisistä Sukkasatoon menevistä sukistani. Ainakaan minun takia ei ala heinäladon seinät pullistelemaan, sen verran hidasta on nyt tämä homma :)

Päätin, etten osta yhtään sukkalankaa, ennen kuin entiset on käytetty. Sempä takia nämäkään ei ole sitä Novitan Nostalgia-lankaa, vaan jotain vyötteetöntä viime vuosituhannelta. Tavis malli ja kokoa 39, kelpaa kyllä mulle itselle.
........
Sitten niistä kummallisista kauppiaista

Pääsin ystävän mukana kaupunkiin kirpparikierrokselle ja siellä sain mainospuhelun.
Ukko esitteli olevansa Soneralta ja sanoi että nyt on aika uusia nettiliittymäsopimus. Kovasti selitti että nyt tulee uusi pakollinen sim-kortti ja hinta nousee ja vaikka mitä. Minä yritin panna hanttiin ja sanoin etten ole ennenkään mitään sim-kortteja tarvinnut ja etten nyt ymmärrä tätä juttua muutenkaan. Aikani kun jänkäsin vastaan, niin sanoi että jos en nyt uusi sopimusta, niin minulta menee nettiyhteys poikki kokonaan. Pakkohan siinä sitten oli suostua.

Vaan en minä ihan niin tyhmä ole.
 Kotona tarkistin koneelta sopimukseni. Minullahan on kiinteä laajakaistayhteys, jossa oli näköjään vielä vuosi voimassaoloaikaa. SEN LISÄKSI minulla oli nyt tehtynä uusi sopimus liikkuvaan laajakaistaan. Kummallista siinä oli, että sopimus oli tehty nimettömälle ja puhelinnumerokin oli minulle aivan vieras. Maksajan paikalla kyllä oli minun tietoni.
Siitä paikasta soitin Soneralle ja sain tämän sopimuksen purettua. En kyllä ymmärrä tätä hommaa vieläkään, olikohan joku huijausyritys.
............
Samalla reissulla käytiin Lidlissä ja kun harvoi pääsen, niin tulihan sitä tavaraa hamstrattua. Pankkikorttikone ensin vähän nikotteli, mutta hyväksyi sitten ostokseni.

Parin päivä päästä katsoin tiliäni.........ja minulta oli otettu summa kahteen kertaan. Soitin ensin johonkin palvelunumeroon, mutta siellä oli aika ynseä nainen puhelimessa joka käski vain mennä kauppaan takaisin. Joo, eihän meiltä olekkaan sinne kuin 35 km. Onneksi ystäväni lähti taas heittämään minut sinne.

Kaupassa ajattelin, että minähän en jätä asiaani minnekkään kassalaatikkoon pyörimään ja pyysinkin heti päästä vuorovastaavan juttusille. Itsekkin kun on asiakaspalvelijana vuosikymmeniä ollut, niin osaan kyllä esittää valituksenkin asiallisesti =)
Kyllä minua onnisti. Oli niin mukava ja nätti nuorimies, että heti olisin vävypojakseni ottanut. Samantien alkoi reippaasti asiaani selvittää ja nyt sekin asia on ihan kunnossa. Läksiäisiksi lykkäsi vielä kahvipaketin kassiin, ettei jää paha mieli :)

Nykyään saa kyllä olla tarkkana joka paikassa. Tiedot ja ihmiset liikkuvat eri vauhdilla kuin minun lapsuudessani.
Meillä maalla ei koskaan laitettu ovia lukkoon. Jos joku lähti kauempana käymään, niin laitettiin harja nojaamaan ovea vasten merkiksi, että meillä ei olla kotona.  Empä nykyään arvais enää siten kämppääni jättää :)

Siistiä on =D

Olin vielä nukkumassa aamulla, kun paikallislehdestä soittivat, että saavatko tulla haastattelemaan maalausten ja käsitöiden tiimoilta. Minähän väitin ensin kiven kovaa, että heillä oli väärä numero ja henkilö, mutta olihan se uskottava kun nimen sanoivat :) Tuli siinä sitten luvattua unenpöpperössä.

