Pientä fuskua

Jo keväällä räsähti vanhasta tikkitakistani vetoketju rikki ja komerossa se on odotellut korjaajaansa. Vaan mikäpä sen tylsempää, kuin vetoketjun vaihtaminen, ei jaksa innostaa.
Mietin jo vanhan hyvän palvelijan roskiin laittamista, mutta sitten sain Kuningas-idean. Koneella vetäisin tarpeellisen määrän napinläpiä ja varastoistani löytyi sopivia nappeja. Rikkinäinen vetoketju sai jäädä paikalleen piiloon. Taas pysyy takki kiinni eikä tuuli pääse puseron sisään. Tähän vaan iloinen huivi päälle ja täydestä menee taas kuin väärä raha =D
Omissa vaatteissa saa vähän fuskatakkin, siitä mennään, mistä helpoimmalla pääsee =D

Apinoissa ei sitten passaakkaan fuskata. Maija tuli tarkistamaan, että huolella on tehty.
Saksassa alkaa joulumyynti jo kuukautta aikaisemmin kuin meillä ja sinne pyydettiin niin paljon apinoita ja Peppejä kuin vaan ehdin tekemään.  Ovat vaan niin mahdottoman hitaita valmistaa, viikossa ei tule valmiiksi kuin 2-3 . Hyvä kuitenkin niinkin, saan vähän joulurahaa, ettei tarvitse jouluna pelkkään makaronilaatikkoon tyytyä =)

Maijalla nousee vieläkin välillä vilkkuluomet näkyviin, samoin emollaan. Muuten ovat niin pirteitä ja ruoka maittaa. En kyllä ymmärrä mikä niillä on, mutta eipä ole rahaa viedä niitä tutkimuksiinkaan. Huomattavasti parempia niiden silmät kuitenkin on jo kuin silloin heinäkuussa. Eivätkä näytä itse olevan moksiskaan koko vaivasta.

Mausu-kissa on nyt ollut kome kuukautta hukassa ja nyt alan jo uskoa , ettei se takaisin tulekkaan. Vaikka eihän siitä tiedä, toissa kesänä oli 4 kuukautta reissuillaan ja palasi  hyvinvoivana takaisin.

Tämä se on ihmekukka.
Kaikki muut kukat ovat jo paleltuneet ja naapureiden miljoonakellot ovat lentäneet roskikseen jo aikoja sitten. Tämä tyttären äitienpäivänä antama senkun rehottaa ja kukkii. Rakkaudella annettu ja rakkaudella hoidettu, sekö lie syynä ♥