Vaan kun sain silmäni kunnolla auki, niin kyllä alkoi kaduttamaan. Kämppä niin kamalassa sekasotkussa, ettei sinne ketään vierasta voi päästää kameroineen. Kyllähän hätä keinot keksii. Kasa muovikasseja ja enimmät roinat pussiin ja toiseen huoneeseen oven taakse piiloon., oikea pikasiivous =). Vielä kaivelin komeron kätköistä tauluja seinälle ja petasin sänkyni nätisti, johan oli yksi paikka mistä voin antaa ottaa kuvan. Eikös olekin ihan siistin näköistä =)

Sen verran minussakin on vielä karjalaisuutta, että kun oikein luvan kanssa pääsin puhumaan itsestäni ja ajatuksistani, niin pari tuntia jaksoin kälättää yhtäsoittoa.  Ei siihen yksi lehti riitä, kirja pitää olla että kaikki mahtuis mukaan.

Nyt kyllä hirvittää ja jännittää, että mitähän tuli paljastettua liikaa. Varmaan suurin osa olisi kannattanut pitää ihan omana tietona. No, viikon parin sisällä se näkyy pitääkö vaipua maanrakoon, vai vieläkö kehtaa naamaansa näyttää maitokaupassa.

.......
Oppia ikä kaikki =) Onnistuin lopultakin laittamaan niin, että pystyn vastaamaan kommentteihinne. Minusta ainakin on mukavaa ja kohteliasta kun te muut olette vastailleet minun laittamiini kommentteihin. Tuleepahan vähän enemmän vuorovaikutusta näihin jutusteluihin.
Hyvää viikonloppua meille kaikille ♥

Nurinkurin

Minunhan se kuuluu Eijalle lähettää "Hyvä kiertää" paketti, mutta Eija oli nopeampi ja laittoi minulle paketin :)
Hyvää Muumilankaa, että pääsen jatkossakin apinoita virkkailemaan . Tämä alkoi kyllä nyt aika nurinkurisesti :)
Minä vasta mietin mitä teille kolmelle tekisin. En ainakaan sukkia, sillä kaikki te neulotte niitä itsekkin ja paljon parempia kuin minä teen :) No, sen näkee sitten aikanaa, mitä tulee.

Sukkasatoon pääsin Heinälatoon mukaan, mutta saas nähdä kuinka siinäkin käy :) Ensimmäiset laitoin jo puikoille, mutta tietenkin nyt sitten sain lapastilauksen :) Summassa en osaa lapsille sopivan kokoisia tehdä, joten teen niitäkin useamman parin, että jotkut edes olisivat sopivan kokoiset. Eiköhän loputkin mene sitten joulun alla.

Tämä ei ole nurinkurin.
Keväällä makeaa suippopaprikaa syödessäni pudottelin siemenet multaan ja jo silloin esittelin "kätevän" keinoni suojata taimet kissojen ahnailta suilta. Myöhemmin siirsin taimet yhteen isoon purkkiin ulos ja nyt alkaa olla satoa.  Näitä isoja on jo kolmetoista ja pienempiä alkuja vaikka kuinka paljon. Ruukun saan nostettua kylmien tullessa sisälle suojaan.  Näitä laitan ensi keväänäkin kasvamaan.
Kohta pääsee herkuttelemaan ♥

Iloisia voittajia

Näin innoissaan täällä hypittiin, kun huomasin voittaneeni Face-bookin Lankahamstereissa olleen Kesän käsityö kilpailun näillä apinoillani. Kyllähän tämä hivelee mummelin itsetuntoa ja kunnolla :)
Ai mitäkö sain ? En tiedä vielä, yllätyksen. Rutkasti kumminkin mainetta ja kunniaa ja uusia apinatilauksia. Nyt on virkkaamista ainakin jouluun asti.  Saas nähdä miten sukkien kutomisen kanssa käy.

Enkä ollut suvun ainut voittaja tänä viikonloppuna.

Pojan tytär Emmi voitti Porvoossa kouluratsastuksen aluekilpailun. Hienoa Emmi♥  Siinä on semmoinen heppatyttö, ettei pahanteolle jää aikaa kun kaikki aika menee heppojen kanssa tallilla :) Kuvassa mukana Maci, Emmin oma poni.

Miniä oli kesällä ottanut niin somia kuvia tytöistä ja Emmin luvalla nyt julkaisen niitä.

Emmi, oikea metsänkeiju, siivet vain puuttuu. Emmi on vasta 13v, vaikka kuvan perusteella luulisi kyllä vanhemmaksi.

Ronja Ryövärintytär, eli Liisa. Mummon kallis mussukka, joka toisinaan käy mummoa moikkaamassa ja auttelemassa. Ihan ikävä on jo Liisaa, kun ei ole tavattu pariin kuukauteen.

Nyt mummo kumminkin tarttuu koukkuun ja alkaa virkkaileen apinoita. Hyvää ensi viikkoa kaikille ♥